Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Suhde ei edennyt.

Emme puhuneet. Ajattelin jotenkin niin, että kyllä hän vielä tajuaa minun olevan sen arvoinen, alkaa satsata henkisesti, luottaa ja puhua - no enpä tajunnut että hänen ei ollut tarkoituskaan tehdä niin käyttää omaksi hyväkseen ja sanella asiat, neuvottelu olisi ollut nöyryytys hänelle.

Aika ajoin tuli nöyryyttäviä tilanteita, varsinkin kun hänen kaverinsa olivat paikalla, heillä oli tapana sanoa jotain ilkeää, mies selkeästi osoitti silloin olevansa kaikessa kavereiden puolella minua vastaan, vaikken ymmärtänyt mistä puhuttiin.

Onneksi pääsin kiltteydestäni huolimatta karkuun, kun asiat lopulta selkenivät minullekin.

Jos joku tunnistaa tuollaista omalla kohdallaan, niin suosittelen pakenemaan. Olisi ehkä auttanut, jos olisin osannut vaatia keskustelua, mutta toisaalta siitä ei kyllä olisi kuitenkaan tullut mitään (olisi kannattanut yrittää keskustelua ja tunnustaa tosiasiat). Elämästä kului paljon aikaa, jonka olisi voinut käyttää myös mukavasti. Kannattaa ajatella itseä. Aina on muita ketkä on oikeasti hyviä tyyppejä, ja vaikka ei olisi niin oma seura on sata kertaa parempi kuin huonon kumppanin seura.

- Sanoi rakastavansa kahden viikon tuntemisen jälkeen 

- Halusi nähdä suhteen alussa aivan koko ajan

- Esitti alussa surkeaa, vähän nysveröä, kuinka vanhemmat eivät häntä olleet tukeneet ja kuinka julma exä oli kun pisti hänet kymmeneksi vuodeksi sohvalle nukkumaan (nyt ymmärrän että siihen varmasti oli selvät syynsä miksi näin teki)

- Lastensa käytös- ja mielenterveysongelmat olivat ainoastaan exän syytä, ei olisi kuulemma pitänyt tehdä lapsia hänen kanssaan

- Kun kertoi jostain, tarina muuttui vähän joka kerta

- Olisi kuulemma opiskellut enemmän, kirjoittanut paremmilla arvosanoilla jne. kunhan ei vaan olisi aina ollut jotain hänestä riippumatonta syytä estämässä 

- Omat lapsensa eivät juuri halunneet nähdä häntä

- Ei lainkaan ystäviä, ainoat "ystävät" Twitterissä ja entiset Tinder-deitit ja hoidot

- Kuvailee somessa itseään: "Ei tarvitse olla hyvä, kunhan on parempi kuin muut"

- On todella tyly jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa, esim. Wolttikuski saa todella kylmän kohtelun jos kuljetus on myöhässä

- Käytös muuttui täysin yhteenmuuton jälkeen (hän itse ehdotti ja halusi muuttaa yhteen), seksi loppui kuin seinään, ei enää halunnut tehdä mitään yhdessä, minussa oli tämän jälkeen kaikki väärin; olin epäempaattinen, nalkuttava, kontrolloiva ja raivoava hullu

- Kännykkä kiinnosti enemmän kuin puhuminen minun kanssani (suhteen alussa halusi valvoa ja puhua minun kanssani yökaudet), kännykän kanssa vietettiin vessassa pitkiä aikoja

- Kännykkä meni yleensä nopeasti piiloon kun minä tulin lähelle

- Jäi kiinni rahapelaamisesta, mutta kielsi pelaavansa rahasta silmät kirkkaina (kielsi aika monia muitakin tosiasioita)

- Yksi muuttuva tarina oli, kuinka oli erossa antanut kaiken exälle (tosiasiassa oli persaukinen pelaamisen vuoksi, pelannut erossa talon myynnistä saadut rahat)

- Ei ottanut ikinä vastuuta omasta käytöksestään, jos haukkui minua ja suutuin siitä, vika oli aina vain minussa

- Ei nähnyt itsessään mitään vikaa, terapia on täysin turhaa, ihminen ei koskaan muutu, mustavalkoinen maailma kaikkinensa

- Jatkuva mykkäkoulu, en koskaan tiennyt mistä hän piti mykkäkoulua, puhuminen ei auttanut, kieltäytyi puhumasta ja selvittämästä asioita (minun kuulemma piti hankkia joku toinen, jonka kanssa voin analysoida kaikkea)

- Viimeinen niitti oli, kun jäi kiinni pettämisestä, oli tehnyt sitä koko suhteen ajan usean naisen kanssa. Heitin miehen ulos samantien ja viikon päästä oli jo uudessa suhteessa. Uudelle naiselle minut on esitelty hulluna eksänä, joka vain raivoaa kaikesta (minä suutun todella harvoin, mutta tämä mies kyllä osasi suututtaa...)

- Eron jälkeen kävi vielä ilmi, että oli ottanut juuri suuren pelivelan, se oli syy blokata minut joka paikasta ja ilmoittaa ettei ole minun kanssani enää missään tekemisissä (kamala menetys) kun tämän sain tietooni. On muuten yllätys yllätys Veikkauksella töissä.

Olen nykyisin joka päivä onnellinen ettei tämä ihminen ole elämässäni millään tavalla, sääliksi käy vaan niitä naisia, jotka häneen haksahtavat. Osaa kyllä alussa vakuuttaa ja antaa itsestään aivan toisenlaisen kuvan ja peilata sitä, millainen on kyseisen naisen unelmamies, muuttaa itseään ja käytöstään aina sen mukaan millainen nainen on ja mistä tämä on kiinnostunut.

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Räikeät hälytysmerkit onneksi voi tunnistaa jo ajoissa, kun pakeneminen parisuhteesta on helpompaa kuin myöhemmin.

Esim. tulevan vaimon kouluttaminen miehen tahtoa noudattamaan siten, että kasvoista otetaan kaksin käsin kiinni ja käsketään tuijottaa suoraan silmiin, koska niin on tällaista toimintaa tekevän oma äitikin kuulema tehnyt hänelle pienenä kasvatuskeinona..

Pankkitiliotteen tullessa postiluukusta toinen osapuoli ryntää heti ottamaan sen kirjekuoren ilman lupaa avattavakseen ja tutkittavakseen, koska se on vaan avioliittoon valmistautumista.. ja kuulema avioliitossa vain mies hoitaa raha-asioita..

Ahdistavista tilanteista jännittyneestä mahdollisesta tulevasta puolisosta saatetaan alkaa ajamaan pahoja henkiä pois ymmärtämättä psyykkeen ja hengellisten asioiden eroavaisuuksia ilman kummankaan alan ammattitaitoa. Vaikka hlö on ajanut niitä henkiä mahdollisesta tulevasta puolisostaan pois, niin tällainenkaan henkien ulosajaja ei välttämättä oma-aloitteisesti ota etäisyyttä ihmiseen, josta hän on kehdannut alkaa ajamaan henkiä ulos, joita ei ole ollut edes olemassa sillä, josta niitä on yritetty ajaa ulos..

Pyörtyessä verenpaineiden heitellessä kadulla kävellessä toinen voi alkaa kiskoa väkisin pökertynyttä ylös, koska häntä hävettää toisen pyörtyminen. Empaattisuutta ja tilanne tajua ei kaikilta löydy tuollaisessakaan tilanteessa.. eikä välttämättä ympärillä olevat muut tuntemattomatkaan ihmiset uskalla/ymmärrä auttaa tuollaisissakaan tilanteissa mitenkään.

Häät olisi kuulema pitänyt järjestää ilman kunnon tutustumista nopeasti ja samalle seudulle eri asuntoon muuttamista riittäväksi ajaksi.. Olisipa voinut jäädä mm. tuollaiset joidenkin väkivaltaisiksikin/muutenkin asiattomiksi luokittelemat kokemukset ja havainnot tekemättä toisen osapuolen nopeaa yhteenmuutto ehdotusta (ilman kunnon tutustumista) sokeasti noudattaen..

Vierailija kirjoitti:

Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus

Onkohan meillä sama ex? Tosin mun vain esitti tekevänsä paljon töitä,ei todellisuudessa edes mennyt töihin, jos pomo ei käynyt hakemassa kotoa.

*ei myönnä koskaan virheitään/olevansa väärässä

*ei pyydä ikinä anteeksi

*ei osaa nauraa itselleen ja virheilleen

*ei osaa puhua hankalista aiheista ja ilmaista itseään suoraan

Mielestäni nämä ovat ne asiat joita ennustavat pari- ja ystävyyssuhteisisin vaikeuksia ja nämä seikat on suht helppo huomata, kun ottaa tavakseen niitä seurata. Muu hankala käytös eri variaatioina oikeastaan seuraa perässä.

Tuollaisilla ihmisillä on usein hauras itsetunto, olematon itsetuntemus ja kyvyttömyyttä nähdä itsensä osuus tilanteissa. Luvassa on ihmisestä riippuen syyllistämistä, passiivis-aggressiivista käytöstä, marttyyriutta, takertumista, rajattomuutta, lyttäämistä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä.. vähän riippuen siitä millainen persoona on kyseessä.

Eri piirteissä sen voimakkuuden mukaan me jokainen sijoitumme janalle johonkin kohtaan ja raja terveen ja sairaan käytöksen välillä on liukuva ja vaikeasti määriteltävä. Paineenalaisissa ja stressaavissa tilanteissa varmaan jokaisen käytös huononee.. että en tässä itsekään julistaudu virheettömäksi ihmiseksi.

Liian hyvää ollakseen totta. Kun joku vaan rakastaa, rakastaa ja palvoo sinua, se ei yleensä pidä paikkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Luit koko ketjun ja sun suurin kontribuutio on että "täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole"? 🤦🏻

Nuoret naiset, muistutus teille taas: On valetta, että eroon tarvitaan kaksi osapuolta, tai että parisuhteen ongelmat johtuisivat aina 50-50 jakosuhteella sen osapuolista. Eivät johdu. Joskus suhteen toinen osapuoli on yksinkertaisesti niin kehittymätön tai jopa vaarallinen että mikään, mitä tekisitte tai mikään mutka mille taipuisitte ei asiaa muuttaisi.

Joskus suurinta viisautta on vain todeta että paska ei muutu kullaksi vaikka kuinka kyyneleillä kastelisi, joten parempi vain kerätä kamppeensa ja häipyä. Maailmassa ei ole rajallinen määrä hyvää, vaan rajaton.

Kuka on aloittanut parisuhteen n. parikymppisenä ja ollut saman ihmisen kanssa vähintään 20 vuotta, oli se nyt hyvä tai huono suhde viime vuosina?

Kenellä parisuhde on ollut sen 20 vuotta samanlainen? Jos suhde on ollut huono alusta asti, miksi olette silti yhdessä?

Lasten takia ollaan yhdessä huonossa suhteessa ei ole hyvä syy.

Siitä miten kohtelee muita ihmisiä. Esim. hän tapasi ensi kertaa veljeni ja veljen silloisen tyttöystävän. Kyseinen tyttöystävä ei sitten ilmeisesti ollut miehen mielestä miellyttävän näköinen, mies alkoi nyrpistellä naamaansa siihen tyyliin että näytti siltä että häntä inhotti (veljeni ja hänen tyttöystävä ei nähnyt tuota). Toinen kerta, kun oltiin ulkona kävelemässä, ja vastaan käveli joku tuntematon tyyppi. Mies alkoi jälleen nyrpistellä ja hänestä oikein huokui sellainen fyysinen inho, ja hän päivitteli minulle, että katso kuinka vanha ihminen tuo on joka tulee vastaan. Kyseinen vastaantulija oli ehkä 50-60v.

Näin jälkikäteen kun miettii, niin mitä helvettiä tuo oli?

Vierailija kirjoitti:

Räikeät hälytysmerkit onneksi voi tunnistaa jo ajoissa, kun pakeneminen parisuhteesta on helpompaa kuin myöhemmin.

Esim. tulevan vaimon kouluttaminen miehen tahtoa noudattamaan siten, että kasvoista otetaan kaksin käsin kiinni ja käsketään tuijottaa suoraan silmiin, koska niin on tällaista toimintaa tekevän oma äitikin kuulema tehnyt hänelle pienenä kasvatuskeinona..

Pankkitiliotteen tullessa postiluukusta toinen osapuoli ryntää heti ottamaan sen kirjekuoren ilman lupaa avattavakseen ja tutkittavakseen, koska se on vaan avioliittoon valmistautumista.. ja kuulema avioliitossa vain mies hoitaa raha-asioita..

Ahdistavista tilanteista jännittyneestä mahdollisesta tulevasta puolisosta saatetaan alkaa ajamaan pahoja henkiä pois ymmärtämättä psyykkeen ja hengellisten asioiden eroavaisuuksia ilman kummankaan alan ammattitaitoa. Vaikka hlö on ajanut niitä henkiä mahdollisesta tulevasta puolisostaan pois, niin tällainenkaan henkien ulosajaja ei välttämättä oma-aloitteisesti ota etäisyyttä ihmiseen, josta hän on kehdannut alkaa ajamaan henkiä ulos, joita ei ole ollut edes olemassa sillä, josta niitä on yritetty ajaa ulos..

Pyörtyessä verenpaineiden heitellessä kadulla kävellessä toinen voi alkaa kiskoa väkisin pökertynyttä ylös, koska häntä hävettää toisen pyörtyminen. Empaattisuutta ja tilanne tajua ei kaikilta löydy tuollaisessakaan tilanteessa.. eikä välttämättä ympärillä olevat muut tuntemattomatkaan ihmiset uskalla/ymmärrä auttaa tuollaisissakaan tilanteissa mitenkään.

Häät olisi kuulema pitänyt järjestää ilman kunnon tutustumista nopeasti ja samalle seudulle eri asuntoon muuttamista riittäväksi ajaksi.. Olisipa voinut jäädä mm. tuollaiset joidenkin väkivaltaisiksikin/muutenkin asiattomiksi luokittelemat kokemukset ja havainnot tekemättä toisen osapuolen nopeaa yhteenmuutto ehdotusta (ilman kunnon tutustumista) sokeasti noudattaen..

Häh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys olisi pitänyt jo alussa huomata siitä, kun esim. bussissa kun istuttiin viereikkäin, niin hän surutta istui niin leveästi, että suorastaan liiskauduin ikkunaa vasten koko matkaksi. Kumpikaan ei siis ollut ylipainoinen.

:-) voi hyvää päivää, kyllä teillä on "isot" ongelmat.

No, ok kosvon joku tyyliin 17v ja tämä ärsytyää toisessa ja se tulkitaan itsekeskeisyydeksi, niin veikkaan vaikeaa loppuelämää parisuhderintamalla.

Kuulkaas, ku se että toinen ihminen ei tee, toimi, sano, käyttäydy kuten MINÄ haluan, ei tee siitä toisesta itsekeskeistä (välttämättä).

Osaatko lukea? Kysymys oli, että mitkä olivat jälkikäteen ajatellen ensimmäiset hälytysmerkit.

Ongelma on juuri tuo, että alussa ihminen ajattelee, että pikkuasiahan tämä. Jos toinen on julma, itsekeskeinen jne. hän yleensä pyrkii aluksi salaamaan sen. Mutta harva onnistuu täydellisesti. Esiin pulpahtaa noita pieniä, olevinaan mitättömiä asioita.

Sairas parisuhde ei ala niin, että heti tehdään kamaluuksia. Se alkaa juuri noin, että katsotaan, mihin toinen suostuu ja vähitellen kiristetään ruuvia. Istuessa liiskaaminen etenee haukkumiseksi, kulkemisen estämiseksi, tönimiseksi ja jonain päivänä lyömiseksi. Olevinaan hyvää tarkoittavat pukeutumisvinkit muuttuvat kritiikiksi ja haukuiksi ja lopulta huomaat, ettet enää itse päätä pukeutumisestasi.

Jälkikäteen sitten tajuat, mitkä olivat ennusmerkit.

Btw, kukaan hyvä tyyppi ei liuskaa toista istuessa. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Olet väärällä alalla tai trolli.

On eri asia olla epätäydellinen kuin esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen. Olen itse ollut hyvinkin epätäydellisen miehen kanssa vuodesta 1988. Tänä aikana hän ei todellakaan tehnyt tai sanonut mitään tässä ketjussa kuvattua. Jos mitään näistä jutuista pitää jonain normaalina epätäydellisyytenä, on itsellä vintillä vikaa.

Runsas alkoholinkäyttö. Oltiin nuoria opiskelijoita eli ylilyönnit ja hölmöily ikään kuin kuuluivat asiaan. Sitten kun niitä tekee 4-kymppinen perheenisä, ei enää naurata. Aika pitkään sitä tyhmänä katselin. Nykyään mies täysin alkoholisoitunut ja tulee juomaan itsensä hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Runsas alkoholinkäyttö. Oltiin nuoria opiskelijoita eli ylilyönnit ja hölmöily ikään kuin kuuluivat asiaan. Sitten kun niitä tekee 4-kymppinen perheenisä, ei enää naurata. Aika pitkään sitä tyhmänä katselin. Nykyään mies täysin alkoholisoitunut ja tulee juomaan itsensä hengiltä.

Kuinka pitkään olitte yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pariterapeutti. Luin koko ketjun.

Täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole. Jokaisesta löytyy vikaa kaivamalla. Etenkin eron jälkeen. Lopulta kyse on rakastumisen ja rakastamisen taiasta ja siitä onko valmis kasvamaan yksin ja yhdessä. Vuorovaikutustaitoja voi jokainen kehittää koko ikänsä. Tapoja ja tottumuksia voi muuttaa jos on halua.

Luit koko ketjun ja sun suurin kontribuutio on että "täydellistä ihmistä tai pariskuntaa ei ole"? 🤦🏻

Nuoret naiset, muistutus teille taas: On valetta, että eroon tarvitaan kaksi osapuolta, tai että parisuhteen ongelmat johtuisivat aina 50-50 jakosuhteella sen osapuolista. Eivät johdu. Joskus suhteen toinen osapuoli on yksinkertaisesti niin kehittymätön tai jopa vaarallinen että mikään, mitä tekisitte tai mikään mutka mille taipuisitte ei asiaa muuttaisi.

Joskus suurinta viisautta on vain todeta että paska ei muutu kullaksi vaikka kuinka kyyneleillä kastelisi, joten parempi vain kerätä kamppeensa ja häipyä. Maailmassa ei ole rajallinen määrä hyvää, vaan rajaton.

Hyvin sanottu! Tuskin on oikea terapeutti. Kaiken maailman h ullujen ja narsistien pitäisi varmaan vaan kehittyä. Ja varmaan on vikaa heidän kumppaneissaan. Juu, tuota... Parasta on vaan tunnistaa nuo ja juosta, jos yhtään itseään arvostaa. Maailmassa on kyllä hyviäkin ihmisiä.

Itsellänikin oli loistava pitkä riidaton suhde ennen tuota yhtä järkyttävän hankalaa. Ja hankalan jälkeen taas pitkä, ihana ja riidaton suhde. Ihan en nyt jaksa mitään 50/50 molemmissa vikaa, jos ko. ihminen oli vieläpä oman sukunsakin kanssa yhtä hankala ja työkaverinsakin ihmetteli, miten minä jaksan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on aloittanut parisuhteen n. parikymppisenä ja ollut saman ihmisen kanssa vähintään 20 vuotta, oli se nyt hyvä tai huono suhde viime vuosina?

Kenellä parisuhde on ollut sen 20 vuotta samanlainen? Jos suhde on ollut huono alusta asti, miksi olette silti yhdessä?

Lasten takia ollaan yhdessä huonossa suhteessa ei ole hyvä syy.

Lapset oli se huono syy. Ja taloudellinen tilanne lasten kanssa sekä ehkä suurimpana arjen sujuminen usean lapsen perheessä. Ja monesti mietin, että en kestä sitä, jos näen lapseni itkevän eron takia.

Lapset kasvoi ja alkoivat samalla huomata epäkohtia hekin. Silloin ero oli jo helppoa ja lapsillekin helpotus. Ja arkeen ei tarvinnut enää apua. Ei harmita, vaikka odotin.

Mököttäminen. Oli niitä varmasti muitakin, mutta tuo jäi mieleen asiana jonka olisi pitänyt laittaa herätyskellot huutamaan. Pienikin erimielisyys tai väärä sanavalinta saattoi yhtäkkiä käynnistää mykkäkoulun ja murjottamisen, sitten kun ryhtyi kyselemään että mikä on, piti syy kaivaa pakolla ulos ja lopulta se johtui jostain aivan merkityksettömästä asiasta jonka henkilö oli sitten paisutellut päänsä sisällä suureksi loukkaukseksi ja odotti että tulen matelemaan eteen anteeksipyynnön kera. Ajattelin ensin viattomasti että pieni vaivahan tuo on minulta olla kohteliaampi jatkossa ja olla loukkaamatta, mutta ajan mittaan noita mökötyksen aiheita tuli koko ajan vain enemmän ja enemmän puhumattakaan muista oikuista. Sitähän tuolla manipuloinnilla haetaan, toisen itsevarmuuden rapauttamista ja kontrollia tilanteesta. Kun riita aloitetaan, sillä saadaan toisen huomio itseensä täysin. 

Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita halki. 

Ensimmäisen vuoden mies oli muutamaa kohtausta lukuun ottamatta mukava ja ystävällinen. Meillä tuntui olevan yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita elämässä. Hälytysmerkkejä:

- Tyhjästä alkanut yön yli kestänyt mykkäkoulu. (Suhteen lopussa mykkäkoulut kestivät jopa pari kuukautta. Hän koki silloin oikeudekseen myös deittailun, koska oli "eronnut". Minulle asia paljastui myöhemmin.)

- Pyysin apua pienessä arkisessa tilanteessa. Mies kieltäytyi ja katsoi halveksuen. Kysyin missä mennään ja mies vastasi, että olen yhtäkkiä ihan eri ihminen kuin mihin hän on ollut rakastunut. (Suhteen lopussa en uskaltanut apua pyytää missään asiassa eikä mies sanonut koskaan rakastavansa.)

- Pienet, merkityksettömät valheet. En jostain syystä osannut tai uskaltanut kysyä suoraan asioista, iso hälytysmerkki. (Suhteen lopussa en enää luottanut mihinkään.)

- Hänellä ei ollut rahaa oikein mihinkään, vaikka oli ihan hyväpalkkainen työ. Perusteli säästäväisyydellä ja avioerolla. (Suhteen aikana selvisi paha rahapeliriippuvuus ja lukuisat velat. Vähitellen minä maksoin kaiken.)

- Ylikiltit, hiljaiset lapset. Luulin heidän jännittävän minua. (Samanlainen munankuorilla kävelijä tuli minustakin, kun pelkäsin miehen raivokohtauksia ja mykkäkouluja.)

- Mies pyysi anteeksi ja sanoi ottavansa kaiken vastuun suhteemme ongelmista. Silti niistä ei voinut keskustella, hakea apua, ei halunnut sopia yhteisiä pelisääntöjä ja mikään ei muuttunut muuta kuin pahemmaksi. 

- Mies ei osoittanut empatiaa silloin kun oli vaikeaa eikä osannut iloita minun asioistani (Tämä selvisi vasta myöhemmin suhteessa.)

Yhteenvetona. Suurimmat hälytysmerkit on ristiriidat puheen ja todellisuuden välillä. Ja toisena, ettei rakentava keskustelu suju. Ja kolmantena luottamuksen ja lempeyden ilmapiirin puuttuminen.

On tietty naistyyppi jotka haluavat jatkuvaa perhosia vatsassa -tunnetilaa ja tämä kun väistämättä ajan myötä laantuu, lähtee mies vaihtoon. Tuli itsekin sinkkuvuosina hakattua päätä seinään tuollaisten kanssa, kun samaan aikaan osaavat olla varsin kiehtovia ja seksuaalisesti aktiivisia. Tarpeeksi kun sain sormille ymmärsin, että nuo "jännänaiset" kannattaa ainakin suhdemielessä jättää väliin.