Lue keskustelun säännöt.
Tunnearvoisesti äärimmäisen tärkeät esineet
13.07.2022 |
Onko teillä jotain esinettä jota ette suostuisi myymään mistään rahasummasta? Mulla on mun romutukseen 1999 menneen ensiauton (Nissan Sunny -86) ratti ja ikinä en ole ees harkinnut siitä luopumista enkä olisi lupunut autostakaan ellei se olisi mennyt kolarissa korjauskelvottomaksi.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Isoäitini villapaita. Unileluni, jonka kanssa nukuin vauvasta asti, mummoni minulle tekemät villasukat. Viimeiset sellaiset. Kaikenlaista mistä en henno luopua. Onneksi ei mitään huonekalua.
Ei enää. Olen kasvanut näistä yli. Tulen kuolemaan jonain päivänä ja vaikeinta on varmasti luopua läheisistä ja omasta elämästä.
50 v
Olen säilyttänyt joiltakin läheisiltä saatuja kortteja. Juuri tutkailin korttia, jonka mieheni sai äidiltään 2020. Siinä lukee "hyvää syntymäpäivää tulevalle metsän omistajalle toivoo äiti". Kortin ohessa tuli siis metsurin kypärä. Tulee melkein tippa linssiin, anoppi kuoli viime vuonna. Nämä on kultaakin kalliimpia muistoja.
Isovanhempien kutomat villasukat ja tumput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena saamani kettupehmolelu. Se on kulkenut mukana reissuissa aikuisiälläkin. Jotenkin se tuo turvaa, hyvän olon.
Isältä saatu taskukello hopeisine vitjoineen. Se kello oli isänisällä mukana talvisodan melskeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen unileluni, pieni vaaleanpunainen pupu. Sen lisäksi 1v lahjaksi mummilta ja papalta saamani iso nalle.
Iso kasa kirjeitä lapsuudesta kirjekavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku alapeukuttelee toisille tärkeitä juttuja?
Taulut, jotka olen itse maalannut. Ne ei ulkonäöllisesti ole mitenkään erityisiä oikeastaan, mutta se maalaamisprosessi itsessään on ollut sellainen tärkeä kokemus itselleni. Siksi tuntuisi tosi pahalta jos ne tuhoutuisivat. Niissä on kiinni mun koko sieluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku alapeukuttelee toisille tärkeitä juttuja?
Jollekin on niin tärkeää kertoa mielipiteensä, jota kukaan ei edes tarvitse.
Vanhat valokuvat, joissa näkyy edesmenneitä sukulaisia ne on melkoisen arvokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni mekko Leena- tuote vuodelta 1950.
No itellä ei ole, mutta mummolani saunan päädyn edessä lojuvalla miestenpyörällä on aika outo tarina. Isoisoisäni on viimeinen joka siihen on koskenut ja hän menehtyi 1955. Kuulemma oli tullut pyörällä kaupungilta, jättänyt saunan päädylle nojaamaan ja mennyt sisään taloon ja nukkunut yöllä pois. Pyörä sitten vain päätettiin jättää niille sijoilleen koska ensinnäkin se oli jo aika vanha tuolloinkin ja sit jossai vaiheessa päätettiin et kukaan ei saa siirtää sitä tai koskea. Ihan kiva tarina jonka yhä elossa oleva mummini on vahvistanut. Hän oli 1955 20vuotias ja asui talon ullakkoa isoisäni kanssa.
Vähä sama ku AP:lla nimittäin karvanopat 04 hommaamastani autosta joka oli mun eka 😃 ihan paska loppuun ajettu micra se oli mut oli sen verran mahtavaa aikaa et piti siitä jotain säästää. Onneks en oo mihinkään isoon esineeseen luonut tunne sidettä inhoan muutenkin hamstraamista.
No ei taida olla. Möisin kotini miljoonasta, mummini perintöastiasto tekisi jo vähän tiukempaa, mutta koska sen arvo on ehkä noin 2000e ja uudet samanlaiset saisi noin 12 000 eurolla, niin kyllä uskon, että sillekin hinta löytyisi.
Itse tehty kuksa, joka on kulkenut retkillä mukana 30 vuotta. Vähän muotopuoli ja sisältä mustaksi patinoitunut. Korvallinen ja korvaamaton.