Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?

Jaaha, nyt olenkin sitten piika, sen kynnysmaton lisäksi. Mitä te työssäkäyvät sitten olette, kun teette käytännössä kaksi työpäivää, eli omat työnne ja vielä kotityöt päälle, joka ikinen arkipäivä?

Mieheni tekee muutamia kotitöitä, ja lisäksi hoitaa autoon liittyvät jutut itse. Nikkaroi ja korjaa ym. Ja kyllä, viettää myös aikaa lasten kanssa päivittäin. Jos olen vaikkapa väsynyt tai sairas, mies ottaa kopin kodin pyörittämisestä mukisematta.

Mitä pärjäämiseeni tulee, miehellä on henkivakuutus, sekä meidän molempien nimissä on omaisuutta. Lapsille on säästetty rahaa, myös. En nyt ensimmäisenä lähtisi olettamaan jokaista kotirouvaa tietämättömäksi näistä asioista.

Milloin tämä keskustelu kääntyi siihen että naiset jää automaattisesti kotiin, vaikka kannattavat "perinteisiä" miehen ja naisen rooleja?

Jotenkin tulee semmoinen olo, että näillä jotka tämmöistä vastustaa niin ei ole välttämättä se oma parisuhde onnistunut? On tullut jotenkin alistetuksi ja hyväksikäytetyksi ja mies ei ole osallistunut mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että perinteiset roolit perheessä on paras ratkaisu. Vaimo kotona, hoitaa kodin ja lapset, mies tekee rahaa ja toimii perheen päänä. Naiset ovat yrittäneet ottaa liikaa valtaa nykymaailmassa, vaikka heille paras paikka on koti. Onneksi per.suomalaiset ajavat kunnollisia konservatiivisia arvoja!

Provoilu on hauskaa mutta haluat viedä ketjun keskustelua pois aiheesta. Miksi? Onko sulle vaikea keskustella tästä aiheesta ilma provoilua?

Mikä sua suututtaa noin kovasti tässä, että on meitä naisia jotka ihan oikeasti ajatellaan näin? Se on hyvin luonnollista tosi monelle äidille ja naiselle.

Siitähän tämä koko ketju on perustettu. Että miksi se on niin väärin , että toiset kannattaa perinteistä mies/nainen roolijakoa perheessä?

Useimmat haluavat älykkään vaimon, koska äidin koulutustausta ja asenne opiskeluun periytyy myös lapsille. Harva älykäs nainen halua jättäytyä ilman palkkaa, ansiosidonnaista ja ilman eläkettä.

Entä jos ei löydä töitä, vaikka on koulutukseltaan tohtori?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kenenkään mielestä väärin. Tai siis löydät toki mille vaan ajatukselle yksittäisiä vastustajia tai kannattajia, oli ajatus miten sekopäinen tahansa. Mutta näin yleisellä tasolla ei "kenenkään".

Se mitä vastustetaan, on se, ettei voi olla mitään muuta mallia kuin perinteinen. Tai olisi jotenkin väärin, jos äiti on bisnesnaisena usein työmatkalla, tai on on kaksi isää, tai kaveruusvanhemmuus jne.

Ei se ole siltä perinteiseltä pois, jos osa haluaa tehdä toisin.

Kaverivanhemmuus voi olla huono juttu sille lapselle. Kivaa tietysti nykyajan itsekkäille hedonistivanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, nyt olenkin sitten piika, sen kynnysmaton lisäksi. Mitä te työssäkäyvät sitten olette, kun teette käytännössä kaksi työpäivää, eli omat työnne ja vielä kotityöt päälle, joka ikinen arkipäivä?

Mieheni tekee muutamia kotitöitä, ja lisäksi hoitaa autoon liittyvät jutut itse. Nikkaroi ja korjaa ym. Ja kyllä, viettää myös aikaa lasten kanssa päivittäin. Jos olen vaikkapa väsynyt tai sairas, mies ottaa kopin kodin pyörittämisestä mukisematta.

Mitä pärjäämiseeni tulee, miehellä on henkivakuutus, sekä meidän molempien nimissä on omaisuutta. Lapsille on säästetty rahaa, myös. En nyt ensimmäisenä lähtisi olettamaan jokaista kotirouvaa tietämättömäksi näistä asioista.

Mitäs jos se mies löytää toisen ja ne lapsetkin kasvaa ja lähtee kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, miten itselläni ei ole mitään kritisoitavaa lähipiirin perhekuvioista (löytyy monia vähemmistöjä, uusperheitä, you name it), mutta heillä on puolestaan paljonkin sanottavaa omastani. Suurin punainen vaate tuntuu olevan, etenkin miehille, se että olen kotirouvana kun taas mieheni käy palkkatöissä. Päädyimme tähän ratkaisuun jo vuosia sitten, alunperin siksi että toisen lapsen perussairaus vaati läsnäolevan aikuisen kotona. Myöhemmin jatkoimme järjestelyä, koska se tuntui meille sopivalta ja luontevalta.

Minua on mm. luonnehdittu kynnysmatoksi, kun viihdyn kotona ja passaan mielelläni vieraita sekä perhettäni. Kovasti näitä ihmisiä loukkaa se, että elän kuten elän.

No mikäs siinä, olet varmasti varautunut siihen, että kykenet itsesi ja lapsesi elättämään, jos kumppani jättää tai kuolee? Työelämän ulkopuolelle itsesi ainakin olet saanut.

Säästöjä on ja tulojakin. Erossa saa 50% omaisuudesta, kun ei ole avioehtoa. Eipä kiinnosta miestäkään vieraissa hyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että perinteiset roolit perheessä on paras ratkaisu. Vaimo kotona, hoitaa kodin ja lapset, mies tekee rahaa ja toimii perheen päänä. Naiset ovat yrittäneet ottaa liikaa valtaa nykymaailmassa, vaikka heille paras paikka on koti. Onneksi per.suomalaiset ajavat kunnollisia konservatiivisia arvoja!

Provoilu on hauskaa mutta haluat viedä ketjun keskustelua pois aiheesta. Miksi? Onko sulle vaikea keskustella tästä aiheesta ilma provoilua?

Mikä sua suututtaa noin kovasti tässä, että on meitä naisia jotka ihan oikeasti ajatellaan näin? Se on hyvin luonnollista tosi monelle äidille ja naiselle.

Siitähän tämä koko ketju on perustettu. Että miksi se on niin väärin , että toiset kannattaa perinteistä mies/nainen roolijakoa perheessä?

Useimmat haluavat älykkään vaimon, koska äidin koulutustausta ja asenne opiskeluun periytyy myös lapsille. Harva älykäs nainen halua jättäytyä ilman palkkaa, ansiosidonnaista ja ilman eläkettä.

Entä jos ei löydä töitä, vaikka on koulutukseltaan tohtori?

No ei niitä töitä pelkällä koulutuksella saada. Pitää olla mm. työelämätaidot kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Ei todellakaan ole turvallinen, vaan iso riski. Mitä jos se kumppani lähtee tai kuolee? Ja mikä ihmeen "aito" rakkaus....LOL

Sun mielestä siis tasainen ja turvallinen parisuhde jossa molemmat käyvät töissä ja osallistuvat tasapuolisesti kodin ja lasten hoitoon, joilla on keskinäinen henkivakuutus toistensa kuoleman varalla sekä ovat syvästi tunnetasolla aikuisesti rakastavia toisiaan kohtaan on iso riski?

Ehkä sä haet sitten jatkuvaa draamaa ja mikään ei ole ikinä riittävän hyvin. Jos näin on niin älä kiitos solvaa sellaisia jotka tavoittelevat rauhallista ja turvallista elämää tasapainoisessa parisuhteessa jota uskoisin valtaenemmistön tässä maassa toivovan (siis niistä jotka haluavat olla parisuhteessa)

Täällä palstalla on näemmä normaaleja, vakaita ja täysijärkisiäkin ihmisiä.

Ei ainakaan edellinen ollut kovin täysjärkinen. Hän ymmärsi täysin väärin kommentin johon vastasi.

Luin lainatut kommentit. Tuo vastaus oli kommenttiin jossa kyseenalaistettiin suhteen turvallisuus jos toinen lähtee tai kuolee. Niin ja ainakaan itselleni termin perinteinen parisuhde sisältöön kuuluu molempien työssäkäynti koska se on ollut pitkään se enemmistön tapa. On ikävää solvata ja aikuiskiusata toisia palstailjoita täysijärkiyyden puutteesta noin yksinkertaisessa ja päivänselvässä asiassa.

Tietty porukka kavahtaa näitä puheita. He ei voi kertakaikkiaan ymmärtää että on olemassa miehiä ja naisia , jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Että on olemassa parisuhteita ja perheitä missä ketään ei alisteta tai nöyryytetä. Ja missä mies saa olla rauhassa mies ja nainen olla nainen.

Uskokaa tai älkää mut niin kai se on tarkoitettukin? Silloin yleensä molemmat myös voi hyvin ja on onnellisia.

En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että meillä ei mies tiskaa tai tee kotitöitä. Hän tekee niitä varmaan jopa enemmän kuin minä.

Tarkoitan syvempää merkitystä, mitä tarkoittaa kun mies saa olla roolissaan ja nainen omassaan. Siinä mihin meidät on luontaisesti tarkoitettu.

Tämä tuntuu olevan kirosana monelle ja niin kauan kun ei ymmärretä miehen ja naisen eroavaisuuksia niin niin kauan on tätä turhaa valtataistelua. Katsokaa uros ja naarasleijonaa savannilla. Pieniä leijonanpoikasia ja naarasemoa. Luontoa.

Emme me niistä niin paljon eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Ei todellakaan ole turvallinen, vaan iso riski. Mitä jos se kumppani lähtee tai kuolee? Ja mikä ihmeen "aito" rakkaus....LOL

Sun mielestä siis tasainen ja turvallinen parisuhde jossa molemmat käyvät töissä ja osallistuvat tasapuolisesti kodin ja lasten hoitoon, joilla on keskinäinen henkivakuutus toistensa kuoleman varalla sekä ovat syvästi tunnetasolla aikuisesti rakastavia toisiaan kohtaan on iso riski?

Ehkä sä haet sitten jatkuvaa draamaa ja mikään ei ole ikinä riittävän hyvin. Jos näin on niin älä kiitos solvaa sellaisia jotka tavoittelevat rauhallista ja turvallista elämää tasapainoisessa parisuhteessa jota uskoisin valtaenemmistön tässä maassa toivovan (siis niistä jotka haluavat olla parisuhteessa)

No eihän tämä ole perinteinen parisuhde, vaan moderni, jos kerran molemmat töissä ja kotityöt tasan.

Suomessa naiset ovat olleet töissä jo ajat sitten. 40-luvun alussa syntynyt äitini oli sairaanhoitaja ja kävi töissä. Naapuristossa asui mm. töissäkäyviä sairaanhoitajia, opettajia ja sihteereitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä viihtyisin kotirouvana. Inhoan työelämää ja pakko siellä on mukana olla. Ei mitään mahdollisuutta käytännössä toteuttaa sitä, että eläisin vain luontaisessa roolissa. Pullantuoksuisena äitinä ja vaimona. Vaikka ihanaa se kyllä olisi.

Mieheni tienaa ihan hyvin, että käytännössä tämä olisi mahdollista. En vain kestäisi yhteiskunnan ja ympäristön painetta .

Harmittaa, kun tää on mennyt tämmöiseksi. Lapsille ja perheelle kaipaisin enemmän aikaa.

Minä olen ollut korkeakoulutettu kotirouva jo vuosien ajan. Hoitanut kodin ja lapset, koko paletin. Mies on tienannut ja tehnyt työtään, minä mahdollistanut perheen muun arjen pyörityksen, itsetehdyn ruoan ja leipomukset, lasten harrastukset ja päiväkodin/koulun kuviot. Mieheni arvostaa tätä suuresti ja lapset ovat onnellisia, ikäistään jopa kehittyneempiä ja kavereita riittää, koulu sujuu.

Ja siitä olen saanutkin sitten kuulla: ensimmäisenä anoppi kyseli, että koska aion mennä töihin - esikoislapsi oli vasta 1-vuotias. Hänen ystävättärensä lapsenlapsi kun oli jo viety päikkyyn. Sitten alkoi kavereitteni utelut, että milloin menen töihin ja millä me oikein eletään ja eikö olisi paras lapsille päästä päiväkotiin oppimaan sitä ja tätä. Ja se tasa-arvo ja miehen vaatteiden pyykkäys, kodin siivous jne.

Minä olen nauttinut, mutta muita tämä näyttää hiertävän pahasti.

Toivottavasti miehesi on ehtinyt olla mukana myös lasten arjessa. On kurjaa kuunnella kolleegoita, joiden aikuisten lasten suhde isään on lähes nolla.

Kyllä, hän tekee ihan normaalia 8 tunnin työpäivää. Ja lomat toki päälle. Ehtii olla lastensa kanssa hänkin sen verran mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, miten itselläni ei ole mitään kritisoitavaa lähipiirin perhekuvioista (löytyy monia vähemmistöjä, uusperheitä, you name it), mutta heillä on puolestaan paljonkin sanottavaa omastani. Suurin punainen vaate tuntuu olevan, etenkin miehille, se että olen kotirouvana kun taas mieheni käy palkkatöissä. Päädyimme tähän ratkaisuun jo vuosia sitten, alunperin siksi että toisen lapsen perussairaus vaati läsnäolevan aikuisen kotona. Myöhemmin jatkoimme järjestelyä, koska se tuntui meille sopivalta ja luontevalta.

Minua on mm. luonnehdittu kynnysmatoksi, kun viihdyn kotona ja passaan mielelläni vieraita sekä perhettäni. Kovasti näitä ihmisiä loukkaa se, että elän kuten elän.

No mikäs siinä, olet varmasti varautunut siihen, että kykenet itsesi ja lapsesi elättämään, jos kumppani jättää tai kuolee? Työelämän ulkopuolelle itsesi ainakin olet saanut.

Säästöjä on ja tulojakin. Erossa saa 50% omaisuudesta, kun ei ole avioehtoa. Eipä kiinnosta miestäkään vieraissa hyppiä.

Ikävä kyllä siihen ei voi koskaan täysin luottaa ettei vieraissa kävisi....

Kenen mielestä se on väärin? Suurin osa perheistä elää sitä perinteistä elämää edelleen, ainoastaan että äitikin käy töissä. Äidit ovat kyllä aina käyneet töissä, mutta nykyään saavat siitä työstä ihan palkkaakin ja se sopii miehillekin mainiosti. Mutta edelleenkin lasten asioista ja kodista huolehtii useimmiten äidit. Eli se perinteinen jako on edelleen voimissaan ja suurin osa haluaakin sen menevän niin. Kunhan molemmat sitten oikeasti huolehtii ne omat hommansa. Esimerkiksi mua ei todellakaan kiinnosta hoidella autoon ja veneeseen liittyviä asioita, mulle sopii vallan mainiosti että mies hoitaa ne. Samoin kuin ruohonleikkuun, yleensä lumityöt, hiekoittamiset sun muut. En valita niin kauan kuin mies tosiaan tekee ne hommansa. Mutta tiedän paljon pariskuntia, joissa naisen harteille on vähitellen siirtynyt ne miehenkin hommat, omien lisäksi ja mies vaan vetää lonkkaa. Siinä kohtaa ymmärrän napinan. 

Ei ne kotiäidit ennen lapsia hoitaneet, vaan uusi vauva tyrkättiin alle kouluikäiselle isommalle sisarukselle hoidettavaksi. Lapset myös vietti paljon aikaa ulkona keskenään, eikä niiden perään niin katsottu. Kunhan illalla sisään tuli suunnilleen sama määrä lapsia kuin mitä oli lähtenyt ulos aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Tietty porukka kavahtaa näitä puheita. He ei voi kertakaikkiaan ymmärtää että on olemassa miehiä ja naisia , jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Että on olemassa parisuhteita ja perheitä missä ketään ei alisteta tai nöyryytetä. Ja missä mies saa olla rauhassa mies ja nainen olla nainen.

Uskokaa tai älkää mut niin kai se on tarkoitettukin? Silloin yleensä molemmat myös voi hyvin ja on onnellisia.

En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että meillä ei mies tiskaa tai tee kotitöitä. Hän tekee niitä varmaan jopa enemmän kuin minä.

Tarkoitan syvempää merkitystä, mitä tarkoittaa kun mies saa olla roolissaan ja nainen omassaan. Siinä mihin meidät on luontaisesti tarkoitettu.

Tämä tuntuu olevan kirosana monelle ja niin kauan kun ei ymmärretä miehen ja naisen eroavaisuuksia niin niin kauan on tätä turhaa valtataistelua. Katsokaa uros ja naarasleijonaa savannilla. Pieniä leijonanpoikasia ja naarasemoa. Luontoa.

Emme me niistä niin paljon eroa.

Minut oli luontaisesti tarkoitettu DI:ksi. Pärjäsin hyvin matematiikassa ja luonnontieteissä. Niin pärjää myös tyttäreni.

Olisiko minun pitänyt jäädä kotiäidiksi? Miksi ihmeessä? Lapsi meni pph:lle 2-vuotiaana, mies ehti olla ennen sitä hänen kanssaan kotona 5 kk.

Vierailija kirjoitti:

Tietty porukka kavahtaa näitä puheita. He ei voi kertakaikkiaan ymmärtää että on olemassa miehiä ja naisia , jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Että on olemassa parisuhteita ja perheitä missä ketään ei alisteta tai nöyryytetä. Ja missä mies saa olla rauhassa mies ja nainen olla nainen.

Uskokaa tai älkää mut niin kai se on tarkoitettukin? Silloin yleensä molemmat myös voi hyvin ja on onnellisia.

En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että meillä ei mies tiskaa tai tee kotitöitä. Hän tekee niitä varmaan jopa enemmän kuin minä.

Tarkoitan syvempää merkitystä, mitä tarkoittaa kun mies saa olla roolissaan ja nainen omassaan. Siinä mihin meidät on luontaisesti tarkoitettu.

Tämä tuntuu olevan kirosana monelle ja niin kauan kun ei ymmärretä miehen ja naisen eroavaisuuksia niin niin kauan on tätä turhaa valtataistelua. Katsokaa uros ja naarasleijonaa savannilla. Pieniä leijonanpoikasia ja naarasemoa. Luontoa.

Emme me niistä niin paljon eroa.

Tätä kavahtavat ja sen takia voimalla hyökkäävät ovat valitettavan usein niitä jotka ehkä ovat toivoneet onnistuvansa itsekin elämässään, parisuhteissaan ja perhe-elämässään mutta ehkäpä ovat itse mokanneet jotenkin niin pahasti että jotain on mennyt syvästi rikki heissä. Mutta sitä rikkinäisyyttä ei korjaa normaalien ihmisten parisuhdemallien haukkuminen.

Naiset on nykyään koulutetumpia kuin miehet. Työelämä voi antaa niin paljon, että vaikea jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Ainakin itse masennun pelkän kotiarjen yksitoikkoisuudesta. Lapselle silti hyvä mielestäni olla kotona 2-3 vuoden ikään asti. Hoitovapaan haluaisin jakaa vastuullisen isän kanssa.

Täällä on mitä ilmeisemmin nuoria feministeiksi itseään nimittäviä naisia, jotka ei tosiasiassa edes tiedä kunnolla koko termin merkitystä. Jokatapauksessa vihan määrä on hämmentävää.

Ehkä sitä kannattaa tutkailla?

Vierailija kirjoitti:

Tietty porukka kavahtaa näitä puheita. He ei voi kertakaikkiaan ymmärtää että on olemassa miehiä ja naisia , jotka kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Että on olemassa parisuhteita ja perheitä missä ketään ei alisteta tai nöyryytetä. Ja missä mies saa olla rauhassa mies ja nainen olla nainen.

Uskokaa tai älkää mut niin kai se on tarkoitettukin? Silloin yleensä molemmat myös voi hyvin ja on onnellisia.

En missään nimessä tarkoita tällä sitä, että meillä ei mies tiskaa tai tee kotitöitä. Hän tekee niitä varmaan jopa enemmän kuin minä.

Tarkoitan syvempää merkitystä, mitä tarkoittaa kun mies saa olla roolissaan ja nainen omassaan. Siinä mihin meidät on luontaisesti tarkoitettu.

Tämä tuntuu olevan kirosana monelle ja niin kauan kun ei ymmärretä miehen ja naisen eroavaisuuksia niin niin kauan on tätä turhaa valtataistelua. Katsokaa uros ja naarasleijonaa savannilla. Pieniä leijonanpoikasia ja naarasemoa. Luontoa.

Emme me niistä niin paljon eroa.

Kyllä meistä aika monet jo eroaa eläimistä, toiset taas elää vissiin savannilla luonnollisesti naareina

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kotiäidit ennen lapsia hoitaneet, vaan uusi vauva tyrkättiin alle kouluikäiselle isommalle sisarukselle hoidettavaksi. Lapset myös vietti paljon aikaa ulkona keskenään, eikä niiden perään niin katsottu. Kunhan illalla sisään tuli suunnilleen sama määrä lapsia kuin mitä oli lähtenyt ulos aamulla.

Ja joka toinen päivä isä pieksi koko perheen ihan vaan varmuuden vuoksi, että lapset ja vaimo pysyy kurissa ja nuhteessa.