Lue keskustelun säännöt.
Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?
18.01.2023 |
Mutta jo 55+ ikäisistä löytyy vireitä ja nuorekkaita paljon helpommin
Kommentit (1037)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa nuorista naisista käy kuumana kun heitä komentaa ja osa naisista yrittää kitkeä sen heistä. Inhorealistinen näkökulma saa monet näkemään punaista.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä näitä 20v nainen 40v miehen kanssa -juttuja, liekö urbaanilegenda. Omissa piireissäni syntyvät pariskunnat ovat aika lailla saman ikäisiä ja toisella kierroksella olevat (n. 40v) pariutuvat samanikäisten kanssa. Edustan, ja tutut piirini edustavat, ylempää koulutettua keskiluokkaa etupäässä.
Itse olen nainen 42v, kaksi avioliittoa takana, nyt iloisesti sinkku koska mielestäni se vaikeus on juurikin parisuhteen toimivuudessa näillä kilometreillä - ei niinkään miehen löytymisessä. Itsenäinen ihminen joka on elänyt omien tarpeidensa mukaan x vuotta ei lähde enää kompromisseihin jos ei tarvitse esim. rahasyistä jakaa asumiskuluja. Perheenperustamisvaiheessa voidaankin antaa anteeksi melkein mitä vaan kun biologinen kello tikittää.
Taitaa olla nämä fantasiat ikuisten peräkammarinpoikien juttuja elokuvien pohjalta. Ei sellaisilla ihmisillä ole mitään kosketusta oikeaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Itse olen kriteerit täyttävä mutta 50+.
Deittailen 2 ja 3-kymppisiä lapsettomia naisia. Ihan vaan siksi että pystyn. Eivät vielä ole kyynistyneitä kaiken nähneitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Se voi olla myös ihan vaan tunne. Silloin kun etsit, voi olla, ettei tahdo löytyä, tai et saa juuri sitä, kenet haluat. Sitten kun olet jo varattu, etkä varsinaisesti halua mitään, huomaat, että saatkin huomiota silti. Onko ne kaikki kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa menisit yhteen, jos olisit sinkku? Niinpä.
Olen 38v nainen ja vientiä on ollut jokseenkin aina, mutta viime aikoina tuntuu, että on räjähtänyt ihan käsiin se, että miehet tulee iskemään, jos vähänkin menen johonkin yökerhoon tms. Olen siis eronnut ja nyt sinkkuna, mutta en varsinaisesti etsi mitään (melkein kauhuskenaario joku parisuhde). Pakko sanoa, ettei suurin osa niistä minua iskevistä miehistä kuitenkaan ole varteenotettavia, esim. moni on ihan liian nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaupan kassa yrittää kurottaa korkeammalle kuin itse on? Siksi ei löydy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Se voi olla myös ihan vaan tunne. Silloin kun etsit, voi olla, ettei tahdo löytyä, tai et saa juuri sitä, kenet haluat. Sitten kun olet jo varattu, etkä varsinaisesti halua mitään, huomaat, että saatkin huomiota silti. Onko ne kaikki kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa menisit yhteen, jos olisit sinkku? Niinpä.
Olen 38v nainen ja vientiä on ollut jokseenkin aina, mutta viime aikoina tuntuu, että on räjähtänyt ihan käsiin se, että miehet tulee iskemään, jos vähänkin menen johonkin yökerhoon tms. Olen siis eronnut ja nyt sinkkuna, mutta en varsinaisesti etsi mitään (melkein kauhuskenaario joku parisuhde). Pakko sanoa, ettei suurin osa niistä minua iskevistä miehistä kuitenkaan ole varteenotettavia, esim. moni on ihan liian nuori.
Se, että sinua isketään 38-vuotiaana naisena, ei johdu mitenkään siitä, etsitkö vai et. Syy on se, että nuorten miesten on paljon helpompi lähestyä sinua, kuin oman ikäisiä naisia. Nuoret miehet tietävät myös, että he yleensä kelpaavat vaatimattomamman näköisinäkin vähän vanhemmille naisille. Näin kävi myös itselleni 30 vuotta täytettyäni. Ulkonäkö ei ollutkaan enää se ykkösjuttu +40-vuotiaille naisille, mitä se on 18-35-vuotiaille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Oikeastihan tuo on hirveän yksilöllistä. Jo ihan pelkän ulkonäön puolesta joku mies voi nuorena olla ns. todella poikamainen, eikä saa naisia, mutta sitten 40v onkin sopivan nuorekas, kun taas joku toinen oli miehekäs jo 20-vuotiaana, mutta ukkoontui aikaisin ja on ihan setämies 40-vuotiaana. Joku pysyy hyvännäköisenä aina ja toinen taas ei koskaan.
Sama naisilla. Jotkut naiset ei välttämättä nuorena olleet minkään näköisiä, mutta 40v ovatkin kuumiksia ja osalla menee päin vastoin. Tähän vaikuttaa tyylilliset seikat sekä esim. koko (joku saattoi nuorena olla lihava, mutta laihtui, ja osalle käy päin vastoin, joku laiha taas saattoi nuorena näyttää hyvältä, mutta ryppyyntyi aikaisin, kun taas sen pyöreämmän iho näyttää nuorekkaalta vielä 40v jne.).
Ja sitten ihan vaan se tuuri, että osuuko olemaan sellaisissa tilanteissa, joihin sattuu sinun tyylisistä ihmisistä tykkääviä. Esim. joku goottinainen voi olla jossain porukassa hyljeksitty ja toisessa hyvinkin suosittu. Sama logiikka kaikille muillekin, tuo nyt tuollainen äärimmäisempi esimerkki, mutta esim. nörttimies tai -nainen saattoi lukiossa olla vielä hyljeksitty, mutta matemaattisessa tiedekunnassa suosittu. Tähän perustuu myös miesten kokemus, että nuorena hyljeksitty tulee suosituksi, kun nörttiominaisuuksilla tuleekin menestystä työelämässä.
Ei tässä ole tuurista kysymys. Kyllä kysymys on siitä, että tässä iässä vanhemmat naiset eivät välitä ulkonäöstä enää ollenkaan, vaan siisteydestä ja hygieniasta. Kaljukaan ei haittaa, mikä taas oli aiemmin totaalinen kynnyskysymys jokaiselle naiselle. 20-vuotiaana perusasiat eivät riittäneet mihinkään, vaan lihakset ja tummuus olivat kaiken a ja o.
Voi olla, että nuorempana kaljuus olisi haitannut (olihan kaljut silloin 20-vuotiaana vähintään 15-vuotta vanhempia), mutta tosiaan moni kalju on todella kuuma. Mutta kyllä se sama tyyppi olisi kuuma hiuksillakin, että on siis hyvännäköinen muutenkin. Voi olla, ettet itse edes tajua, että olet hyvännäköinen.
Mutta varmasti iän myötä muutenkin pinnallisuus vähenee. Nainen vanhenee itsekin. Toki nuo hygienia ja siisti ulkomuoto on se perustaso, josta ei tingitä.
En voi olla hyvännäköinen, koska minulla on kaljuksi leikatut hiukset, eikä juurikaan näkyvää lihasmassaa. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut ollenkaan niin paljon +35-vuotiaana, kuin se haittasi vielä ennen 30:a ikävuotta. Edelleen kaljuus on monille naisille kynnyskysymys, mutta aika moni +40-vuotias nainen sen hyväksyy. 25-vuotiaana ei olisi ollut puhettakaan, että olisin päässyt edes treffeille oman ikäisteni naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Se voi olla myös ihan vaan tunne. Silloin kun etsit, voi olla, ettei tahdo löytyä, tai et saa juuri sitä, kenet haluat. Sitten kun olet jo varattu, etkä varsinaisesti halua mitään, huomaat, että saatkin huomiota silti. Onko ne kaikki kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa menisit yhteen, jos olisit sinkku? Niinpä.
Olen 38v nainen ja vientiä on ollut jokseenkin aina, mutta viime aikoina tuntuu, että on räjähtänyt ihan käsiin se, että miehet tulee iskemään, jos vähänkin menen johonkin yökerhoon tms. Olen siis eronnut ja nyt sinkkuna, mutta en varsinaisesti etsi mitään (melkein kauhuskenaario joku parisuhde). Pakko sanoa, ettei suurin osa niistä minua iskevistä miehistä kuitenkaan ole varteenotettavia, esim. moni on ihan liian nuori.
Se, että sinua isketään 38-vuotiaana naisena, ei johdu mitenkään siitä, etsitkö vai et. Syy on se, että nuorten miesten on paljon helpompi lähestyä sinua, kuin oman ikäisiä naisia. Nuoret miehet tietävät myös, että he yleensä kelpaavat vaatimattomamman näköisinäkin vähän vanhemmille naisille. Näin kävi myös itselleni 30 vuotta täytettyäni. Ulkonäkö ei ollutkaan enää se ykkösjuttu +40-vuotiaille naisille, mitä se on 18-35-vuotiaille naisille.
Siis tuolla etsimisen vaikutuksella tarkoitin lähinnä sitä, että kun sulla itselläsi on tutka päällä jotain tiettyä/tietynlaista varten, et edes huomaa niitä muita, ketkä yrittää tulla juttelemaan. Kun mitään tutkaa ei ole päällä, huomaat ne muutkin keskustelemaan tulijat. Tämä siis viitaten noihin miehiin, ketkä esim. varattuina sanovat, että tulee naisia tyrkylle enemmän kuin nuorena sinkkuna. Ehkä vaan huomaavat nyt nuo naiset paremmin, kun eivät kokoajan tutkaa sitä tiettyä (jota eivät ehkä saaneet).
Olen aina ollut helpostilähestyttävän oloinen, jo nuorempana, mutta sillä on toki varmasti vaikutusta, että mulle tullaan juttelemaan (ja on tultu jo nuorena, mutta nyt jotenkin tuntuu että ihan tosi paljon). Voisko myös olla, että on jotain koronanjälkeistä meininkiä, että kaikki hanakammin lähestyy toisiaan yökerhoissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Se voi olla myös ihan vaan tunne. Silloin kun etsit, voi olla, ettei tahdo löytyä, tai et saa juuri sitä, kenet haluat. Sitten kun olet jo varattu, etkä varsinaisesti halua mitään, huomaat, että saatkin huomiota silti. Onko ne kaikki kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa menisit yhteen, jos olisit sinkku? Niinpä.
Olen 38v nainen ja vientiä on ollut jokseenkin aina, mutta viime aikoina tuntuu, että on räjähtänyt ihan käsiin se, että miehet tulee iskemään, jos vähänkin menen johonkin yökerhoon tms. Olen siis eronnut ja nyt sinkkuna, mutta en varsinaisesti etsi mitään (melkein kauhuskenaario joku parisuhde). Pakko sanoa, ettei suurin osa niistä minua iskevistä miehistä kuitenkaan ole varteenotettavia, esim. moni on ihan liian nuori.
Se, että sinua isketään 38-vuotiaana naisena, ei johdu mitenkään siitä, etsitkö vai et. Syy on se, että nuorten miesten on paljon helpompi lähestyä sinua, kuin oman ikäisiä naisia. Nuoret miehet tietävät myös, että he yleensä kelpaavat vaatimattomamman näköisinäkin vähän vanhemmille naisille. Näin kävi myös itselleni 30 vuotta täytettyäni. Ulkonäkö ei ollutkaan enää se ykkösjuttu +40-vuotiaille naisille, mitä se on 18-35-vuotiaille naisille.
Siis tuolla etsimisen vaikutuksella tarkoitin lähinnä sitä, että kun sulla itselläsi on tutka päällä jotain tiettyä/tietynlaista varten, et edes huomaa niitä muita, ketkä yrittää tulla juttelemaan. Kun mitään tutkaa ei ole päällä, huomaat ne muutkin keskustelemaan tulijat. Tämä siis viitaten noihin miehiin, ketkä esim. varattuina sanovat, että tulee naisia tyrkylle enemmän kuin nuorena sinkkuna. Ehkä vaan huomaavat nyt nuo naiset paremmin, kun eivät kokoajan tutkaa sitä tiettyä (jota eivät ehkä saaneet).
Olen aina ollut helpostilähestyttävän oloinen, jo nuorempana, mutta sillä on toki varmasti vaikutusta, että mulle tullaan juttelemaan (ja on tultu jo nuorena, mutta nyt jotenkin tuntuu että ihan tosi paljon). Voisko myös olla, että on jotain koronanjälkeistä meininkiä, että kaikki hanakammin lähestyy toisiaan yökerhoissa jne.
Tutka on ainakin minulla miehenä ollut aina samalla tasolla, mutta ero 22-vuotiaalla minulla ja 36-vuotiaalla on huomattava. 22-vuotiaana en päässyt ikäisteni naisten kanssa minkäänlaiseen kontaktiin, eivätkä vanhemmatkaan naiset olleet yhtään kiinnostuneita. Nyt 36-vuotiaana tilanne on ihan toinen ja varsinkin 5-15 vuotta vanhemmat naiset ovat ihan eri tavalla käyttäytyviä. Elämä on ollut mahtavaa vasta nyt!
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kyky ottaa vastuu siitä omasta elämästä on mun mielestä alentunut. Jokainen näkee miten täälläkin syytellään omia vanhempia, miestä, naista, yhteiskuntaa, rikkaita jne. Johtuuko se kasvatuksesta vai jostain voimaantumisharhasta että itsessä ei ole mitään vikaa? Onneksi on myös ihmisiä joilla on realistinen mielikuva itsestään tässä uniikkien lumihiutaleiden joukossa.
Aika moni nainen suuttuu jos heitä sanoo tavalliseksi, se on iso merkki ongelmista ja siitä ettei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin on ja pitää itseään parempana kuin muut. Tässähän on myös se kääntöpuoli ettei se tavallinen mies kelpaa, vaan laitetaan ne omat parhaat puolet listalle minkälainen miehen tulisi olla. Ongelma on siinä että määritellään jo ennalta mitä asioita sen miehen on arvostettava naisessa, mutta se ei mene niin, tuolla kaivaa vain verta nenästään. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen tulee kohdata yksilönä jos haluaa hyvän parisuhteen.
Sellainenkin on ongelma kun ihminen pitää sukupuolielintään jonain palkintona sille toiselle. Eli jos mies tekee sitä tai tätä, hän SAA. Ja tämäkin kääntyy, eli moni tietää miehen jolla on kookas vehje ja pitää itseään lahjana naisille. Se sukupuolielin ei ole tae hyvästä seksistä, eikä orgasmikaan.
Sitten on tämä ikä. Miehillä on parhaat markkinat ikävuosina 35-50, kun taas naisilla se on 20-35. Tämä kääntää totutun asetelman päälaelleen ja aiheuttaa joissain katkeruutta. Kun ollaan +50 silloin ollaan ns tasavertaisia ja se henkinen pääoma on se joka määrittää paljon enemmän.
Linkittäisitkö meille tilaston, joka osoittaa nuo "parhaat markkinat", kiitos.
Vastaan eri miehenä, mutta kyllä minulla markkinat ovat olleet kaikkein parhaimmat välillä 30-40. Olen ollut sinkkuna koko ajan ja naisia on ollut vapaina pilvin pimein yli +40-vuotiaissa ja ulkonäköni ei ole ollut läheskään niin suuri kynnyskysymys, kuin se oli 20-vuotiaana. Seksiä minulla ei ollut yhtään 20-25-vuotiaana, kunnes jouduin parisuhteeseen 25-vuotiaana.
Komppaan tätä. Mulla on ollut sama kaveriporukka lukiosta asti. Alle 25-vuotiaana kaikilla oli suuria vaikeuksia löytää seuraa. Yksin kotiin oli odotusarvo ja monesti ei päässyt edes juttusille naisten kanssa. Toki joskus harvoin jollakin kävi flaksikin. Kolmea kymppiä lähestyttäessä vienti parani ja suurin osa meistä pariutui. Pari kaveria pariintui vasta kolmevitosena. Nyt nelikymppisenä seuraa riittäisi kaikilla, kun lähdetään baanalle, mutta kaikki ovat varattuja.
Ero on tosiaan huomattava. Vaikka olen aina ollut jokseenkin suosittu naisten keskuudessa, niin ero on selvä. Ennen naisen eteen sai tehdä ihan töitä, mutta nykyään naiset tuputtavat palveluksiaan. Nauttikaa herrat!
Se voi olla myös ihan vaan tunne. Silloin kun etsit, voi olla, ettei tahdo löytyä, tai et saa juuri sitä, kenet haluat. Sitten kun olet jo varattu, etkä varsinaisesti halua mitään, huomaat, että saatkin huomiota silti. Onko ne kaikki kuitenkaan sellaisia, joiden kanssa menisit yhteen, jos olisit sinkku? Niinpä.
Olen 38v nainen ja vientiä on ollut jokseenkin aina, mutta viime aikoina tuntuu, että on räjähtänyt ihan käsiin se, että miehet tulee iskemään, jos vähänkin menen johonkin yökerhoon tms. Olen siis eronnut ja nyt sinkkuna, mutta en varsinaisesti etsi mitään (melkein kauhuskenaario joku parisuhde). Pakko sanoa, ettei suurin osa niistä minua iskevistä miehistä kuitenkaan ole varteenotettavia, esim. moni on ihan liian nuori.
Se, että sinua isketään 38-vuotiaana naisena, ei johdu mitenkään siitä, etsitkö vai et. Syy on se, että nuorten miesten on paljon helpompi lähestyä sinua, kuin oman ikäisiä naisia. Nuoret miehet tietävät myös, että he yleensä kelpaavat vaatimattomamman näköisinäkin vähän vanhemmille naisille. Näin kävi myös itselleni 30 vuotta täytettyäni. Ulkonäkö ei ollutkaan enää se ykkösjuttu +40-vuotiaille naisille, mitä se on 18-35-vuotiaille naisille.
Siis tuolla etsimisen vaikutuksella tarkoitin lähinnä sitä, että kun sulla itselläsi on tutka päällä jotain tiettyä/tietynlaista varten, et edes huomaa niitä muita, ketkä yrittää tulla juttelemaan. Kun mitään tutkaa ei ole päällä, huomaat ne muutkin keskustelemaan tulijat. Tämä siis viitaten noihin miehiin, ketkä esim. varattuina sanovat, että tulee naisia tyrkylle enemmän kuin nuorena sinkkuna. Ehkä vaan huomaavat nyt nuo naiset paremmin, kun eivät kokoajan tutkaa sitä tiettyä (jota eivät ehkä saaneet).
Olen aina ollut helpostilähestyttävän oloinen, jo nuorempana, mutta sillä on toki varmasti vaikutusta, että mulle tullaan juttelemaan (ja on tultu jo nuorena, mutta nyt jotenkin tuntuu että ihan tosi paljon). Voisko myös olla, että on jotain koronanjälkeistä meininkiä, että kaikki hanakammin lähestyy toisiaan yökerhoissa jne.
Tutka on ainakin minulla miehenä ollut aina samalla tasolla, mutta ero 22-vuotiaalla minulla ja 36-vuotiaalla on huomattava. 22-vuotiaana en päässyt ikäisteni naisten kanssa minkäänlaiseen kontaktiin, eivätkä vanhemmatkaan naiset olleet yhtään kiinnostuneita. Nyt 36-vuotiaana tilanne on ihan toinen ja varsinkin 5-15 vuotta vanhemmat naiset ovat ihan eri tavalla käyttäytyviä. Elämä on ollut mahtavaa vasta nyt!
Haha, juu, jotenkin ne n. 35v miehet taitaa olla parhaimmillaan. Miehekkäitä, mutta eivät vielä setämieheksi ukkoontuneita. Koita pysyä tuollaisena ;)
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Sitten sua ällöttää. Mua ällöttää naisten kaksinaismoralismi ja toisten ihmisten demonisointi. Jos nyt ymmärtäisit jo että naisessa olisi hyvä olla muutakin kuin ikä, mutta se ikä näkyy nyt päälle päin ja miehet syttyvät visuaalisista ärsykkeistä. Niin se nyt vain on, eikä sinulla ole oikeutta tai valtaa tuomita ketään sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Sitten sua ällöttää. Mua ällöttää naisten kaksinaismoralismi ja toisten ihmisten demonisointi. Jos nyt ymmärtäisit jo että naisessa olisi hyvä olla muutakin kuin ikä, mutta se ikä näkyy nyt päälle päin ja miehet syttyvät visuaalisista ärsykkeistä. Niin se nyt vain on, eikä sinulla ole oikeutta tai valtaa tuomita ketään sen perusteella.
"miehet syttyvät visuaalisista ärsykkeistä". Silti miehet melkein panee minkänäköisiä naisia vaan.
Lisäksi naisetkin ovat visuaalisia. Tuo vain mies on visuaalinen on myytti.
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Kannattaa pariutua suht omanikäisen miehen kanssa, ainakin omasta kokemuksesta. Itse menin 25-v yhteen 26v miehen kanssa, nyt ollaan 31 ja 32. Mies aina sanoo että haluaa vanheta kanssani ja kehuu minua kauniiksi joka päivä. Tehdään melkein kaikki yhdessä, ollaan toistemme parhaat ystävät.:-)
Vierailija kirjoitti:
Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.
Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.
Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.
Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?
Rakkaus on pohjimmiltaan sitä että hyväksyy sen toisen sellaisena kuin on. Sulla on vielä pitkä matka siihen että ymmärrät mistä rakkaudessa on kyse.
Voi olla, että nuorempana kaljuus olisi haitannut (olihan kaljut silloin 20-vuotiaana vähintään 15-vuotta vanhempia), mutta tosiaan moni kalju on todella kuuma. Mutta kyllä se sama tyyppi olisi kuuma hiuksillakin, että on siis hyvännäköinen muutenkin. Voi olla, ettet itse edes tajua, että olet hyvännäköinen.
Mutta varmasti iän myötä muutenkin pinnallisuus vähenee. Nainen vanhenee itsekin. Toki nuo hygienia ja siisti ulkomuoto on se perustaso, josta ei tingitä.