Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Ulkopuolisuuden tunteesta? Sehän ratkeaisi ja poistuisi ihan helposti sillä, että alkaisi osallistumaan eikä jättäytyisi ulkopuolelle.
Voi kuule, et tosissasi voi väittää etteikö äiti usein sulkisi miestä ulkopuolelle.
En ole kyllä koskaan kuullut, että joku äiti sulkisi miehen ulkopuolelle, jos mies ehdottaa, että hoitaa osan vauvan yöheräämisistä, jotta äiti saa nukkua.
No eihän se sitä tarkoita vaan henkistä poissulkua, vauvakuplassa möhöttelyä ja sisäänpäin kääntymistä.
Vauvakupla ei ole mikään naisen paha teko vaan ihan biologinen ilmiö, joka on myös jollain muilla nisäkäslajeilla.
Mutta fiksu nainen ei jää siihen köllöttelemään ja sulje sen varjolla puolisoaan ulos.
Selvisin säätämällä rytmini samaksi kuin vauvalla eli todella aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Vauva nukkuu usein parhaiten alkuyöstä. Unohda kaikkien muiden odotukset ja tee niin kuin teidän perheelle parhaiten sopii.
Pahimpina aikoina menin itse seiskalta nukkumaan ja vieläkin ihan viimeistään ysiltä. Silti vauva-aikana unet jäi usein kuuteen tuntiin, mutta sillä pysyi järjissään.
T: 1.5-vuotiaan äiti
En tiedä miten selvisin siitä, ihan rajoilla käytiin. Lapsia kolme putkeen, kaksi ensimmäistä todella rauhattomia pätkänukkujia ja erityisesti keskimmäinen sittemmin erityislapseksi paljastunut pahin. Lisänä allergia kaikille korvikkeille ja refluksi, heräili vielä vuoden iässä 45min välein pahimmillaan läpi lyön. Aloin nähdä jo näkyjä ja mielenterveyden menettäminen oli lähellä.
Näköjään aika kultaa muistot ja kolmas vauva olikin sitten hyvä nukkuja joten meidän elämä helpottui todella paljon. Tuo on kai osa lapsiperhe-elämää ja jotenkin vaan kahlattava läpi päivä kerrallaan. Kamalaa se pahimmillaan on!
Lopettamalla stressaamisen aivan kaikesta. Hoidat vaan vauvan perustarpeet. Näin oli pakko toimia, kun oli itse totaaliyh, vailla mitään apuja. En keskittynyt mihinkään tarkkoihin aikatauluihin, ulkoiluihin tai "päivän struktuuriin". Välillä oltiin vaan sisällä päiviä, jos ei jaksanut lähteä mihinkään. Vauvalle ruokaa, vaipanvaihdot, syli jne. Kaikki ylimääräinen höösäys pois ja vain ihmisvauvan perustarpeiden tyydyttäminen. Ihmisen perustarve ei esimerkiksi ole olla ulkona monta tuntia päivässä, ihminen pystyy elää sisällä vaikka koko elämänsä. Ihminen tulee toimeen myös ilman kellon tarkkoja ruokailuaikatauluja jne. Eli käytännössä perus läheisyys/hoiva, ruoka ja hygienia. Yrität nukkua aina kuin mahdollista. Ja itselleni ainakin tuo vauvavuosi oli paljon helpompi kuin sitten taapero/uhmisvaihe, että silloin kyllä muisteli kaiholla vauvavuotta, se on ehkä ollut lepsuin vaihe koko vanhemmuuden taipaleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
546 Jatkan vielä, että siivota ei tarvitse. Ei vauvat tiedä, onko siistiä vai paskaista. Kunhan nyt lattialla ei ole mitään vaarallista, mitä laittaa suuhun. Lista siis on loputon, mitä voi lopettaa tekemästä ja keskittyä vain vauvan perustarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin aina silloin kun vauva nukkui,ja annoin kodin olla välillä hujan hajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
P.S. Ainakin meillä oli miehen kannalta aika noloa, kun menin viikonlopuiksi vanhemmilleni ja ystävilleni, jotka valvoi lapsen kanssa. Kyllä siinä yksi jos toinenkin ihmetteli, että miksei se mies hoida. Ja edelleen tuo mies kuvitteli, että meidän parisuhde voisi jatkua tuon jälkeen. Siis esimerkiksi mun isä, jolla oli ikää melkein 60v ja vielä työelämässä, pystyi kyllä valvomaan vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sä vastailet nyt lainattuun ketjuun, jossa puhutaan ihan erillään aloituksesta. Ap ei ole sanonut etteikö miehensä auttaisi. Päinvastoin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sä vastailet nyt lainattuun ketjuun, jossa puhutaan ihan erillään aloituksesta. Ap ei ole sanonut etteikö miehensä auttaisi. Päinvastoin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti.
Sulla on jo kroonistunut tuo heräily. Sun pitää nyt olla oikeasti öitä erossa vauvasta, mikä tarkoittaa, että mies alkaa hoitaa kokonaisia öitä säännöllisesti. Sillä tavalla pääset eroon tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sä vastailet nyt lainattuun ketjuun, jossa puhutaan ihan erillään aloituksesta. Ap ei ole sanonut etteikö miehensä auttaisi. Päinvastoin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti.
Sulla on jo kroonistunut tuo heräily. Sun pitää nyt olla oikeasti öitä erossa vauvasta, mikä tarkoittaa, että mies alkaa hoitaa kokonaisia öitä säännöllisesti. Sillä tavalla pääset eroon tuosta.
Aplla niin, oli aloituksesta poimittu kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sä vastailet nyt lainattuun ketjuun, jossa puhutaan ihan erillään aloituksesta. Ap ei ole sanonut etteikö miehensä auttaisi. Päinvastoin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti.
Sulla on jo kroonistunut tuo heräily. Sun pitää nyt olla oikeasti öitä erossa vauvasta, mikä tarkoittaa, että mies alkaa hoitaa kokonaisia öitä säännöllisesti. Sillä tavalla pääset eroon tuosta.
Ei apta auta enää sekään, vain se että hän laskee stressitasoaan ja lopettaa liiallisen murehtimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mitä???!!!
Meitä veloja haukutaan silmät suut täyteen ja ylistetään sitä niiiiiiiiin ihanaa lapsiperhe-elämää joka on vain vaaleanpunaisia pilviä ja ruusuilla tanssimista ja miten me jäämme paitsi jostain elämää suuremmasta onnesta ja ... ja.... jne.
Mitenkäs nyt sitten valitetaan? Nauttikaa! :D :D ;D
Jäätte paitsi kaikenlaisesta. :) Sekä tästä vauvavuoden zombiajasta että monista ihanista elämyksistä.
Jotkut kiipeää vuorille, vaikka se on hirveää rääkkiä, mutta ilmeisesti loppuviimein eeppisen palkitsevaa.
Se on sitten jokaisen oma arvio, jääkö tässä kokonaisuus plussalle. Itselläni jää heittämällä, oletettavasti kaikilla vapaaehtoisesti lisää lapsia hankkivilla myös.
Aika paljon taitaa miinukselle jäädä. Tsiisus kristus, aika paljon saa positiivista olla, että peittoaa hulluksi tulemisen vaaran. Miten ihmeessä ihminen EI tule hulluksi, jos saa nukkua 5 min. putkeen ja taas herätys. T: toinen vela. Toivottavasti jotkut lapsia suunnittelavat lukevat näitä ja tulevat järkiinsä, että mitä helvettiä se lapsiarki oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on heikkoja nyky ajan pulla mössö suku kun ei edes yhdenkään kakaran kanssa selviä. Tämmöisiä Penttaloita tarvittaisiin enemmänkin lapsiperheisiin opastamaan.
Väsymyksestä valittavalle niin olisit jättänyt tekemättä sen kakaran.
Nykyään näistä uskalletaan puhua, kun siihen on mahdollisuus myös anonyymisti.
Mitähän sulle on tehty lapsena, kun susta kasvoi noin katkera ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mitä???!!!
Meitä veloja haukutaan silmät suut täyteen ja ylistetään sitä niiiiiiiiin ihanaa lapsiperhe-elämää joka on vain vaaleanpunaisia pilviä ja ruusuilla tanssimista ja miten me jäämme paitsi jostain elämää suuremmasta onnesta ja ... ja.... jne.
Mitenkäs nyt sitten valitetaan? Nauttikaa! :D :D ;D
Jäätte paitsi kaikenlaisesta. :) Sekä tästä vauvavuoden zombiajasta että monista ihanista elämyksistä.
Jotkut kiipeää vuorille, vaikka se on hirveää rääkkiä, mutta ilmeisesti loppuviimein eeppisen palkitsevaa.
Se on sitten jokaisen oma arvio, jääkö tässä kokonaisuus plussalle. Itselläni jää heittämällä, oletettavasti kaikilla vapaaehtoisesti lisää lapsia hankkivilla myös.
Aika paljon taitaa miinukselle jäädä. Tsiisus kristus, aika paljon saa positiivista olla, että peittoaa hulluksi tulemisen vaaran. Miten ihmeessä ihminen EI tule hulluksi, jos saa nukkua 5 min. putkeen ja taas herätys. T: toinen vela. Toivottavasti jotkut lapsia suunnittelavat lukevat näitä ja tulevat järkiinsä, että mitä helvettiä se lapsiarki oikeasti on.
Toivottavasti lukeekin, koska silloin kun lapsia ei tehdä vain aikuisten nukkeleikkiin, tällaiselta välttyy suuremmalla todennäköisyydellä. Suuri osa vanhemmista ei koe kuten ap, mytta on hyvä tiedostaa että sekin on mahdollista. Plussalle ja kirkkaasti kuitenkin apkin varmasti jää lopulta kun pääsee eteenpäin. Lapsiarki on kaikkea muuta kuin helvettiä vaikka väsyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
No mutta tuolla tavallahan se ensin ilmeni vauvavuotena. Siitä se jatkuu sitten samanlaisena, ettei se mies vieläkään osallistu tai mahdollista äidille vapaa-aikaa. Siis ole lapsensa kanssa. Että ihan yhdestä ja samasta asiasta tässä puhutaan.
Tuskinpa se mies vasta lapsen saannin jälkeen on ollut kylmä kusipää tollasessa tilanteessa. Jos on, on kyse paljon laajemmasta ongelmasta, johon myös äiti on varmasti ollut osallisena.
Tiedätkö mitä? Riitoihin ei aina tarvita kahta. Miehen huono käytös ei aina johdu naisesta.
Ei tietenkään, mutta 90% kyllä.
Jos kyse olisi lapsen äidistä, niin miksi se mies ei eron jälkeenkään ota isyyttä haltuun? Olen siis ehdottanut miehelle, että hänen luonapitojaan voi lisätä, mutta hän ei halunnut. Eiköhän tuo ihan miehen oma juttu ole. Hyvänä päivänä ajattelen, että varmaan hänen joku traumansa aktivoitui, huonona päivänä ajattelen, että itsekäs kusipää. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen, koska ennen lapsia vuosien yhdessä olosta huolimatta meillä ei koskaan ollut juuri mitään haasteita kummallakaan, niin en voinut tietää, miten hän reagoisi, jos joutuisi epämukavuusalueelle.
Sä puhut koko ajan kahdesta eri asiasta. Jos mies ei lohduta itkevää vaimoaan vaikka ennen on niin tehnyt, varmasti kyse on ihan molemminpuolisesta ongelmasta. Lasten hoito-ongelma on monimutkaisempi asia, tuskin siinäkään vain isä on ongelma, mutta toki voi olla että häntä ei aidosti kiinnosta. Se miksi ei, on sit vain hänen tiedossaan.
Lohduta?! Öö, se vaimo itkee, koska on niin väsynyt ja äärimmäisen pettynyt mieheensä. Ei todellakaan halua sitä miestä lähellekään. Huutaa seonneena samalla miehelle. Ei siinä tilanteessa mieheltä kaivata lohdutusta, vaan että ottaa sen lapsen hoitoonsa. Sinäkin ihme vässykkä, joka luulet, että joku lohdutus ratkaisee sen tilanteen, kun se kamelin selkä sillä vauvan äidillä katkeaa. Ja luonnollisesti silloin ollaan jo tilanteessa, jossa vaimo on miehelle viikkoja sanonut (ensin nätisti ja myöhemmin paljon vähemmän nätisti), että on väsynyt ja miehenkin tarvitsisi osallistua. Mies vaan levittelee käsiä, mutku, mutku, mä käyn töissä ja mutku, mutku. Ei tuollaisilla nolla-tyypeillä mitään tee. Ei enää koskaan voisi arvostaa tuollaista miestä, joka ei ota hommaa haltuun silloin, kun tarve on.
Ja sit sä vielä ihmettelet miksi sun mies on lähtenyt lätkimään? 😬
Tähän kommenttiin on koko ajan viitattu: Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Semmosta.
Mä heitin sen pihalle. Yritti vielä eron jälkeenkin monta kertaa takaisin. Mut siis selvästikin täällä on nyt ihmisiä, ketkä ei ymmärrä, mitä se on, kun sen yliväsymyksen vuoksi oikeasti romahtaa.
Tyypit vissiin puhuu jostain tavanomaisesta väsymyksestä, mihin joku hali mieheltä riittää ratkaisuksi. Ap nyt ei välttämättä ole siinä pisteessä, mutta tosiaan sun on saatava joku mahdollistamaan sun unet. Jos se mies ei sitä tee, etsi joku toinen.
Sä vastailet nyt lainattuun ketjuun, jossa puhutaan ihan erillään aloituksesta. Ap ei ole sanonut etteikö miehensä auttaisi. Päinvastoin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti.
Sulla on jo kroonistunut tuo heräily. Sun pitää nyt olla oikeasti öitä erossa vauvasta, mikä tarkoittaa, että mies alkaa hoitaa kokonaisia öitä säännöllisesti. Sillä tavalla pääset eroon tuosta.
Ei apta auta enää sekään, vain se että hän laskee stressitasoaan ja lopettaa liiallisen murehtimisen.
Juuri näin. Ei se mitään auta että lapsen kanssa on joku muu siinä vaiheessa kun ei pääse irti hälytystilasta silloinkaan. Luottoa, atressinpoistoa ja sen tajuamista että ei ole huono äiti vaikkei koko ajan olisi tuntosarvey pystyssä ja hälytystilassa.
Niinpä. Joku viisas varmaan tietää mikä määrä verta synnyttäneeltä äidiltä keskimäärin häviää elimistöstä. Itse vuodin monta päivää. Puhumattakaan keskenmenosta, jota ei hoidettu mitenkään. Miehet vastaavalla vuodolla hoidettaisiin varmaan antamalla luovutusverta tilalle. Ilmankos on väsymystä.