Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Itsekkyys, vastuuttomuus ja manipuloivuus. Väitti koko ajan olevansa ateisti, kun kyselin miksi sitten meni ripille hän vastasi, että saadakseen rahalahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan. 

 

Tämä on vanhempien sopiminen avioliittojen plussapuoli. Siis näitä on edelleen  kaukomailla. 

Voihan sitä tuollaista plussaa olla mutta vähän luulen että jos vanhemmat sopivat lastensa avioliitosta niin siinä mennään kyllä vanhempien etunäkökohdat prioriteetteina mitä ne sitten kulloisissa tilanteissa  lienevätkään. 

Kännykkä mukaan vessaan. Kännykkä väärinpäin pöydällä syönnin ajan. Kännykkä hiljaisella. Mies kielsi jossain vaiheessa minua pesemästä vaatteitaan, käski pesemään vain omani. Sitten oli kummallisia "ystäviä" joita hän oli löytänyt deittipalstalta. Meni vuorokaudeksi tatuoimaan itseään enkä saanut avovaimona tietää osoitetta. Osoitti sovinismia mielipiteillään. 

Asema sisarusparvessa oli myös se paskanjauhaja-narsu jota kaikki joko ihailee pelkää tai kuuntelee.

Olin aika nuori, enkä heti älynnyt puolison olevan itsekäs ja mukavuuden haluinen vanhapoika vailla kunnianhimoa.  Halusi vain päästä kaikesta helpolla, ja eli kädestä suuhun. Löysikin ahkeran ja vastuuntuntoisen vetojuhdan. 

Kun olin käynyt  miehen asunnolla ensimmäisen kerran,  ajattelin ettei tästä mitään tule. Asunto oli likainen, ruma ja tavaraa oli hirveästi. Miehellä oli myös nuhjuiset vaatteet. Mutta mies oli mukava ja kivannäköinen, ja vaikutti kovin ihastuneelta. Päätin että kyllä nämä asumis-ja tyyliasiat saadaan korjattua. Autan häntä siivoamaan ja hän itse innostuu asiasta, ja alkaa laittaa oma-aloitteisesti asuntoaan ja vaatekaappiaan kuntoon. Väärässä olin, ei toista pidä yrittää muuttaa. 

Mies kertoi heti suhteen alussa että hänellä on kaksi teini-ikäistä lasta, ja hänellä on hyvin toimiva vuoroviikkojärjestely lasten äidin kanssa. Kävi ilmi että oikeasti toinen lapsi viettää lähes kokonaan aikansa isänsä luona aina, käy äitiviikolla ainoastaan syömässä illallisen äitinsä luona. Joten juuri yhtään ei ollut kahdenkeskistä aikaa, nuori kun ei viihtinyt lainkaan kodin ulkopuolella, ei harrastuksia. 

Tämä ei ollut ainoa syy eroon, mutta yksi tekijä asiassa. Meillä oli myös erilaiset näkemykset kasvatuksen suhteen, minusta jokaisen pitää tehdä osansa kotitöistä, tämä teini ei tehnyt yhtään mitään. Roskat saivat pursuta pussista vaikka lattialle, hän ei tehnyt mitään asialle. Nuori oli välillä monta päivää yksin isänsä asunnossa isänsä ollessa työmatkalla, ja asunto oli palatessa kuin sikolätti. 

Se äijä vaan tuntui liian hyvältä ollakseen totta, kunnes kuukauden päästä jäi kiinni että makselee of-tytöille ja ties mitä muuta :D En jättäny sillon mujtta luotto meni ja siihen se suhdekin sit kaatu kun äijä vaati multa luottoa heti vaikka oltiin tunnetukin vasta kuukausi. Hän siis ns. "painosti" tai lahjoi mut seurusteleen hänen kanssa ja puheli kuinka ei koskaan suutu, petä tai tee mitään...No joo, loppuvaiheessa tuli ilmi useammat nettitytöt, suuttui joka asiasta (kuten jos olin väärällä puolella tietä vahingossa) ja tosiaan noi valkoiset valheet. Tai mustat jopa...välillä se oli kunnon sumuttamista vaikka näin totuuden. Ja ei muuten koskaan myöskään pyytänyt anteeksi, itse pyysin hänenkin edestä vaikkei olis todellakaa aina tarvinnut, kaikki oli mun vikaa muka ja erouhkailu aina jos en tehnyt kuten hän haluaa tai jos tein muka "väärin" (esim join pari siideriä, itse se sai tulla pikkujouluista nii että p*askoi laidan yli). Tälläsiä ns pikkujuttuja. Sen lisäks en saanut tietää mitään sen someista, en oo mikään stalkkeri mutta mun mielestä jos pitää oma tyttöystävä vaan piilottaa nii on jotain salattavaa. Ite en piilotellut. Niin joo ja vikaks hankki prepaidin jolla vahingossa soitti mulle :D En ymmärrä mitä varten enkä ehkä halua tietää mutta mun puhelin tosiaan yhdisti sen numeron heti hänen sähkäriin kun olin joskus lainannut jotain suoratoistopalvelua :D ei oo muuten vieläkää myöntäny vaikka näin eron jälkeen oon nähnyt sen saman numeron sen exän nimellä eri sovelluksissa...säälittää sen nykyinen mut ei kumminkaa uskois joten eipä voi mitään. Hän osaa pitää kulissit, niiden takana on ihan eri teatteri

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön kommentointi. Eli ensin saattaa tulla kaikenlaista positiivista, mutta sitten alkaa käydä selväksi että äijä kyttää joka ikistä yksityiskohtaa kehossa. "Tää kohta sulla on liian iso/pieni/huono/oudon mallinen, ootko lihonu". Onneksi olen jo sen ikäinen, että en ikinä kuuntelisi tuollaista soopaa.

Tämä. Alkuun kehu mut maasta taivaaseen yms ties mitä lepertelyä mutta loppupeleissä kun laitoin vaikka kuvia uusista vaatteistani kommentit oli tyyliä "näytät ihan sotahullulta" "ei sovi sulle" ym.. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olin käynyt  miehen asunnolla ensimmäisen kerran,  ajattelin ettei tästä mitään tule. Asunto oli likainen, ruma ja tavaraa oli hirveästi. Miehellä oli myös nuhjuiset vaatteet. Mutta mies oli mukava ja kivannäköinen, ja vaikutti kovin ihastuneelta. Päätin että kyllä nämä asumis-ja tyyliasiat saadaan korjattua. Autan häntä siivoamaan ja hän itse innostuu asiasta, ja alkaa laittaa oma-aloitteisesti asuntoaan ja vaatekaappiaan kuntoon. Väärässä olin, ei toista pidä yrittää muuttaa. 

Ollaankohan me oltu saman miehen kanssa? Yli 50v-miehestä kuitenkin jo kysymys. Keskusteluista huolimatta mitään muutosta näihin asioihin ei ikinä tullut. Lupauksia kyllä, mutta ei tekoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olin aika nuori, enkä heti älynnyt puolison olevan itsekäs ja mukavuuden haluinen vanhapoika vailla kunnianhimoa.  Halusi vain päästä kaikesta helpolla, ja eli kädestä suuhun. Löysikin ahkeran ja vastuuntuntoisen vetojuhdan. 

Jep mullekin käynyt samoin. Eka poikakaveri ei ikinä siivonnut kämppää "sehän on naisten hommia". Irtosi nappi paidasta ja tyrkkäs paidan mull et "ompele toi". Kysyin miksi minä? "No sähän oot nainen". Joo me synnyinlahjaks saadaan siivous/ompelu/tiskaus/ruuanlaittotaidot. Ziisus.

Toinen yritti kontrolloida mua vaatimalla työvuorot etukäteen ja yritti kieltää lähtemästä työkavereiden kanssa parille oluselle töiden jälkeen. Ei onnistunut.

Varokaa kontrolloivia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä olisi varmaan niin monia muttei voi muistaa kaikkia! :D 

Ihan sellainen yleinen vinkkini on että luota omiin tuntemuksiisi. Kliseinen heitto mutta totisinta totta. Tottakai voi joskus erehtyäkin mutta yleispätevää on että luota vaistoihisi!

Esimerkkejä:

-Piilottelee puhelinta, saa viestejä ventovierailta usein. Kun kysyt mikä homma, kääntää homman siihen kuinka epävarma olet. 

-Ei vieraile vanhempiesi/kavereidesi luona. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki. 

-Arvostelee vartaloa/tyyliä/hiusväriä jne. Mitä tahansa ulkoista tekijää. Juokse heti! Kielii kontrolloinnista ja halusta rajoittaa. 

-Ei kannusta yrittämään uutta. Esimerkiksi harrastuksia, ystävyyssuhteita, urapolkua, opiskelua jne. Tosirakkaus haluaa toisen menestyvän. Asiassa kuin asiassa. Se ei rajoita tai lannista.

-Tiuskii pienistä. Ei koskaan hyvä. Tiuskiminen jo alkuvaiheessa yleensä pahenee edetessä. Älä jää odottelemaan!

-Laiska/itsekäs sängyssä. Ei tule muuttumaan. Tässä kohtaa usein myös todennäköistä että pettää sinua samalla. Vaikka antaisit seksiä joka päivä hänen haluamallaan tavalla. Believe me. Nähty ja oltu.

-Kehno siisteydentaso. Sinä tulet olemaan äiti et kumppani. Älä jää odottamaan kasvupyrähdystä.

-Mammanpoika. JUOKSE!!

-Jos lyö, lyö toistekin. Älä jää odottamaan ja toivomaan muutosta.

 

Tässä vain muutamia :D

Loistava kirjoitus!

Liika ylistäminen heti suhteen alussa. Kielii vahvasta kontrollinhalusta. Ensin ylistetään. Sitten alistetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aika nuori, enkä heti älynnyt puolison olevan itsekäs ja mukavuuden haluinen vanhapoika vailla kunnianhimoa.  Halusi vain päästä kaikesta helpolla, ja eli kädestä suuhun. Löysikin ahkeran ja vastuuntuntoisen vetojuhdan. 

Jep mullekin käynyt samoin. Eka poikakaveri ei ikinä siivonnut kämppää "sehän on naisten hommia". Irtosi nappi paidasta ja tyrkkäs paidan mull et "ompele toi". Kysyin miksi minä? "No sähän oot nainen". Joo me synnyinlahjaks saadaan siivous/ompelu/tiskaus/ruuanlaittotaidot. Ziisus.

Toinen yritti kontrolloida mua vaatimalla työvuorot etukäteen ja yritti kieltää lähtemästä työkavereiden kanssa parille oluselle töiden jälkeen. Ei onnistunut.

Varokaa kontrolloivia ihmisiä.

Totta. Se alkaa niin pikkuhiljaa se kontrollointi ettei sitä oikein huomaakaan.

Ensin jää ystävät, sitten perhe ja lopulta työkaveritkin. Hallitsemisen työkalu.

- kaverit olivat aina minua tärkeämmallä sijalla, samoin työ ja kaikki muutkin asiat

- aina piti mennä jonnekin porukalla, ei ikinä kahdestaan => kun oli hänen vuoronsa kuskata, jätti tulematta, eikä ilmoittanut mitään

-flirttaili muille naisille, sovinisti

- äiti tärkein ihminen maailmassa 

Minä nuorena, hölmönä, huonon itsetunnon omaavana olin hänen kanssaan nelisen vuotta!

Hänen äitinsä inhosi minua, ja nolasi julkisestikin tilaisuuden tullen.  

Kyseinen mies on vieläkin poikamies, kohta 40 vuotta myöhemmin, ja asuu edelleen vanhempiensa kanssa. Kovasti hänen vanhempansa yrittävät edelleenkin saada mieslapselleen vaimoa mainostamalla paikallislehdessäkin kuinka hän on talon isäntä!

Sovinistiset vitsit, juopottelu, kaveriporukan matkat joille en päässyt mukaan. 

Olin kymmenen vuotta nuorempi ja minua tytöteltiin ja väheksyttiin. Olisi pitänyt olla kodinhengetär, nätti näyttelyesine. 

Hyi hitto, miten olin tyhmä ja jatkoin suhteessa kolme vuotta. Hyvät hetket ja rakastuminen sokaisee. Ja kuvitelma että tällaista parisuhteessa eläminen on naisena. 

Menin nuorena naimisiin, ja mies oli umpimielinen ja itsekäs töykeällä tavalla. Pidin sitä normaalina, koska en tiennyt mistään paremmastakaan.  Tuttua elämää, kun isänikin oli vähäpuheinen ja äitini käytös ynseää. Ehkä hain vaistomaisesti juuri samanlaista ihmistä, eikä ulospääsy näytä helpolta.

Herttainen ihminen, mutta äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Nykyään jo sanon suoraan että laiska, liimaa selän ja sohvan välissä. Suuttuu aina kun pitää nousta sohvalta ja tehdä oma osuus. Jos vaivautuukin jotain tekemään, tekee sen erinomaisen surkeasti, jopa vaaraa aiheuttaen. Ei pidä itsestään ja hyvinvoinnistaan huolta. 

Kaikki muu sujuu niin en jaksa erotakaan, mutta enää en valitsisi samalla tavalla - elämä näyttäisi TODELLA erilaiselta aktiivisen ja sinnikkään ihmisen kanssa.

Suuttui jos en huomioinut häntä "tarpeeksi" kun oltiin porukalla. Toinen tyyppi harppoi ekoilla treffeillä kävelyllä monta metriä edelläni. Olisi siitä pitänyt tajuta, ettei ollut kiinnostunut minusta ihmisenä ollenkaan, halusi vain hyvännäköisen naisen jota panna ja esitellä.

Vierailija kirjoitti:

Menin nuorena naimisiin, ja mies oli umpimielinen ja itsekäs töykeällä tavalla. Pidin sitä normaalina, koska en tiennyt mistään paremmastakaan.  Tuttua elämää, kun isänikin oli vähäpuheinen ja äitini käytös ynseää. Ehkä hain vaistomaisesti juuri samanlaista ihmistä, eikä ulospääsy näytä helpolta.

Ihminen sekoittavaa lapsena vanhemmiltaan saamansa huonon kohtelun rakkauteen, koska hän saa sitä kohtelua juuri niiltä ihmisiltä, jolta odottaa rakkautta ja hoivaa. Siksi sama dynamiikka toistuu aikuisiän suhteissa. Voimia sinulle eroon. Pyydä apua läheisiltä.

Narsisti