Lue keskustelun säännöt.
Opettajat! Jäävätkö kaikki oppilaat mieleen?
16.01.2023 |
Opettajat! Jäävätkö kaikki oppilaat mieleen?
Kiinnostaa kuulla kuinka hyvin opettajilla jää oppilaat mieleen. Jääkö vaan kivat ja hankalat vai kaikki? Vai unohtuuko vanhat kun uusia tulee taas lisää?
Tunnistatko vanhan oppilaan, jos törmäät jossakin? Entä onko käynyt kiusallisesti, että joku on tullut moikkaan sinua, mutta et muista ko. oppilasta ollenkaan?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Opetan aikuisia ihmisiä iltalukiossa. Oppilaista muistan ne, joita olen pannut.
Annatko kympin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineenopettajan opetan 200 oppilasta vuosittain.. Ei todellakaan jää kaikki mieleen Jos nimen ja kuvan näkee joskus myöhemmin ja/tai kuulee oppilaaasta jotain, millainen oli, alkaa kellot soimaan.
Siksi kenenkään ei pidä pahastua, jos kadulla kävelee vastaan eikä tunnista oppilasta enää..
Olen ihmetellyt, kun viime vuosina on korostettu sitä miten lapsilla pitäisi olla joku turvallinen aikuinen koulussa tai muualla kodin ulkopuolella.
Omasta lapsuudesta en kyllä muista vastaavaa. Jotenkin on tullut mieleen, että olen ollut jotenkin viallinen lapsi jos kaikilla muilla on ollut kovin läheiset suhteet opeihin tai valmentajiin tai muihin. Ainoastaan itsellä ei.
Näiden vastausten perusteella en tainnut olla viallinen tuossa suhteessa. Taitaa tuo turvallinen aikuinen - juttu olla ihan potaskaa, jos edes nimiä ei opettajat muista.
Lapseni luokka joutuu nykyään istumaan luokassa selkäpäin opettajaan. Mitä sanotte opet siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät tietenkään, ainakaan aineenopettajalla. Meillä ehtii olla uran aikana tuhansia oppilaita. Ensimmäisten vuosien oppilaat jäivät toki paremmin mieleen, mutta viime vuosina olen huomannut, että moni unohtuu jo kesäloman aikana.
Selasin tuossa päivänä eräänä vanhoja opettajanpäiväkirjoja ja kyllä niissä oppilaslistoissa oli todella monia nimiä, jotka eivät sanoneet enää mitään. Ja juu, on käynyt niin, että juttelemaan tullut entinen oppilas on ollut ihan outo. Siinä sitä sitten yrittää esittää, että olisi jokin muistikuva.
Parhaiten jäävät mieleen häiriköt, erityisen lahjakkaat ja erityisen kivat ja sellaiset, joiden kanssa on tullut juteltua muutakin kuin pakolliset. Ne jäävät myös mieleen, joilta on saanut aidon kiitoksen.
T. Yläkoulun opena yli 20 vuotta
Täällä toinen yläasteen ope, jo 25v. En tunnista enkä muista juuri ketään entisistä oppilaistani, heitä on loputon lauma. Mieleeni minullekin on jäänyt pahimmat häiriköt ja lahjakkaat persoonat. Ja- muutama kinkkinen huoltaja...
Kyllä. Muutama huoltaja on jäänyt mieleen. Monella tapaa.
Yksi äiti oli niin piinaava, että jouduin rehtorin kanssa pohtimaan, haetaanko lähestymiskieltoa ja kaikki spostit suoraan menemään roskapostiin. Ihan sinne asti ei menty, mutta lakimies oli myös kuvioissa mukana konsultoimassa. Tuon äidin muistan kyllä. Ja pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Ne oppilaat, joiden kanssa eniten joutuu vääntämään käytöksestä, jäävät parhaiten mieleen.
Jos totta, niin siinä tapauksessa lähes kaikki opettajat muistavat minut varmaan melko hyvin.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista edes kaikkia nykyisiä oppilaitani. Tunti viikossa ei riitä oppilaiden edes oppilaan nimen ja naaman yhdistämiseen.
Se on kyllä ymmärrettävää, ettei tuolla tahdilla voi kaikkia muistaa.
Kysymyksiä nousi mieleeni: Miten opettaja voi antaa arvosanan oppilaalle, jonka nimeä ei edes yhdistä naamaan? Eikö tämä ole epäreilua oppilaan näkökulmasta? Onko opettajilla liikaa oppilaita, opettajan näkökulmasta?
No sitä varten on kokeet ja kirjalliset tai digitaaliset tehtävät.
Opsin tekijöiden vaatimukset jatkuvan näytön keräämisestä ja huomaamisesta ovat osin elämälle vieraita. Mutta ei siinä ole opettajille mitään uutta, että meille asetetut odotukset ovat epärealistisia.
On muuten paljon helpompi oppia sadan oppilaan nimet, jos he ovat tunneilla viitenä ryhmänä verrattuna siihen, että he ovat kolmena ryhmänä. Eli pienemmät ryhmäkoot takaavat sen, että pystymme huomaamaan ja muistamaan oppilaan.
Uusi OPS tosiaan velvoitti lisäämään arviointia = lisää tehtäviä, testejä ja kokeita opiskelijoille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät tietenkään, ainakaan aineenopettajalla. Meillä ehtii olla uran aikana tuhansia oppilaita. Ensimmäisten vuosien oppilaat jäivät toki paremmin mieleen, mutta viime vuosina olen huomannut, että moni unohtuu jo kesäloman aikana.
Selasin tuossa päivänä eräänä vanhoja opettajanpäiväkirjoja ja kyllä niissä oppilaslistoissa oli todella monia nimiä, jotka eivät sanoneet enää mitään. Ja juu, on käynyt niin, että juttelemaan tullut entinen oppilas on ollut ihan outo. Siinä sitä sitten yrittää esittää, että olisi jokin muistikuva.
Parhaiten jäävät mieleen häiriköt, erityisen lahjakkaat ja erityisen kivat ja sellaiset, joiden kanssa on tullut juteltua muutakin kuin pakolliset. Ne jäävät myös mieleen, joilta on saanut aidon kiitoksen.
T. Yläkoulun opena yli 20 vuotta
Täällä toinen yläasteen ope, jo 25v. En tunnista enkä muista juuri ketään entisistä oppilaistani, heitä on loputon lauma. Mieleeni minullekin on jäänyt pahimmat häiriköt ja lahjakkaat persoonat. Ja- muutama kinkkinen huoltaja...
Kyllä. Muutama huoltaja on jäänyt mieleen. Monella tapaa.
Yksi äiti oli niin piinaava, että jouduin rehtorin kanssa pohtimaan, haetaanko lähestymiskieltoa ja kaikki spostit suoraan menemään roskapostiin. Ihan sinne asti ei menty, mutta lakimies oli myös kuvioissa mukana konsultoimassa. Tuon äidin muistan kyllä. Ja pitkään.
Näitä on välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa oli kaikki olennainen. Oppilaita on ollut vuosien saatossa noin 3000, joten eivät kaikki jää mieleen, mutta totta kai esitän, että muistan, jos joku tulee juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Monia opiskelijoita ei halua muistaa. Valitettavasti niin.
Näin itsekin ajattelen monesta, mutta eräs oppilas kertoi perhetuttunsa, entisen oppilaani, sanoneen, että tätä hävettää nyt aikuisena kouluaikaisen käytöksensä. Pyysin häntä kertomaan, että jos asiat ovat nyt kunnossa, se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 20 vuotta yläkoulun ja lukion opettajana toiminut:
En muista kaikkia oppilaitani/opiskelijoitani, heitä on jo pitkälle toista tuhatta.
Jotkut jäävät paremmin mieleen, toiset huonommin.
Minua saa mieluusti tulla kadulla tervehtimään, on kiva jos aloittaa kertomalla vaikka nimensä, niin ehkä saan palautettua henkilön mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista edes kaikkia nykyisiä oppilaitani. Tunti viikossa ei riitä oppilaiden edes oppilaan nimen ja naaman yhdistämiseen.
Se on kyllä ymmärrettävää, ettei tuolla tahdilla voi kaikkia muistaa.
Kysymyksiä nousi mieleeni: Miten opettaja voi antaa arvosanan oppilaalle, jonka nimeä ei edes yhdistä naamaan? Eikö tämä ole epäreilua oppilaan näkökulmasta? Onko opettajilla liikaa oppilaita, opettajan näkökulmasta?
Arvioin opiskelijani näyttöjen perusteella (koe, palautettavat tehtävät yms), en kasvojen. Mielestäni se on reilua. Opiskelijoilta en ole koskaan kuullut valituksia arvioinnistani.
Pahimmat häiriköt ja poikkeuksellisen hyvät/motivoituneet oppilaat jäävät mieleen. Välillä saatan pohtia, mihinköhän he päätyivät myöhemmin.