Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vakavamielisyys eli ei huumoria ja yleinen negatiivisuus. Myöhemmin tulikin siiten kiivastumisia esiin.

Sen, etteivät puheet ja teot kohdanneet luontevasti vaan vasta hemmetinmoisen selittämisen ja kokoonkursimisen jälkeen.

Sen, että miehen käytös tuntui usein pahalta.

Sen, että miehen käytös muuttui, kun minulla oli omia menoja, ja hän aloitti riidan jostain näennäisesti muusta asiasta.

Soitteli joka paikkaan perään, se oli näennäisesti huolenpitoa, muka jotain tärkeää asiaa tai muuten vain jutustelua, mutta vastata piti.

Sen, että suhdekeskustelut päätyivät omituisiin umpikujiin juuri, kun oltiin pääsemässä asiaan.

Sen, että mies teki omaperäisiä, pitkälle meneviä tulkintoja tilanteista ja varsin viattomista sanomisista, hautoi päässään ja suuttui ajatuksistaan. Tilanteet näyttivät erikoisilta väärinkäsityksiltä, joita ei sattunut kenenkään muun kanssa.

Lisääkin voisi tulla mieleen. Tämä oli siis sellainen paperilla hyvä, juomaton ja lyömätön, puheiden perusteella perhekeskeinen ja tasa-arvoinen, periaatteellinen mies.

Opetus: jos jokin tuntuu väärältä, se on väärin.

Kommentoi ilkeästi minun ulkonäköä, mm. käski ajaa viikset, jotka oli pigmenttimuutoksia ihollani. Näitä kommentteja tuli myöhemmin lisää. Sama mies ei koskaan pyytänyt anteeksi mitään, oli aina oikeassa. Äärimmäisen saita yhteisissä kuluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Suomalaisessa kulttuurissa on aika yleistä, ettei esitetä mitään varsinaista anteeksipyyntöä. Silti voi olla pahoillaan ja olla enää tekemättä sitä loukkaavaa tekoa.

Valehtelu, raivokohtaukset, nettideittailu

Se, että hän muutti niin pian kotiini kun sai lähdöt pienestä, likaisesta kämpästään.

Silloin oltiin nuoria, parikymppisiä. Olin sinkkuäiti.

Seksi hänen kanssaan oli upeaa- ja nyt, 24 vuoden jälkeen, milloin olen ollut kuin äiti hänelle, en jaksa enää tuota mieslasta.

Heti kun yhteiset lapsemme tulevat täysi-ikään ja muuttavat, lähden pois.

Enää 3 vuotta ja olen vapaa.

N45

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan seurustellut, mutta huonoissa ystävyyssuhteissa on kyllä ollut sellaisia hälytysmerkkejä, joita en aluksi huomioinut. Ehkä tästä aiheesta voisi tehdä oman ketjun.

Teitkö? Mullakin paljon esimerkkejä.

Aloitettiin ex-aviomieheni kanssa parisuhde nuorena. En tajunnut tuolloin 18-vuotiaana parisuhdetta aloittaessa sitä, miten iso merkitys perhetaustalla on. Oltiin aivan erilaisista taustoista, elämänarvot olivat jo pohjimmiltaan erilaiset. Miehen perheessä käytettiin todella runsaasti alkoholia, meillä ei. Miehen perheessä kouluttautumista/työntekoa ei arvostettu ja omassa perheessäni ahkeruudella näiden suhteen on iso merkitys. Varoitusmerkkinä sanoisin sen, että liian erilaiset arvomaailmat aiheuttavat väistämättä ongelmia ennemmin tai myöhemmin.

Tähän päälle vielä se, että anoppi ei pitänyt minusta ja kyseenalaisti vahvasti parisuhteemme. Oli yrittänyt kääntää poikansa päätä vielä hääpäivänä ja ensimmäisen vastoinkäymisen tullen (ex-mieheni ihastui toiseen) äiti kannusti poikaansa ottamaan eron. Enää en alkaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka perhe ei minua hyväksy/koittaisi saada meidät eroamaan.

Ei antanut mun mennä.

Ihan se oma intuitio, joka sanoi että en onnellinen tässä suhteessa. Kai sitä jotenkin odotin että ajan myötä muuttuu paremmaksi. Muuttui vaan pahemmaksi.

Mykkäkoulu. En koskaan saanut tietää, mitä olin tehnyt väärin. Arvailu kalvoi ja nakersi itsetunnon.

Nalkutusta. Olisi pitänyt ymmärtää, että sen määrä vain kasvaa, eikä sillä ollut mitään tekemistä minun kanssa.

Nyt jälkiviisaana:

-Puhumattomuus oli yksi suurimpia ongelmia. Mieheni ei kyennyt puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan, ehkä ei edes itsekään osannut niitä tunnistaa. Parisuhteemme oli näin jälkikäteen ajateltuna miehen puolelta todella tunnekylmä, kun mies oli aivan lukossa omien tunteidensa kanssa. Mies päätyi siis pettämään minua liki vuoden ja lopulta lähti, kun sain kuulla pettämisestä.

-Mies oli todella perässä vedettävä. Ei saanut oma-aloitteisesti aikaan juuri mitään. Vuosien ajan patistin miestä, tsemppasin ja jopa vedin perässä. Nykyisin ajattelen, että jos mies on aikuisenakin niin vastuuton, että ei saa huolehdittua edes omista asioistaan, niin mies ei muuksi muutu. Jollekin tämä ei ole ongelma, mutta minä en halua puolisoksi ihmistä, joka ei jaksa nähdä vaivaa itsensä tai muiden eteen.

Maallikon psykiatriset diagnoosit.

Olen itsekin ihmismielen kummallisuuksista kiinnostunut ja olen näitä asioita pohtinut, mutta en ymmärtänyt että on selkeä rajanylitys tulla tarjoamaan näitä pyytämättä toiselle.

Myöhemmin ymmärsin että diagnoosinimikkeet eivät ole minkään väärti jos eivät tule hoitoa tarjoavalta taholta, ja parisuhde taas ei ole hoitosuhde.

Ei tätä varmaan kukaan tee, mutta pyytäisin jotain luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä arvioimaan, miltä puolisoehdokas vaikuttaa. Itse saattaa olla joillekin asioille sokea, mutta ulkopuolinen näkee asioiden todellisen tilan. 

Ei ehkä kovin pitkiä suhteita, mutta pari tulee mieleen, joissa olisi pitänyt olla viisaampi.

Oltiin samassa työpaikassa ja suhde uusi. Hän oli käskenyt toista alaista tekemään jotain ja alainen ei ollut sitä tehnyt. Alainen perusteli vähän ontuvasti, että hänen mielestään ei ollut tarpeellista tehdä niin. (Oikeasti oli, normaalikäytäntö ja alainen vaan oli hiukan laiska) Sen sijaan, että hän olisi keskustellut asiasta, hän heitti kahvikupin seinään ja huusi kuinka käskyjä on toteltava ja tuo alainen pitäisi hakata. Paikalle tarvittiin korkeampi esimies rauhoittamaan tilanne.

Meidän suhde loppui siihen, että hän hakkasi minut. Jännä juttu.

Toisessa uudessa suhteessa miehellä oli paljon kaikenlaista harrastusrekvisiittaa laidasta laitaan. Hän kertoi, että aloittaa usein uuden projektin tai harrastuksen ja uppoutuu siihen täysillä, kunnes parin kuukauden päästä ei enää kiinnosta ollenkaan ja ei enää ole koskaan koskenut projekteihinkaan, ne vain jäävät kesken. Ei sinänsä mitään pahaa, mutta kommentti jäi jotenkin kummittelemaan, sellainen huono aavistus tuli. No, harrastukset eivät olleet ainoa, missä tempoileva luonne näkyi, puolen vuoden aikana muuttuivat mielipiteet ja lempiruokakin 180 astetta parin viikon välein. Minusta tuli tällainen projekti, joka jäi kesken ja eroilmoituksen hetkellä tyypin käytöksestä huokui kyllä kylmyys että ei tosiaan kiinnostanut, vaikka oli pari päivää sitten suunnitellut yhteistä lomaa, tilanne muuttui siis kuin veitsellä leikaten ja äkkiä. Olisi pitänyt uskoa sitä omaa aavistusta, hänhän kertoi suoraan mitä on tulossa.

ei osallistu arjen töihin (nainen), aina joku tekosyy. Kaikki jäänyt pikku hiljaa minun kontolleni. Ripustautuu, minuun ja äitiinsä, ei aikuistu. Työelämä ei oikein maistu, ottaa vanhemmiltaan rahallista avustusta, ei siis seiso omilla jaloillaan. Iän puolesta aikuinen, käytös kuin teinin. Onneksi ei ole vielä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Suomalaisessa kulttuurissa on aika yleistä, ettei esitetä mitään varsinaista anteeksipyyntöä. Silti voi olla pahoillaan ja olla enää tekemättä sitä loukkaavaa tekoa.

Eikä ole. Sinun lähipiirisi kulttuuri ei ole yhtä kuin suomalainen kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus

Onko näissä niin, että etsii itseään vanhempaa naista elättämään itsensä (palkan voi käyttää kokonaan omiin menoihin) ja huoltamaan äidin tavoin? Äidillä usein mielenterveysongelmia?

Vapaapäivien krapulanukkuminen ja alkoholn määrä.