Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Ensimmäisillä treffeillä mies kysyi, millainen suhde minulla on äitiini. Siinä kävi tietysti ilmi, että vanhempani ovat eronneet. Mies sanoi, että hänestä ihmisiä, joiden vanhemmat ovat eronneet, pitää kyllä vähän varoa, he eivät ole ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muut. Jotenkin rikkinäisiä tai jotakin, hän sanoi. Ja halusi sopia seuraavat treffit.

Vähän myöhemmin kävi ilmi, että miehen teini-iän tyttöystävä oli tehnyt itse mu rhan vähän seurustelun päätyttyä. Kysyin, kokiko hän koskaan syyllisyyttä siitä. Mies vastasi, että miksi turhaan olisi, eihän se häneen liittynyt kun he eivät enää seurustelleet.

Mies sai nöyryyttämällä jäämään suhteeseen ja paljastui pesunkestäväksi psyyken tuhoavaksi narsistiksi, joka manipuloi ja gaslightasi, oli sairaalloisen mustasukkainen, käytti henkistä ja taloudellista väkivaltaa ja seksiin piilotettua fyysistä väkivaltaa.

Hänellä oli tapana sanoa asioita kuten kaverini ei tahdo millään ymmärtää miten sinä voitkin olla noin sairas, kun vaikutat muuten niin mukavalta. Tai juttelimme kaverini kanssa, että kaikki naiset ovat kyllä hulluja. Öisin hän valvotti television ja musiikin metelillä, jos oli työttömänä. Kun sai työpaikan, piti mennä aina ajoissa nukkumaan. Joutui outoihin kahnauksiin aina välillä eikä häntä siedetty nuoruudenporukoissa.

Kun hänen vanhempansa erosivat, koska isä oli pahoinpidellyt äitiä jo vuosia, ei tietenkään keskusteltu siitä, tuliko hänestäkin nyt vähemmän hyvä ihminen. 

Ainakin pari vuotta sitten tämä akateeminen herrasmies ei ollut vieläkään löytänyt pysyvää kumppania, koska naiset aina lähtivät menemään. Naiset olivat muuten myös aina tosi samannäköisiä, monet tekivät työkseen jotain millä mies ylpeili tai sitten olivat todella pahasti mielenterveysongelmaisia jo valmiiksi.

Eikä mitään keinoa varoittaa. Jouduin eron jälkeenkin vielä kahdesti sairaslomalle ihan vain koska olin muutaman tunnin tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt vähän mun äitiänikin. Hän alkoi olla isäni kanssa joskus vuonna 1969. On niin surkuhupaisia ne jutut, mitä äitini on kertonut isästäni. Sen käytös oli kuin pikkupojalla, joka yrittää olla oikein miestä. Semmonen 162 pätkä. Esim. joka paikkaan piti mennä hirveästi etuajassa. Kerran menivät linja-autoasemalle ainakin puoli tuntia etuajassa, että ehtii. No siellä laiturilla sitten seisoi ja hermoili, että missä se bussi nyt oikein viipyy? Hermoili, seisoi ja raaputti käsivarsiaan. Sitten kun se bussi sieltä viimeinkin tuli, niin änkesi heti ensimmäisenä bussiin ja tuuppi siinä muita ihmisiä, että minä tässä nyt menen ensin! 

Paljon oli ollut kaikenlaista. Hitto olisi jättänyt semmoisen jätkän jo heti ensi treffeillä ja ottanut paremman. Tuskin olisi paljoa vaatinut. Avioeron otti vasta syksyllä 1990, kun ukko oli humalapäissään seonnut jostain takin pesemistä sen verran, että otti puukon ja alkoi henkeä uhkaa

Yrittäisit nyt vähän ymmärtää faijaasi. Kun on tollanen skäfä, niin on tarvinnut kompensoida vajaavuuttaan isottelemalla. Ei niin, että se olisi mitenkään hyväksyttävää. Kusipäitähän tollanen tuottaa ja ruokkii. Olis vaan kasvanut ihmisenä isommaksi, niin voisitkin olla hänestä ehkä vähän ylpeäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakkaista sukupuolta koskevat halveksuvasävyiset (huom toistuvat) vitsit ja vitsailu, niillä kiusoittelu tms.

Kukaan fiksu ihminen joka yrittää tehdä toiseen vaikutusta romanttisessa mielessä ei suolla vastakkaista sukupuolta alentavia ja vähätteleviä juttuja.

Jos näin tekee se kertoo oikeasti siitä kuinka jatkossakin tulee kohtelemaan sinua.

Itse törmäsin aikoinaan jo keski-ikäisern 2x eronneeseen mieheen joka aloitti ihan heti naisiin kohdistuvat vähättelevät, aluksi humoristiset blondi vitsit (en onneksi ole blondi itse), sitten liikenteessä nämä "voi vit...u taas akka ratissa" jutut, satunnaisesti muka vitsinä julisti miehistä ylivaltaa maailmassa ja kuinka naiset on tehty palvelemaan miehiä jne.... viimeinen pisara oli kun vertasi johonkin raamatun lauseeseen naisten saastaisuudesta (liirtyy jotenkin kuukautisiin ? en ole lukenut ikinä tuota satukirjaa, en tunne asiayhteytt

On ymmärrettävää että tuollaistenkin kumppanuuteen on vaarassa sortua jollei ole lukenut Jumalan Pyhän Henkensä vaikuttamana antamaa Elämän Sanaa, Raamattua, ihmisille elämän oppaaksi.

Siinäpä sitä elämän opasta olisikin. Jos ei muuten oppi ojaan kaada, niin viimeistään noilla opeilla.

Nainen kilahti kunnolla kun nakkipaketti oli jotenkin väärin jääkaapissa. Ois pitänyt heti häipyä

Sai raivokohtauksia kun naureskelin persujen hallituspolitiikalle. Tuntui että hänellä menee parisuhdekin ideologia edellä. 

Hän osoitti käytännössä, että naisrn paikka on nyrkin ja hellan välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia

Mun mies on tällanen kuka ei kykene puhumaan mistään. Se harmittaa mua, mut hän on muuten hyvä mies ja isä meidän lapselle ja rakastan kyllä häntä. Olen elätellyt toiveita et hän oppis keskustelijaks, edes hiukan paremmin ku miten nykyään.

Hoh-hoijaa.

Onko siis, taas, o(s)tettu sika säkissä. Ei ole tullut (pieneen?) mieleen, että nuo keskustelut olisi mitä ilmeisimmin syytä käydä ja hyvin perusteellisina kun aletaan harkita läheisempään varsinaiseen kumppanuuteen ryhtymistä. 

Todellakin kuulostaa siltä, että se mitä luulet rakkaudeksi häntä kohtaan onkin sääliä. Sääli on sairautta. Ymmärrettävää, jos mies on mielestäsi muuten hyvä mies. Onko kuitenkin vaan säälittävä nahjus, jonka todellista minää et edes tunne? Usein sellanen onkin yllättävästi lammas suden vaatteissa.

Vierailija kirjoitti:

Note to self- jos en ole alunperinkään kovin kiinnostunut miehestä, enkä koe järjetöntä vetovoimaa, suhde ei parane vanhetessaan. Menin tällaisen kanssa naimisiin ja liitto väljähtyi parissa vuodessa. En vain rakastanut. No se oli red flag itselle. Sama toisin päin, jos mies ei vaikuta kovin kiinnostuneelta, sitä on turha yrittää väkisin suhteeseen, sillä vaikka onnistuisit, tämä kostautuu myöhemmin. Miehen kiinnostus lopahtaa ja tulee joko äkki-jättö tai pettämistä ja yleensä toisessa järjestyksessä, eli ensin tulee se pettäminen ja sitten suhteen loppu. Minut on jätetty tekstiviestillä, silleen nop nop kun oli jo uusi nainen kuvioissa. Yksi mies oli niin nettiriippuvainen, ettei sitä puhelinta saanut hänestä irti millään. Kun suhde oli edennyt, hän ei "ehtinyt" tapaamaan minua. Myöhemmin selvisi, että oli viettänyt kaikki yötkin jossain nettisivustoilla esim pornoa katsellen, pelejä pelaillen, päätä aukoen. Yleensäkin jos mies kritisoi,

Mistäs olet ja haluaisitkos itsellesi kunnon miehen? Voitaisko tutustua?

Sen että miehellä ei ollut munaa sanoa vanhemmilleen vastaan missään. Lopulta se tuhosi suhteemme. Anoppi esimerkiksi valitsi kotiimme verhoista alkaen sisustuksen, päätti miten vietämme lomamme... 

En ymmärtänyt, että kiltti ihminen voikin olla niin rajaton ja sillä aiheuttaa kaaosta ympärilleen ja loukata pahasti, kerta toisensa jälkeen, mutta mistään ei tarvitse ottaa vastuuta, koska "eihän se ollut mitään" tai "en mä tarkoittanut". Ja että sillä rakkaudella olikin hintalappu, sietää nämä toistuvat ylikävelemiset.

Omat lapset on jo aikuisia ja oma elämä (vihdoin) mutkatonta ja helppoa joka tavalla, joten en halunnut jo lähtökohtaisesti enää minkäänlaiseen lapsiarkeen. Tästä keskusteltiin ja kumppani puhui mut ympäri lähtemään seurustelemaan, koska teini-ikäisten lastensa arjen piti exänsä kanssa olla niin hyvin toimiva, siis vuoroviikot ja -viikonloput. Aika nopsaan selvisi, kuka sitä rumbaa oikeasti pyörittää. Lapset. Ja kaikki meni päin h elvettiä, just niin kun EI pitänyt, kun näistä keskusteltiin. Jaksoin muutaman vuoden, koska kumppanin kanssa oli muuten kivaa.

Aikuisten suhde, buahhhahhhah. Älä IKINÄ usko, mitä lapsellinen kumppani väittää suhteen alussa lapsistaan ja arjesta niiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtänyt, että kiltti ihminen voikin olla niin rajaton ja sillä aiheuttaa kaaosta ympärilleen ja loukata pahasti, kerta toisensa jälkeen, mutta mistään ei tarvitse ottaa vastuuta, koska "eihän se ollut mitään" tai "en mä tarkoittanut". Ja että sillä rakkaudella olikin hintalappu, sietää nämä toistuvat ylikävelemiset.

Samanlainen kokemus, enkä tämän jälkeen koske pitkällä tikullakaan "kilttiin" mieheen. Mulle kiltti on sama kuin tappavan tylsä ja selkärangaton. Ei kiitos, ottakoot joku muu 😖

Vierailija kirjoitti:

Sen että miehellä ei ollut munaa sanoa vanhemmilleen vastaan missään. Lopulta se tuhosi suhteemme. Anoppi esimerkiksi valitsi kotiimme verhoista alkaen sisustuksen, päätti miten vietämme lomamme... 

Mun exä oli tuollainen. Ei koskaan voinut sanoa vanhemmille vastaan. Eivät kyllä muutenkaan keskustelleet mistään. Anoppi sai lopulta välimme poikki. 

Hyvin pienesti alkanut kuittailu milloin mistäkin väärin tekemästäni asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan. 

Tämä on vanhempien sopiminen avioliittojen plussapuoli. Siis näitä on edelleen  kaukomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen luuli, että idän ja etelän välissä on lounas.

Tyhmää ja sivistymätöntä kumppania ei kannata ikinä valita. Ei tyhmä ikinä ymmärrä mitään eikä sivistymätön mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.

Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.

Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.

 

Tämä on muuten aivan totta, mutta miinusäänten perusteella monelta menee se pointti ohi:

Ei pidä lähteä pitkään suhteeseen henkilön kanssa jos kokee että jonkin on hänessä muututtava. Emme me ihmiset enää parikymppisestä vanhempana muutu, vaikka miten sitä selitellään.

Toki tämä koskee varmaan molempia sukupuolia. Itse miehenä katson tätä omasta näkökulmasta.

Kyllä muuttuu. Mutta se taas riippuu siitä, mitä ihmiselle tapahtuu vanhetessa. Jos tapahtuu todella pahoja asioita, niin taatusti muuttuu. Jos taas ei tapahdu muuta kuin ne perinteiset, niin siinähä

Kyllä hyvin monet ovat pystyynkuolleita jo alle parikymppisinäkin. Jos on itsekin, niin ei välttämättä huomaa sitä muissa.

Sovinismi. Hän mm. suhtautui pilkallisen huvittuneesti feminismiin, väitti kaikkien naisten haluavan lopulta lapsia ja halusi aina maksaa ravintolassa - eikä siis vain tarjoutunut, kuten ihminen voi tehdä ihan vain kohteliaisuuttaan, vaan inttämällä intti, että hänen pitää saada maksaa.

No, pikkuhiljaa sitten kävi selväksi, että eihän hän tietenkään kohtele "vähempiarvoista" naista ihmisenä suhteessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Raivonpurkaus pienestä asiasta. Mies alkoi saada näitä myöhemmin lisää.

Tapaamisten peruminen ei lupaa hyvää. Mies ei arvosta jos näin tekee. Itse katsoin läpi sormien, mutta oikeesti mies joka välittää ei peru tapaamisia.

Tinderin päivittäminen.. Mies lisännyt kuvia, muokannut tekstiä..

Yrittää luisuttaa elämäsä vapaamatkustajaksi.Eli tyyliin EVP toinen maksaa kaiken ja moni vielä lankeaa tuohon hyväksikäyttöön.

Duunariperheestä. Periytyy ne duunariperheen kulttuuri kuten tekemisen meininkiä arvostetaan mutta koulutusta ei. On normaalia että eletään kädestä suuhun eikä sijoiteta pukeutumiseen, tilannetajuun eikä sivistykseen. Kaikki tehdään itse joululaatikoista ojankaivuuseen ja kun minä en tee vaan ostan palvelun (yleensä en koska nämä tekijät tekevät ja rikkovat itsensä työllä) olen laiska ja itsekäs.