Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
Välillä kovastikin kaipaan. Onnentunnetta, jonka oma pieni vauva sylissä tuo tai läikähdystä rinnassa, kun leikki-ikäisen silmät säihkyvät riemusta. Elämisenmakua. Monenlaista yhdessä tekemistä lasten kanssa, lujaa yhteenkuuluvuudentunnetta.
Elämä on käytännöntasolla helpomaa ja väljempää isojen lasten kanssa. Vatsataudissa oksentavat pönttöön, eivät vaadi öistä kanniskelua, silmien ei tarvitse olla selässäkin ym. Toki erilaiset hankaluudet tulevat tilalle, vastaavasti erilaiset ilotkin. Nautin tästäkin elämänvaiheesta ja tn. joskus kaipaan tätäkin :)
Mielenkiintoisia kokemuksia, mukava lueskella näitä.
Ap
Kenenkään parisuhde ei kestä vauva/pikkulapsiarkea... jokainen suhde kaatuu... muuta väittävät elävät jossakin pakollisessa kulissiliitossa...
Lapset nyt 7v ja 9v. En varmaan enää henkisesti jaksaisi valvomista, unen puute on hirveintä ikinä. Toisena tulee jatkuva saatavilla olo. Muuten vauvat/taaperot ovat kyllä ihania.
Parisuhde on enemmän kaveruutta nykyään.
En todellakaan kaipaa, kaipaan sitä että olisin lapset PALJON aiemmin tehnyt jotta olisi ollut PARHAASSA fyysisessä kunnossa miehensä kanssa siinä vaiheessa kun pesästä lentävät, vaan ei. Lapset ja vauva aika on ihanaa mutta NAUTTIKAA NUORENA SIITÄ vain siten saatte OLLA KAHDEN SITTEN KUN AIKA ON KYPSÄ vai haluatteko vasta kuuskymppisenä jäädä elämään kahden pariskuntana? Yleensä tuossa iässä ei enää SEKSI ole ensimmäisenä, mutta esim 40kymppisenä se vielä on.
Tehkää siis lapsilukunne täyteen ennen 30vuotis synttäreitä ihan oikeasti minä tein myöhemmin ja kadun. En ole ainut, mutta uskallan sen kertoa valehtelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on nyt lukiossa ekalla ja seiskalla.
Lukion seiskalla? Tuon täytyy olla jo jonkun tason ennätys lukiossa lorvimisesta?
Varmasti sukua johtaja Uuno Turhapurolle. Eikö hänkin aika moneen kertaan käynyt tokaluokan.
Luin kiinnostuneena "pikkulapsi-infarkti", mutta sitten...
En varsinaisesti, mutta olihan se helppoa:
vauvat söi tissiä ja nukkui. Taaperot ja leikki-ikäiset oli niin vähään tyytyväisiä: lukemista, ulkoilua, leikkiä ym. melko vapaaseen tahtiin. Oli ne kyllä mahtavia vuosia.
En nyt tiedä kaipaanko varsinaisesti, mutta oikein hyvällä muistelen. Meillä oli helppo vauva ja nautin suunnattomasti niistä kolmesta vuodesta, jotka olin lapsen kanssa kotona. Tämä oli pieni yllätys itsellenikin ja ehkä etenkin sukulaisille, sillä olin työorientoitunut yrittäjä ennen vanhempainvapaata. Jotenkin se breikki työelämästä tuli siinä kohdassa just hyvään aikaan, löysin aika nopeasti kivoja äiti-kavereita ja päivissä oli taaperovuosina selkeä rytmi puistoiluineen ja taaperojumppineen... Todella hyvät muistot jäi.
Vauvanteko homma se on simppeli siihen tarvitaan vain pimppi ja kikkeli...
Kyllä itsekkin kannatan, kannatan tekemään mahdollisimman nuorena se sopii suurimmalle osalle.
Koska vanhana on niitä vaivoja esim naisilla vähän kaikki alkaa roikkua, miehillä roikkuu se tärkein
miehillä verenpainetautia sun muuta, alkaa lihaskunto olla vähän niin ja näin ihan yleinen jaksaminenkin on vaikeampaa vanhana.
Ja muutenkin. Miettikää nyt itsekkin ihan järjellä tuossa ylempänä asia oli hyvin kerrottu.
Sääliksi käy niitä lapsia jotka on siitetty yli 50v miehen PERMOILLA.
Tuossa pitäisi olla ihan laki suomessa että +50v siitoskielto eikä saa olla sukupuolisessa kanssakäymisessä lapsenteko mielessä alle 40v naisten kanssa. (nuoret tulee vedätetyksi ja tuollainen ns ikäloppu kun alkaa päsmäröimään ihan kaikkea ihan kaikkea AINA puhuu se elämänkokemus, jos vahingossa tulette raskaaksi tuollaiselle ikälopulle jossain epämääräisessä tilanteessa kannattan "syanidi" kapselia tai muuta vastaavaa.
Hetkittäin kaipaan. Elämä oli lopulta aika mukavan yksinkertaista. Tosin kaipaan toisinaan myös omaa nuoruutta ennen lapsia ja jopa omaa lapsuuttani. Kokonaisuutena en kuitenkaan haluaisi aloittaa mitään elämänvaihetta uudestaan alusta.
nuttero kirjoitti:
Sääliksi käy niitä lapsia jotka on siitetty yli 50v miehen PERMOILLA.
Tuossa pitäisi olla ihan laki suomessa että +50v siitoskielto eikä saa olla sukupuolisessa kanssakäymisessä lapsenteko mielessä alle 40v naisten kanssa. (nuoret tulee vedätetyksi ja tuollainen ns ikäloppu kun alkaa päsmäröimään ihan kaikkea ihan kaikkea AINA puhuu se elämänkokemus, jos vahingossa tulette raskaaksi tuollaiselle ikälopulle jossain epämääräisessä tilanteessa kannattan "syanidi" kapselia tai muuta vastaavaa.
Huhhuh
Kaipaan joskus, tai sanoisinko muistelen lämmöllä. Oli helppoa ja ihanaa, onnellista aikaa.
Ei ollut parisuhdetta, mutta en keksi mitään mikä siinä vauva-ajassa olisi hypoteettista parisuhdetta rasittanut - siinähän olisi ollut vaikka miten paljon aikaa ja energiaa parisuhteelle. No, olin sitten kavereiden kanssa paljon, ja menossa (vauva nukkui missä vaan).
Kyllä kaipaan. Meidän vauvavuodet sujuivat helposti. Ei ollut isompia murheita ja parisuhde tuntui vain lujittuvan. Tykkäsin kovasti vauvanhoidosta. Kaikki oli jotenkin niin ihanaa ja uutta niin esikoisen, kuin kuopuksenkin kohdalla vaikka se sujui kokemuksen avulla vielä helpommin. Lapset ovat ala-asteikäisiä ja asiat tuoreessa muistissa. Olen säilyttänyt paljon leluja ja vauvanvaatteita. Kuvia ja videoita on monta tikullista. Voin sitten vanhemmiten niitä katsella ja muistella :)
Kaipaan todella paljon. Kuinka helppoa kaikki olikaan ja suloista.
Verrattuna näihin kaikesta vastaan kinaaviin koululaisiin jotka myös riitelee keskenään koko ajan.
Muistelen lämmöllä, mutta en haluaisi enää elää sitä vaihetta. Olin väsynyt, mutta kuitenkaan suuria murheita ei ollut. Elämä oli kaavamaista, yksinkertaista ja onnellista.
Nyt elämä on monimutkaista ja ei ollenkaan niin onnellista. Aikuisista lapsista on iso huoli, koska molemmat ovat masentuneita. Nuoremmat teinit pitävät arjen kiireisenä ja rahanmeno on tolkutonta.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään parisuhde ei kestä vauva/pikkulapsiarkea... jokainen suhde kaatuu... muuta väittävät elävät jossakin pakollisessa kulissiliitossa...
Jopas on katkera kommentti.
Tämä on niin totta. Vein teinit ihanalle lomalle, johon ei oikeastaan olisi ollut rahaa ja pidin suurena saavutuksena, kun esikoinen onnistui rannalla loikoillessaan puristamaan ulos: kannatti tulla tänne lomalle.