Jos olen masentunut nyt 30-vuotiaana nuorena ja kauniina, miten masentunut olen sitten 60-vuotiaana vanhana ja ryppyisenä?

Elä tässä päivässä. Älä piehtaroi menneessä, äläkä elä tulevaisuudessa.

Mistä sitä tietää vaikka parhaat päivät olisivat vielä tulossa? Itse haluan ajatella niin iästä riippumatta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko masennuksesi pinnallisuudestasi?

En, aattelin vaan kuitenkin olen nyt vielä SUHT terve ja nuoren näköinen, joten se edes vähän piristää. Mutta silti sairastan masennusta. En pääse joskus sämgystä ylös ja herään 15.00 päiviisin. Mietin,mitä sitten, kun olen reilusti yli 60, voi oolla sairauksia ja kasvotkin on valahtaneet...Voiko aivokemiat enää tästä muuttua, vai paheneeko vaan, onko aivoni tuhoutuneet masennuksesta?

Ei moni muukaan pääse sängystä aina ylös. Kivempihan se on vain maata. Ihmisen normaalitila varmaan olisi sellainen. Vaatii vuosien koulu- tai muun kasvatusputken, ettei ihminen jatkuvasti jää makoilemaan ja rentoutumaan aina kun voi.

Jotkut masennukset johtuvat aivokemioista, jotkut ihan muusta, kuten elämäntilanteesta. Suomessa ei yleensä

edes mitata aivoista mitään ennen masennushoitoja, vaan kysellään vain, jolloin syytkin jäävät usein arvailun varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60-vuotias masentunut tässä. En ole trolli. Melkein yhtä lailla nytkin masentaa. Riittääkö eläkkeeni, sitten kun se joskus alkaa. Miksen jaksanut edetä työssä niin että olisin saanut parempaa palkkaa?

Ehkä masennus on helpottanut vähän, kun ei enää ole edessä niin monta työvuotta.

Tiedän myös kahdeksankymppisiä, joilla on masennuskausia. Kun he voivat paremmin, sitä ei heistä uskoisi.

Kaudet vaihtelevat. Päivä kerrallaan mennään.

Jos jotain positiivista, niin ainakaan itsellä ei ole ollut sellaisia fyysisiä vaivoja, joita monilla ikätovereilla on. Ei ole ollut korkeaa verenpainetta, nivelvaivoja yms.

Oletko ollut siis koko elämäsi masentunut? tai kausittain

Kausittain nuoresta asti.

Luulen sen olevan jotenkin perinnöllistä tai aivokemiallista, koska osa ihmisistä ei ymmärrä masentuneisuutta lainkaan. He kai eivät koe sitä koskaan.

Itsellä se on ollut lievää sillä tavalla, että yleensä olen kuitenkin pystynyt käymään töissä ja nuorena opiskelin tutkinnon.

Kirkasvalolamppu kotona ruokapöydässä ja raudan mittaus verestä on auttanut monia. Jälkimmäinen silloin, jos on löydäksenä ollut matala ferritiinipitoisuus, jota sitten on nostettu rautatabletein tai muun keinoin.

Raudan puutostilaa esiintyy erityisesti nuorilla, runsaita kuukautisia omaavilla naisilla. Raudan puutos on yksi yleinen asia, johon elimistö reagoi tuottamalla masennusta ja ahdistusta, jotta ihminen tajuaisi jonkin olevan vialla, eli siinä tapauksessa rautaa puuttuvan.

Kannattaa miettiä muita asioita elämässä, eikä vain kaunista ulkonäköä.

Eihän sen ikäinen viel vanha ole. Tunnen monia yli8 kymppisisiä nuorekkaita onnellisia ihmisiä. Ite olin kolmekymppisenä nuori ja onnellinen äiti. Nyt 7 kymppisenä elämä on kieltämättä tylsempää. Miestä ei saa innostumaan mihinkään kivaan. Itse olen viriili. Jos ois rakkautta niin onneakin ois.Kolmekymppisen kannattais miettiä .et nyt kannattaa pitää kivaa kun se on helpompaa. Perustaa perhe tavata ystäviä ja opiskellakin.

Ei mulla ainakaan ollu raudasta puutosta. Olin yleensä tyytyväinen mitä nyt mäkättävä anoppi kävi hermoille.Jotkut nuoret masentuu niin vähäpätöisistä asioista. Vaikka siitä,että somes joku eitykkää.Ovat halpol päässeet. Työtä ei varmaan ole tarvinu tehdä kun on kivempi istua netissä.

Looginen vastaus kai on, että 60-vuotiaana olet sitten todella onnellinen.

Siinähän on kolmekymmentä vuotta aikaa dokata reilusti. Ehtii masennus vaihtua alkoholidementiaksi ja elo on yhtä ihmettelyä kuuskymppisenä. Jokainen uusi päivä on tsäänssi ja mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Näin 60-vuotiaana ei ole enää paineita olla nuori ja kaunis, ei myöskään enää uratoiveita. Hyvä puoliso on löytynyt ja taloudellinen asemakin hyvä. Ei mitään syytä masentua kunhan terveyttä riittää.

Jaa 60 v voi olla todella kaunis yhä.

Jos ei nuorena osaanauttia mistään niin voi kaduttaa vanhempana. Lapsuus ja nuoruus ovat hienointa aikaa kuitenkin.

Tuskin elät kuusikymppiseksi, joten ei tarvitse olla huolissaan.

Kuusikymppisenä on aikaa ulkoilla ja nauttia luonnosta. Kunhan pitää itsensä liikkeellä, ei masennus vaivaa. Monet ennen tärkeät asiat ovat vähäpätöisiä kun niitä tarkastelee iän tuomasta perspektiivistä.

Vierailija kirjoitti:

6-kymppisenä elämä vasta alkaa, kun pääsee eläkkeelle ja voi tehdä ihan mitä itse haluaa.

Aika harva pääsee eläkkeelle 6-kymppisenä!