Lue keskustelun säännöt.
Usko siihen, että toipuisin enää narsistin jälkeisestä elämästä, on poissa. En vain enää jaksa nousta. Miten tästä selviää?
18.01.2023 |
Luulin kun erosimme, että selviän vaikka se olikin jotain käsittämättömän kipeää siihen aikaan.
Kun on kaikki on imetty ja elämän isoimmat asiat murenivat suhteessa. Annoin itselleni aikaa ja tein paljon selvitäkseni siitä, olen käynyt juttelemassa ja prosessoinut kaikkea siihen liittyvää.
Edelleen olo on kuin imetty kuiviin enkä vain käsitä miten kauan tässä täytyy kitua. Mitään uutta kasvua minussa ihmisenä ei ole tapahtunut, päinvastoin olen suurissa vaikeuksissa taloudellisesti, mielenterveydellisesti ja yksinäinen.
Tämä on ollut vain jatkumoa, kuin olisi ollut tulipalo mutta silti se vain on saanut vielä jälkikäteen romutettua kaikki vähäisetkin rakenteet mitä suhteen jälkeen jäi. Olen ihan paskana siitä väkivallasta ja nöyryyttämisestä.
Se vei arvoni ihmisenä ja voimani niin, että en pysty lähtemään edes kotoani enää mihinkään.
Ei ole leikkiä tuo väkivalta, ei ole leikkiä se, että varoitellaan pahoista ihmiistä. En todellakaan tiennyt mitä tuhoa se sai aikaan. Haluaisin käsitellä suhdetta hänen kanssaan ja puhua asioita mutta siinäkään ei ole mitään, kuin yrittäisi saada jostain kiinni mitä ei ole edes olemassa, eli ihmisyydestä. Yksinkertaisesti en pysty ottamaan tarttumapintaa siihen kaikkeen koska se kaikki mitä olen kokenut, ei sille ole vastaanottajaa. Joudun siis vain purkamaan asia kerrallaan mutta en olisi uskonut tämän olevan näin vaikeaa ja pitkäkestoista.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole varmaan vielä sisäistänyt sitä, että olet päässyt vapaaksi itsellesi vahingollisesta suhteesta.
Mitä tarkalleen ottaen mietit, kun lähdit tai hän lähti? Jäitkö suremaan vai tajusitko, että nyt on mentävä?
Mulla oli tilanne, jossa tajusin, että mun on lähdettävä NYT, tai "kuolen". Olin löytänyt oman pohjani, menettänyt mielenkiintoni elämään, laihtunut luurangon laihaksi, enkä enää välittänyt mitä minulle käy. Kun suljin oven takanani, aivan konkreettisesti näin, että uusi elämä alkaa TÄSTÄ. Olin tehnyt tavallaan irtautumista pitkään, joten minulla ei ollut enää minkäänlaisia tunteita toista osapuolta kohtaan.
Samana keväänä hämmästyin kun sain naurun takaisin. Se oli ollut kateissa monta vuotta.
Kyllä sinäkin siitä selviät. Nyt pääset rakentamaan oman näköistä elämää.
Se mitä narsismi ja psykopatia tekee ihmisille on aivan hirveää, ja musta tuntuu että kaikki se paha vaan lisääntyy kokoajan. Toivottavasti löydät pian apua. Itse oon kohdaannut sitä myös, mutten fyysistä väkivaltaa. Enkä oo hakenut apua, oon ajan kanssa selvinnyt, mutta tiedän että on narsisminuhrientuki sivustot, oisko niistä apua?
Läheisriippuvuutta, kun haluat vielä yhteyttä ottaa. Mitä haluat elämältä, mistä haaveilet? Sitä kohti elämään, solmimaan ihmissuhteita, aloittamaan maa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan vielä sisäistänyt sitä, että olet päässyt vapaaksi itsellesi vahingollisesta suhteesta.
Mitä tarkalleen ottaen mietit, kun lähdit tai hän lähti? Jäitkö suremaan vai tajusitko, että nyt on mentävä?
Mulla oli tilanne, jossa tajusin, että mun on lähdettävä NYT, tai "kuolen". Olin löytänyt oman pohjani, menettänyt mielenkiintoni elämään, laihtunut luurangon laihaksi, enkä enää välittänyt mitä minulle käy. Kun suljin oven takanani, aivan konkreettisesti näin, että uusi elämä alkaa TÄSTÄ. Olin tehnyt tavallaan irtautumista pitkään, joten minulla ei ollut enää minkäänlaisia tunteita toista osapuolta kohtaan.
Samana keväänä hämmästyin kun sain naurun takaisin. Se oli ollut kateissa monta vuotta.Kyllä sinäkin siitä selviät. Nyt pääset rakentamaan oman näköistä elämää.
Kuulostaa siltä, että tilanteesi oli hyvin raskas. Pahoittelut, että kohtasit tällaisen ihmisen mutta toivottavasti olet voinut ammentaa siitä jotain hyvääkin itsellesi ja onnittelen sinua, että pääsit irti sekä, että voit ilmeisesti jo paljon paremmin. Paljon parempaa sinulle jatkoosi.
Itse olin kauan käsitellyt sitä suhdetta ja koska olen ehkä jollain tavalla sadistinen (annan itsestäni niin paljon irti kuin vain lähtee ja pyrin täydellisyyteen oli kyseessä intohimoinen työ tai tärkeä suhde) niin en vain kestänyt sitä epäonnistumisen tunnetta ja syyllistin pitkään itseäni. Edelleenkin syytän, etten ollut tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän sattui, sitä enemmän tein asioita paremmin ja olisi toki pitänyt käsittää jo silloin, että se oli vain matka kohti "tuhoa". Kun kaikki voimat oli imetty ja tunteet täysin kadonneet, olin kuin zombie niin pääsin irtautumaan. Se vaati monet erot ennen lopullista irtiottoa ja lähdin itse.
En vain kuitenkaan koskaan ole päässyt yli suhteesta koska kaikin tavoin hän oli mitä ihanin ihminen mutta oli se yksi puoli, joka oli niin järkyttävä, etten ole vain ymmärtänyt mitä tapahtui. Sain useasti iskuja kehooni mutta pahempaa oli se henkinen puoli, olen muutenkin herkkä ja todella empaattinen tyyppi, joten on ollut vaikea hyväksyä, etten vain yksinkertaisesti ole hänelle mitään vaikka paljon suhteessa yritin.
Lihoin paljon sitten kun erosin, kaikki meni ihan paskaksi ja pitkän sinnitelyn ja suorittamisen jälkeen tuli päivä kun en kyennyt enää töihin menemään. Sitä on nyt jatkunut. En ymmärrä tätä koko dynamiikkaa ja omia tunteitani tai miksi tämä on ollut niin kokonaisvaltaista ja imenyt kaiken elämänilon.
Minusta on hullua, että yksi ihmisuhde voi vaikuttaa niin paljon tai no olihan siinä hurjasti muutakin vaikeutta mukana ja sitten vain väsyin enkä enää noussut. En tiedä tuleeko sitä päivää, tuon suhteen myötä muutkin traumat aktivoituvat ja olen ihan tyhjä kuori. Elämää edessä en näe.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan erosta, onko ollut yhteydenottoja sen jälkeen, kumman puolelta?
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan erosta, onko ollut yhteydenottoja sen jälkeen, kumman puolelta?
En osaa sanoa, on siitä jo varmaan vuosi aikaa. Olemme olleet yhteyksissä, välillä nähneet eikä mitään pahaa ole tapahtunut enää parisuhteen jälkeen hänen kanssaan. Hän on kuin eri ihminen "kaverina" kuin läheisempänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan vielä sisäistänyt sitä, että olet päässyt vapaaksi itsellesi vahingollisesta suhteesta.
Mitä tarkalleen ottaen mietit, kun lähdit tai hän lähti? Jäitkö suremaan vai tajusitko, että nyt on mentävä?
Mulla oli tilanne, jossa tajusin, että mun on lähdettävä NYT, tai "kuolen". Olin löytänyt oman pohjani, menettänyt mielenkiintoni elämään, laihtunut luurangon laihaksi, enkä enää välittänyt mitä minulle käy. Kun suljin oven takanani, aivan konkreettisesti näin, että uusi elämä alkaa TÄSTÄ. Olin tehnyt tavallaan irtautumista pitkään, joten minulla ei ollut enää minkäänlaisia tunteita toista osapuolta kohtaan.
Samana keväänä hämmästyin kun sain naurun takaisin. Se oli ollut kateissa monta vuotta.Kyllä sinäkin siitä selviät. Nyt pääset rakentamaan oman näköistä elämää.
Kuulostaa siltä, että tilanteesi oli hyvin raskas. Pahoittelut, että kohtasit tällaisen ihmisen mutta toivottavasti olet voinut ammentaa siitä jotain hyvääkin itsellesi ja onnittelen sinua, että pääsit irti sekä, että voit ilmeisesti jo paljon paremmin. Paljon parempaa sinulle jatkoosi.
Itse olin kauan käsitellyt sitä suhdetta ja koska olen ehkä jollain tavalla sadistinen (annan itsestäni niin paljon irti kuin vain lähtee ja pyrin täydellisyyteen oli kyseessä intohimoinen työ tai tärkeä suhde) niin en vain kestänyt sitä epäonnistumisen tunnetta ja syyllistin pitkään itseäni. Edelleenkin syytän, etten ollut tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän sattui, sitä enemmän tein asioita paremmin ja olisi toki pitänyt käsittää jo silloin, että se oli vain matka kohti "tuhoa". Kun kaikki voimat oli imetty ja tunteet täysin kadonneet, olin kuin zombie niin pääsin irtautumaan. Se vaati monet erot ennen lopullista irtiottoa ja lähdin itse.
En vain kuitenkaan koskaan ole päässyt yli suhteesta koska kaikin tavoin hän oli mitä ihanin ihminen mutta oli se yksi puoli, joka oli niin järkyttävä, etten ole vain ymmärtänyt mitä tapahtui. Sain useasti iskuja kehooni mutta pahempaa oli se henkinen puoli, olen muutenkin herkkä ja todella empaattinen tyyppi, joten on ollut vaikea hyväksyä, etten vain yksinkertaisesti ole hänelle mitään vaikka paljon suhteessa yritin.
Lihoin paljon sitten kun erosin, kaikki meni ihan paskaksi ja pitkän sinnitelyn ja suorittamisen jälkeen tuli päivä kun en kyennyt enää töihin menemään. Sitä on nyt jatkunut. En ymmärrä tätä koko dynamiikkaa ja omia tunteitani tai miksi tämä on ollut niin kokonaisvaltaista ja imenyt kaiken elämänilon.
Minusta on hullua, että yksi ihmisuhde voi vaikuttaa niin paljon tai no olihan siinä hurjasti muutakin vaikeutta mukana ja sitten vain väsyin enkä enää noussut. En tiedä tuleeko sitä päivää, tuon suhteen myötä muutkin traumat aktivoituvat ja olen ihan tyhjä kuori. Elämää edessä en näe.
Ap
Aika harvoin näkee tuota lipsahdusta, että menee sadismi ja masokismi sekaisin, mutta siltähän tuo itse asiassa hiukan vaikuttaa, että masokismisi on niin vahvaa että se näyttää selkeästi itseen kohdistuvalta sadismilta. Epäilen, että sinulle on toistaiseksi turha vakuutella mitään omasta sisäisestä arvostasi, koska sellainen lausunto vain saa sinut halveksimaan typeryksenä sen esittäjää.
Milloin ajattelit alkaa myöntää, että kyyneleiden puristaminen kivestä ei ole järkevää toimintaa, ellet sitten pidä itseäsi kaikkivaltiaana? Jotain rajaa siihen perfektionismiin nyt. Sinä vain et voi muuttaa tosiasioita, ja yrittämiseen ripustautuminen on surullista seurattavaa.
Terveisin toipuva perfektionisti. Se on paljon vakavampi vamma kuin halutaan uskoa, kun siitä kerran on myös paljon hyötyä tälle maailmalle - siis silloin kun perfektionismin kohde on jokin järkevämpi kuin kivenitketys tai itseinho.
Jos sinua hakannut ihminen oli muuten mitä ihanin ihminen, niin minkälaisia ihmisenkuvatuksia ympärilläsi ovat muut olleet? En ymmärrä tuota, koska väkivallan takana on vakaa uskomusjärjestelmä, jonka mukaan se on välttämätöntä ja oikein, eikä sellaisen maailmankuvan kantaja ole ihana ihminen. Miksi sinä et sitä suostu näkemään?
Tuo ihminen on raadellut sinut niin tyystin, koska suhteenne osoitti sinun olevan täysin väärässä. Olit etsinyt turvaa suden kainalosta. Ja mikset sitä tekisi, koska raatelet itsekin itseäsi täydellisyydenkaipuussasi. Maailmankuvasi on romahtanut, mutta tietysti turvallisuudentunteen täydellinen katoaminen on vielä vakavampi asia henkisesti kestää. Et voi rakentaa sitä oman arvostelukykysi ja suorituskykysi varaan, vaan pitäisi antautua tosiasioille. Toisiin ihmisiin kannattaa luottaa enemmän, toisiin vähemmän. Elämä kuitenkin jatkuu ja kipu laantuu, kunhan annat haavojesi parantua. Jonain päivänä ymmärrät, miksi yksi ihmissuhde voi repiä kaiken ihan keneltä tahansa, ja sen takia todella kannattaa pitää huolta siitä, kenet päästää elämäänsä ja milloin on syytä näyttää ovea.
Sinussa on kaikki voima, vaikkei se nyt siltä todellakaan tunnu. Kyllä se sieltä taas löytyy, kun jätät itsesi rauhaan etkä syyttele itseäsi mistään. Faktalinja jatkossa. Kriisit ovat kriisejä, ne kontataan läpi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan erosta, onko ollut yhteydenottoja sen jälkeen, kumman puolelta?
En osaa sanoa, on siitä jo varmaan vuosi aikaa. Olemme olleet yhteyksissä, välillä nähneet eikä mitään pahaa ole tapahtunut enää parisuhteen jälkeen hänen kanssaan. Hän on kuin eri ihminen "kaverina" kuin läheisempänä.
Ap
Miksi näet häntä? Etkö ymmärrä omaa etuasi? Paranemisesi ei pääse edes alkuun, koska toipumiseen tarvittava aika alkaa joka kerran alusta kun tapaatte. Millainen kasvuympäristösi oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait kuitenkin tehtyä tuon valtavan ison päätöksen eli suhteen lopettamisen. Sieltä se uusi elämä lähtee. Pohjalta. Ensin tuntuu pitkään siltä kuin olisi kuollut.
Paraneminen ei ala, jos vielä tapailet häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan vielä sisäistänyt sitä, että olet päässyt vapaaksi itsellesi vahingollisesta suhteesta.
Mitä tarkalleen ottaen mietit, kun lähdit tai hän lähti? Jäitkö suremaan vai tajusitko, että nyt on mentävä?
Mulla oli tilanne, jossa tajusin, että mun on lähdettävä NYT, tai "kuolen". Olin löytänyt oman pohjani, menettänyt mielenkiintoni elämään, laihtunut luurangon laihaksi, enkä enää välittänyt mitä minulle käy. Kun suljin oven takanani, aivan konkreettisesti näin, että uusi elämä alkaa TÄSTÄ. Olin tehnyt tavallaan irtautumista pitkään, joten minulla ei ollut enää minkäänlaisia tunteita toista osapuolta kohtaan.
Samana keväänä hämmästyin kun sain naurun takaisin. Se oli ollut kateissa monta vuotta.Kyllä sinäkin siitä selviät. Nyt pääset rakentamaan oman näköistä elämää.
Kuulostaa siltä, että tilanteesi oli hyvin raskas. Pahoittelut, että kohtasit tällaisen ihmisen mutta toivottavasti olet voinut ammentaa siitä jotain hyvääkin itsellesi ja onnittelen sinua, että pääsit irti sekä, että voit ilmeisesti jo paljon paremmin. Paljon parempaa sinulle jatkoosi.
Itse olin kauan käsitellyt sitä suhdetta ja koska olen ehkä jollain tavalla sadistinen (annan itsestäni niin paljon irti kuin vain lähtee ja pyrin täydellisyyteen oli kyseessä intohimoinen työ tai tärkeä suhde) niin en vain kestänyt sitä epäonnistumisen tunnetta ja syyllistin pitkään itseäni. Edelleenkin syytän, etten ollut tarpeeksi hyvä. Mitä enemmän sattui, sitä enemmän tein asioita paremmin ja olisi toki pitänyt käsittää jo silloin, että se oli vain matka kohti "tuhoa". Kun kaikki voimat oli imetty ja tunteet täysin kadonneet, olin kuin zombie niin pääsin irtautumaan. Se vaati monet erot ennen lopullista irtiottoa ja lähdin itse.
En vain kuitenkaan koskaan ole päässyt yli suhteesta koska kaikin tavoin hän oli mitä ihanin ihminen mutta oli se yksi puoli, joka oli niin järkyttävä, etten ole vain ymmärtänyt mitä tapahtui. Sain useasti iskuja kehooni mutta pahempaa oli se henkinen puoli, olen muutenkin herkkä ja todella empaattinen tyyppi, joten on ollut vaikea hyväksyä, etten vain yksinkertaisesti ole hänelle mitään vaikka paljon suhteessa yritin.
Lihoin paljon sitten kun erosin, kaikki meni ihan paskaksi ja pitkän sinnitelyn ja suorittamisen jälkeen tuli päivä kun en kyennyt enää töihin menemään. Sitä on nyt jatkunut. En ymmärrä tätä koko dynamiikkaa ja omia tunteitani tai miksi tämä on ollut niin kokonaisvaltaista ja imenyt kaiken elämänilon.
Minusta on hullua, että yksi ihmisuhde voi vaikuttaa niin paljon tai no olihan siinä hurjasti muutakin vaikeutta mukana ja sitten vain väsyin enkä enää noussut. En tiedä tuleeko sitä päivää, tuon suhteen myötä muutkin traumat aktivoituvat ja olen ihan tyhjä kuori. Elämää edessä en näe.
Ap
Aika harvoin näkee tuota lipsahdusta, että menee sadismi ja masokismi sekaisin, mutta siltähän tuo itse asiassa hiukan vaikuttaa, että masokismisi on niin vahvaa että se näyttää selkeästi itseen kohdistuvalta sadismilta. Epäilen, että sinulle on toistaiseksi turha vakuutella mitään omasta sisäisestä arvostasi, koska sellainen lausunto vain saa sinut halveksimaan typeryksenä sen esittäjää.
Milloin ajattelit alkaa myöntää, että kyyneleiden puristaminen kivestä ei ole järkevää toimintaa, ellet sitten pidä itseäsi kaikkivaltiaana? Jotain rajaa siihen perfektionismiin nyt. Sinä vain et voi muuttaa tosiasioita, ja yrittämiseen ripustautuminen on surullista seurattavaa.
Terveisin toipuva perfektionisti. Se on paljon vakavampi vamma kuin halutaan uskoa, kun siitä kerran on myös paljon hyötyä tälle maailmalle - siis silloin kun perfektionismin kohde on jokin järkevämpi kuin kivenitketys tai itseinho.
Jos sinua hakannut ihminen oli muuten mitä ihanin ihminen, niin minkälaisia ihmisenkuvatuksia ympärilläsi ovat muut olleet? En ymmärrä tuota, koska väkivallan takana on vakaa uskomusjärjestelmä, jonka mukaan se on välttämätöntä ja oikein, eikä sellaisen maailmankuvan kantaja ole ihana ihminen. Miksi sinä et sitä suostu näkemään?
Tuo ihminen on raadellut sinut niin tyystin, koska suhteenne osoitti sinun olevan täysin väärässä. Olit etsinyt turvaa suden kainalosta. Ja mikset sitä tekisi, koska raatelet itsekin itseäsi täydellisyydenkaipuussasi. Maailmankuvasi on romahtanut, mutta tietysti turvallisuudentunteen täydellinen katoaminen on vielä vakavampi asia henkisesti kestää. Et voi rakentaa sitä oman arvostelukykysi ja suorituskykysi varaan, vaan pitäisi antautua tosiasioille. Toisiin ihmisiin kannattaa luottaa enemmän, toisiin vähemmän. Elämä kuitenkin jatkuu ja kipu laantuu, kunhan annat haavojesi parantua. Jonain päivänä ymmärrät, miksi yksi ihmissuhde voi repiä kaiken ihan keneltä tahansa, ja sen takia todella kannattaa pitää huolta siitä, kenet päästää elämäänsä ja milloin on syytä näyttää ovea.
Sinussa on kaikki voima, vaikkei se nyt siltä todellakaan tunnu. Kyllä se sieltä taas löytyy, kun jätät itsesi rauhaan etkä syyttele itseäsi mistään. Faktalinja jatkossa. Kriisit ovat kriisejä, ne kontataan läpi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen.
Huh, nyt oli kyllä väkevä teksti. Joudun lukemaan tämän uudelleen ja pohdiskelemaan itsekseni näitä osioita. Kunnioitan ajatuksiasi enkä usko, että olet kovin väärässä. Pureskelen hetken, saatan vastailla vielä tähän.
Taustana toiselle kommentoijalle (kiitos kommenteista). Ymmärrän etuni ja ymmärrän tilanteen jossain määrin, itseäni en ymmärrä todellakaan. Olen niin kylmä itsekin ihmisenä vaikka lämmin muille mutta en itselleni. Olen sellainen ihminen, joka elää kuin huomista ei olisi ja sehän kohtalokseni on käynyt elämän varrella valitettavasti. Olen toki yrittänyt muuttaa suuntaa enkä todellakaan tahdo takaisin mutta kai kaipaan jonkinmoista "tasapeliä", tunnetta, että olen tässä asiassa ok ja pääsen tästä ilman kipuja ulos vaikka totta se ei todellakaan ole ollut. Jokainen yhteydenotto on myrkkyä.
Olen elänyt lapsuuteni päihdeperheessä, siellä oli väkivaltaa ja muita epäsuotuisia asioita lapsen kasvuympäristölle. Olen totaalisen oppikirjainen läheisriippuvainen, terapiaa kohdallani toivon, jos tahdon tästä jotenkin päästä irti, tästä osasta joka on sitoutunut minuun.
Ap
et tulee saamaan narsistin kanssa ns. puhdasta loppua, jossa käydään x-aikaa eron jälkeen kahvilla, puhutaan asiat halki ja toivotetaan toiselle hyvää jatkoa. Se on vain fakta. Eli hän ei tule myöntämään tehneensä väärin eikä pyytämään sulta anteeksi. Toiseksi toipuminen kestää, itselläni meni reilu 3v ennen kuin alkoi olla kunnolla helpompi hengittää eikä tullut enää niin usein sit se teki noin ja näin ja miksi... Ei siinä auta kun mennä päivä kerrallaan eteenpäin( taaksepäin katsomatta) ja kyllä se aika siinä kuluu kun pyrkii tekemään jotakin kivaakin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko tietoinen traumasidoksesta? Se muodostuu lähes jokaisessa parisuhteessa narsistin kanssa. Eroon pyristelyä on verrattu huumeriippuvuuteen. Oman itsesi takia, älä pidä mitään yhteyttä narsistiin enää. Mitään keskustelua suhteen jälkeen ja mitä siinä tapahtui et tule häneltä saamaan.
Selviät kyllä. Vaikka nyt tuntuu mahdottomalta, se helpottaa jossain kohtaa. Itseäni auttoi vastaavassa tilanteessa YouTube videot esim. Narsisti vs Minä, Dr Ramani, Surviving Narcissism. Katsoin ja kuuntelin noita tuntitolkulla ja ymmärsin pikkuhiljaa mistä on kyse ja miksi edelleen voin niin huonosti. Erilaiset fyysiset vaivat, joita tuli suhteen aikana alkoivat myös parantua. Samoin vertaistukiryhmästä oli paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tietoinen traumasidoksesta? Se muodostuu lähes jokaisessa parisuhteessa narsistin kanssa. Eroon pyristelyä on verrattu huumeriippuvuuteen. Oman itsesi takia, älä pidä mitään yhteyttä narsistiin enää. Mitään keskustelua suhteen jälkeen ja mitä siinä tapahtui et tule häneltä saamaan.
Selviät kyllä. Vaikka nyt tuntuu mahdottomalta, se helpottaa jossain kohtaa. Itseäni auttoi vastaavassa tilanteessa YouTube videot esim. Narsisti vs Minä, Dr Ramani, Surviving Narcissism. Katsoin ja kuuntelin noita tuntitolkulla ja ymmärsin pikkuhiljaa mistä on kyse ja miksi edelleen voin niin huonosti. Erilaiset fyysiset vaivat, joita tuli suhteen aikana alkoivat myös parantua. Samoin vertaistukiryhmästä oli paljon apua.
Täytyy tutustua noihin videoihin, kiitos vinkistä.
Minusta todella tuntuu, että tämä ihminen on kuin huumetta. Tiedän, että se on jo alkujaan sairas lähtökohta kehenkään ihmiseen mutta tämä on poikkeus, se on kuin huumetta. Kun saan sitä, olen kolmannessa taivaassa ja kun on saanut tarpeekseen, se tuntuu alimmalta helvetiltä ja täysin merkityksettömältä sekä turhalta, se tuntuu kuolemalta. En voi käsittää, että sellaistakin todella voi olla.
Traumasidos on erittäin todennäköinen vaihtoehto.
Ap
Ei ne rakasta. Tyhjiä ovat.
Ole tyytyväinen.
Olet siinä vaiheessa minkä yli sinun pitää vielä päästä. Se on vain vaikea vaihe.
TAAS tämä sama tyyppi. Koukussa olet myös asian loputtomaan pyörittelyyn vauvapalstalla. Enemmän tekoja, vähemmän sanoja. Esim. älä tapaile sitä exääsi enää!
Jos havittelet jotain "tasapeliä", saatat sen näennäisesti saada, mutta se on vain koukku jolla sinut ongitaan takaisin raadeltavaksi. Älä mene edes katsomaan sitä koukkua, voit olla haavissa ennen kuin huomaatkaan. Ui niin kauas kuin pääset.
Aika auttaa.