Lue keskustelun säännöt.
Te joilla pikkulapsiarki on takana päin; kaipaatteko koskaan vauva-aikaa tmv?
18.01.2023 |
Vai oletteko lähinnä helpottuneita lasten ollessa isompia? Miten parisuhde kesti, millainen suhde nyt on?
Kommentit (273)
Joskus kaipaan. Arki oli hirveän intensiivistä, mutta niin paljon onnen hetkiä jotka vieläkin läikähtelee mielessä. Onneksi nuo lapset ovat vieläkin lähellä vaikka aikuisia ovatkin. Ollaan perhettä ja läheisiä, lasten aikuisuutta kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Vauva-aikaa en koskaan. Joskus hetkittäin välkähtää mielessä ne hetket kun lapsi kiipesi syliin tai tarttui kädestä tai kömpi kainaloon nukkumaan, kun teinillä on sellainen vaihe ettei saa koskea mitenkään päin, enintään synttäriä halata sellaista puupökkelöä. Mutta tämä irtautuminenkin kuuluu kirvelyineen asiaan ja toisaalta on ihana nähdä se että lapsi kehittyy omaksi itsekseen, erilliseksi minusta, koska niin sen kuuluukin olla. Nuoren kanssa on mahtava jutella ja nähdä (hetkittäin) miten kaikki viimeisen 15 viiden aikana tehty työ kantaa hedelmää siinä miten hän huolehtii itsestään ja muista.
En koskaan, huokaisen helpotuksesta kun kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt 13 v ja 15 v ja vasta nyt alkaa tuntua että olen saanut omaa elämääni takaisin. En to-del-la-kaan kaipaa vauva-aikaa. Tykkään nyt myös aidosti lasteni seurasta.
Ymmärrän hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Korkeintaan siitä näkökulmasta, että silloin olivat aina katseen alla ja "turvassa", huoli kasvaa, kun itsenäistyminen alkaa.
Parisuhde on voinut koko tähän astisen elinkaarensa varsin hyvin.
Kaipaan. Lapset ovat jo koulut/yliopistot käyneet, työelämässä. Puoliso on manan majoilla. Itse eläkkeellä, todellakin muistelen vanhoja hyviä aikoja, teen yhteenvetoa menneistä vuosikymmenistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 6 ja 4 vuotiaat. En kaipaa sitä aikaa, kun lapset on ihan pieniä. Nautin siitä silloin, nyt nautin ajasta isompien lasten kanssa. Jotenkin täydellinen ikä, lapset on samalla pieniä ja isoja.
ennen haaveilin kolmesta. En tiedä miten jaksaisin taas aloittaa alusta. Nyt helpottaa koko ajan ja alkaa olla aikaa myös itselle paremmin. En kaipaa yhtään sitä valvomista, huolta, sumuista oloa, neuvoloita koko ajan jne.
Minulla on 16- ja 8-vuotiaat, enkä sulje pois mahdollisuutta että vielä olisi vauva :)
kotiäitiys oli elämäni parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. En niinkään, mutta niitten tekemisaikaa kyllä.
T. Mies 67 v
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 16- ja 8-vuotiaat, enkä sulje pois mahdollisuutta että vielä olisi vauva :)
kotiäitiys oli elämäni parasta aikaa!
Elikkäs isolle kypsän miehen munalle olis kynnettyä vakoa tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa, mutta muistelen lämmöllä. Se oli ihanaa aikaa, ei tietenkään joka hetki, mutta se oli elämää.
Mutta ehkä se johtui vaan siitä, että mulle sattui osumaan vuosikymmenen parhaimmat ja ihanimmat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohtuuko se uhmaiän rankkuus oikeasti joillakin? Mikä saa haluamaan usemman lapsen eli monet uhmat, vauvaiät jne? En ymmärrä.
niinpä
Puolisoni oli 9-lapsisesta perheestä, minä yksi kolmessa elossa olleesta lapsesta. Lapselle suo sisaruksen, se on rikkaus. Ei käynyt kertaakaan mielessä että omat lapset, nyt jo aikuiset, olisivat olleet taakka, päin vastoin. 90-luvun työttömyys,ansiosidonnaispäivärahoineen, oli onnenpotku olla kotona lasten kanssa. Sain tutustua kunnolla omiin lapsiini. Ei uhmaikä eikä murrosikä ole jättäneet mitään haavoja, ne ovat normaalia kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan lähinnä aikaa ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan lähinnä aikaa ennen lapsia.
Mitä siinä?
Äidin huolet kasvaa vaan lasten mukana. Saako töitä, kohtaako jonkun hullun, joka vahingoittaa, keksiikö itse jotain tyhmää ym. ym.