Lue keskustelun säännöt.
Opettajat! Jäävätkö kaikki oppilaat mieleen?
16.01.2023 |
Opettajat! Jäävätkö kaikki oppilaat mieleen?
Kiinnostaa kuulla kuinka hyvin opettajilla jää oppilaat mieleen. Jääkö vaan kivat ja hankalat vai kaikki? Vai unohtuuko vanhat kun uusia tulee taas lisää?
Tunnistatko vanhan oppilaan, jos törmäät jossakin? Entä onko käynyt kiusallisesti, että joku on tullut moikkaan sinua, mutta et muista ko. oppilasta ollenkaan?
Kommentit (52)
Oli hauska, kun eräs lukion opettajani muisti toisen vanhemmistani. Nimestäni ja ulkonäöstäni päätteli, että olen tämän opettajan kaikkien aikojen suosikkioppilaan tytär. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista edes kaikkia nykyisiä oppilaitani. Tunti viikossa ei riitä oppilaiden edes oppilaan nimen ja naaman yhdistämiseen.
Se on kyllä ymmärrettävää, ettei tuolla tahdilla voi kaikkia muistaa.
Kysymyksiä nousi mieleeni: Miten opettaja voi antaa arvosanan oppilaalle, jonka nimeä ei edes yhdistä naamaan? Eikö tämä ole epäreilua oppilaan näkökulmasta? Onko opettajilla liikaa oppilaita, opettajan näkökulmasta?
No sitä varten on kokeet ja kirjalliset tai digitaaliset tehtävät.
Opsin tekijöiden vaatimukset jatkuvan näytön keräämisestä ja huomaamisesta ovat osin elämälle vieraita. Mutta ei siinä ole opettajille mitään uutta, että meille asetetut odotukset ovat epärealistisia.
On muuten paljon helpompi oppia sadan oppilaan nimet, jos he ovat tunneilla viitenä ryhmänä verrattuna siihen, että he ovat kolmena ryhmänä. Eli pienemmät ryhmäkoot takaavat sen, että pystymme huomaamaan ja muistamaan oppilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ilahdutti suuresti kun yläasteen yhteiskuntaopin opettaja muisti minut vielä, tapasimme joku aika sitten baarissa. :)
Tuliko iskemään?
Yliopistonlehtorini (nainen) tuli iskemään baarissa, muutama vuosi valmistumisen jälkeen. Pyysi minua mukaansa saunomaan asunnolleen. Ainoa kerta, kun kukaan nainen on saunomista ehdottanut, mutta sen verran vanha kurppa oli omasta näkökulmasta jo, että kieltäydyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvat oppilaat jäävät mieleen pidemmäksi aikaa. Yleensä lapsessa pitää olla joko hyvässä tai pahassa jotain tavanomaisesta poikkeavaa, että hän jää pysyvästi mieleen.
t. alakoulun opettaja
Joku nimilista ja luokkakuva palauttaa yllättävän paljon mieleen. Mutta niitä ilman ei kyllä muista,
Kyllä. Jos joku vanha kuva putkahtaa esiin, niin sitten alkaa muistaa.
Ei toivoakaan.
Viime keväänä eräs lukiokurssini opiskelija tuli kurssin jälkeen keskustelemaan saamastaan arvosanasta. Piti ihan kysyä, olitko varmasti tällä kurssilla, kun kasvot näyttivät ihan vierailta. Hiljainen, vetäytyvä opiskelija, jolla oli jonkin verran poissaoloja, ja kurssi niin täynnä, ettei kaikille oikein riittänyt edes istumapaikkaa.
En edelleenkään muista, mikä hänen nimensä oli, ja tuskin tunnistaisin jos tulisi kaupungilla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin toivon, että eivät muistaisi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät tietenkään, ainakaan aineenopettajalla. Meillä ehtii olla uran aikana tuhansia oppilaita. Ensimmäisten vuosien oppilaat jäivät toki paremmin mieleen, mutta viime vuosina olen huomannut, että moni unohtuu jo kesäloman aikana.
Selasin tuossa päivänä eräänä vanhoja opettajanpäiväkirjoja ja kyllä niissä oppilaslistoissa oli todella monia nimiä, jotka eivät sanoneet enää mitään. Ja juu, on käynyt niin, että juttelemaan tullut entinen oppilas on ollut ihan outo. Siinä sitä sitten yrittää esittää, että olisi jokin muistikuva.
Parhaiten jäävät mieleen häiriköt, erityisen lahjakkaat ja erityisen kivat ja sellaiset, joiden kanssa on tullut juteltua muutakin kuin pakolliset. Ne jäävät myös mieleen, joilta on saanut aidon kiitoksen.
T. Yläkoulun opena yli 20 vuotta
Täällä toinen yläasteen ope, jo 25v. En tunnista enkä muista juuri ketään entisistä oppilaistani, heitä on loputon lauma. Mieleeni minullekin on jäänyt pahimmat häiriköt ja lahjakkaat persoonat. Ja- muutama kinkkinen huoltaja...
Kyllä. Muutama huoltaja on jäänyt mieleen. Monella tapaa.
Yksi isä tuli kevätjuhlan jälkeen ja ojensi pussukan. Siellä oli sisällä erittäin kallis, litran pullo konjakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne oppilaat, joiden kanssa eniten joutuu vääntämään käytöksestä, jäävät parhaiten mieleen.
Tai ne, jotka ovat vaan ikätovereitaan fiksumpia
Jos tyttö on kaunis kasvoista tai/ja hyvä vartalo niin jää mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttö on kaunis kasvoista tai/ja hyvä vartalo niin jää mieleen.
Tuskin alakoulussa?
Olen luokanopettaja, mutta opetan muillekin luokille erikoistumisainettani. Jotkut tunnit (esim. liikunta) opetetaan pareittain = lisää oppilaita muistettavaksi. Oppilaita on lukuvuodesta riippuen 50-80. Osan muistan varmasti lopun elämääni, mutta pyrin myös aktiivisesti jättämään oppilaita muistin taka-alalle, sillä uutta muistettavaa tulee vuosittain ihan valtavasti.
Opin tunnistamaan ja muistamaan ne omat oppilaani heti ensimmäisenä koulupäivänä. Koen, että se on tärkeä osa ammattitaitoani. Haluan puhutella heitä nimillä ja oikein heti alusta asti. Tähän auttaa istumajärjestys ja sen avulla tehty opettelutyö (esim. käyn ensimmäisinä päivinä luokkaa mielikuvissa paikka kerrallaan läpi palauttaakseni nimet mieleen). Nämä omat oppilaat jäävät väistämättä mieleen pidemmäksi aikaa.
Sen sijaan näiden muiden luokkien opettelun kanssa on enemmän tekemistä. Aineenopettajana suosin istumajärjestystä etenkin alussa siksi, että oppisin näidenkin lasten nimet heti. Osaa tapaan kuitenkin vain 1h/viikko, joten opettelu vie enemmän aikaa ja unohduksia tulee helpommin. Luokassa muistan lapset melko pian, mutta käytävällä saattavat mennä sekaisin.
Kaikkein hankalinta oppia on nämä yhteistyöluokkien lapset, jotka eivät ole luokassa tietyllä paikalla, vaan tapaamme vain liikunnan merkeissä. Onneksi en arvioi heitä, mutta kyllähän näissäkin tilanteissa nimen oppiminen olisi erittäin tärkeää, jotta voisi tukea työskentelyssä ihan nimellä.
Asun pienellä paikkakunnalla, ja opetustyötä on takana jo pitkään. Niinpä en voi poistua kotoani minnekään tapaamatta entisiä tai nykyisiä oppilaita tai heidän vanhempiaan. Olen ottanut tähän selkeän linjan: tervehdin, jos minua tervehditään, mutta en itse tee aloitetta vapaa-ajan vuorovaikutustilanteisiin. En kerta kaikkiaan pysty, muutoin saisin olla koko ajan lapa pystyssä. Nyt jo huomaan, että esim. ostoksiani seurataan ja joskus jotkut pikkupojat myös huutelevat perääni, kun olen omilla asioillani. Ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilahduin kun vanha opettajani ala-asteajoilta vuosikymmeniä aikaisemmin huusi sairaalan käytävällä häntä hoivaaville hoitajille että "Tuolla kulkee minun entinen oppilas". Olin itsekin töissä sairaalassa lähettinä. Luulin, että tämä ope ei minusta tykännyt. Esitteli kerran minun riekaleista musiikin kirjaa, jonka minun nuoremmat sisarukset olivat rikkoneet koko luokalle että näin sitä käy kun ei huolehdi tavaroistaan. Häpesin kamalasti. Tiesi tämä ope että olen isosta perheestä ja kaikki tavarat ei ollut turvassa kaiken aikaa.
Ei tosiaankaan, 90% on hiljasia harmaita hiiriä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetan aikuisia ihmisiä iltalukiossa. Oppilaista muistan ne, joita olen pannut.
Olen opettajan työtä vastaavassa työssä.
Osan vuosien takaisista nuorista muistan nimeltä ja kasvoilta, osan kasvoilta tai nimeltä ja osan kohdalla unohtuu kumpikin. Sellaiset unohtuvat helpoimmin, ketkä ovat keskivertoja (ei todella hiljaisia tai todella sosiaalisia). Todella hyväkäytöksiset ja toisia nuoria kauniisti kohtelevat nuoret jäävät erityisesti mieleen. Erikoisemmat etunimet ja sukunimet jäävät helpommin mieleen, sitten taas joku Kalle Korhonen -tyylinen nimi unohtuu herkästi. Joskus katson vanhoja ryhmäkuvia ja mietin, että ei ole mitään muistikuvaa jostain nuoresta.
Vierailija kirjoitti:
Opetan aikuisia ihmisiä iltalukiossa. Oppilaista muistan ne, joita olen pannut.
Kaikki uskoo.
Luulisi, että ne häiriköt ja koulukiusaajat jäisi ensimmäisenä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että ne häiriköt ja koulukiusaajat jäisi ensimmäisenä mieleen.
Joo. Yksi todella paha häirikkö, suorastaan puolirikollinen tuli vastaan kun kiertelin autoliikkeessä.
Oli automyyjänä nykyisin. Häneltä en suostuisi ostamaan edes leluautoa. Tunnistin. Tervehdin ja poistuin.
Monia opiskelijoita ei halua muistaa. Valitettavasti niin.
Kyllä. Muutama huoltaja on jäänyt mieleen. Monella tapaa.