Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olen masentunut nyt 30-vuotiaana nuorena ja kauniina, miten masentunut olen sitten 60-vuotiaana vanhana ja ryppyisenä?
Kommentit (74)
Vanhana moni asia on paremmin, Nuoruus ymmärrettiin minun aikanani näin, että ihminen on kiusaamisen kohde.
Sitten samat ihmiset sanoivat, kun on vielä nuori, on oltava vapaa ja nautittava elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein vaikeinta on juuri nuorena ja kauniina varsinkin jos ympärille sattuu lähes pelkästään piilokateellisia ihmisiä ja jos olet itse empaattinen. Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, se onkin sitten toinen juttu.
Koko aika joku vääntämässä puukkoa selkään ja kieroilemassa. Itse haluaisin vain olla sovussa ja olla mukava muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotias masentunut tässä. En ole trolli. Melkein yhtä lailla nytkin masentaa. Riittääkö eläkkeeni, sitten kun se joskus alkaa. Miksen jaksanut edetä työssä niin että olisin saanut parempaa palkkaa?
Ehkä masennus on helpottanut vähän, kun ei enää ole edessä niin monta työvuotta.
Tiedän myös kahdeksankymppisiä, joilla on masennuskausia. Kun he voivat paremmin, sitä ei heistä uskoisi.
Kaudet vaihtelevat. Päivä kerrallaan mennään.
Jos jotain positiivista, niin ainakaan itsellä ei ole ollut sellaisia fyysisiä vaivoja, joita monilla ikätovereilla on. Ei ole ollut korkeaa verenpainetta, nivelvaivoja yms.Oletko ollut siis koko elämäsi masentunut? tai kausittain
Kausittain nuoresta asti.
Luulen sen olevan jotenkin perinnöllistä tai aivokemiallista, koska osa ihmisistä ei ymmärrä masentuneisuutta lainkaan. He kai eivät koe sitä koskaan.
Itsellä se on ollut lievää sillä tavalla, että yleensä olen kuitenkin pystynyt käymään töissä ja nuorena opiskelin tutkinnon.
Taloudellinen tilanne, sosiaaliset suhteet, riittävä terveys ovat ne kolme pilaria joille elämän voi rakentaa. Jos yksi on pois, pärjää kyllä kahdella. Yhdenkin pilarin varassa pärjää jonkin aikaa.
Pidä huolta näistä asioista.
OTA HUULITÄYTTEET JA MUOVITISSIT. NE PIRISTÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei itsensä hyvin hoitanut ja paheita vältellyt kuuskymppinenkään nyt välttämättä vielä mitenkään pahemmin 'ryppyinen' ole. Ryppyisiä ovat sensijaan (monet jo ennen viittäkymppiä) ne 'ryyppyiset'
Pikku Ironisti kirjoitti:
No ei itsensä hyvin hoitanut ja paheita vältellyt kuuskymppinenkään nyt välttämättä vielä mitenkään pahemmin 'ryppyinen' ole. Ryppyisiä ovat sensijaan (monet jo ennen viittäkymppiä) ne 'ryyppyiset'
No ei varman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kuoli, kun olin 60 v. Olin todella syvissä vesissä ja siihen verrattuna eivät edes koetut vaikeat masennukset nuorempana olleet mitään. Nyt olen terapian ja kaikenlaisen työskentelyn myötä tilanteessa, jossa voin hyvin ja tunnen kiitollisuutta ja iloa ihan pienistäkin asioista.
En haluaisi olla kaunis kolmekymppinen, joka maalailisi näköalatonta tulevaisuutta itselleen. Itse kolmekymppisenä tein suuren elämänmuutoksen. Joskus joutuu ja kannattaa nähdä vaivaa hyvinvointinsa eteen. Tsemppiä kauniille kolmekymppiselle!
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kuoli, kun olin 60 v. Olin todella syvissä vesissä ja siihen verrattuna eivät edes koetut vaikeat masennukset nuorempana olleet mitään. Nyt olen terapian ja kaikenlaisen työskentelyn myötä tilanteessa, jossa voin hyvin ja tunnen kiitollisuutta ja iloa ihan pienistäkin asioista.
En haluaisi olla kaunis kolmekymppinen, joka maalailisi näköalatonta tulevaisuutta itselleen. Itse kolmekymppisenä tein suuren elämänmuutoksen. Joskus joutuu ja kannattaa nähdä vaivaa hyvinvointinsa eteen. Tsemppiä kauniille kolmekymppiselle!
Mieheni sanoi että olen kaunis. Uskonko--?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin tuon kaunis, koska monet on sanoneet mulle elämän aikana "eihän sun pitäisi olla masentunut oot niin nätti ja kaikkea".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko masennuksesi pinnallisuudestasi?
En, aattelin vaan kuitenkin olen nyt vielä SUHT terve ja nuoren näköinen, joten se edes vähän piristää. Mutta silti sairastan masennusta. En pääse joskus sämgystä ylös ja herään 15.00 päiviisin. Mietin,mitä sitten, kun olen reilusti yli 60, voi oolla sairauksia ja kasvotkin on valahtaneet...Voiko aivokemiat enää tästä muuttua, vai paheneeko vaan, onko aivoni tuhoutuneet masennuksesta?
Tiedätkö eläväsi vielä yli 60 vuotiaaksi? Emmepä tiedä. Emme myöskään tiedä, mitä hyvää tulevaisuudessamme tapahtuu. Kandee kelailla eri skenaarioita ja mitä kohti itse pyrkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö on varmaan harvoin merkittävästi masennukseen vaikuttava asia, varsinkaan yli 60-vuotiaana. Kauneus ja onnellisuus ovat eri asioita. Mieti vähemmän ulkokuorta ja yritä löytää "sisäinen rauha". Ole myötätuntoinen itsellesi (tämä on täysin eri asia kuin itsesääli). Jos jaksat, tee asioita joista pidät ja yritä kiinnostua vaikka taiteesta tai tieteestä, jotta olisi muutakin ajatussisältöä kuin masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko masennuksesi pinnallisuudestasi?
En, aattelin vaan kuitenkin olen nyt vielä SUHT terve ja nuoren näköinen, joten se edes vähän piristää. Mutta silti sairastan masennusta. En pääse joskus sämgystä ylös ja herään 15.00 päiviisin. Mietin,mitä sitten, kun olen reilusti yli 60, voi oolla sairauksia ja kasvotkin on valahtaneet...Voiko aivokemiat enää tästä muuttua, vai paheneeko vaan, onko aivoni tuhoutuneet masennuksesta?
Tiedätkö eläväsi vielä yli 60 vuotiaaksi? Emmepä tiedä. Emme myöskään tiedä, mitä hyvää tulevaisuudessamme tapahtuu. Kandee kelailla eri skenaarioita ja mitä kohti itse pyrkisi.
En mutta sairastan myös ahdistusta joten mietin aina skeenarioita pitkälle tulevaisuuteen. Ei kyllä pitäisi. Ja yleensä ne on kauhuskenaarioita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos asia on noin, niin lähde äkkiä ulos elämään, koska olet pian 60-vuotias. Miksi makaat kotona tuhlaamassa nuoruutesi?
Et taida oikeasti uskoa edes omiin väitteisiisi. Ne ovat tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko masennuksesi pinnallisuudestasi?
En, aattelin vaan kuitenkin olen nyt vielä SUHT terve ja nuoren näköinen, joten se edes vähän piristää. Mutta silti sairastan masennusta. En pääse joskus sämgystä ylös ja herään 15.00 päiviisin. Mietin,mitä sitten, kun olen reilusti yli 60, voi oolla sairauksia ja kasvotkin on valahtaneet...Voiko aivokemiat enää tästä muuttua, vai paheneeko vaan, onko aivoni tuhoutuneet masennuksesta?
Tiedätkö eläväsi vielä yli 60 vuotiaaksi? Emmepä tiedä. Emme myöskään tiedä, mitä hyvää tulevaisuudessamme tapahtuu. Kandee kelailla eri skenaarioita ja mitä kohti itse pyrkisi.
En mutta sairastan myös ahdistusta joten mietin aina skeenarioita pitkälle tulevaisuuteen. Ei kyllä pitäisi. Ja yleensä ne on kauhuskenaarioita..
Niinpä. Kannattaisiko mennä terapiaan? Itse käynyt niitä elämäni aikana useitakin. Masennukseen toki kuuluu näköalattomuus, mutta jotenkin sieltä olisi hyvä nousta uusiin ajatuksiin. Siksi terapia. Ja mikä asia/kiinnostuksen kohde tuntuu hyvältä, niin niitä suurentamaan. Ja kauhuja pienentämään. Oot aikaisemminkin päässyt pois masennuksesta. Voimia sulle!
30-vuotias on jo kukkeimman nuoruutensa elänyt. Ei voi mitään.
En tiedä lohduttaako tällainen omakohtainen kokemus, mutta itselläni elämä on nyt jo nelikymppisenä helpompaa kuin kolmekymppisenä. Sitä jotenkin on karissut matkasta ajatukset, että eläisi muiden odotusten mukaan ja jossain määrin tuo tunnustamisvaihe siitä mitä on ja mihin kykenee niin hyväksyy sen ja alkaa miettimään, että mitä itse haluaa. Kun jotain haluaa, siihen yleensä kykenee paremmin kuin sellaiseen asiaan, mitä muut sinulle sanelee.
Ikääntyminen myös jollain tapaa antaa itselle armollisuutta. Kauneus ei ole ikuista, varakkuuden tavoittelun on nähnyt tuovan enemmän suorituspaineita ja masennusta kuin aitoa onnellisuutta. Samoin sitä jotenkin kokee onnellisuuden olevan sivutuote pienistä arjen hetkistä kuin itsessään tavoiteltava asia, koska arkeen mahtuu tunteita laidasta laitaan.
Myös parisuhteen yhteiset hetket ihan vain kotona nauraen ovat tärkeämpiä kuin omaisuuden perässä poissaolevana oleminen. Toki siis, mikä kenellekin on tärkeää.
Luultavasti aika masentunut. Itse ainakin olen huomannut, että ne ajat kolmekymppisenä joita piti hirveinä olivatkin sitten elämäni parasta aikaa. Vanheneminen tuo vaan lisää ikäviä tapahtumia, omista vanhemmista huolehtiminen, yhtenään hautajaisia, terveydellisiä ongelmia...
Kuusikymppisellä ei ole niin paljon suorituspaineita kuin kolmekymppisellä, pystyy paremmin nauttimaan elämästä. Ei tietysti ole samoja mahdollisuuksiakaan enää, mutta ei kaikkea ole vielä menetetty. Masennusta on niin monenlaista, varmasti vähän lievempänä sen kanssa pystyy elämään ihan normaalisti, vaikka ei ihan tarmokkaimmasta päästä olisikaan. Sehän on joskus enemmänkin mielentila, olla vähän alavireinen, vaikka saisi hommat tehtyä töissä ja kotona vaikka ei oikein innostunut olisikaan oikein mistään.
Alue: Aihe vapaa
Olen 36 ja masensi tänään. Sitten söin tekemääni superhyvää kaalikeittoa. Se auttoi kyllä.