Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.

Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?

Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.

Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?

Miespuolinen kotiapulainen vaimon apuna ei taida olla ihan perinteistä.

Onhan näitä kliseitä. Miehellä on töissä nuori nätti sihteeri tai sitten vaimo lähtee töihin ja kotiin tulee nuori kotiapulainen, jonka tehtävänkuva on "monipuolinen". Ei ole ihan nykyaikaa, eikä välttämättä edes laillista.

Ja tähän kiteytyykin se perinteisyyden haikailu: kun koti on järjestyksessä ja vaimo tiukasti kotona, ollaan siveitä, ja pelokkaillakin on vihdoin turvallinen olo. Koska on pelottavaa että kuka vaan saa mennä kuten haluaa ja ansaita omaa rahaa - se varmaan kohta sitten lähteekin jos en kahlitse sitä hellaan! Perinteisnaisilla puolestaan: kun olen puolisosta oikein, oikein riippuvainen, se ei yksinkertaisesti voi lähteä.

Kaiken takana on siis pelokkuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko nyt oikeasti ne miesten ja naisten erot, jos ilmiselviä lisääntymiseen liittyviä eroja ei lasketa. Miehet ovat myös keskimäärin hieman pidempiä ja painavampia kuin naiset, mutta useimmissa tehtävissä raaka voima ei ole kovin merkittävässä roolissa. Älyssä ja muissa henkisissä kyvyissä sukupuolten väliset erot ovat hyvin pieniä tai niitä ei ole. Yksilöiden väliset erot ovat huomattavasti suurempia.

 Miehet ottaa enemmän puhetilaa seurassa, on yleensä vähemmän empaattisia. On enemmän pätemisen tarvetta, naiset taas vähättelee itseään ja saavutuksiaan ja varoo kaikin keinoin näyttämästä, että pitäis itseään toista parempana. Miehet heittää herjaa "läpällä", naiset välttää suoria konflikteja ja juoruaa sitten selän takana jos on tarvis. 

Naiset on yleensä sosiaalisempia ja eläin- ja lapsirakkaampia. 

Nää erot tulee esiin, kun porukassa alkaa olla yli 5 henkilöä kumpaakin sukupuolta. Pienemmissä porukoissa VOI yksilöiden erot tulla esiin niin että noi ei näy, mutta yleensä näkyy noi isommat linjat siltikin. 

Voi olla tai sitten ei. Jotain marginaalisia eroja voi olla, mutta omissa piireissäni en ole ainakaan noita kuvailemiasi eroja huomannut. Omassa tuttavapiirissäni nimenomaan naiset ovat niitä, jotka puhuvat, vaikka miehetkin saavat suuvuoron. Saavutuksillaan kehuskelevaa pidettäisiin vähän outoa, eikä kukaan niin juuri tee. Toisten saavutuksia saatetaan kyllä kehua. Mitään "herjaa läpällä" en ole huomannut. Suurta eroa sosiaalisuudessa en ole huomannut, enkä myöskään eroja eläin- tai lapsirakkaudessa. Ehkä oma tuttavapiirini viimeisten 30 vuoden ajalta on liian suppea? Siihen kyllä kuuluu kavereita, sukulaisia ja työkavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaksi piippuinen juttu kun ne perinteiset roolit mistä naiset hyötyvät pitää hyväksyä mutta ne josta miehet hyötyisi vaaditaan kieltämistä ja äärimmäistä tasa-arvoa. Tämä tunnetaan paremmin rusinat pullasta tasa-arvona

Kertoisitko vielä, mitä ne naisen perinteiset roolit on, mistä nainen nyt tänäpäivänä hyötyy????

Itsellä on niin huono mielikuvitus, etten pysty keksimään yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se väärin ole.

Mutta nykyinen keskustelukulttuuri vaan on sellainen että konservatiivit ja liberaalit, jos tällaista jakoa voi käyttää, ovat todella syvällä poteroissaan. Puolivälin ihmisiä ei ole tai ovat hiljaa. Sen näkee kyllä ihan tällä palstallakin. Sitten vastapuolen argumentit ymmärretään tahallaan väärin ja tulitetaan vastapalloon minkä keretään.

Keskustele siinä sitten.

Juuri näin, ja jos joku ryhtyy vähänkin pohtimaan omilla aivoillaan niin pointit jätetään huomiotta jos omat mietteet eivät osu näihin ääripäihin.

Keskitien kulkijat ja tolkun ihmiset tietävät kyllä miten asiat ovat ja siksi eivät jaksa osallistua.

Selitäpäs meille se keskitie nyt kuitenkin? Arvaan että keskitiesi on kuitenkin se sovinistimalli.

Tasainen, turvallinen, molemmat töissä pääsääntöisesti, molemmat osallistuvat tasapuolisesti kotona, molemmat puhuvat avoimesti tunteistaan, ovat rehellisiä toisilleen, eivät näyttele suhteessa mitään roolia, eivät pakene tasaisuutta ja turvallisuutta omien pelkojensa tai traumojensa vuoksi vaan käsittelevät niitä yksin tai yhdessä, molemmat tekevät tarpeen vaatiessa töitä parisuhteen ja perheen eteen.

Eli ihan normaalit perusjutut mitä ihan tavallinen ihminen kykenee tekemään olematta mikään supertäydellinen

Niin eli järjellisen perheen malli? Eli mitään keskitietä ei ole edes olemassa. Tosin en ymmärrä mitä tarkoitat sanalla turvallinen, jokainen toimiva liitto on turvallinen.

Kyllä se keskitie on. Usko pois vaan. Mitä liittojen toimivuuteen tulee niin se vaatii joskus työntekoa molemmilta.

Pelkkä alkuhuuma ei tieteen mukaan kestä kuin rajoitetun ajan.

Vai ajatteletko että ihmisen on aina hyvä vaihtaa alkuhuuman loputtua seuraavaan ihmiseen kokemaan taas uutta alkuhuumaa.

Aika kuluttavaa pitkän päälle varmasti olisi tuollainen mutta jos niin haluaa tehdä niin mikäs siinä kunhan kertoo sen suhteen alussa sille toiselle että näin toimin ja ajattelen ettei tule antaneeksi itsestään valheellista kuvaa.. Vaatii tietysti erinomaista itsetuntemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.

Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?

Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.

Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?

Miespuolinen kotiapulainen vaimon apuna ei taida olla ihan perinteistä.

Onhan näitä kliseitä. Miehellä on töissä nuori nätti sihteeri tai sitten vaimo lähtee töihin ja kotiin tulee nuori kotiapulainen, jonka tehtävänkuva on "monipuolinen". Ei ole ihan nykyaikaa, eikä välttämättä edes laillista.

Mitä väliä on kotiapulaisen sukupuolella?

Ei kai kotitöitä tehdä sukuelimillä?

En hämmästyisi, vaikka hyvin perinteisessä perheessä perheen pää (mies) olettaisi juuri niin tehtävän.

Turhaa veivata perinteisistä rooleista tämän päivän perheessä, nythän mieskin voi imettää.

Meidän nuorilla taitaa olla niin, että se tekee joka parhaiten osaa ja ehtii, esim. laittaa kasetin kahvinkeittimeen, tai tyhjentää robotti-imurin pölykasein. Siivouksen, kaupassakäynnin, pyykinpesun ym ym voi ulkoistaa ilman,  että kumpikaan joutuu raatamaan oman työn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Missä sinä tuollaista olet nähnyt? Minä olen nähnyt jyrkkiä kommentteja vain silloin, kun ns. perinteistä parisuhde- ja perhemallia kannattava on alkanut vaatia, että kaikkien muidenkin pitää elää hänen tavallaan.

Jos sinä olet sitä mieltä, että tuollainen perinteinen ratkaisu on hyvä, elä sen mukaan. Mutta toisaalta älä ala väittää, että siitä mallista vähänkin poikkeavat eivät elä turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa tai raukkautta sisältävässä parisuhteessa. Sinun mallisi voi olla oikea sinulle, mutta se ei ole sitä kaikille.

Esimerkiksi oma perheeni on osittain perinteinen, mutta osittain varsin moderni. Perinteinen (tai oikeastaan ihan tavallinen) se on, koska vanhemmat ovat eri sukupuolta. Perinteitä edustaa myös se, että olemme naimisissa ja lapsia on useampia. Modernia on puolestaan se, että kotityöt ja taloudellinen vastuu jaetaan melko tasan. Vaimoni palkka on hieman minua suurempi, vaikka lasten saaminen on tehnyt uraan useampia pieniä katkoksia.

Sinun mallisi on se mitä itsekin pidän perinteisenä ja tavallisena. Äärihörhöt pitävät tuota malliasi vanhanaikaisena, ehdottomana ja tunkkaisena 50-luvun mallina. Sitä on vaikea enää ymmärtää ja käsittää. Ehkä heillä on sitten itsensä kanssa ongelmia että näkevät tuollaisen sinun kaltaisen mallin tuomittavana.

Jaa... Minä taas pidän perinteisenä perhemallina sitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä tienaamassa rahat. Kotona mies ei tee kotitöitä.

En pidä kahden työssäkäyvän vanhemman perhettä perinteisenä, enkä myöskään erityisen modernina. Se on ihan tavallinen perhe, jollaisia on suurin osa perheistä, ainakin Suomessa. Ja missä maailmassa vanhanaikaisessa ja tunkkaisessa perheessä vaimo saa enemmän palkkaa kuin mies? Se ei ole koskaan ollut yleistä. Missään tapauksessa se ei ole perinteistä.

Käytkö nyt kamppailua jotain hyvin harvinaisia epätavanomaisia perhemalleja vastaan? Sellaisia, joissa on enemmän kuin kaksi aikuista tai jotain muuta hyvin erikoista? Voin taata, että sellaiset perheet eivät koskaan tule olemaan enemmistössä. Tulevaisuudessakin yleisimpiä tulevat olemaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheet. Niiden rinnalla on jonkin verran yhden vanhemman perheitä ja vielä hieman vähemmän kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Kaikki muut perheemallit ovat ja pysyvät hyvin harvinaisina poikkeuksina.

Miten paljon ja millä aikakaudella tuollaisia perheitä on ollut, missä koko perhe on muka elänyt vain isän työnteolla ja äiti on vain hoitanut kodin ja lapset?

Vai olisko kuitenkin vaan aika kullannut muistot ja nyt sitten halutaan muistaa asiat siten kuin itselle parhaiten sopii ja vähätellä sitä, miten paljon naiset teki työtä muutenkin kuin kodin ja lastenhoidon suhteen?

Historian valossa, koskaan nainen/äiti ei ole yksin hoitanut kotia ja lapsia.

Jos nainen oli kotirouva, perhe oli varakas ja miehen maksettavaksi tuli perheen elättäminen ja palvelusväen palkat.

Esim. mamselli, lapsipiiat, sisäköt, keittäjät, pyykkärit, rengit jne. Jos perheeseen syntyi vauva, palkattiin lapselle imettäjä.

Naisia oli kotirouvina vielä 60-luvulla, mutta useimmilla silloinkin omat lastenhoitajat tai kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, joita oli joka kadun kulmassa, siivoojat viikottain, samoin naiselle piikki kampoihin jne.

Nykyään tämä pieni mies joukko on vaatimassa itselleen palveluita ja kaikki pitäisi tulla kuin manulle illallinen, mutta kun puhutaan rahasta, mistään ei olla valmis maksamaan, ei edes, jos äiti jää hoitamaan yhdessä hankittua lasta, äidin ansionmenetystä ja eläketurvaa perhevapaan ajalta, vaan sekin jää nykyään naisten maksettavaksi. Puhumattakaan kotiin ostetuista palveluista esim. siivous. Puhutaan jostakin roolimallista, jota ei edes ymmärretä mitä se tarkoittaa ja mikä on sen hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska on epätasa-arvoista jos ei miehen tarvitse alistua vetämään kukkamekkoa ylleen ja muuttumaan naiseksi.

Nyt olet ihan väärillä jäljillä! Kyllä mies voi pitää ihan ne pitkäthousut jaloissaan ja tehdä niitä kotitöitä ihan miehenä ja vaikka ihan parralla varustettuna. 

Ei miehen tarvitse pukeutua kukkamekkoon (saa toki, ainakin minun puolesta, jos haluaa) tehdäkseen osuuttaan omassa kodissaan, eikä muutua naiseksi, ei missään nimessä. 

Minunkin isäni, syntynyt 20-luvulla keitteli meille aamupuuroja ja teki ruokaa muutenkin ja ompelipa jopa ompelukoneella ja ihan sillä oli housut jalassa. 

Ja isä saattoi pyytää meitä tyttöjä nousemaan traktorin rattiin, vaikka meillä oli kukkamekot päällä. 

Ei niitä töitä vaatteilla tehdä!

Voisin kuvitella, että isäni on ollut paljon fiksumpi, kuin moni nykyajan mies, vaikka kouluja ei ollut paljoa käynyt.

Jälleen yksi myytti siitä että menneinä vuosikymmeninä suhteet olivat hirveitä valtasuhteita ilman rakkautta murrettu. Hyvä!

Mitä tarkoitat? En tietääkseni kirjoittanut mitään vanhempieni välisestä suhteesta. Miten sinä voit siitä mitään tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.

Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?

Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.

Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?

Miespuolinen kotiapulainen vaimon apuna ei taida olla ihan perinteistä.

Onhan näitä kliseitä. Miehellä on töissä nuori nätti sihteeri tai sitten vaimo lähtee töihin ja kotiin tulee nuori kotiapulainen, jonka tehtävänkuva on "monipuolinen". Ei ole ihan nykyaikaa, eikä välttämättä edes laillista.

Missä työpaikoilla on vielä sihteerejä?

.. Kokeilinkin itse, tein haun "avoin työpaikka sihteeri". Sain tulokseksi:

- kiinteistöhuollon sihteeri

- tiedonhallinnan sihteeri (Puolustusvoimat)

- muu sihteeri (isännöintikeskus)

- johdon sihteerin virkasuhde (käräjäoikeus)

- opintosihteeri

- järjestöassistentti/-sihteeri

- hallintosihteeri (käräjäoikeus)

- sihteerin määräaikainen toimi (kaupunki)

Mikään noista ei kuulosta siltä, että miehellä on töissä nuori, nätti sihteeri. Millä vuosikymmenellä tuollaisen tekstin kirjoittaja ylipäänsä elää?

Tämä keskustelu on aika hämmentävä. Ihan kuin ihmiset tarkoittaisivat eri asiaa samoilla sanoilla. 

Yhdelle perinteinen perhemalli tarkoittaa, että nainen on kotiäiti ja mies tienaa rahat kodin ulkopuolella.  Heille ilmeisesti moderni tai tasa-arvoinen perhe tarkoittaa kahden työssäkäyvän tasa-arvoisen vanhemman perhettä, jossa kotityöt jaetaan tasan.

Toiselle perinteinen perhemalli näyttää tarkoittavan kahden työssäkäyvän vanhemmat perhettä, jossa kotityöt jaetaan tasan. En tiedä, millaista perhettä he pitävät tavoiteltavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisten aikojen kodinhoitajat olis aivan jumalattoman hieno juttu! Siinä saatais työpaikkoja naisille ja äidit kotoa töihin.

Miksi ihmeessä nimenomaan naisille?

Eikö se ole aika selvää? Kun vaimo on töissä ja kotona on kotiapulainen, miehenkin on miellyttävää tulla kotiin viettämään aikaa.

Niin siis ihan samalla tavalla miespuolinen kotiapulainen auttaa pitämään sen kodin puhtaana ja lasagnen uunissa?

Miespuolinen kotiapulainen vaimon apuna ei taida olla ihan perinteistä.

Onhan näitä kliseitä. Miehellä on töissä nuori nätti sihteeri tai sitten vaimo lähtee töihin ja kotiin tulee nuori kotiapulainen, jonka tehtävänkuva on "monipuolinen". Ei ole ihan nykyaikaa, eikä välttämättä edes laillista.

Missä työpaikoilla on vielä sihteerejä?

.. Kokeilinkin itse, tein haun "avoin työpaikka sihteeri". Sain tulokseksi:

- kiinteistöhuollon sihteeri

- tiedonhallinnan sihteeri (Puolustusvoimat)

- muu sihteeri (isännöintikeskus)

- johdon sihteerin virkasuhde (käräjäoikeus)

- opintosihteeri

- järjestöassistentti/-sihteeri

- hallintosihteeri (käräjäoikeus)

- sihteerin määräaikainen toimi (kaupunki)

Mikään noista ei kuulosta siltä, että miehellä on töissä nuori, nätti sihteeri. Millä vuosikymmenellä tuollaisen tekstin kirjoittaja ylipäänsä elää?

Eikö tässä puhuttu juuri perinteisen perhemallin kannattajista. Sellaista kannattava mies hyvinkin todennäköisesti haluaisi töihin perinteisen sihteerin. Nykymaailmassa on toisin, eikä tuollaiselle "perinteiselle" sihteerille ole työpaikoilla tarvetta. Erilaisia assistentteja ja vastaavia kyllä on, mutta heidän tehtävänkuvansa on jotain ihan muuta kuin perinteisen sihteerin tehtävä.

Ihan oikein ne on jos on oikeat arvot. Kannatan sukupuolirooleja. Tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Sininen ja punainen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on aika hämmentävä. Ihan kuin ihmiset tarkoittaisivat eri asiaa samoilla sanoilla. 

Yhdelle perinteinen perhemalli tarkoittaa, että nainen on kotiäiti ja mies tienaa rahat kodin ulkopuolella.  Heille ilmeisesti moderni tai tasa-arvoinen perhe tarkoittaa kahden työssäkäyvän tasa-arvoisen vanhemman perhettä, jossa kotityöt jaetaan tasan.

Toiselle perinteinen perhemalli näyttää tarkoittavan kahden työssäkäyvän vanhemmat perhettä, jossa kotityöt jaetaan tasan. En tiedä, millaista perhettä he pitävät tavoiteltavana.

 

Jos yhteen tätä yrittäisi vetää niin aika harva kuitenkin pitää suhteista toiseen pettämisten kautta rakentuvia perhemalleja yleisesti tavoiteltavina ja hyvinä malleina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Missä sinä tuollaista olet nähnyt? Minä olen nähnyt jyrkkiä kommentteja vain silloin, kun ns. perinteistä parisuhde- ja perhemallia kannattava on alkanut vaatia, että kaikkien muidenkin pitää elää hänen tavallaan.

Jos sinä olet sitä mieltä, että tuollainen perinteinen ratkaisu on hyvä, elä sen mukaan. Mutta toisaalta älä ala väittää, että siitä mallista vähänkin poikkeavat eivät elä turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa tai raukkautta sisältävässä parisuhteessa. Sinun mallisi voi olla oikea sinulle, mutta se ei ole sitä kaikille.

Esimerkiksi oma perheeni on osittain perinteinen, mutta osittain varsin moderni. Perinteinen (tai oikeastaan ihan tavallinen) se on, koska vanhemmat ovat eri sukupuolta. Perinteitä edustaa myös se, että olemme naimisissa ja lapsia on useampia. Modernia on puolestaan se, että kotityöt ja taloudellinen vastuu jaetaan melko tasan. Vaimoni palkka on hieman minua suurempi, vaikka lasten saaminen on tehnyt uraan useampia pieniä katkoksia.

Sinun mallisi on se mitä itsekin pidän perinteisenä ja tavallisena. Äärihörhöt pitävät tuota malliasi vanhanaikaisena, ehdottomana ja tunkkaisena 50-luvun mallina. Sitä on vaikea enää ymmärtää ja käsittää. Ehkä heillä on sitten itsensä kanssa ongelmia että näkevät tuollaisen sinun kaltaisen mallin tuomittavana.

Jaa... Minä taas pidän perinteisenä perhemallina sitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä tienaamassa rahat. Kotona mies ei tee kotitöitä.

En pidä kahden työssäkäyvän vanhemman perhettä perinteisenä, enkä myöskään erityisen modernina. Se on ihan tavallinen perhe, jollaisia on suurin osa perheistä, ainakin Suomessa. Ja missä maailmassa vanhanaikaisessa ja tunkkaisessa perheessä vaimo saa enemmän palkkaa kuin mies? Se ei ole koskaan ollut yleistä. Missään tapauksessa se ei ole perinteistä.

Käytkö nyt kamppailua jotain hyvin harvinaisia epätavanomaisia perhemalleja vastaan? Sellaisia, joissa on enemmän kuin kaksi aikuista tai jotain muuta hyvin erikoista? Voin taata, että sellaiset perheet eivät koskaan tule olemaan enemmistössä. Tulevaisuudessakin yleisimpiä tulevat olemaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheet. Niiden rinnalla on jonkin verran yhden vanhemman perheitä ja vielä hieman vähemmän kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Kaikki muut perheemallit ovat ja pysyvät hyvin harvinaisina poikkeuksina.

Miten paljon ja millä aikakaudella tuollaisia perheitä on ollut, missä koko perhe on muka elänyt vain isän työnteolla ja äiti on vain hoitanut kodin ja lapset?

Vai olisko kuitenkin vaan aika kullannut muistot ja nyt sitten halutaan muistaa asiat siten kuin itselle parhaiten sopii ja vähätellä sitä, miten paljon naiset teki työtä muutenkin kuin kodin ja lastenhoidon suhteen?

Historian valossa, koskaan nainen/äiti ei ole yksin hoitanut kotia ja lapsia.

Jos nainen oli kotirouva, perhe oli varakas ja miehen maksettavaksi tuli perheen elättäminen ja palvelusväen palkat.

Esim. mamselli, lapsipiiat, sisäköt, keittäjät, pyykkärit, rengit jne. Jos perheeseen syntyi vauva, palkattiin lapselle imettäjä.

Naisia oli kotirouvina vielä 60-luvulla, mutta useimmilla silloinkin omat lastenhoitajat tai kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, joita oli joka kadun kulmassa, siivoojat viikottain, samoin naiselle piikki kampoihin jne.

Nykyään tämä pieni mies joukko on vaatimassa itselleen palveluita ja kaikki pitäisi tulla kuin manulle illallinen, mutta kun puhutaan rahasta, mistään ei olla valmis maksamaan, ei edes, jos äiti jää hoitamaan yhdessä hankittua lasta, äidin ansionmenetystä ja eläketurvaa perhevapaan ajalta, vaan sekin jää nykyään naisten maksettavaksi. Puhumattakaan kotiin ostetuista palveluista esim. siivous. Puhutaan jostakin roolimallista, jota ei edes ymmärretä mitä se tarkoittaa ja mikä on sen hinta.

Ja kaiken tuon päälle tämä pieni porukka ajattelee että jos et ole joka hetki koskettamassa heitä niin sitten on täysin hyväksyttävää käydä vieraissa ja pitää salasuhteita. Tuo malli on sitä paljon parjattua 1950-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Missä sinä tuollaista olet nähnyt? Minä olen nähnyt jyrkkiä kommentteja vain silloin, kun ns. perinteistä parisuhde- ja perhemallia kannattava on alkanut vaatia, että kaikkien muidenkin pitää elää hänen tavallaan.

Jos sinä olet sitä mieltä, että tuollainen perinteinen ratkaisu on hyvä, elä sen mukaan. Mutta toisaalta älä ala väittää, että siitä mallista vähänkin poikkeavat eivät elä turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa tai raukkautta sisältävässä parisuhteessa. Sinun mallisi voi olla oikea sinulle, mutta se ei ole sitä kaikille.

Esimerkiksi oma perheeni on osittain perinteinen, mutta osittain varsin moderni. Perinteinen (tai oikeastaan ihan tavallinen) se on, koska vanhemmat ovat eri sukupuolta. Perinteitä edustaa myös se, että olemme naimisissa ja lapsia on useampia. Modernia on puolestaan se, että kotityöt ja taloudellinen vastuu jaetaan melko tasan. Vaimoni palkka on hieman minua suurempi, vaikka lasten saaminen on tehnyt uraan useampia pieniä katkoksia.

Sinun mallisi on se mitä itsekin pidän perinteisenä ja tavallisena. Äärihörhöt pitävät tuota malliasi vanhanaikaisena, ehdottomana ja tunkkaisena 50-luvun mallina. Sitä on vaikea enää ymmärtää ja käsittää. Ehkä heillä on sitten itsensä kanssa ongelmia että näkevät tuollaisen sinun kaltaisen mallin tuomittavana.

Jaa... Minä taas pidän perinteisenä perhemallina sitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä tienaamassa rahat. Kotona mies ei tee kotitöitä.

En pidä kahden työssäkäyvän vanhemman perhettä perinteisenä, enkä myöskään erityisen modernina. Se on ihan tavallinen perhe, jollaisia on suurin osa perheistä, ainakin Suomessa. Ja missä maailmassa vanhanaikaisessa ja tunkkaisessa perheessä vaimo saa enemmän palkkaa kuin mies? Se ei ole koskaan ollut yleistä. Missään tapauksessa se ei ole perinteistä.

Käytkö nyt kamppailua jotain hyvin harvinaisia epätavanomaisia perhemalleja vastaan? Sellaisia, joissa on enemmän kuin kaksi aikuista tai jotain muuta hyvin erikoista? Voin taata, että sellaiset perheet eivät koskaan tule olemaan enemmistössä. Tulevaisuudessakin yleisimpiä tulevat olemaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheet. Niiden rinnalla on jonkin verran yhden vanhemman perheitä ja vielä hieman vähemmän kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Kaikki muut perheemallit ovat ja pysyvät hyvin harvinaisina poikkeuksina.

Miten paljon ja millä aikakaudella tuollaisia perheitä on ollut, missä koko perhe on muka elänyt vain isän työnteolla ja äiti on vain hoitanut kodin ja lapset?

Vai olisko kuitenkin vaan aika kullannut muistot ja nyt sitten halutaan muistaa asiat siten kuin itselle parhaiten sopii ja vähätellä sitä, miten paljon naiset teki työtä muutenkin kuin kodin ja lastenhoidon suhteen?

Historian valossa, koskaan nainen/äiti ei ole yksin hoitanut kotia ja lapsia.

Jos nainen oli kotirouva, perhe oli varakas ja miehen maksettavaksi tuli perheen elättäminen ja palvelusväen palkat.

Esim. mamselli, lapsipiiat, sisäköt, keittäjät, pyykkärit, rengit jne. Jos perheeseen syntyi vauva, palkattiin lapselle imettäjä.

Naisia oli kotirouvina vielä 60-luvulla, mutta useimmilla silloinkin omat lastenhoitajat tai kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, joita oli joka kadun kulmassa, siivoojat viikottain, samoin naiselle piikki kampoihin jne.

Nykyään tämä pieni mies joukko on vaatimassa itselleen palveluita ja kaikki pitäisi tulla kuin manulle illallinen, mutta kun puhutaan rahasta, mistään ei olla valmis maksamaan, ei edes, jos äiti jää hoitamaan yhdessä hankittua lasta, äidin ansionmenetystä ja eläketurvaa perhevapaan ajalta, vaan sekin jää nykyään naisten maksettavaksi. Puhumattakaan kotiin ostetuista palveluista esim. siivous. Puhutaan jostakin roolimallista, jota ei edes ymmärretä mitä se tarkoittaa ja mikä on sen hinta.

Vähänpä tiedät historiasta, missä kuplassa elelet. Sodissa meillä kaatui paljon miehiä isiä ja poikia, moni äiti jäi yksin lasten kanssa kylmälle haudalle itkemään. Usein meni myös isovanhemmat, enot ja sedät. Ei ollut ketään tukena, siinä oli nainen lujilla. Ja he jotka rintamalta palasivat olivat ehkä jäsenet tallella, mutta muuten hyvin rikkinäisiä miehiä, joita naisten oli omissa murheissaan jaksettava tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä pelottaa siinä ääripäässä olevia joilla on äärimmäinen jopa sairaalloinen tarve haukkua, solvata ja arvostella niitä ihmisiä jotka haluavat elää valintansa mukaan perinteisessä, turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa sekä ennenkaikkea aitoa rakkautta sisältävässä parisuhteessa ja perheessä.

Mikä tasaisuudessa ja turvallisuudessa niin paljon ahdistaa noita arvostelijoita? Ei elämä ole pelkkää draamailua.

Missä sinä tuollaista olet nähnyt? Minä olen nähnyt jyrkkiä kommentteja vain silloin, kun ns. perinteistä parisuhde- ja perhemallia kannattava on alkanut vaatia, että kaikkien muidenkin pitää elää hänen tavallaan.

Jos sinä olet sitä mieltä, että tuollainen perinteinen ratkaisu on hyvä, elä sen mukaan. Mutta toisaalta älä ala väittää, että siitä mallista vähänkin poikkeavat eivät elä turvallisessa, tasapainoisessa, keskustelevassa tai raukkautta sisältävässä parisuhteessa. Sinun mallisi voi olla oikea sinulle, mutta se ei ole sitä kaikille.

Esimerkiksi oma perheeni on osittain perinteinen, mutta osittain varsin moderni. Perinteinen (tai oikeastaan ihan tavallinen) se on, koska vanhemmat ovat eri sukupuolta. Perinteitä edustaa myös se, että olemme naimisissa ja lapsia on useampia. Modernia on puolestaan se, että kotityöt ja taloudellinen vastuu jaetaan melko tasan. Vaimoni palkka on hieman minua suurempi, vaikka lasten saaminen on tehnyt uraan useampia pieniä katkoksia.

Sinun mallisi on se mitä itsekin pidän perinteisenä ja tavallisena. Äärihörhöt pitävät tuota malliasi vanhanaikaisena, ehdottomana ja tunkkaisena 50-luvun mallina. Sitä on vaikea enää ymmärtää ja käsittää. Ehkä heillä on sitten itsensä kanssa ongelmia että näkevät tuollaisen sinun kaltaisen mallin tuomittavana.

Jaa... Minä taas pidän perinteisenä perhemallina sitä, että nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies käy töissä tienaamassa rahat. Kotona mies ei tee kotitöitä.

En pidä kahden työssäkäyvän vanhemman perhettä perinteisenä, enkä myöskään erityisen modernina. Se on ihan tavallinen perhe, jollaisia on suurin osa perheistä, ainakin Suomessa. Ja missä maailmassa vanhanaikaisessa ja tunkkaisessa perheessä vaimo saa enemmän palkkaa kuin mies? Se ei ole koskaan ollut yleistä. Missään tapauksessa se ei ole perinteistä.

Käytkö nyt kamppailua jotain hyvin harvinaisia epätavanomaisia perhemalleja vastaan? Sellaisia, joissa on enemmän kuin kaksi aikuista tai jotain muuta hyvin erikoista? Voin taata, että sellaiset perheet eivät koskaan tule olemaan enemmistössä. Tulevaisuudessakin yleisimpiä tulevat olemaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman perheet. Niiden rinnalla on jonkin verran yhden vanhemman perheitä ja vielä hieman vähemmän kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheitä. Kaikki muut perheemallit ovat ja pysyvät hyvin harvinaisina poikkeuksina.

Miten paljon ja millä aikakaudella tuollaisia perheitä on ollut, missä koko perhe on muka elänyt vain isän työnteolla ja äiti on vain hoitanut kodin ja lapset?

Vai olisko kuitenkin vaan aika kullannut muistot ja nyt sitten halutaan muistaa asiat siten kuin itselle parhaiten sopii ja vähätellä sitä, miten paljon naiset teki työtä muutenkin kuin kodin ja lastenhoidon suhteen?

Historian valossa, koskaan nainen/äiti ei ole yksin hoitanut kotia ja lapsia.

Jos nainen oli kotirouva, perhe oli varakas ja miehen maksettavaksi tuli perheen elättäminen ja palvelusväen palkat.

Esim. mamselli, lapsipiiat, sisäköt, keittäjät, pyykkärit, rengit jne. Jos perheeseen syntyi vauva, palkattiin lapselle imettäjä.

Naisia oli kotirouvina vielä 60-luvulla, mutta useimmilla silloinkin omat lastenhoitajat tai kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, joita oli joka kadun kulmassa, siivoojat viikottain, samoin naiselle piikki kampoihin jne.

Nykyään tämä pieni mies joukko on vaatimassa itselleen palveluita ja kaikki pitäisi tulla kuin manulle illallinen, mutta kun puhutaan rahasta, mistään ei olla valmis maksamaan, ei edes, jos äiti jää hoitamaan yhdessä hankittua lasta, äidin ansionmenetystä ja eläketurvaa perhevapaan ajalta, vaan sekin jää nykyään naisten maksettavaksi. Puhumattakaan kotiin ostetuista palveluista esim. siivous. Puhutaan jostakin roolimallista, jota ei edes ymmärretä mitä se tarkoittaa ja mikä on sen hinta.

Vähänpä tiedät historiasta, missä kuplassa elelet. Sodissa meillä kaatui paljon miehiä isiä ja poikia, moni äiti jäi yksin lasten kanssa kylmälle haudalle itkemään. Usein meni myös isovanhemmat, enot ja sedät. Ei ollut ketään tukena, siinä oli nainen lujilla. Ja he jotka rintamalta palasivat olivat ehkä jäsenet tallella, mutta muuten hyvin rikkinäisiä miehiä, joita naisten oli omissa murheissaan jaksettava tukea. 

Noinhan siinä sotien aikaan kävi. Ja sitten muutama kymmenen vuotta myöhemmin syntynyt miesten pullamössöä osittain oleva sukupolvi kitisee kun nainen ei palvelekaan heitä kaikin mahdollisin tavoin joka hetki. Sellaiset miehet eivät ole minkään arvoisia eivätkä varsinkaan rakkauden arvoisia. Häpeäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi erilaista perhettä/parisuhdetta, joissa on perinteiset sukupuoliroolit. Kummassakin vanhemmat ovat olleet yhdessä 10-30v.

Toisessa perheessä tilanteeseen on päädytty kummankin suostumuksesta. Silti lapset on kasvatettu kaikki osallistumaan kaikkeen ikätasoisesti tietysti. Isä syöttää pienokaista, jos äidillä on kädet täynnä, laittaa astiat itse astianpesukoneeseen eikä pesua vailla olevat sukat löydy sohvan nurkasta. Silti äidin rooli on selkeästi olla kotiäiti, joka pitää kodin ja lapset kunnossa, pyykit pestynä ja kaikki perheenjäsenet ruuassa, isä hoitaa ne fyysisemmät hommat ja nikkaroinnit niin sisällä kuin ulkona sekä tuo leivän pöytään. Isä ei tiedä ruuan teosta mitään eikä ole siitä edes kiinnostunut, eikä niin välitä viikkosiivouksesta, josta taas äiti nauttii. Äiti saa harrastaa ja nähdä kavereitakin, mutta hänelle riittää mainiosti lenkkeily koiran kanssa. Isä touhuaa mieluiten kotona lastensa kanssa sukupuoleen katsomatta.

Toisessa perheessä taas, noh en tiedä miksi niihin perinteisiin rooleihin on päädytty, varmaan vain "perinteiden" takia. Isä ei ruokapöydästä lähtiessään vie astioita koneeseen, kiittää jos kiittää ruuasta, äiti korjaa lopulta pöydän. Perheen aikapojat seuraavat isän jalanjälkiä ja painuvat ruokalevon kautta polttopuiden tekoon. Äiti hoitaa kyökin, kodin, puutarhanhoidon, nurmikon ajon ja vaatehuollon sekä laittaa uuniin tulet puista, jotka pojat toivat sisälle ennen harrastuksiin lähtöä. Tytöt tekee kaiken äidin kaverina. Isä viettää aikaa poikien kanssa autotallissa, äiti ompelee tyttöjen kanssa sisällä. Äiti ei saa kauppaan mennä yksin, itseasiassa edes ajokorttia ei ole saanut ajaa. Äiti saa kuitenkin pyöräillä, mutta yleensä tytöt ovat mukana. Isä ajaa perheen kauppaan, äiti hoitaa ostokset tyttöjen kanssa isän odottaessa autossa.

Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla perinteisissä sukupuolirooleissa, mutta sellaisessakin voi elää joko hyvällä yhteishengellä tai toista alentavasti.

Hyvä on aina ulkopuolisen tarkkailijan roolissakin muistaa se, ettei tiedä mitään näiden ihmisten sisäisestä onnellisuudesta. Kaikki voi näyttää ulospäin onnelliselta, mutta rooleihin saatettu vain ajautua, eikä ne välttämättä ole haluttuja valintoja, joihin ollaan tyytyväisiä. On paljon ihmisiä, jotka vain elävät elämäänsä siinä mihin ovat päätyneet, eikä tarkoita, että olisivat onnellisia. Tyytyvät kohtaloonsa ajatellen, että voisi olla huonomminkin,

Aika ylemmyydentuntoista puhetta nyt. Se että ilneisesti sinulla on ollut elämässäsi vaihe jossa olet kokenut ajatuneesi johonkin rooliin johtuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi. Vanha sananlasku joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa pitää nykypäivän maailmassakin hyvin paikkansa.

Ymmärsit tekstini ilmeisesti jotenkin täysin väärin. Miehenä koen empatiaa naisia kohtaan, jotka hoitavat ahkerasti kotia ja perhettä, joskus oman onnellisuutensakin kustannuksella. Tällainen elämä oli hyvin yleistä menneinä vuosikymmeninä, mutta esiintyy sitä edelleenkin. Ehkä enemmän joissakin maaseutuyhteisöissä.

On harvinaista eikä yleistettävissä. Itseäni lähinnä huvittaa olkiukkoilu mitä jotkut tekevät tuosta

Sinä tai minä ei varmaan kumpikaan voida tietää kuinka paljon millaisiakin perheitä on. Meillä molemmilla on oma kokemuksemme. Itse olen ainakin elämäni aikana kohdannut tällaisia perheitä jonkin verran. Se, että se on sun elämänkokemuksella harvinaista, ei ole myöskään yleistettävissä.

No kun se perinteinen perhemalli on sitä, että naisilta viedään vapaus päättää mitä he itse haluavat. Jokainen ikäihmisten parissa työskennellyt tietää, etteivät ne mummot aina kovin kauniisti muistele sitä, kun miehet päätti kaikesta ja alisti.

Avioliitto ja perhemalli on miehen ja naisen välinen ja heillä tyttöjä ja poikia.

Mikä on naisen perheen ja kodin hoitamista oman onnellisuuden kustannuksella? Sulla ei liene tästä omakohtaista kokemusta saati yleisesti pätevää aineistoa. Mihin tuo heittosi perustuu? Mutuun? Urbaaneihin tai maaseutulegendoihin joiden todenperäisyyttä kukaan ei voi vahvistaa? Lapsuuden värittyneisiin kokemuksiin?

Kysyn ihan siksi että tuollaista huuhaata liikkuu nykyään paljon jossa yksittäisistä tarinoista tai legendoista yritetään luoda kuva yleisesti laajalti olemassa olevasta ilmiöstä.