Uusi kumppani muutaman vuoden välein

Lähden suhteesta nopeasti jos kumppani kohtelee huonosti. Toiset jäävät. Minusta lähteminen on henkisen terveyden merkki.

Kulissien takana tapahtuu paljon ikäviä asioita ja sitä huonoa oloa puretaan sitten nälvimällä meitä lähtijöitä. Kun ei itse uskalla.

Perussettiä epävakaiden/huomiohakuisten osalta. Ei mitään uutta.

Halpista. En arvosta.

Olen ollut suhteessa 20 vuotta ja vaihdoin, kun tajusin etten rakasta ja on huono olla.

Nyt olen ollut yhdessä rakkaani kanssa kuusi vuotta. Rakastan syvästi ja vaikea kuvitella, että rakkaus loppuisi ja eroaisimme. Sellainen joka kumppaneita vaihtelee niin ei osaa rakastaa. Johan sen sanoo tuo sana "kumppani". Pitää olla vain joku, mutta onko kyseessä suuret tunteet?

Ymmärrän jos seurustelukumppanit vaihtuu.

Mutta siinä kohtaa kun aina muutetaan yhteen ja avo/avioliitot vaihtuu vuoden kahden välein nousee kummastukseni. Mikä ihmisiä vaivaa ?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni nämä ihmiset on jotenkin mysteeri ja myös jollain tasolla osittain kateellinen heille. Tuolla tavalla kertynee valtava määrä kokemuksia ihmissuhteista, ehkä useita avioliittoja ja kaikenlaista romantiikkaa mitä muistella sitten vanhana. Itsehän olen ollut saman ihmisen kanssa 15 vuotta koska meillä vaan on niin hauskaa yhdessä enkä halua hänestä erota. Tiedän että olen sitoutuva ja riidat haluan aina pian sopiva ja kumppani on tässä samanlainen. On mulla muitakin suhteita ollut, mutta niistä on aikaa ja ne on olleet kaikki muut 3-12 kk. Eli tämän saman ihmisen kanssa olen oikeastaan aina ollut ja hyvältä tuntuu se. AP

Millä lailla tuo sinun tilanteesi sulkee pois mahdollisuuden romantiikkaan? Pikemminkin luulisi, että romantiikkaa olisi mahdollista saada jopa enemmän pitkässä suhteessa, koska tuollainen, jossa suhteet kestävät 2-3 vuotta, tarkoittaa aika usein sitä, että puolet siitä ajasta (aika ennen eroa) menee huonosti. Monilla nuo suhteet ovat myös täynnä draamaa, ja ainakaan minulle jatkuva riitely ei tarkoita intohimoa saati romantiikkaa. Tunnen yhden 50+ tyypin, jolla ei ole ollut yhtään yli 3 vuotta kestänyttä suhdetta, mutta eksiä on niin paljon, että hyvä jos edes muistaa heidät kaikki. Pääsääntöisesti nuo suhteet ovat olleet täynnä ongelmia, niihin on liittynyt väkivaltaa, pettämisiä, kaikenlaisia kohtaamisongelmia. En väitä, että kaikilla on näin.

Vierailija kirjoitti:

Lähden suhteesta nopeasti jos kumppani kohtelee huonosti. Toiset jäävät. Minusta lähteminen on henkisen terveyden merkki.

Kulissien takana tapahtuu paljon ikäviä asioita ja sitä huonoa oloa puretaan sitten nälvimällä meitä lähtijöitä. Kun ei itse uskalla.

Tottakai on tervettä lähteä pois huonosta suhteesta. Toivottavasti et kuitenkaan erehdy kuvittelemaan, että kaikki pitkät suhteet kestävät vain siksi, että niistä ei uskalleta lähteä. Kaikki suhteet kun eivät ole ongelmallisia.

Onpa typeriä vastauksia osa. Eikö kenelläkään käy mielessä että se tuskin on etukäteen suunniteltua tai edes oma valinta? Jotkut (kuten siskoni) onnistuu about ensimmäisellä yrittämällä ja jotkut (kuten minä) onnistuvat lähinnä virhearvioinneissa. Joskus ero on oma valinta, joskus ei mutta harvemmin tätä etukäteen päätetään. Ei sovi yleistää että jokainen muutaman vuoden jälkeen eronnut on sitoutumiskyvytön tai alkuhuuman rakastaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni nämä ihmiset on jotenkin mysteeri ja myös jollain tasolla osittain kateellinen heille. Tuolla tavalla kertynee valtava määrä kokemuksia ihmissuhteista, ehkä useita avioliittoja ja kaikenlaista romantiikkaa mitä muistella sitten vanhana. Itsehän olen ollut saman ihmisen kanssa 15 vuotta koska meillä vaan on niin hauskaa yhdessä enkä halua hänestä erota. Tiedän että olen sitoutuva ja riidat haluan aina pian sopiva ja kumppani on tässä samanlainen. On mulla muitakin suhteita ollut, mutta niistä on aikaa ja ne on olleet kaikki muut 3-12 kk. Eli tämän saman ihmisen kanssa olen oikeastaan aina ollut ja hyvältä tuntuu se. AP

Millä lailla tuo sinun tilanteesi sulkee pois mahdollisuuden romantiikkaan? Pikemminkin luulisi, että romantiikkaa olisi mahdollista saada jopa enemmän pitkässä suhteessa, koska tuollainen, jossa suhteet kestävät 2-3 vuotta, tarkoittaa aika usein sitä, että puolet siitä ajasta (aika ennen eroa) menee huonosti. Monilla nuo suhteet ovat myös täynnä draamaa, ja ainakaan minulle jatkuva riitely ei tarkoita intohimoa saati romantiikkaa. Tunnen yhden 50+ tyypin, jolla ei ole ollut yhtään yli 3 vuotta kestänyttä suhdetta, mutta eksiä on niin paljon, että hyvä jos edes muistaa heidät kaikki. Pääsääntöisesti nuo suhteet ovat olleet täynnä ongelmia, niihin on liittynyt väkivaltaa, pettämisiä, kaikenlaisia kohtaamisongelmia. En väitä, että kaikilla on näin.

Jatkuva draamailu kertoo epäonnistuneesta ihmisestä kaikin puolin. Ei kelvollinen kumppaniksi eikä varsinkaan vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D

Minua on koettaneet saada suhteeseen tuollaiset vuoden-parin mittaisten suhteiden tyypit jotka on ylistelleet että olen paras mitä heillä koskaan ollut. Jotenkin ei mennyt läpi, enkä usko että olisin ollut mikään poikkeus. Ne samat liirumlaarumit ladellaan todennäköisesti muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni nämä ihmiset on jotenkin mysteeri ja myös jollain tasolla osittain kateellinen heille. Tuolla tavalla kertynee valtava määrä kokemuksia ihmissuhteista, ehkä useita avioliittoja ja kaikenlaista romantiikkaa mitä muistella sitten vanhana. Itsehän olen ollut saman ihmisen kanssa 15 vuotta koska meillä vaan on niin hauskaa yhdessä enkä halua hänestä erota. Tiedän että olen sitoutuva ja riidat haluan aina pian sopiva ja kumppani on tässä samanlainen. On mulla muitakin suhteita ollut, mutta niistä on aikaa ja ne on olleet kaikki muut 3-12 kk. Eli tämän saman ihmisen kanssa olen oikeastaan aina ollut ja hyvältä tuntuu se. AP

Millä lailla tuo sinun tilanteesi sulkee pois mahdollisuuden romantiikkaan? Pikemminkin luulisi, että romantiikkaa olisi mahdollista saada jopa enemmän pitkässä suhteessa, koska tuollainen, jossa suhteet kestävät 2-3 vuotta, tarkoittaa aika usein sitä, että puolet siitä ajasta (aika ennen eroa) menee huonosti. Monilla nuo suhteet ovat myös täynnä draamaa, ja ainakaan minulle jatkuva riitely ei tarkoita intohimoa saati romantiikkaa. Tunnen yhden 50+ tyypin, jolla ei ole ollut yhtään yli 3 vuotta kestänyttä suhdetta, mutta eksiä on niin paljon, että hyvä jos edes muistaa heidät kaikki. Pääsääntöisesti nuo suhteet ovat olleet täynnä ongelmia, niihin on liittynyt väkivaltaa, pettämisiä, kaikenlaisia kohtaamisongelmia. En väitä, että kaikilla on näin.

Jatkuva draamailu kertoo epäonnistuneesta ihmisestä kaikin puolin. Ei kelvollinen kumppaniksi eikä varsinkaan vanhemmaksi.

Ei nuo osaa rakastaa edes puolittain saati aidosti täysillä. Teatteria ja vuoristoratamaista draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D

Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D

Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.

Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.

Vierailija kirjoitti:

Onpa typeriä vastauksia osa. Eikö kenelläkään käy mielessä että se tuskin on etukäteen suunniteltua tai edes oma valinta? Jotkut (kuten siskoni) onnistuu about ensimmäisellä yrittämällä ja jotkut (kuten minä) onnistuvat lähinnä virhearvioinneissa. Joskus ero on oma valinta, joskus ei mutta harvemmin tätä etukäteen päätetään. Ei sovi yleistää että jokainen muutaman vuoden jälkeen eronnut on sitoutumiskyvytön tai alkuhuuman rakastaja.

Jos niitä virhearvioita alkaa olla kymmeniä, saa mielestäni alaa epäillä sitoutumiskyvyttömyyttä tai huumahakuisuutta, mutta turha niitäkään hävetä, toiset on syntyneitä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.

Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?

Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.

Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Naisen elämää, se nyt vaan tapahtuu ja tupsahtaa eteen :D

Kuinka tämä eropaa miehen elämästä? Jos jätetään nyt pois tilanteet, joissa tavataan deittipalstoilla, niin eikö pariutuminen usein johdu jostain sattumalta - jos tavataan jossain tapahtumassa, niin sattumalta ollaan oltu siellä samaan aikaan, tai opinnoissa sattumalta valittiin sama kurssi, työpaikallakin satuttiin samaan firmaan töihin... Tällä lailla ne tapahtuu, kun kumppani löytyy, vaikka ei itse aktiivisesti etsi. Kun tapaa ihmisiä ja tutustuu eri tilanteissa uusiin ihmisiin, voi kohdata sellaisen, jonka kanssa haluaa olla. Kyllä noita tapahtuu miehillekin.

Kun mies ei aktiivisesti etsi ja laita itseään likoon, mitään ei löydäkään. Se siinä on erona.

Pääsääntöisesti sama pätee naisiin. Mutta vaikka mies kuinka aktiivisesti etsisi Tindereistä ja kiertäisi baareissa katselemassa naisia, voi silti käydä niin, että kumppani löytyykin sieltä, missä ei ole ollut haku päällä. Esim. vaikka nuo antamani esimerkit. Vai onko jokainen miehen elämässä tehty asia (opiskelu, työtehtäviin hakeutuminen, harrastaminen, yms) vain keinoja etsiä naista? Voihan kumppani löytyä niin, että ottaa työpaikalla työtehtävän X ja sen puitteissa tutustuu ihmiseen, jonka kanssa kolahtaa ja kumpikin kiinnostuu. Mitä muuta tämä on miehenkään kohdalla kuin että suhde löytyi sattumalta? Ei se sitä muuta, vaikka olisi kuinka etsimällä etsinyt tuloksettomasti muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.

Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?

Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.

Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.

Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.

Kaikkia ei vaan ole luotu loppuelämän kestäviin suhteisiin. Eikä ihmisessä ole silloin mitään vikaa. Kun ei mahdu muottiin niin ei mahdu muottiin.

Vaihdan naista kun nalkutus alkaa. Pisin suhde kaksi vuotta.

Olen tyytyväinen tähän.