Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Koita saada nukuttua päivällä minkä voit. Vauva kainaloon ja tuhisette yhdessä <3 Oli minun pelastukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, ihan mistä vaan. Kerro neuvolassa, ettet pärjää.
En tiedä kannattaako. Saa vain jonkun kirjurin sohvalleen istumaan nokka pystyssä.
Kerro mieluummin jollekin ystävällesi, äidillesi, sisarukselle tms. ja pyydä heiltä apua. Esim. voisitko mennä vauvan kanssa vanhempiesi luo ja he katsoisivat vauvaa, kun nukut ja saatat jopa päästä valmiiseen pöytään syömään?
Mulla vauvani hukkui huonosti, joka tunti heräs tissille ja huusi, sitä kesti 3 kk.tta, neuvolassa tuli puheeksi, ja neuvola täti kehoitti antamaan illalla lisämaitoa ( vastiketta) pullosta, alkoi nukkuu eka 2h unia, sitten 4h ja lopulta, 10-12,h kun lopetin kokonaan imettämisen pois hänen ollessa 5kk.tta.
Aina neuvolassa voi puhua lapsen uni vaikeuksista, kyllä siihen jollain tavalla apu löytyy, esim. unikoulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vauvani hukkui huonosti, joka tunti heräs tissille ja huusi, sitä kesti 3 kk.tta, neuvolassa tuli puheeksi, ja neuvola täti kehoitti antamaan illalla lisämaitoa ( vastiketta) pullosta, alkoi nukkuu eka 2h unia, sitten 4h ja lopulta, 10-12,h kun lopetin kokonaan imettämisen pois hänen ollessa 5kk.tta.
Aina neuvolassa voi puhua lapsen uni vaikeuksista, kyllä siihen jollain tavalla apu löytyy, esim. unikoulut.
No minun kokemuksen mukaan apua ei löytynyt, vaikka jopa itkin asiaa neuvolassa ja lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.
Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.
Vammautumisesta johtuva osallistumattomuus on tietenkin ihan eri asia, kuin se, että ei osallistu, koska ei viitsi, halua tai pidä osallistumista tärkeänä. Minun mies ei osallistunut, syytä en tiedä, koska ei kertonut, mutta halutessaan olisi voinut osallistua. Ja oli luvannutkin etukäteen, että osallistuu. Minun rakkaus kuoli siihen, että hän päätti olla osallistumatta ja jätti minut väsyneenä hoitamaan lapsen yksin kokonaan.
Mitä jää jäljelle, kun rakkauskin on toisen tekojen vuoksi kuollut? Ei oikein mitään.
Minä en lakannut rakastamasta miestäni vaikka hän oli ihan eri mies sairaalasta tultuaan kuin sinne mennessään. Vaikea ajatella että yhden vauvavuoden toiminta vaikuttaisi muhun noin suuresti. Mutta yritän vain sanoa että saan kiinni siitä mitä tuo toinen mahdollisesti/uskokseni tarkoittaa.
Sun mies ei pettänyt sinua ja rikkonut lupauksiaan. Siinä se ero.
Emt, jotenkin sumussa ja hormonien voimalla kai. Itse sain nukkua täydet yöunet vasta kun lapsi oli 16kk. Sitäkään ei kauan jatkunut vaan edelleen on useita öitä kun saattaa herätä kerran tai pari tai sitten nukkuu esim klo 21-5. Viideltä heräämisen kestäisi jos menisin itsekin nukkumaan heti kun lapsi nukahtaa. Mielenterveys ei kyllä kestä sitäkään, että en saa koskaan aikaa rentoutua ja tehdä rauhassa omia juttuja, joten jään mieluummin vielä pariksi tunniksi hereille illalla ja toivon, että taapero nukkuu kunnon yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valvoin lasten takia 5 vuotta putkeen. Poika nukkui päivät ja yöt puolen tunnin pätkissä. Näistä vuosista jäikin sitten krooninen unettomuus.
Nyt lapset ovat 27 ja 25 ja edelleen unettomuus vaivaa ajoittain, vaikka nyt elämä on täysin järjestetty niin, että saisin nukkua. Edes vähän. Silti tulee öitä, kun en nuku minuuttiakaan. Päiväunia en ole pystynyt nukkumaan koskaan.
Näillä mennään kohti eläkevuosia... Silloin ei ainakaan ole paineita töihinmenemisestä
Ai niin...kaikki lääkkeet on kokeiltu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Mun mies vammautui kun olin viimeisilläni. Yksin hoidin lapsen ja samalla myös miestäni. Ero ei käynyt mielessänikään vaikka toki olin välillä väsynyt, surullinen ja alakuloinen, vihainenkin. Jos mietin että se lapsen hoito olisi jäänyt mulle kokonaan sen vuoksi ettei mieheni olisi halunnut osallistua, tilanne olisi ollut ihan sama. Toki olisin ollut miehelleni vihainen, katkerakin, ihmeissäni ja voimaton, mutta nuo kaikki tunteet mulla oli nytkin.
Tavallaan saan siis kiinni tästä ajatuksesta. Se mies on se mun puoliso joka tapauksessa, lapset on hoidettava joka tapauksessa ja ero ei kyllä ratkaise mitään.
Vammautumisesta johtuva osallistumattomuus on tietenkin ihan eri asia, kuin se, että ei osallistu, koska ei viitsi, halua tai pidä osallistumista tärkeänä. Minun mies ei osallistunut, syytä en tiedä, koska ei kertonut, mutta halutessaan olisi voinut osallistua. Ja oli luvannutkin etukäteen, että osallistuu. Minun rakkaus kuoli siihen, että hän päätti olla osallistumatta ja jätti minut väsyneenä hoitamaan lapsen yksin kokonaan.
Mitä jää jäljelle, kun rakkauskin on toisen tekojen vuoksi kuollut? Ei oikein mitään.
Minä en lakannut rakastamasta miestäni vaikka hän oli ihan eri mies sairaalasta tultuaan kuin sinne mennessään. Vaikea ajatella että yhden vauvavuoden toiminta vaikuttaisi muhun noin suuresti. Mutta yritän vain sanoa että saan kiinni siitä mitä tuo toinen mahdollisesti/uskokseni tarkoittaa.
Sun mies ei pettänyt sinua ja rikkonut lupauksiaan. Siinä se ero.
No, kuten sanoin, ymmärrän ajatuksen sen takana ettei kaikki ajattele sellisen asian mikä vaan pitää joka tapauksessa hoitaa, olevan niin suuri asia kuin esim. sinä. Joo, varmasti se ottaisi koville, jos puolisoni rikkoisi lupauksensa, mutta en usko että se olisi eroa aiheuttanut, kun mun mies on ollut hyvä mies siihenkin asti. Uskoisin että sen jälkeenkin, kyse olisi täysin leskusteltavasta asiasta ja itse olen vastuussa itsestäni lapsenkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
Ja lisäys; lapsia yritettiin ja mieskin halusi. Muutti vain mielensä. Muistaa kaikille tutuille selittää lastensa asioista kovinkin asiantuntevasti (tyyliin meidän Mirkku tekee sitä ja tätä ja tykkää siitä ja tästä), vaikka näkee lapsiaan 4pvä/kk. Taisi siis vaan haluta lapset sen statuksen vuoksi, että tuttujen ja työpaikan kahvikeskusteluissa pääsee osallistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Mies ei ole revennyt alapäästään, hormonit ei ole sekaisin eikä hän imetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Ulkopuolisuuden tunteesta? Sehän ratkeaisi ja poistuisi ihan helposti sillä, että alkaisi osallistumaan eikä jättäytyisi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Ulkopuolisuuden tunteesta? Sehän ratkeaisi ja poistuisi ihan helposti sillä, että alkaisi osallistumaan eikä jättäytyisi ulkopuolelle.
Voi kuule, et tosissasi voi väittää etteikö äiti usein sulkisi miestä ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Mies ei ole revennyt alapäästään, hormonit ei ole sekaisin eikä hän imetä.
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se heräily jatkuu isompienkin lasten kanssa. Huutavat uhmassa, tai kipeänä, valvovat teineinä, tulevat myöhään kotiin nuorina. Mitä te vauvavuonna miehen jättäneet kuvittelette saavuttavanne? Jos mies joskus hoiti yöheräämiset työn ohella niin enää ei ole sitten niitäkään. Vai annatteko vauvankin pois? Vuorotyötä tekevänä ja usein liian aikaisin heränneenä voin sanoa, että en kyllä katselisi sellaistakaan pidemmän päälle, että toinen aikuinen laittaisi ensin minut valvomaan yön lapsen kanssa, sitten heräisin töihin, ja hän jäisi kotiin yökkärissä viettämään päivää. Tulisin töistä kotiin ja vauva annettaisiin suunnilleen ovella hoidettavaksi ja jos ei tämä tapahtuisi tasapuolisesti 50/50 niin saisi kuunnella miten surkea on ja miten ei yhtään ymmärrä kuinka lopenuupunut äiti on. Ap:llakin ilmeisesti YKSI lapsi. Eläisi vauvantahtisesti nyt. AIka menee äkkiä eteenpäin, mutta kyllä se ns. pohja luodaan nyt. Kannattaa vaan hyväksyä, että elämä ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä se oli lapsettomana. Toisaalta äitiys ei koskaan ole ollut yhtä helppoa mitä se on nyt. On valmisruokia, kodinkoneita, yms.
Eron jälkeen pienten lasten kanssa on yleensä ihan säännöllisesti joka toinen viikonloppu lapset isällä. Tämä on monissa tapauksissa 100% enemmän kuin yhdessä olo aikana, eli silloin mies ei välttämättä hoitanut mitään koskaan. Lisäksi perheen ulkopuoliset tarjoavat paljon hanakammin apuja, kun ymmärtävät, ettei se mies oikeasti tee mitään. Yhdessä ollessa kaikki oletti, että mies hoitaa osuutensa.
Lisäksi moni viikonloppuisäkin saattaa mielellään viikollakin vaikka viedä lasta harrastamaan/pulkkamäkeen tms., vaikka yhdessäollessa ei äidillä saanut olla yhtään omaa aikaa. Näin oli meillä, että kun oltiin yhdessä, ei koskaan vienyt lapsia mihinkään, mutta eron jälkeen, kun muuten ei näkisi lapsia ollenkaan, on sitten suostunut.
Lisäksi moni mies on hyvä kyllä valittamaan ja syyllistämään äitiä, sekä vaatimaan väsyneeltä äidiltä huomiota vielä itselleenkin, että kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun ei sitä miestä enää ole kuviossa. Mies myös syö ihan tajuttomasti, miehen pyykin täyttää koneen nopeasti jne., että ihan se kotityön määräkin vähenee paljon, kun mies on pois.
Just näin. Eron jälkeen isä alkanut viemään pulkkamäkeen, hiihtämään, ulkomaille yms. Saan itse keskittyä harrastuksiini paremmin kun on ainakin viikko kuukaudesta omaa aikaa.
Ja just tuo että miehet syö ihan hulluna ja olettavat vielä usein että se väsynyt psykoosiäiti hoitaa kauppa-asiat ja gourmet ruuat nenän eteen. Mielummin lämmitän yksinäni edullista mikroruokaa itselleni.
Kyllä ero on usein todella iso helpotus ja elämän laatu paranee.
Huomaatko miten naurettavalta kuulostat? Miksi teet lapsia, jos tarvitset viikon omaa aikaa kuussa? Ei lasten kanssa ole kummallakaan vanhemmalla biikkoa omaa aikaa.
Olen eri, mutta tuo ei kuulosta yhtään naurettavalta. Jos on tehnyt lapsen parisuhteessa oletuksella, että on kaksi osallistuvaa vanhempaa, niin ei se nyt ole oikein, että onkin vain yksi. Hyvässä parisuhteessa myös perheen äiti saa ihan säännöllisesti omaa aikaa, pääsee harrastamaan, tapaamaan ystäviään ilman lapsia jne. Ja vauvavuotena molemmat venyy, ei pelkästään perheen äiti.
Tuollainen ääriväsymys on sen seurausta, että vain äiti on venynyt ja isä vapaamatkustaa. On ihan eri asia, jos tekee lapsen alun alkaenkin tietoisesti yksin (klinikalla). Silloin on todennäköisesti varmistanut muut tukijoukot etukäteen. Nyt se oli miehen kanssa yhteinen projekti, joka kaatuikin vain yhden harteille.
Mutta kai nyt kaikki tajuaa ettei lasten kanssa sitä omaa aikaa ole viikkoa kuussa tai jokatoinen viikonloppu? Naiset tekee lapsia ihan omituisilla ajatuksilla ja sit ollaan villejö ja eronneita.
Tämä on nykyajan trendi. Lapsi tehdään, mutta sit ahdistutaan kun ei enää pääsekään entiseen tapaan viettämään sitä omaa aikaa. Ratkaisu on ero, saa kivasti sit taas lepäillä.
Kun normaaleissa perheissä kumpikin pääsee edelleen tapaamaan ystäviään ilman lapsia ja kumpikin saa esim. harrastaa edelleen. Vuorotellaan siinä, kumpi on lapsen kanssa. Ja jos toisen jaksaminen on tiukoilla, toinen ottaa enemmän vastuuta. Kyllä ne vaimotkin joustaa ja tekee esim. enemmän kotitöitä, jos miehellä on rankka työjakso, mutta toiseen suuntaan sitä joustoa ei vaan aina tule. Eli myös kun vauvan kanssa äidillä on rankkaa, pitäisi isän ottaa enemmän vastuuta. Hyvissä ja tasapainoisissa parisuhteissa tuo toteutuu.
Nyt puhutaan tapauksista, joissa mies ei oikeasti osallistu. Ei mahdollista kumppanilleen lepoa tai muuta mukavaa tekemistä, jolla saisi mielensä virkeäksi. Musta on ihan törkeää, että näissä syyllistetään sitä naista, joka on lapsen kanssa 24/7 siitä, jos hän haluaisi nukkua edes joskus. Eli älkää kukaan kuunnelko näitä syytöksiä, että miksi teit lapsia kun et halua olla niiden kanssa. Jopa MLL:n sivuilla lukee, että vanhemman oma aika on erittäin tärkeää.
Ei tässä puhuta normaalista omasta ajasta vaan niistä, jotka kertoo elämän parantuneen 100% kun saa viikon tai viikonlopun omaa aikaa. Kukaan, ei kukaan vanhempi saa sellaista ydinperheessä vaikka kaikki tehtäisiin 50/50. Jos tätä ei tajua, ei kannata lisääntyä.
Kun näille viikonloppuvapaista nauttiville tuota normaalia parisuhdetta, jossa saisi jatkuvasti pientä omaa aikaa ei ole tarjolla. Se ei ole vaihtoehto. Heillä on sellainen mies, joka ottaa lapset vastuulleen vain silloin, kun se huoltajuussopimuksessa lukee. Eli nämä ovat ihmisiä, ketkä ennen eroa ovat hoitaneet lapset 24/7 (no okei päiväkotipäivä on saattanut olla välissä, mutta silloin se ihminen on ollut töissä). Tuota on voinut jatkua pitkänkin aikaa. Sitten hän alkaa saada joka toisen viikonlopun omaa aikaa, niin on se nyt nautinnollista. Sinä tarvitset vähän perspektiiviä asiaan.
No on se silti ihan naurettavaa sanoa että sit se elämä alkoi kun lapsia ei tarvinnut enää katsella joka päivä. Lähtökohta kun on se ettei niitä lapsivapaita hetkiä heidän syntymän jälkeen juuri ole kuin ne muutamat tunnit. Näin vaikka kaikki olisi jaettu tasan. Onko todella niin että nainen luulee oman ajan jatkuvan lasten teon jälkeen samanlaisena?
Ei vaan se kuulostaa naurettavalta että eronnut äiti, joka on ennen eroa joutunut hoitamaan kaiken yksin, ei saisi nauttia siitä että saa välillä olla yksin. Sinä nyt et joko halua ymmärtää tai sitten on vähän puutteellinen ymmärrys muuten, kun ei mitenkään mene jakeluun mistä tässä puhutaan.
Kyllä mä tajuan mistä tässä puhutaan ja se on täysin typerää nillitystä. Jos sen perheen perustaa kai sitä nyt tajuaa että se isä ei välttämättä ole siinä 50/50 ja se oma aika vaan on kortilla molemmilla. Sellainen vanhempi, joka erolla ratkaisee lasten hoidon epätasaisuuden saadakseen omaa aikaa, on lapsellinen ja typerä. Sori nyt vaan, tätä mieltä mä olen. Ihmisen joka ei osaa varautua siihen että elämässä sattuu ja tapahtuu ja silti ne lapset on hoidettava, ei pidä lisääntyä.
Et vain näköjään millään tajua. Aika moni eron ottava nainen on joutunut liiton aikana olemaan tilanteessa, jossa mies ei hoida lasta yhtään. Eli nainen ei ole saanut yhtään omaa aikaa.
T. EriNiin? Se on toki perseestä, mutta kai nyt siihen on varautunut lapsia tehdessään? Ei se mies yhtäkkiä muutu siaksi ja jos todella muuttuu, aika lyhytnäköistä on erota lapsien hoidon vuoksi. Jos sä teet lapsia, sä ne hoidat vaikka se toinen ei hoitaisi. Et tee lapsia, jos sä tarvitset päiviä tai viikkoja omaa aikaa 🤷
Se että sanoo nauttivansa viikon omasta ajasta ei tarkoita että _tarvitsee_ sitä välttämättä. Mutta jos sitä nyt on tarjolla kun lapset on viettämässä laatuaikaa toisen vanhempansa kanssa, niin miksi siitä ei saisi nauttia?
Ja juu todellakin on oikein erota jos mies muuttuu siaksi eikä hoida osaansa. Huonon parisuhdemallin lapsetkin siitä saa jos äiti on kuin kotiorja ja isää kiinnostaa vai oma napa. Väistämättä suhteesta tulee riitainen ja rakkaudeton pitemmän päälle niin.
No varmasti tulee niin, jos lasten hoitoa käyttää parisuhteensa mittarina.
Parisuhde on kokonaisuus. Jos puolisoa ei kiinnosta toisen jaksaminen yhtään niin mikä parisuhde se sitten enää on? Periaatteessa se jaksamisen äärirajoille vievä asia voi olla muukin kuin lapset, mutta lastenhoito nyt on aika tyypillinen asia jossa molempien pitäisi kantaa kortensa kekoon. Ja se on myös sellainen asia jonka vaikutusta parisuhteeseen on tosi vaikea ennakoida, kun lasten tulo muuttaa elämän kerta heitolla aivan erilaiseksi ja siihen liittyy paljon tunnepuolen juttuja jotka kumpuaa syvältä, jo omasta lapsuudesta. Moni yllättyy itsekin miten erilainen on vanhempana kuin olisi kuvitellut, miten voisi puolisosta sitten tietää? No, joissain tapauksissa ne merkit on ollut nähtävillä mutta ei aina.
Ihmisen pitää osata erottaa puoliso vanhemmasta ja parisuhde vanhemmuudesta ja kotitöistä.
Kyllä se kuule vaan on p*ska puoliso jos ei välitä toisen tarpeista. Ongelma on tasan siinä ja sen takia se ero sitten tulee. Ero helpottaa elämää kun ei ole enää p*skaa puolisoa riesana ja saa jopa joskus vapaa-aikaakin, jos se huono puoliso on edes siedettävä vanhempi ja ottaa lapset joskus luokseen.
Niin, se on tossa asiassa paska puoliso, mutta aika musta-valkoinen ja naiivi ihminen on, jos eroaa sen vuoksi. Mutta kuten sanottua näinhän se nykyaikana on, erotaan kun lapset on tehty- hyvin heppoisesti kun ei osata asioita etukäteen miettiä, ratkaista ongelmia tai keskustella, kun se oma napa ja oma aika on se tärkein. MOT
Eiköhän noissa tilanteissa nainen ole ennen eroa yrittänyt kymmeniä ja kymmenniä kertoja keskustella ja ratkaista sitä ongelmaa, että mies ei osallistu. Mutta tuloksetta ja siksi päätyy lopulta eroon.
Varmasti niin. Kysymys kuuluukin että onko tuo semmoinen asia mikä on eron aihe jos keskustelu ei auta. Musta ei todellakaan.
Mikä sitten on eron aihe, jos ei se että puoliso ei välitä yhtään, ja itse alat pikkuhiljaa vihata puolisoasi sen takia?
Ehkä kaikki ei ajattele tuon olevan merkki siitä ettei välitä yhtään?
No kerro mistä se sinusta sitten on merkki?
Minuakin kiinnostaisi kuulla vastaus tähän.
Esim. miehen uupumuksesta, pettymyksestä, ulkopuolisuuden tunteesta, stressistä yms. Kyllä mieskin saa kokea vauvavuoden raskaana ja ärsyttävänä, ei vain nainen.
Jos olisi kyse jostain tuollaisesta, varmaan se mies keskustelisi asiasta. Jos mies vain ignooraa, vaikka vaimo itkee keittiön lattialla, niin se on kylmä kusipää.
Miten muuten selität sen, että eron jälkeen nämä tapaukset ei yleensä halua lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla? Eivät siis vain halua elää sitä lapsiarkea. Minun exä ei suostu päivääkään ottamaan enempää.
No tämä on sit jo ihan eri asia. Nyt puhutaan siitä ettei mies valvo riittävästi öitä tai mahdollista äidille omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Emt, jotenkin sumussa ja hormonien voimalla kai. Itse sain nukkua täydet yöunet vasta kun lapsi oli 16kk. Sitäkään ei kauan jatkunut vaan edelleen on useita öitä kun saattaa herätä kerran tai pari tai sitten nukkuu esim klo 21-5. Viideltä heräämisen kestäisi jos menisin itsekin nukkumaan heti kun lapsi nukahtaa. Mielenterveys ei kyllä kestä sitäkään, että en saa koskaan aikaa rentoutua ja tehdä rauhassa omia juttuja, joten jään mieluummin vielä pariksi tunniksi hereille illalla ja toivon, että taapero nukkuu kunnon yöunet.
Älä nyt ainakaan toista lasta just kohta haaveile. Elämä lapsiperheessä nyt vaan on sitä että kaikkea ei saa. Minun mielestä, ja kahden keskenmenon jälkeen, parasta omaa aikaa on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Näin mäkin ajattelin, kun olin ihan loppu valvomiseen lasten kanssa ja mies oli töissä. Kun palasin töihin, tajusin, että kyllä siellä töissä välillä vähän valvoneenakin pärjää. Siellä saa kuitenkin esim. syödä rauhassa lounaan, käydä yksin vessassa, eikä joku ole koko ajan sinussa kiinni. Kotona huonosti nukkuvien lasten kanssa oli mun mielestä paljon rankempaa kuin töissäkäynti. Olin todella väsynyt välillä ja se heijastui suhteeseessa lapsiin ja se harmittaa mua. Olisin hyvin voinut pyytää lasten isää enemmän avuksi.
Alue: Aihe vapaa
Hae apua, ihan mistä vaan. Kerro neuvolassa, ettet pärjää.