Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1334)
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt uskoa sitä omaa aavistusta, hänhän kertoi suoraan mitä on tulossa.
Sama muuten munkin eksällä: kertoi olevansa erittäin epäreilu ja ilkeä riitelijä.
Alkuhuumassa ihmettelin että mitä riitelemistä meillä ikinä voisi ollakaan, mutta nyt tiedän: kaikki ja ei mikään, ja kukaan ei ole ikinä puhunut minulle yhtä rumasti.
Hirveintä on että otin oppia: ennen häntä saatoin pikaistuksissani kyllä puhua äkäisesti, mutta häijyyden olen oppinut häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihi, vähän ystäviä ja huonot suhteet sukuun, ilmeettömyys, uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.
Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.
Suomalaisessa kulttuurissa on aika yleistä, ettei esitetä mitään varsinaista anteeksipyyntöä. Silti voi olla pahoillaan ja olla enää tekemättä sitä loukkaavaa tekoa.
Eikä ole. Sinun lähipiirisi kulttuuri ei ole yhtä kuin suomalainen kulttuuri.
En ole tavannut naista joka olisi pyydä anteeksi. Suomalaisen naisen normaali tapa.
Sai toistuvasti ja jatkuvasti itkemään/itketti minua. Raivosi pikkuasioista, täysin kohtuuttomasti. Nyksä ja puoliso ei ole kuin pari kertaa saanut minut itkemään 15:ssa vuodessa, joten en ole mikään helposti itkevä itkupilli.
Tätä tulee varmasti joku alapeukuttamaan, mutta omalla kohdalla oli näin.
Enää en ottaisi miestä, jolla on miehenä huono itsetunto eikä kokemusta naisista ole. Exäni oli tällainen tapaus, olin hänen ensimmäinen seurustelukumppaninsa. Muutimme myöhemmin yhteen ja menimme naimisiin.
Exäni sai nostettua miehistä itsetuntoaan ollessaan kanssani parisuhteessa. Parisuhteen edetessä miestä alkoi kaihertaa se, ettei hänellä ollut koskaan ollut muita seksikumppaneita. Itsetunnon kohoaminen ja kiinnostus aidan toisella puolella olevaan ruohoon teki sen, että mies päätyi hankkimaan selkäni takana sivusuhteen alle vuosi häistämme. Lopulta mies sai sanottua, ettei hän haluakaan sitoutua avioliittoon näin nuorena, vaan haluaa liihottaa vapaana. Erosimme.
Nykyinen aviomieheni oli onneksi ollut parisuhteessa ennenkin (tapasimme kolmekymppisinä), joten tuota riskiä ei enää ollut, että elämätön elämä alkaisi kaihertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti elää aina hänen aikataulunsa mukaan ja vain mun piti joustaa.
Miehen äitiin kannattaa tutustua hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli 1,5 vuoden seurustelun jälkeen hiljaa sisälläni olo, että kannattaisi erota. Päätin olla kuuntelematta tuota ääntä, koska mies oli ihan kiva, ei lyö ja huonomminkin asiat voisi olla.
Olisi kannattanut kuunnella omaa oloa, tuo mies osoittautui itsekeskeiseksi pettäjäksi.
Toistuvia pettämisiä, valehtelua, pannu oma bestiksen (jota oli sanonut kuin sisko) paksuksi toistuvasti, ilkeitä vitsejä minusta, ei kunnioita, jättänyt minut ulkopuolille ja eikä ota minut mukaan minnekään vaan mieluiten pitää minut piilossa, ei kerro kenellekään olevansa varattu ja minusta, ei esitellyt minut kavereille ollenkaan, häpesi vammani takia, ei suostunut viemään minut treffeille, käytti minut hyväksi kaikessa asioissa,hänen tarpeet on tärkein, kun hän saa sen niin jättää minut huomioittamatta, ynnä muuta. Ei koskaan kehunut ulkonäöstäni. Hänen kaikki exät ovat hyvin epähygeniestejä ja myös nykyinen naisystävä jonka petti minut sen kanssa. nainen tiesi niin hyvin että exäni on varattu. On narsisti. Molemmat. Minä olen niin hyvin tarkka terveyden ja hygenian asioista.
Alussa pettämisiä koska ajattelin että johtui iästä yms. Olin niin todella hyvin kiltti ja ottanut hänet huomioon kaikessa asioissa ja jopa luovutin kaikki unelmista. Vei kaikki minun unemat ja antoi kaikki unelmat toiseille. Hän ei ottanut minut huomioon missään muodossa. Piti mykkäkouluja. Kohteli minua hyvin julmasti. Exän jälkeen en uskalla seurustella kenenkään kanssa. En uskalla luottaa miehiin. Exä oli eka poikaystävä. Hyvin pitkäaikainen parisuhde.
itsevarmuuttani on tuhottu niin täysin ettei jäljellä mitään. Erittäin häpeissäni ja en halua sekä uskalla tutustua kenenkään...
niin tosiaan pilkkasi minut suomenkielen takia vaikka olenkin 100% suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joi kaksi tuoppia ravintolassa ennen kuin alkupalat saapuivat pöytään.
hidas palvelu?
Vierailija kirjoitti:
Sai toistuvasti ja jatkuvasti itkemään/itketti minua. Raivosi pikkuasioista, täysin kohtuuttomasti. Nyksä ja puoliso ei ole kuin pari kertaa saanut minut itkemään 15:ssa vuodessa, joten en ole mikään helposti itkevä itkupilli.
Nyksä ja puoliso... just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen äitiin kannattaa tutustua hyvin.
jos äiti oli yh, niin ei kannata odottaa mitään pysyvää loppuiän luotettavaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.
Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.
Suomalaisessa kulttuurissa on aika yleistä, ettei esitetä mitään varsinaista anteeksipyyntöä. Silti voi olla pahoillaan ja olla enää tekemättä sitä loukkaavaa tekoa.
Eikä ole. Sinun lähipiirisi kulttuuri ei ole yhtä kuin suomalainen kulttuuri.
En puhunut omasta lähipiiristäni. Ja vaikka minun lähipiirissäni olisikin joitakin sellaisia ihmisiä, niin ketä se kiinnostaa, kun kukaan ei edes tiedä kuka olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrollointi, utelu, kyttäys, vainoaminen, mustasukkaisuus ja omistushalu on AINA MERKKEJÄ, JOIDEN PERUSTEELLA SUHDE PITÄÄ PÄÄTTÄÄ TASAN VÄLITTÖMÄSTI, ettei tuu uusia ullanlinnoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.
Jos et muutu naisen mieleiseksi jättää siltikin joten turha muuttua.
Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.
On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.
- Raha-asiat sössitty pikavipeillä, osamaksuilla ja lainoilla. Ei saanut aikaiseksi selvittää noita sotkujaan. Kun sai avullani raha-asiansa selvemmille vesille, koitti nyhtää minulta rahaa ja ehdotti osamaksuja minun nimiini.
- Ei koskaan viitsinyt tavata omia kavereitaan, ei omaa elämää vaan olisi halunnut eristää minutkin kanssaan kotiin. Syyllisti minua aina omista menoistani.
- Pyysi etten olisi tiettyjen ihmisten kanssa kaveri.
- Luki salaa viestejä ja tutki tietokonetta.
- Tituleerasi itseään jatkuvasti herkäksi ja kiltiksi. Nuorena uskoin tähän ja katsoin kaikkia hänen touhujaan tuon ns kiltteyden kautta. Kesti pitkään tajuta mikä sekopää tuo tyyppi oli.
Vierailija kirjoitti:
Ensitapaamisella sain kuulla että sen eksä on narsisti. Hänellä ei ole työtä, perhettä, rahaa, rakkautta. Rakkautta ei tosiaan ollut, ei grammakaan. Miehen kanssa oli aina selittämätön paha olo, hän manipuloi, valehteli, ei kunnioittanut mun rajoja, seksissä eikä muuten. Kaiken painoin villaisella kun halusin niin kovasti nähdä hänessä hyvää. Petti ja valehteli viimeiseen asti kun jäi kiinni, toiselta naiselta piti nyhtää sitten totuus. Annoin toisen mahdollisuuden, elämäni ISOIN virhe. Puoli vuotta myöhemmin (kun olin raskaana) selvisisi että oli koko meidän suhteen ajan tinderit, badoot ja panokaverit.com, voi mikä vahinko se pettäminen siis olikaan, voi yhyy. Saatäna. On kohdellut minua niin paskasti ettei mulla ole enää mitään minuutta, enkä usko että suhteesta pääsee elävänä lähtemään. Mies rsivoaa, syyllistää, kaasuvalottaa. Mulle on raivottu pöiviä kun tiputin voiveitsen jääkaapista ja siitä kuului ääni. Mies on oikein oppikirjanarsisti ja vihaan ja halveksun itseäni etten ole tarpeeksi vahva lähtemään. Nåen miten tämä toimii, mutta selkärankaa ei enää ole. Mitään ei enää ole. Vihaa ja katkeruutta. Jouluna tuli jokseenkin mitta täyteen ja nyt minäkin huudan ja raivoan ja syytän ja vittuilen. Miksi mun pitäis käyttäytyä enää hyvin ja kauniisti? Mua ei enää pelota että mitäs jos se käy käsiksi, kun en enää välitä vaikka lähtisi henki, pakkohan senkin on olla parempaa kuin tämä.
Onhan sinulla minuus, tuossahan se kirjoittaa aivan koherentteja lauseita. Tarvitsee vain löytyä yhteys tunteisiin takaisin, ja se löytyy kun häivyt. Ei välttämättä heti, mutta löytyy kyllä. Jotkut löytävät sen jopa suhteen jatkuessa, ja sinäkin luultavasti alat löytää itseäsi kun nyt olet alkanut purra takaisin. Mutta siis onko sinulla lapsi?
Kaikista suhteista joissa ei ole seinässä kahleissa pääsee elävänä lähtemään. On vain hiukan hankalampaa, mutta mikä tahansa tosiaan on parempaa kuin tuo. Jos olet valmis kuolemaan oikeasti, olet myös valmis lähtemään. Älä valehtele itsellesi, äläkä usko voimattomuuden tunteitasi, ne häipyvät kun annat niille lähtökäskyn. Älä kuitenkaan tapa sitä toista, vaan tapa se suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vakavamielisyys eli ei huumoria ja yleinen negatiivisuus. Myöhemmin tulikin siiten kiivastumisia esiin.
Paljonko seksiä yleisten negatiivisuuksien ja kiivastumisien välissä?
Miehen äiti ei kyennyt henkisesti päästämään irti pojastaan, vaikka maantieteellisesti välimatkaa olikin. Olimme miehen kanssa yhdessä 7 vuotta, mutta missään vaiheessa miehen perhe ei hyväksynyt minua "osaksi perhettä". Mies kutsuttiin lapsuuskotiinsa käymään, mutta minua ei. Miehelle ostettiin jouluksi kasan kalliita lahjoja, minä sain rasian vihreitä kuulia. Ollessamme opiskelijoita miehen lapsuudenperhe päätti lähteä ulkomaille, maksoivat mieheni matkan ja minun olisi pitänyt maksaa matka opintotuellani (en lähtenyt mukaan, ei ollut varaa ja perhe laski tämän varaan). Paras oli, että vielä naimisiin mentyämmekin miehen olisi pitänyt mennä lapsuuskotiinsa viettämään lapsuudenperheen kanssa perhejoulua ja minua ei kaivattu mukaan. Heistä olisi ollut täysin ok, että minä vietän jouluni vaikka yksin, kunhan he saavat pitää omat perinteensä. Nyt vuosia eron jälkeen mietin, miten järkyttävä tuollainen asenne oikeasti on. Minulle pariskunnat ovat perheyksikkö ja kuuluvat samaan pakettiin.
Onneksi olen eronnut tuon miehen kanssa aikapäiviä sitten ja löysin ihanan puolison myöhemmin.<3