Miksi 40+ naisen on todella vaikea löytää omanikäistä koulutettua, urheilullista, hyvässä työssä olevaa miestä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Rakkaus on pohjimmiltaan sitä että hyväksyy sen toisen sellaisena kuin on. Sulla on vielä pitkä matka siihen että ymmärrät mistä rakkaudessa on kyse.

Hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on? Kuten sen, että toisen keho vanhenee? Mites tämä hyväksyntä noin niinkuin sujuu niiltä jatkuvasti nuorempaan vaihtavilta miehiltä?

No minä kysyn miehenä: arvaa, vaihdetaanko sitä naista noin vain nuorempaan?

Eihän se ole tässä olennaista, vaan se, että mies niin kuitenkin haluaisi tehdä vaikkei ehkä onnistu ja tietää itsekin, ettei onnistu. Jos aidosti rakastaa niin eihän silloin edes halua vaihtaa.

Jos oma miehesi saisi nyt rahaa miljoonakaupalla ja olisi Mick Jaggerin asemassa, niin ajatteletko, että hän rakkaudesta sinuun olisi vielä kovinkin kauan kanssasi?

En ajattele, vaikka minulla ei kyllä miestä olekaan. Luulitko sinä reppana, että kirjoitin väittääkseni sellaista? Tajuatko, että sinä todistit kysymykselläsi oikeaksi sen mitä miehistä kirjoitin?

Turhaan te suututte kun naiset sanovat teidän välittävän vain iästä ja ulkonäöstä kun seuraavaan hengenvetoon ilmaisette tekevänne juuri niin.

Todistaa väitteen, että miehet haluavat kauniin nuoren naisen, jos siihen on rahkeita? No kenelle tuli yllätyksenä? Ihan samalla tavalla, kuin naiset haluavat miehen ulkonäön (tumma, täydellinen hiusraja, rasvaton keho, lihasmassa yms...) ja/tai rahan, vallan, voiman, maineen perusteella ja vaihtaisivat minut koska tahansa tuollaiseen mieheen, jos rahkeita olisi. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan.

Oikeasti rakastunut ihminen ei vaihda kumppaniaan toiseen, oli sitten mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Siinähän juuri kerroit, miksi en valitse vanhempaa miestä. =D

Terv. Nuori nainen.

Ne viedään nopeasti käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Keski-ikäinen mies kutsuu naisia tytöiksi...? :/ Yöks...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Olen 37 vuotias nainen ja sinkkuus ei ole hauskaa enää tässä vaiheessa elämää. Ei sillä etteikö seuraa olisi, mutta toiveena on elää vakaassa parisuhteessa, ei kiinnosta moninaiset deittailut ja seikkailut. Toivon löytäväni ihmisen joka sopii juuri minulle, hienon persoonan joka nauttii minun persoonastani ja jonka kanssa hyväksymme toisemme ulkonäöstä lähtien. Ihminen on se pääasia, ei ikä, mutta parin haussa joitakin kriteereitä tulee mietittyä, realistisesti tietysti, ja kyllä minua hieman ahdistaa ajatus että minun pitäisi tyytyä nimenomaan vanhempiin miehiin. Jos annan valtaa ajatukselle että olen huonompi ja kelpaamaton oman ikäisten joukossa, iskee epätoivo ja mietin että sentään vanhemmille ainakin kelpaan. Mutta tämä on aivan pa*ka ajatus!! Kenenkään terveen itseään arvostavan aikuisen naisen ei ikinä pitäisi ajatella näin alentuvasti itsestään. Ja näin monet palstalla haluaisivat naisten ajattelevan.

Minulle +5 vuotta ei ole vielä kovin paljoa vanhempi, mutta kieltämättä kun katselen 45-vuotiaita ja yli, he eivät yleisesti ole kiinnostavia. He ovat minun silmääni setiä. En voi myöskään olla ajattelematta puhtaasti ikää. Vanhempi tarkoittaa lähempänä sairauksien riskejä ja kuolemaa. Sille faktalle ei voi mitään. Itsekin lähestyn jatkuvasti niitä asioita sitä mukaa kuin vanhenen, ja sitä tulee mietittyä enemmän kuin nuorempana. Kuitenkin olen 37, en ole 45. Miksi minun pitäisi hypätä vanhempien rattaisiin? Minulla ei ole vielä edes lapsia, ja usein +45 vuotiaat alkavat jo lähetellä lapsiaan pois pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Oletko koskaan ajatellut miksi naiset ovat nuorina optimistisia ja elämäniloisia ja keski-ikäisiä kyynisiä ja turtuneita? Olisiko sillä mitään tekemistä miesten kanssa? Ja miksi ihmeessä nuoren ihmisen pitäisi katsella kyynistä ja turtunutta (sinua) jos sinä itsekään et jaksa kaltaistasi?

Olette kyllä juuri niitä tyyppejä jotka sen elämänilon sammuttaa.

Huutista tää. Varmaan monen naisen kohdalla on ollut se, että mies satutti. Mutta jotkut on voineet kyynistyä toisista syistä.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 37 vuotias nainen ja sinkkuus ei ole hauskaa enää tässä vaiheessa elämää. Ei sillä etteikö seuraa olisi, mutta toiveena on elää vakaassa parisuhteessa, ei kiinnosta moninaiset deittailut ja seikkailut. Toivon löytäväni ihmisen joka sopii juuri minulle, hienon persoonan joka nauttii minun persoonastani ja jonka kanssa hyväksymme toisemme ulkonäöstä lähtien. Ihminen on se pääasia, ei ikä, mutta parin haussa joitakin kriteereitä tulee mietittyä, realistisesti tietysti, ja kyllä minua hieman ahdistaa ajatus että minun pitäisi tyytyä nimenomaan vanhempiin miehiin. Jos annan valtaa ajatukselle että olen huonompi ja kelpaamaton oman ikäisten joukossa, iskee epätoivo ja mietin että sentään vanhemmille ainakin kelpaan. Mutta tämä on aivan pa*ka ajatus!! Kenenkään terveen itseään arvostavan aikuisen naisen ei ikinä pitäisi ajatella näin alentuvasti itsestään. Ja näin monet palstalla haluaisivat naisten ajattelevan.

Minulle +5 vuotta ei ole vielä kovin paljoa vanhempi, mutta kieltämättä kun katselen 45-vuotiaita ja yli, he eivät yleisesti ole kiinnostavia. He ovat minun silmääni setiä. En voi myöskään olla ajattelematta puhtaasti ikää. Vanhempi tarkoittaa lähempänä sairauksien riskejä ja kuolemaa. Sille faktalle ei voi mitään. Itsekin lähestyn jatkuvasti niitä asioita sitä mukaa kuin vanhenen, ja sitä tulee mietittyä enemmän kuin nuorempana. Kuitenkin olen 37, en ole 45. Miksi minun pitäisi hypätä vanhempien rattaisiin? Minulla ei ole vielä edes lapsia, ja usein +45 vuotiaat alkavat jo lähetellä lapsiaan pois pesästä.

Aika moni 45-vuotias on noin 10-vuotiaan lapsen vanhempia. Jopa nuorempienkin lasten. Ei sinun tarvitse hypätä vanhempien setien rattaisiin. Muista vaan, että olet itsekin aika suurella varmuudella täti, kun ylität 40 vuoden rajapyykin aivan pian.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on löytynyt, +55 miehet on aivan liian vanhoja nelikymppiselle naiselle.

Paitsi jos ne on rikkaita vrt. KAIKKI rocktähdet ja KAIKKI filmitähdet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37 vuotias nainen ja sinkkuus ei ole hauskaa enää tässä vaiheessa elämää. Ei sillä etteikö seuraa olisi, mutta toiveena on elää vakaassa parisuhteessa, ei kiinnosta moninaiset deittailut ja seikkailut. Toivon löytäväni ihmisen joka sopii juuri minulle, hienon persoonan joka nauttii minun persoonastani ja jonka kanssa hyväksymme toisemme ulkonäöstä lähtien. Ihminen on se pääasia, ei ikä, mutta parin haussa joitakin kriteereitä tulee mietittyä, realistisesti tietysti, ja kyllä minua hieman ahdistaa ajatus että minun pitäisi tyytyä nimenomaan vanhempiin miehiin. Jos annan valtaa ajatukselle että olen huonompi ja kelpaamaton oman ikäisten joukossa, iskee epätoivo ja mietin että sentään vanhemmille ainakin kelpaan. Mutta tämä on aivan pa*ka ajatus!! Kenenkään terveen itseään arvostavan aikuisen naisen ei ikinä pitäisi ajatella näin alentuvasti itsestään. Ja näin monet palstalla haluaisivat naisten ajattelevan.

Minulle +5 vuotta ei ole vielä kovin paljoa vanhempi, mutta kieltämättä kun katselen 45-vuotiaita ja yli, he eivät yleisesti ole kiinnostavia. He ovat minun silmääni setiä. En voi myöskään olla ajattelematta puhtaasti ikää. Vanhempi tarkoittaa lähempänä sairauksien riskejä ja kuolemaa. Sille faktalle ei voi mitään. Itsekin lähestyn jatkuvasti niitä asioita sitä mukaa kuin vanhenen, ja sitä tulee mietittyä enemmän kuin nuorempana. Kuitenkin olen 37, en ole 45. Miksi minun pitäisi hypätä vanhempien rattaisiin? Minulla ei ole vielä edes lapsia, ja usein +45 vuotiaat alkavat jo lähetellä lapsiaan pois pesästä.

Aika moni 45-vuotias on noin 10-vuotiaan lapsen vanhempia. Jopa nuorempienkin lasten. Ei sinun tarvitse hypätä vanhempien setien rattaisiin. Muista vaan, että olet itsekin aika suurella varmuudella täti, kun ylität 40 vuoden rajapyykin aivan pian.

Arvattavaa että jonkun on aivan pakko tulla yrittämään pahoittaa mieltä ja muistutella että olen kohta vanhempi! Hui. Kyllä minä oman ikäni tiedän ja olen ollut joidenkin ihmisten silmissä täti jo kun olin 20v. Riippuu aina siitä mistä katsoja katsoo :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37 vuotias nainen ja sinkkuus ei ole hauskaa enää tässä vaiheessa elämää. Ei sillä etteikö seuraa olisi, mutta toiveena on elää vakaassa parisuhteessa, ei kiinnosta moninaiset deittailut ja seikkailut. Toivon löytäväni ihmisen joka sopii juuri minulle, hienon persoonan joka nauttii minun persoonastani ja jonka kanssa hyväksymme toisemme ulkonäöstä lähtien. Ihminen on se pääasia, ei ikä, mutta parin haussa joitakin kriteereitä tulee mietittyä, realistisesti tietysti, ja kyllä minua hieman ahdistaa ajatus että minun pitäisi tyytyä nimenomaan vanhempiin miehiin. Jos annan valtaa ajatukselle että olen huonompi ja kelpaamaton oman ikäisten joukossa, iskee epätoivo ja mietin että sentään vanhemmille ainakin kelpaan. Mutta tämä on aivan pa*ka ajatus!! Kenenkään terveen itseään arvostavan aikuisen naisen ei ikinä pitäisi ajatella näin alentuvasti itsestään. Ja näin monet palstalla haluaisivat naisten ajattelevan.

Minulle +5 vuotta ei ole vielä kovin paljoa vanhempi, mutta kieltämättä kun katselen 45-vuotiaita ja yli, he eivät yleisesti ole kiinnostavia. He ovat minun silmääni setiä. En voi myöskään olla ajattelematta puhtaasti ikää. Vanhempi tarkoittaa lähempänä sairauksien riskejä ja kuolemaa. Sille faktalle ei voi mitään. Itsekin lähestyn jatkuvasti niitä asioita sitä mukaa kuin vanhenen, ja sitä tulee mietittyä enemmän kuin nuorempana. Kuitenkin olen 37, en ole 45. Miksi minun pitäisi hypätä vanhempien rattaisiin? Minulla ei ole vielä edes lapsia, ja usein +45 vuotiaat alkavat jo lähetellä lapsiaan pois pesästä.

Aika moni 45-vuotias on noin 10-vuotiaan lapsen vanhempia. Jopa nuorempienkin lasten. Ei sinun tarvitse hypätä vanhempien setien rattaisiin. Muista vaan, että olet itsekin aika suurella varmuudella täti, kun ylität 40 vuoden rajapyykin aivan pian.

Arvattavaa että jonkun on aivan pakko tulla yrittämään pahoittaa mieltä ja muistutella että olen kohta vanhempi! Hui. Kyllä minä oman ikäni tiedän ja olen ollut joidenkin ihmisten silmissä täti jo kun olin 20v. Riippuu aina siitä mistä katsoja katsoo :)

No itse juuri tuomitsit yli 45-vuotiaat miehet setämiehiksi. Ikään, kuin sinä olisit jotenkin kaukana tuosta ja tätimäisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37 vuotias nainen ja sinkkuus ei ole hauskaa enää tässä vaiheessa elämää. Ei sillä etteikö seuraa olisi, mutta toiveena on elää vakaassa parisuhteessa, ei kiinnosta moninaiset deittailut ja seikkailut. Toivon löytäväni ihmisen joka sopii juuri minulle, hienon persoonan joka nauttii minun persoonastani ja jonka kanssa hyväksymme toisemme ulkonäöstä lähtien. Ihminen on se pääasia, ei ikä, mutta parin haussa joitakin kriteereitä tulee mietittyä, realistisesti tietysti, ja kyllä minua hieman ahdistaa ajatus että minun pitäisi tyytyä nimenomaan vanhempiin miehiin. Jos annan valtaa ajatukselle että olen huonompi ja kelpaamaton oman ikäisten joukossa, iskee epätoivo ja mietin että sentään vanhemmille ainakin kelpaan. Mutta tämä on aivan pa*ka ajatus!! Kenenkään terveen itseään arvostavan aikuisen naisen ei ikinä pitäisi ajatella näin alentuvasti itsestään. Ja näin monet palstalla haluaisivat naisten ajattelevan.

Minulle +5 vuotta ei ole vielä kovin paljoa vanhempi, mutta kieltämättä kun katselen 45-vuotiaita ja yli, he eivät yleisesti ole kiinnostavia. He ovat minun silmääni setiä. En voi myöskään olla ajattelematta puhtaasti ikää. Vanhempi tarkoittaa lähempänä sairauksien riskejä ja kuolemaa. Sille faktalle ei voi mitään. Itsekin lähestyn jatkuvasti niitä asioita sitä mukaa kuin vanhenen, ja sitä tulee mietittyä enemmän kuin nuorempana. Kuitenkin olen 37, en ole 45. Miksi minun pitäisi hypätä vanhempien rattaisiin? Minulla ei ole vielä edes lapsia, ja usein +45 vuotiaat alkavat jo lähetellä lapsiaan pois pesästä.

Aika moni 45-vuotias on noin 10-vuotiaan lapsen vanhempia. Jopa nuorempienkin lasten. Ei sinun tarvitse hypätä vanhempien setien rattaisiin. Muista vaan, että olet itsekin aika suurella varmuudella täti, kun ylität 40 vuoden rajapyykin aivan pian.

Arvattavaa että jonkun on aivan pakko tulla yrittämään pahoittaa mieltä ja muistutella että olen kohta vanhempi! Hui. Kyllä minä oman ikäni tiedän ja olen ollut joidenkin ihmisten silmissä täti jo kun olin 20v. Riippuu aina siitä mistä katsoja katsoo :)

No itse juuri tuomitsit yli 45-vuotiaat miehet setämiehiksi. Ikään, kuin sinä olisit jotenkin kaukana tuosta ja tätimäisyydestä.

No kyllä useimmiten ovat silmääni setämäisiä. Ei voi mitään. Sori. Tätimäisyyttä odotellessa! Mutta ei vielä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nuorempana naisena jotenkin ällöttää ajatus että olen oikea herkkupala jollekin yli 10 vuotta vanhemmalle miehelle parisuhdetta ajatellen. Onko elämä tosiaan näin pinnallista, että nuoruus ja ulkonäkö on ykkös asia kumppanissa? Joka näin ajattelee, on hölmö ihminen jonka kanssa en ikinä halua pariutua.

Varmaan kenen tahansa unelma ulkonäön puolesta (yleisesti ottaen), jos saa vapaasti fantasioida, olisi hyvännäköinen nuorehko malli, pätee kumpaankin, naiseen ja mieheen. Mutta ei sillä parisuhdetta ajatellen ole paljoakaan väliä. Ihminen ei ole objekti eikä rahapussi. Mitäs sitten kun vanhempi rikkaampi pariutuu nuoren kauniin kanssa? Onko se sitten siinä? No ei ole kun ajattelee vähän pidemmälle ja käyttää aivoja. Mitä tapahtuu muutaman vuoden sisällä? Inhimillisyys ja viat ja tunteiden laimeneminen niinkuin muillakin. Siinä vaiheessa alkaa merkitä vähän muut asiat kuin ulkonäkö tai status.

Mies saa pelätä että nuori kaunis nainen löytää nuoremman komean miehen ja kyllästyy vanhempaan väsyneempään mieheen, saattaa viedä myös ison siivun rahoista eron tullen. Nainen saa pelätä että nuoruutta ja ulkonäköä ihannoiva (katos ei hän luonnolleen mitään voi) mies löytää toisen nuoren kauniin naisen jos kerran niitä rikkaalle tarjolla on ja hän kun on niin ulkonäkökeskeinen ja varma statuksestaan että varmasti havainnoi naisia ympärillään ja ajattelee ansaitsevansa parasta ja mahdollisimman paljon tässä elämässä.

Jotenkin inhottaa jos olisin se jättipotti jollekin vanhemmalle miehelle joka etsii nimenomaan nuorempaa, omalla kohdallani siis tuskin puhutaan mistään rikkauksista, mutta yleisesti miehistä. Ehkä köyhempi vanhempi mies tarrautuisi vielä kovemmin kiinni, mutta mitä iloa siitä on jos se arvostus tulee siitä että olen nuori? Tätäkö on rakkaus?

Ulkonäköön minä olen naisissa aina ihastunut. Se syventyykö, jatkuuko ja kestääkö suhde riippuu sitten siitä onko naisessa jotain muutakin kuin minua miellyttävä ulkonäkö. En muuten ole malleihin ihastunut, vaan enemmän sellaisiin söpöihin naapurintyttöihin. Ymmärrän toki, miksi malleja pidetään kauniina ja itsekin yleensä pidän, mutta eniten on säväyttänyt vähän toisenlaiset tytöt/naiset.

Nuoremmissa naisissa viehättää ulkonäön lisäksi sellainen nuoruuteen liittyvä optimismi, elämänjano, elämänilo ja tietynlainen herkkyys, jota sinullakin selkeästi on, kun sinua inhottaa ja ällöttää tämäkin keskustelu (ne ovat mielestäni voimakkaita tunteita, joita itse en kykene melko neutraaleissa nettikeskusteluissa tuntemaan). Nuorille maailma on auki ja elämä seikkailu. Realiteetit eivät ole vielä iskeneet. Siinä on jotain kiehtovaa ja se herättää miehen suojeluvietin.

Vanhemmat naiset (ja me miehet myös) ovat usein jo paatuneet, kyynistyneet, turtuneet maailmaan ja elämään. Maailma ei olekaan enää niin avoin, eikä kaikki enää olekaan mahdollista, kun elämässä tehdyt valinnat ovat sulkeneet tiettyjä ovia. Me vanhemmat monesti näemme elämän velvollisuuksia ja vikojen kautta, eikä meillä ole samanlaista elämäniloa ja optimismia. Ja toki paatunutta keski-ikäistä miestä lämmittää ja itsetuntoa hivelee nuoren, kauniin naisen ihailu (tai kuviteltu ihailu). Sitä tuntee itsensäkin taas nuoreksi.

Hyvää keskustelua! Kiitos ja toivottavasti tämä ei liikaa inhota tai ällötä.

Siinähän juuri kerroit, miksi en valitse vanhempaa miestä. =D

Terv. Nuori nainen.

Ei sinua kukaan pakota. Saat valita sellaisen miehen kuin haluat. Sitten pitää vaan toivoa että hänkin valitsee sinut.

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Miksi kuvittelet, että nelikymppinen nainen olisi rupsahtanut? Minä en ainakaan ole, mutta useimmat tuntemani saman ikäiset miehet ovat. Naiset kun huolehtivat yleensä enemmän terveydestä ja ulkonäöstä kuin miehet. Toki jos pyörit joidenkin pubiruusujen ja pissisten kanssa, niin ihan ymmärrettävää. Me muut naiset vain muutumme tyylikkäämmiksi iän myötä.

Oma muutaman vuoden vanhempi miehenikin on rupsahtanut vaativan työn aiheuttaman stressin takia. Kohta meitä varmaan aletaan luulla isäksi ja tyttäreksi.

Ei kannattaisi etsiä kumppania ollenkaan vaatimuslistafaktamatch-tyyppisesti, vaan sellaista, joka on ihmisenä ja romanttisesti aidosti tosi hyvä match. Faktoilla tutustuvilla valtavan paljon suurempi riski päätyä yhteen epäsopivan ihmisen kanssa, ja pahimmillaan hankkia vielä yhteisiä lapsia. Jos yleensäkään löytää vaatimuslistansa mukaista kumppaniehdokasta. Olkaa vaativia vain aidon yhteensopivuuden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Miksi kuvittelet, että nelikymppinen nainen olisi rupsahtanut? Minä en ainakaan ole, mutta useimmat tuntemani saman ikäiset miehet ovat. Naiset kun huolehtivat yleensä enemmän terveydestä ja ulkonäöstä kuin miehet. Toki jos pyörit joidenkin pubiruusujen ja pissisten kanssa, niin ihan ymmärrettävää. Me muut naiset vain muutumme tyylikkäämmiksi iän myötä.

Oma muutaman vuoden vanhempi miehenikin on rupsahtanut vaativan työn aiheuttaman stressin takia. Kohta meitä varmaan aletaan luulla isäksi ja tyttäreksi.

muututte tyylikkäämmiksi toisten naisten mielestä, ette miesten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska koulutettu, urheilullinen, hyvässä työssä oleva 40+ mies saa helposti paljon paremman ja kauniimman 30+ naisen parisuhteeseen.  Miksi minun pitäisi tyytyä rupsahtaneeseen nelikymppiseen naiseen?

Miksi kuvittelet, että nelikymppinen nainen olisi rupsahtanut? Minä en ainakaan ole, mutta useimmat tuntemani saman ikäiset miehet ovat. Naiset kun huolehtivat yleensä enemmän terveydestä ja ulkonäöstä kuin miehet. Toki jos pyörit joidenkin pubiruusujen ja pissisten kanssa, niin ihan ymmärrettävää. Me muut naiset vain muutumme tyylikkäämmiksi iän myötä.

Oma muutaman vuoden vanhempi miehenikin on rupsahtanut vaativan työn aiheuttaman stressin takia. Kohta meitä varmaan aletaan luulla isäksi ja tyttäreksi.

Täysin omaa ajatusmaailmaasi. Olet ihan yhtä rupsahtanut, kuin ikäisesi miehetkin ovat. Et vain näe asiaa omien lasiesi takaa.

45+ miehet ovat jo patuja.

Vierailija kirjoitti:

45+ miehet ovat jo patuja.

Sopii siis aivan hyvin ikäisilleen naisille.