Muita joista tuntuu pahalta olla töissä pois lasten luota? :(

Tee lyhyempää työaikaa. Mieti sitä, että olet noinkin kauan saanut olla kotona ja keskittyä vain lapsiisi. Ei ole kovin kauan ollut mahdollista tällainen, vaan äitien on hyvinkin nopeasti ollut pakko palata töihin. Tärkeän työn kasvatuksen kannalta olet jo tehnyt vauvavuoden aikana, se on siellä pohjana kaikelle. Pikkuhiljaa lapsen kuuluukin jo opetella hieman irtaantumista vanhemmista.

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

No onpa kommentteja. Ei se kiintymyssuhde häiriinny siitä, että käyt töissä. Yritätte kotona ollessa sitten olla paljon lähekkäin ja ehkä ylimääräiset hoitoonviemiset esim. isovanhemmille minimiin. Eihän ne päiväkodit mitään onnenaittoja ole, mutta aivan hyviä. Ennemmin lapselle koituvat ongelmat ovat siellä aistikuormituksen puolella kuin kiintymyssuhteessa.

Jos noudatetaan vanhaa kunnon 1h/ikäkuukausi, 1vrk/ikävuosi -ohjeistusta, työpäivät mahtuvat aivan hyvin noiden rajojen sisälle.

Vierailija kirjoitti:

On todistettu, että lapsi kärsii pitkistä ajoista erossa äidistä. Asiantuntijat suosittelevatkin maksimissaan tunti/ikävuosi päivässä erossa oloa. Pidempi aika aiheuttaa lapsen kehittyvään muistiin vääristymiä ja tämä yhdistää muun hoitajan ja äidin toisiinsa, eikä kykene siten muodostamaan kiinteää suhdetta äitiin.

Se suositus on kyllä vuorokausi/ikävuosi. 1-vuotias voi siis olla yhden yön hoidossa.

Mietipä lapsia sodan jaloissa. Meillä on täällä oikein hyvät oltavat ainakin vielä. Ei lapsi vahingoitu siitä että on hoidossa.

Ei mulla ollut koskaan sellaista tunnetta että kiintymyssuhde voisi kärsiä, kun oli kerran sellaisen onnistunut luomaan. Minusta se tapahtui jo vauvan ensimmäisten kuukausien aikana ja vahvistui vaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä lapsia sodan jaloissa. Meillä on täällä oikein hyvät oltavat ainakin vielä. Ei lapsi vahingoitu siitä että on hoidossa.

Me ollaan nyt Suomessa! Täällä ei ole sotaa, mutta huonosti voivia lapsia senkin edestä. Jokin on nyt pahasti pielessä, kun täällä ei jaksa lapset eivätkä aikuiset! Olisiko jo aika kohdata se oma elämä eikä käyttää kilpenä koronaa, ukrainaa, jne kun on ryssinyt sen oman elämänsä? Josta nyt hintaa maksaa huonosti voivat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ollut koskaan sellaista tunnetta että kiintymyssuhde voisi kärsiä, kun oli kerran sellaisen onnistunut luomaan. Minusta se tapahtui jo vauvan ensimmäisten kuukausien aikana ja vahvistui vaan koko ajan.

Lapsen aivojen kehitys on ensimmäisen vuoden aikana niin huimaa, että se vaikuttaa koko lapsen temperamentin kehitykseen. Jos vuorovaikutustaidot, jne ei pääse tuolloin kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin.

Minä jouduin viemään esikoisen hoitoon 1-vuotiaana ja pikkusisaruksenkin 1,5-vuotiaana. Kärsin siitä hirveitä tunnontuskia ja aivan varmasti ei ollut töissäkään keskittymiskyky silloin parhaimmillaan. Mutta illat ja viikonloput oltiin sitten niin tiiviisti yhdessä kuin suinkin mahdollista oli. Lapset saivat paljon syliä ja huomiota. En harrastanutkaan mitään, vaan lenkkeilynkin hoidin niin, että lasten kanssa kuljettiin leikkipuistoissa ja siellä yhdessä hippastiin. Päiväkodissakin onneksi oli ihania aikuisia, joiden kanssa lapsilla synkkasi hyvin. Ja aivan hyviä nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Meillä on tänä päivänäkin erittäin lämpimät ja läheiset välit ja lapset pärjäävät opinnoissaan ja töissään loistavasti.

Ei sen lapsen siis tarvitse siitä mitenkään rikki mennä, että äiti palaa töihin varhain. Mutta tärkeää on, että lapsi kuitenkin saa riittävästi läheisyyttä. Se on huomattavasti tärkeämpää kuin se, että koti kiiltää ja pyykit on ojennuksessa. 

Niin minustakin tuntui. Se oli tosi raskasta. Olin onnellinen kun jouduinkin työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä lapsia sodan jaloissa. Meillä on täällä oikein hyvät oltavat ainakin vielä. Ei lapsi vahingoitu siitä että on hoidossa.

Me ollaan nyt Suomessa! Täällä ei ole sotaa, mutta huonosti voivia lapsia senkin edestä. Jokin on nyt pahasti pielessä, kun täällä ei jaksa lapset eivätkä aikuiset! Olisiko jo aika kohdata se oma elämä eikä käyttää kilpenä koronaa, ukrainaa, jne kun on ryssinyt sen oman elämänsä? Josta nyt hintaa maksaa huonosti voivat lapset.

Pelkopropaganda vaikuttaa myös lapsiin. Vanhukset kuolee paskat housuissa ja lapset on sekaisin kuin seinäkellot ja aikuiset uhriutuu täällä kaiken hyvinvoinnin keskellä kun heillä on paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Kotihoidontuki on n. 270 e/kk. Lapsilisä 94 e/kk. Elätä sillä itsesi ja lapsesi. Itsellä oli säästöjä, joiden avulla pystyin olemaan hetken kotona vauvan kanssa, mutta kyllä nekin sulivat nopeasti. Ja siis ihan hyvätuloisessa työssä olin ennen raskautta, koska maisterin paperit löytyvät.

Suomessa lasten ja lapsiperheiden arvostus on nolla. Elämäntapatyötöntäkin tuetaan kolminkertaisella työttömyystuella pelkästä kattoon syljeskelystä. Alle 3-vuotiaan hoito on mielestäni palkkatyötä vastaavaa, yhteiskuntaa hyödyttävää työtä, mutta sellaisena sitä ei nykyisin valitettavasti nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Mitäs luulet? Kotihoidontuki ei hääppönen ole,etkö sitä mukamas tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin viemään esikoisen hoitoon 1-vuotiaana ja pikkusisaruksenkin 1,5-vuotiaana. Kärsin siitä hirveitä tunnontuskia ja aivan varmasti ei ollut töissäkään keskittymiskyky silloin parhaimmillaan. Mutta illat ja viikonloput oltiin sitten niin tiiviisti yhdessä kuin suinkin mahdollista oli. Lapset saivat paljon syliä ja huomiota. En harrastanutkaan mitään, vaan lenkkeilynkin hoidin niin, että lasten kanssa kuljettiin leikkipuistoissa ja siellä yhdessä hippastiin. Päiväkodissakin onneksi oli ihania aikuisia, joiden kanssa lapsilla synkkasi hyvin. Ja aivan hyviä nuoria aikuisia heistä on kasvanut. Meillä on tänä päivänäkin erittäin lämpimät ja läheiset välit ja lapset pärjäävät opinnoissaan ja töissään loistavasti.

Ei sen lapsen siis tarvitse siitä mitenkään rikki mennä, että äiti palaa töihin varhain. Mutta tärkeää on, että lapsi kuitenkin saa riittävästi läheisyyttä. Se on huomattavasti tärkeämpää kuin se, että koti kiiltää ja pyykit on ojennuksessa. 

Sepä se. Ei se, että äiti on kotona ole = äiti on läsnä

Tämä trolli oli eilen vasta raskaana ja hän paheksui äitejä, jotka kävi hoplopeissa, kahviloissa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Mitäs luulet? Kotihoidontuki ei hääppönen ole,etkö sitä mukamas tiedä.

Tiedän ja siksi me teimmekin miehen kanssa rahaa sisään ennen kuin perustettiin se perhe.

Tuntuu pahalta vaikka lapset on jo "isoja" 6&8v. Haluaisin olla turvaamassa kouluaamut isommalle ja olla kotona välipalan kanssa kun pääsee koulusta.

Mut töissä on käytävä. Tänään kerkesin nähdä lapset aamulla kun heräsivät ja söivät aamupalan, kohta nukun hetken ja lähden iltavuoroon klo 12. Tulen kotiin niin lapset on jo nukkumassa.

Inhoan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Kotihoidontuki on n. 270 e/kk. Lapsilisä 94 e/kk. Elätä sillä itsesi ja lapsesi. Itsellä oli säästöjä, joiden avulla pystyin olemaan hetken kotona vauvan kanssa, mutta kyllä nekin sulivat nopeasti. Ja siis ihan hyvätuloisessa työssä olin ennen raskautta, koska maisterin paperit löytyvät.

Suomessa lasten ja lapsiperheiden arvostus on nolla. Elämäntapatyötöntäkin tuetaan kolminkertaisella työttömyystuella pelkästä kattoon syljeskelystä. Alle 3-vuotiaan hoito on mielestäni palkkatyötä vastaavaa, yhteiskuntaa hyödyttävää työtä, mutta sellaisena sitä ei nykyisin valitettavasti nähdä.

Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitettaan postiin.

Ps mieti edes hetki kun viet lapsen päiväkotiin miten vähän itse maksat yhden hoitopäivän kokonaishinnasta.

Pienten kanssa tuntee juurikin noin.Nyt 4 vuotiaan kanssa olen lähinnä iloinen kun pääsen töihin "lepäämään"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Kotihoidontuki on n. 270 e/kk. Lapsilisä 94 e/kk. Elätä sillä itsesi ja lapsesi. Itsellä oli säästöjä, joiden avulla pystyin olemaan hetken kotona vauvan kanssa, mutta kyllä nekin sulivat nopeasti. Ja siis ihan hyvätuloisessa työssä olin ennen raskautta, koska maisterin paperit löytyvät.

Suomessa lasten ja lapsiperheiden arvostus on nolla. Elämäntapatyötöntäkin tuetaan kolminkertaisella työttömyystuella pelkästä kattoon syljeskelystä. Alle 3-vuotiaan hoito on mielestäni palkkatyötä vastaavaa, yhteiskuntaa hyödyttävää työtä, mutta sellaisena sitä ei nykyisin valitettavasti nähdä.

Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitettaan postiin.

Ps mieti edes hetki kun viet lapsen päiväkotiin miten vähän itse maksat yhden hoitopäivän kokonaishinnasta.

Joku sanoi hyvin tuossa yllä. Täällä rouvat uhriutuu kaiken tämän hyvinvoinnin keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä? Taloudellinen tilanne muuttui huonoksi raskausaikana?

Mitäs luulet? Kotihoidontuki ei hääppönen ole,etkö sitä mukamas tiedä.

Tiedän ja siksi me teimmekin miehen kanssa rahaa sisään ennen kuin perustettiin se perhe.

Sitten voi miettiä, että onko oikein, että perheiden pitää säästää vuosia, että selviävät taloudellisesti pikkulapsiajasta. Voidaanko samaa odottaa opiskelijoilta, eläkeläisiltä ja työttömiltä? Eikö sitten muillekin voi sanoa: "säästäkää pahan päivän varalle."

Ei ole kovin reilua.