Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Mies oli välinpitämätön ihmissuhteista. Ei siis suoraan ilkeä tai muuta, mutta lähes täysin välinpitämätön. Äiti soittaa? Ei kiinnosta, puhelin äänettömälle. "Kyllä se laittaa tekstarin jos on hätä". Mukavan veljensä kanssa ei nähnyt kuin joulupöydässä. Kavereita ei nähnyt tietääkseni koko suhteen aikana paitsi työkavereitaan, töissä. Eikä nämä ihmiset tietääkseni olleet mitään pahaa hänelle tehneet.

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

Pitää itseään erinomaisena.

Vähättelee tai teennäisesti kehuu. Jompi kumpi, mutta ei normaalia kanssakäymistä.

Hänen sukulaiset ovat tärkeitä, omasi ei. 

Ei ole kiinnostunut menneisyydestäsi, mutta omasta elämästään ja päivän tapahtumista jaksaa jauhaa loputtomiin.

Lomat vietetään hänen haluamallaan tavalla ja paikassa, joka hänelle mieluinen, muiden mielipiteille se ja sama.

Alussa kehuttiin ja nostettiin jalustalle uskotellen sitoutumista suhteeseen. Lopulta mikään ei ollut totta vaan pelkkää illuusiota. 

Sanoi, että häntä viehättää sirot brunetit, kun itse olen pyöreähkö ja vaalea. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

Tämä on kyllä jo varma merkki, että romantiikka ohi .) 

Koulutuksen puute ja sivistymättömyys lyö päin näköä keski-iässä, nuorena sitä ei osannut punnita kun oli kivaa ja kivantuntuista. Surullista koska on silti hyvä ihminen. 

Tissuttelu. Aina oli syy korkata muutama kalja töiden jälkeen ja viikonloppuna.

Itsekehu ja toisten mollaaminen ja arvostelu.

Nainen halusi seksiä ennen avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

Tämä on kyllä jo varma merkki, että romantiikka ohi .) 

 

Paljon muutakin kuin romantiikka.

Peruskohteliaisuus, toisen kunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden.  Eksäni halusi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti pikkuhiljaa röyhtäilyn ja piereskelyn vessan ulkopuolella huoneistossa.

 

 

En ymmärrä ihmisiä jotka toimivat näin. Siis tahallaan, vahingot normaalia ja ok. Siis toki näitä teen, mutta en nyt ehdoin tahdoin halua esiintyä vastenmielisesti kumppanin nähden.  Eksäni halusi...

Olette huumorintajuttomia.. "se oli pelkkä ääni vaa..." jne on sitä parasta tilannehuumoria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

 

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Näin on, tajusin sen 15v liiton jälkeen. Ei pyydä koskaan anteeksi. Tehnyt törkeyksiä ja luultavasti tekisi uudelleen, jos antaisin mahdollisuuden. Ei pyydä anteeksi siksi, koska mielestään se on typerää, jatkuva anteeksipyytäminen. 

Alkoi puhua heti kihloista, mentiin 5kk seurustelun jälkeen kihloihin. Halusi heti lapsen. Kun olin raskaana niin joka viikonloppuiset ryyppäysreissut alkoi, eli halusi saaliin satimeen ja pysymään kotona ja jatkoi itse reissujaan. Ennen kihloja eli sitä sormusta sormessa imi oikein kunnon fritsun kaulaan jos olin menossa kaverin kanssa baariin. 

Jälkikäteen tajusi että halusi vain heti sitouttaa etten pääse karkuun. Lapsen hoito ei sitten kiinnostanut ollenkaan. Nykyisin kun poika on lähes aikuinen niin ei ole väleissä isänsä kanssa.

Halusi myös nolata minut toisten edessä. Alisti. Ilkesi jopa mollata minun hampaita joista toiset etuhampaat on hieman ulkonevat vaikka sen hampaat oli jo parikymppisenä oksettavat mustat ja niitä puuttui.

"Kesällä vaikka metsäretki eväineen olisi ihana, niin että toinen olisi laittanut kaikki valmiiksi ja mennäänkö.

Olen saanut tarpeeksi niistä suhteista, joissa olin yksin vetovastuussa ihan kaikesta. Jos johonkin mentiin, niin minunhan kaikki oli pitänyt suunnitella ja järjestää, toinen lähti vain tyytyväisenä mukaan.

Jos haluaa toisen kyllästyvän suhteeseen nopeasti, niin silloin kannattaa olla passiivinen ja kohdella toista itsestäänselvyytenä. Jos ei halua, niin silloin pitäisi tasapuolisesti suhteeseen panostaa."

 

No entäs jos ei kiinnosta mitkään eväsretket eikä sellainen tule edes mieleen mahdollisuutena?  Silti rakastaa eikä halua mitään pahaa toiselle. Minulla suhteet tahtovat aina kariutua ilmeisesti tähän, kun en osaa ohjelmatoimistona olla.

Toisaalta sitten taas mietin aina, että nyt jos järjestäisin sitä tai tätä niin tykkäisikö toinen siitä kuitenkaan. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin se, toinen näkee vaivaa johonkin joka ei sitten kumppania oikeasti kiinnosta, mutta sitten kohteliaisuudesta feikkihymyllä lähdetään mukaan ettei toiselle tule paha mieli. En halua aiheuttaa sitä tilannetta toiselle ja siksi epäröin järjestää yhtään mitään. Jos taas nainen itse järjestää, niin sitten on helppo lähteä mukaan koska ainakin hän itse tykkää siitä.

En voi sanoa että olisin suhteessa ollut pitkään koska tajusin lähteä parin kuukauden jälkeen, mutta sekin pari kuukautta tuli turhaan tuhlattua. Mies oli alusta saakka äärettömän saita. Oletti minun maksavan omasta puolestaan kaiken. Ensitreffeillä menimme kahville ehdotuksestani, ja koska ehdotin sitä, hän heitti että voit maksaakin kahvit. Ei siinä mitään, uskon tasa-arvoon ja onhan mulla palkka jolla maksaa.

Toisilla treffeillä hän ehdotti että kokkaisin ja leipoisin hänelle lisäksi korvapuusteja, koska ruoanlaitto on ammattini. Ei siinä mitään, mutta kun tuli aika mennä ruokakauppaan hakemaan aineita, hän totesikin että hän jää autoon koska olisi puheluita soitettavana. Ostin kaikki tarvitsemani aineet mausteita myöten, siis aivan kaikki koska hänen mukaansa ei hänellä ollut kotona oikein mitään: suolasta lihaan ja vehnäjauhoista kaneliin. Kiroilin pään sisällä mutta olin ylikiltti. Kun lähdin kotiin tehtyäni ruoat ja tarjoiltuani kaiken meille, hän pokkana ehdotti että voin jättää kaikki tarvikkeet hänen luokseen "ettei tarvitse raahata kotimatkaa bussissa".

Kolmannet treffit vedimme menemällä Tuomaanmarkkinoille. Hän aina käveli edellä vähän kuin teeskennellen ettemme olisi olleet yhdessä paikalla. Mies osti itselleen makkaran ja donitsin ja kupin glögiä mutta huolella vain itselleen, ja sain itse ostaa ja maksaa omat annokseni. Hän myös vihjaili kojuilla että villasukkia häneltä puuttuu ja onpas kiva lapinleuku tuossa jne, ja esitti erilaisia joululahjatoiveita pitkin viikkoja. Olin jo vähän sillä tuulella ettei tästä mitään tule, mutta ajattelin että kun hänkin kyseli minulta joulusta, niin olisi noloa että hän antaisi minulle lahjan eikä olisi mitään antaa takaisin. Ostin sitten pari lahjaa. Ei olisi kannattanut: mies antoi lahjaksi valokuvan itsestään. Kuulemma oli exän ottama ja hänelle lahjaksi antama kuva. Ei edes kehyksiä, pelkkä valokuva. Ehdotteli uutta vuotta yhdessä, ja toivotin hänelle hartaat hyvästit. Good riddance to bad rubbish.

Onneksi pääsin eroon. Oli muutenkin aivan järjettömän täynnä itseään vaikka ei ollut erityisen koulutettu tai mitään, teki samantasoista duunia kuin minäkin. Kuulin myöhemmin että muilla maksattaminen oli hänellä tapana muutenkin, oli yhden naisen kanssa avioton lapsi josta ei suostunut elareita maksamaan, ja oli toiselle antanut sukupuolitaudin. Oli myös teettänyt töitänsä muilla säädöillä. Ihan kantasuomalainen mies, ei ulkomaalaistaustaa, ennen kuin joku parahtaa jotain asiasta. Onneksi ei päädytty sänkyyn. Nyt on onneksi ollut jo muutaman vuoden ihana ja huomaavainen mies jonka kanssa menee melko tasan kaikki työt, kulut ja huomioimiset, ja lapsikin tulossa.

Hän sanoi:tiedän kaiken. Luulin sitä vitsiksi, mutta huomasin myöhemmin, että hän todella LUULEE tietävänsä kaiken. Pummasi, petti,  ei maksanu elareita eron jälkeen. Olin nuori ja itsekkn tunnehäiriöisestä perheestä. Siksi astuin ansaan. Sanotaan, että nämä haistavat saaliin.

Vierailija kirjoitti:

En voi sanoa että olisin suhteessa ollut pitkään koska tajusin lähteä parin kuukauden jälkeen, mutta sekin pari kuukautta tuli turhaan tuhlattua. Mies oli alusta saakka äärettömän saita. Oletti minun maksavan omasta puolestaan kaiken. Ensitreffeillä menimme kahville ehdotuksestani, ja koska ehdotin sitä, hän heitti että voit maksaakin kahvit. Ei siinä mitään, uskon tasa-arvoon ja onhan mulla palkka jolla maksaa.

Toisilla treffeillä hän ehdotti että kokkaisin ja leipoisin hänelle lisäksi korvapuusteja, koska ruoanlaitto on ammattini. Ei siinä mitään, mutta kun tuli aika mennä ruokakauppaan hakemaan aineita, hän totesikin että hän jää autoon koska olisi puheluita soitettavana. Ostin kaikki tarvitsemani aineet mausteita myöten, siis aivan kaikki koska hänen mukaansa ei hänellä ollut kotona oikein mitään: suolasta lihaan ja vehnäjauhoista kaneliin. Kiroilin pään sisällä mutta olin ylikiltti. Kun lähdin kotiin tehtyäni ruoat ja tarjoi

Muuttuiko sitten noin nopeasti huomaavaiseksi vai mitä tarkoitat? Sekavan oloinen kertomus 

Liian nopea sitoutuminen.