Uusi kumppani muutaman vuoden välein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä minä en ymmärrä, on se, että kuinka jotkut löytävät aina lennosta sen uuden...

Itse saan olla sinkkuna pitkään, ja jos jotakuta miestä aktiivisella hakemisella yhtään lähemmäs pääsee, niin ei se ole pitkäaikaisesta suhteesta kanssani kiinnostunut.

Sitten on näitä hemmetin veemäisiä naisia, joilla on aina uusi valmiina kun entinen kyllästyttää. Ja se suhde kestää aina pidempään. Ei lopu yhteen iltaan, viikonloppuun, viikkoon tai kuukauteen.

En nyt ihan lennosta niitä suhteita löydä, mutta helposti kuitenkin. Tai en siis edes löydä, kun en varsinaisesti etsi mitään.

Olen sosiaalisesti lahjakas, helposti lähestyttävä ja jokseenkin aktiivinen. Työni on liikkuvaa ja projektiluontoista, joten tapaan pitkältä sen kautta uusia ihmisiä. Myös harrastusten ja ystävien kautta tulee tavattua ihmisiä. Siinä sitten aina välillä mukaan tarttuu joku joka on vähän enemmän.

Viittausta veemäisiin naisiin en ymmärtänyt.

Tarkoitin näitä joita lähipiirikin ihmettelee, että miten ne miehet jaksavat. Ja silti näilläkin saattaa olla uusi valmiina, ja itse vaihtavat lennosta. Toinen kiltimpi ei löydä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin noin, tosin en kyllä ihan noin lennosta vaihda. Suhteiden välissä siis saattaa olla pidempiäkin taukoja, yleensä vähintään 6 kk.

Teen alussa selväksi toiselle, ettei suhde tule todennäköisesti kestämään paria vuotta kauempaa ja jos tämä on toiselle ongelma, en edes ala seurustelemaan. Suhteen päättymisen jälkeen en mitenkään aktiivisesti etsi uutta suhdetta, mutta usein sellainen löytyy sattumalta.

Miten voit tietää etukäteen ettei kestä paria vuotta pidempään?

Se on pääsääntöisesti se aika, jonka toinen ihminen pysyy mielenkiintoisena. Parin vuoden jälkeen toiseen on tutustunut jo niin hyvin, että teitää mitä on ns. luvassa. Pidän ihmisiä mielenkiintoisina ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mukavaa. Sen sijaan arkeentuminen ja yhdessä oleminen vuodesta toiseen eivät tunnu kiinnostavilta ajatuksilta. Yhdessä asuminen ja perhe-elämä ovat ehdottomasti ei minulle.

Koen, etten ole yksiavioinen. En vain koe mielenkiintoa seurustella useamman kanssa samaan aikaan, joten tämä on minun tapani. Tunteeni ovat vilpittömiä, mutta en jaksa kiinnostua samasta henkilöstä kovin kauaa. Samanlailla muutkin mielenkiintoni kohteet vaihtelevat ja pysyvyys tulee minulle muista asioista.

Oma kokemukseni taas on se, että jotkut ihmiset tuntuvat mielenkiintoisilta vuodesta toiseen, toisiin kyllästyy. Varmaan epäsopivien kumppaneiden kohdalla se kyllästyminen tulee todennäköisesti juuri parissa vuodessa. Voi siis johtua kohdallasi osittain tästäkin, mutta toisaalta eihän pitkät parisuhteet varmaan kaikkien juttu ole, ja selvästi eivät ole sinun juttusi. Sinänsä hyvä, että tiedostat asian ja kerrot siitä avoimesti toisellekin. Esim. itse voisin joissain elämäntilanteissa ruveta tuollaiseen määräaikaiseenkin suhteeseen, joskin itse ottaisin sen kevyen hengailun ja seksin kannalta, ja säästäisin syvällisemmät tunteet niihin ihmissuhteisiin, joissa oikeasti pyritään saamaan pysyvä ja merkityksellinen suhde. Tarkoitan tällä siis muitakin suhteita kuin parisuhteita: myös ystävyyssuhteelta toivon pysyvyyttä ja syvyyttä, mutta pinnallisemmat hengailut voivat kestää lyhyen aikaa.

Minulla on kokemusta niin sopivista kuin epäsopivistakin kumppaneista. Ennen kuin tiedostin, ettei perinteinen parisuhdemalli ole minun juttuni, kuvittelin parin henkilön kohdalla, että "tässä tämä nyt on". Silti se määrittelemätön levottomuus ja tarve jatkaa eteen päin tuli. Silloin tuli pari kertaa särjettyä toisen sydän ja siitä viisastuneena itsetutkiskelun kautta tilanne on muuttunut. En halua loukata ketään.

Minulla on myös pari pysyvää ihmissuhdetta, mutta kumpikaan niistä ei ole parisuhdemuotoinen. Eli kykenen kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta parisuhdemallissa se ei ole minun juttuni.

Määrittelemätön levottomuus? Eikö ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi osaa tunnistaa tunteensa mistä ne johtuvat ja kertoa niistä sille toiselle?

Osaa, se johtuu omalla kohdallani siitä, että kyseinen suhde on tullut päätökseensä. Valitettavasti ihan peruskotikasvatuksella varustettu tyyppi ei tätä ensimmäisten suhteidensa kohdalla vielä osannut tunnistaa saati sanallistaa toiselle. Vallankin kun vielä silloin vallallaan oli ajatus, että parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen pysyvään yhdessäoloon tähtäävä asia.

Eikös se ole vieläkin ihan sama juttu? Miksi muuttaa sitä sun kaltaisten tyyppien takia? Eikö tunnetaitokasvatus ihan päiväkodista ja koulusta lähtien jossa lähdetään normista liikkeelle olisi ratkaisu joka poistaa tuollaisten epänormaalien ilmiöiden esiintyvyyden jatkossa tai ainakin pienentää sitä?

Ainoa opetettava tunnetaito on se, että osaa saavuttaa itsensä kanssa hyvän ja tasapainoisen olotilan loukkaamatta muita tai tekemällä muille pahaa.

Se taas, että pahoittaa mielensä jonkun toisen erilaisesta, muita häiritsemättömästä tavasta elää, kertoo tarpeesta työstää loukkaantujan omia tunnetaitoja.

Olet oikeassa. Eli lapsia ja nuoria tulee opettaa tuohon. On aikamoinen dystopia jos lapsemme ja nuoremme opetetaan siihen että läheisten loukkaaminen on täysin hyväksyttävää eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä tai häpeää millään tavalla.

Se tuntuu olevan julkkiksilla niin että parin vuoden välein ne vaihtaa kumppania. Jotkut missitkin niin ei miehet kestä niitä ja mies vaihtaa sitten toiseen.

Minulle tulee uusia miehiä muutaman vuoden välein, mutta kukaan ei koskaan lähde pois.