Lue keskustelun säännöt.
Uusi kumppani muutaman vuoden välein
18.01.2023 |
Haluaisiko joku joka vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein kertoa miten teette sen? Siis ei vaan mitään kevyttä tapailua, vaan ihan vakava suhde mutta vaan pari vuotta kestää ja heti sen jälkeen uusi suhde alkaa.
Kommentit (64)
Mulle parasta maailmassa on mun yli 30v kestänyt suhde. Mutta ymmärrän ihan tosi hyvin, että jollekin toiselle tämä on kauhistus ja jämähdys. Pääasia, että oma elämä on omissa käsissä eikä tarkoituksella satuta tai loukkaa muita. Joskus sille ei voi mitään, että niinkin käy. Itselleen on oltava aina uskollinen, muille silloin kun niin valitsee. Sekin on asia, josta sormiani heristele vaikka on kurjaa ja satuttavaa.
Ihmisiä on paljon, mutta jokaisella vain yksi elämä. Turha elää se miellyttämällä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei vaan ole luotu loppuelämän kestäviin suhteisiin. Eikä ihmisessä ole silloin mitään vikaa. Kun ei mahdu muottiin niin ei mahdu muottiin.
Vikaa on silloin jos ei kerro toiselle heti suhteen alussa että on tuollainen. Epärehellisyys ja valehtelu on oksettavaa ja kertoo epäkelvosta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Vaikuttaisi tuo parisen vuotta pitävän paikkansa. Tuo etappi on lähestymässä tässä omassakin ihmissuhteessa ja olen havainnut, etten enää kiinnosta niin kovin kauheasti toista ja hän häpeilemättä sivuuttaa minut usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Tuo on tottakai täysin ok. Ja hyvä, kun tiedostat asian itse, eli tiedät myös mitä haet ja haluat. Eihän pitkä parisuhde mikään pakko tosiaan olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Määrittelemätön levottomuus? Eikö ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi osaa tunnistaa tunteensa mistä ne johtuvat ja kertoa niistä sille toiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Määrittelemätön levottomuus? Eikö ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi osaa tunnistaa tunteensa mistä ne johtuvat ja kertoa niistä sille toiselle?
Osaa, se johtuu omalla kohdallani siitä, että kyseinen suhde on tullut päätökseensä. Valitettavasti ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi ei tätä ensimmäisten suhteidensa kohdalla vielä osannut tunnistaa saati sanallistaa toiselle. Vallankin kun vielä silloin vallallaan oli ajatus, että parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen pysyvään yhdessäoloon tähtäävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset on kuin autoja. Kiva ajaa pari ekaa vuotta, mutta sitten alkaa vikoja ilmentyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Määrittelemätön levottomuus? Eikö ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi osaa tunnistaa tunteensa mistä ne johtuvat ja kertoa niistä sille toiselle?
Osaa, se johtuu omalla kohdallani siitä, että kyseinen suhde on tullut päätökseensä. Valitettavasti ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi ei tätä ensimmäisten suhteidensa kohdalla vielä osannut tunnistaa saati sanallistaa toiselle. Vallankin kun vielä silloin vallallaan oli ajatus, että parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen pysyvään yhdessäoloon tähtäävä asia.
Eikös se ole vieläkin ihan sama juttu? Miksi muuttaa sitä sun kaltaisten tyyppien takia? Eikö tunnetaitokasvatus ihan päiväkodista ja koulusta lähtien jossa lähdetään normista liikkeelle olisi ratkaisu joka poistaa tuollaisten epänormaalien ilmiöiden esiintyvyyden jatkossa tai ainakin pienentää sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä minä en ymmärrä, on se, että kuinka jotkut löytävät aina lennosta sen uuden...
Itse saan olla sinkkuna pitkään, ja jos jotakuta miestä aktiivisella hakemisella yhtään lähemmäs pääsee, niin ei se ole pitkäaikaisesta suhteesta kanssani kiinnostunut.
Sitten on näitä hemmetin veemäisiä naisia, joilla on aina uusi valmiina kun entinen kyllästyttää. Ja se suhde kestää aina pidempään. Ei lopu yhteen iltaan, viikonloppuun, viikkoon tai kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D
Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.
Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.
No noin se menee kyllä näin naisenakin :D En ole ikinä sen kummemmin aktiivisesti etsinyt ja laittanut itseäni likoon, enkä myöskään ole koskaan seurustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D
Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.
Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.
No noin se menee kyllä näin naisenakin :D En ole ikinä sen kummemmin aktiivisesti etsinyt ja laittanut itseäni likoon, enkä myöskään ole koskaan seurustellut.
Olet siis istunut vain kotona kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita vältellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D
Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.
Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.
No noin se menee kyllä näin naisenakin :D En ole ikinä sen kummemmin aktiivisesti etsinyt ja laittanut itseäni likoon, enkä myöskään ole koskaan seurustellut.
Olet siis istunut vain kotona kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita vältellen?
En ole laittanut itseäni likoon = en ole ladannut tinderiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D
Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.
Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.
No noin se menee kyllä näin naisenakin :D En ole ikinä sen kummemmin aktiivisesti etsinyt ja laittanut itseäni likoon, enkä myöskään ole koskaan seurustellut.
Olet siis istunut vain kotona kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita vältellen?
En, olin teininä ja parikymppisenä tosi sosiaalinen ja paljon menossa
Vierailija kirjoitti:
Se mitä minä en ymmärrä, on se, että kuinka jotkut löytävät aina lennosta sen uuden...
Itse saan olla sinkkuna pitkään, ja jos jotakuta miestä aktiivisella hakemisella yhtään lähemmäs pääsee, niin ei se ole pitkäaikaisesta suhteesta kanssani kiinnostunut.
Sitten on näitä hemmetin veemäisiä naisia, joilla on aina uusi valmiina kun entinen kyllästyttää. Ja se suhde kestää aina pidempään. Ei lopu yhteen iltaan, viikonloppuun, viikkoon tai kuukauteen.
En nyt ihan lennosta niitä suhteita löydä, mutta helposti kuitenkin. Tai en siis edes löydä, kun en varsinaisesti etsi mitään.
Olen sosiaalisesti lahjakas, helposti lähestyttävä ja jokseenkin aktiivinen. Työni on liikkuvaa ja projektiluontoista, joten tapaan pitkältä sen kautta uusia ihmisiä. Myös harrastusten ja ystävien kautta tulee tavattua ihmisiä. Siinä sitten aina välillä mukaan tarttuu joku joka on vähän enemmän.
Viittausta veemäisiin naisiin en ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D
Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.
Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.
No noin se menee kyllä näin naisenakin :D En ole ikinä sen kummemmin aktiivisesti etsinyt ja laittanut itseäni likoon, enkä myöskään ole koskaan seurustellut.
Olet siis istunut vain kotona kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita vältellen?
En ole laittanut itseäni likoon = en ole ladannut tinderiä
On minulla Tinder ollut vuosien ajan, ja välillä olen sitä jopa käyttänytkin. :D Tylsä paikka se kyllä on, ei siellä montaa minuuttia jaksa kerrallaan olla ja sitten taas unohtuu kuukausiksi. Olen tavannut sieltä 8 vuoden aikana yhteensä viisi tyyppiä.
Huvittavintahan tässä ilmiössä on se, että polygamiaa paheksutaan, mutta silti on ok vaihtaa kumppania parin vuoden välein. Kunhan ei, herra varjele, ole kahta kumppania yhtä aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.
Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.
Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?
Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.
Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.
Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.
Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.
Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.
Määrittelemätön levottomuus? Eikö ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi osaa tunnistaa tunteensa mistä ne johtuvat ja kertoa niistä sille toiselle?
Osaa, se johtuu omalla kohdallani siitä, että kyseinen suhde on tullut päätökseensä. Valitettavasti ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi ei tätä ensimmäisten suhteidensa kohdalla vielä osannut tunnistaa saati sanallistaa toiselle. Vallankin kun vielä silloin vallallaan oli ajatus, että parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen pysyvään yhdessäoloon tähtäävä asia.
Eikös se ole vieläkin ihan sama juttu? Miksi muuttaa sitä sun kaltaisten tyyppien takia? Eikö tunnetaitokasvatus ihan päiväkodista ja koulusta lähtien jossa lähdetään normista liikkeelle olisi ratkaisu joka poistaa tuollaisten epänormaalien ilmiöiden esiintyvyyden jatkossa tai ainakin pienentää sitä?
Ainoa opetettava tunnetaito on se, että osaa saavuttaa itsensä kanssa hyvän ja tasapainoisen olotilan loukkaamatta muita tai tekemällä muille pahaa.
Se taas, että pahoittaa mielensä jonkun toisen erilaisesta, muita häiritsemättömästä tavasta elää, kertoo tarpeesta työstää loukkaantujan omia tunnetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavintahan tässä ilmiössä on se, että polygamiaa paheksutaan, mutta silti on ok vaihtaa kumppania parin vuoden välein. Kunhan ei, herra varjele, ole kahta kumppania yhtä aikaa!
On se ok jos heti alussa molemmat sopineet miten asia on. Huijarit suhdemuodosta riippumatta on sitten jämäpaloja.
ihan normaalia yh olosuhteissa kasvaneille lapsille. äiti on opettanut kertakäyttösuhteisiin. yh:n kakara ei kykene pysyviin parisuhteisiin eikä se osaa sellaista edes kaivata.