Lue keskustelun säännöt.
Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?
16.01.2023 |
Miksi nykyään ollaan niin paljon vastaan sitä, että perheessä on ns. vanhanaikaiset sukupuoliroolit? Entä, jos molemmat aidosti haluaa niin? Miksi se olisi väärin?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään se vaan on viety niin äärimmäisyyksiin, että tämmöinen perinteinen ja ns "normaali" perhemalli on epänormaalia. Tai oikeastaan sitä on hyvin hankala toteuttaa . Ei äitiyttä tueta tai sitä että nainen hoitaa kodin. Jokapuolelta tulee sitä vihaa ihan tavallista naisenroolia tai vaikka kotirouvaa kohtaan.
Se on järjetöntä.
Ja sinäkin sait enemmän alapeukkuja kuin kannatusta.
On ihan totta että yhteiskunta ja yksittäiset ihmiset patistavat naisia töihin. Naisille ei riitä kodin ja lasten hoitaminen, vaan tämän isohkon työmaan lisäksi pitää olla kokopäivätyö kodin ulkopuolella.
Vanhemmat ovat lopulta hurjan väsyneitä, ja lapset jäävät pakon edessä itseohjautuviksi, tai puhelimella etäohjattavaksi, kun ei kumpikaan vanhemmista ole perään katsomassa. Selviävät tai eivät.
Naisten työssäkäyntiä tasa-arvo perustelee eläkekertymillä, yhteiskunta perustelee verotuloilla, yksittäiset ihmiset perustelee että ei vaan voi noin olla ettei kävisi töissä, loisii miehen lompakolla jne.
Vaikka eläkekertymät voi hoitaa muutoinkin kuin työnantajan kautta, naisten verotulot ovat monilla aloilla todella pienet (pisara meressä) usein paljon pienemmät kuin heidän lastensa aiheuttamat päivähoitokustannukset - ja yksittäiset ihmiset eivät tiedä meidän / minun tulotasoa tai miehen työtilannetta.
Ei perinteistä perhemallia tueta edes puheiden tasolla.
Itse olen kouluikäisten kotiäiti, mies on hyvin paljon matkatyössä eli hoidan tosiaankin yksin kotia ja lapsia, meille molemmille aikuisille sopii hyvin näin ja lapset pitää tätä ihan tavallisena myös.
Minä en tunne ketään toista kotiäitiä esim lasten luokkalaisten vanhemmista, että aika harvinaistahan tämä on.
Lapsiin keskittyvä äiti ei kyllä suomalaisessa kulttuurissa ole mitenkään "perinteinen", ei täällä ole sellaista perhemallia ollut ikinä. Tai jossain vaiheessa sitä on yritetty edistää ja siihen kannustaa, mutta se on ollut mahdollista vain harvoille. Se että molemmat vanhemmat käy töissä (joko kotitilalla tai kodin ulkopuolella) lapset kasvaa siinä sivussa on se perinteinen, tyypillinen malli.
Kyllä se aika tavallista on ollut, että naiset hoitaa lapset. Maalla miehet teki raskaammat peltotyöt, tukkityöt, kalastuksen. Kotiin jäi äiti ja lapset.
No ehkä se on makuasia, voiko sanoa että "lapsiin keskittyvä äiti" tuolloin, kyllä hän joutui keskittymään kotieläinten hoitoon, vaatteiden tekoon, ruoan laittoon ym. Mutta se on työnjako joka oli Suomessa maaseudulla ihan normi vielä 1920-30 luvullakin (saatika sitä ennen). Kaupungistuminen pääsi isommin vauhtiin 1950-60 luvulla.
Kunnallinen päivähoito oli mahdollista vasta 1970-luvulta eteenpäin kaikille työssäkäyville. Sitä ennen oli tulorajat. Jos miehellä oli valtion vakituinen virka (enemmän kuin aivan pienituloinen, ei siis hyvä palkka edes) niin perhe ei ollut oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Eli naisen ei kannattanut käydä töissä kodin ulkopuolella, jos miehellä oli vakituinen työ. Naisen pieni palkka olisi mennyt lapsenhoitajalle.
Tämä siis Suomessa. Tuntekaa historianne, etenkin naiset. Siitä ei ole todellakaan kauan, kun naisen paikka oli hellan ääressä. Päivähoito vasta 1970-luvulta eteenpäin mahdollisti kaikille naisille työn kodin ulkopuolella. Kyllä siihen asti useat äidit on olleet enemmän tai vähemmän "lapsiin keskittyviä" kotiäitejä, halusivat tai eivät.
Kotiäidin tai emännän työtä myös arvostettiin aiemmin ihan toisella tapaa. Kotirouvan kodinhoito oli työ. Haen videolinkin jos vaan löydän vielä.
Nimenomaan olen tutkinut historiaa, mutta minä olen tutustunut enemmän siihen työlaisnaisen näkökulmasta, en virkamiesperheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta tämä yksi mainioimmista, vuodelta 1958, "Perheenemännän työviikko". Huom, työviikko. Sitä ihan todella pidettiin työnä, vaikka nykypäivänä kodin hoito tai asioilla käyminen, ruokaostokset ym, niitä ei pidetä yhtään minään. Ne ovat nykyään itsestäänselvä lisä vielä kokopäiväisen työn päälle. Välillä tuntuu, että tasa-arvoistaminen ampui itseään jalkaan, naiset vapautuivat kotoa kyllä, mutta työmäärä vain kasvoi.
Mutta tässä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/28/perheenemannan-tyoviikko-harki…
Nämä esimerkit nyt kommentoijalle, jonka mielestä Suomessa ei koskaan ole ollutkaan mitään perinteistä kotiäidin roolia käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset sukupuoliroolit on patriarkaatin kehittämä normalisoitu seksuaalifetish. Mikä ihme siinä on kun miehiä tässä maailmassa pelottaa kaikkein eniten tyytyväinen ja onnellinen nainen?
Ja nainen, varsinkin se feministi, on erittäin tyytyväinen ja onnellinen sen takia, että asevelvollisuus määräytyy ikivanhojen sukupuoliroolien perusteella.
Parisuhteessa pariskunta päättää itse miten elävät. Eli eivät nuo perinteiset roolit ole mitenkään väärin. Väärin on se, jos joku yritetään vasten tahtoaan pakottaa johonkin rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän voitais kannustaa naisia huolehtimaan ensisijaisesti perheestä. Eikä jatkuvasti tuutattais sitä painetta lähteä töihin. Onnelliset ja tasapainoiset lapset kun saa päästää kotipesästä maailmalle, niin sen isompaa saavutusta ei ole.
Miksi juurinaisia? Miksi ei miehiä?
Miksi perheellistyminen on aina naiselta pois? Meinaan, kotona oleminen näkyy mm. pienessä eläkkeessä.Tämä lasten hoitaminen kotona (ja siten syntyneet säästöt yhteiskunnalle mm. päiväkotikuluissa) voitaisiinkin kompensoida näille kotiäideille sitten pienenä ekstrana kansaneläkkeessä. Työtähän sekin on ja säästöä päiväkodeissa.
Yhden lapsen hoito maksaa noin 3000e kuukausi. Joten jos äideille maksaisi sen 3000e kuussa jokaisesta lapsesta niin varmasti löytyisi halukkaita kotiäitejä.
Miksi omien lasten hoidosta pitäisi maksaa?
Miksi jonkun ihmisen pitäisi yksin maksaa tulevan sukupolven kustannukset? Tarkoitan siis, että oikesti se, että joku tekee lapsia on satsaus tulevaisuuteen, ne lapset on tulevia veronmaksajia joilla kustannetaan tulevaisuudessa koulut ja terveydenhoito ym. Miksi siis yksittäisen naisen pitääisi urata koko elämänsä siihen, että ilman mitään korvausta kasvattaa tulevaa sukupolvea, josta ME KAIKKI hyödytään.
Kun lasta on syötetty ja hoidettu 18 vuotta se lähtee kotoa pois ja menee töihin (opiskelemaan) ja alkaa maksamaan veroja ja pyörittää osaltaan tämän yhteiskunnan rattaita.
Miksi jonkun ihmisen pitäisi tämä yksin kustantaa ja setten kaikki kuitenkin hyötyy tästä uudesta tulokkaasta työmarkkinoilla/veronmaksajana.
Tämä on aika osuva kysymys! Aivan, miksi kaikki kaadetaan naisen varaan.
Minäpä kerron. Se on yhteiskunnan (ml. yritykset) tapa saada lähes ilmaiseksi tuotettua uusi sukupolvi. Kapitalismi on pitkään perustunut tähän kuvioon. Jos naiset ovat työelämässä, niin yhteiskunnan niskoille tulee järjestää päivähoito yms., tai sitten pitää yritysten maksaa paljon korkeampia palkkoja, että vanhemmat voivat kustantaa lastenhoidon.
Mutta fiksuinta on narrata naiset ilmaiseksi tekemään tämä työ. Se tehdään vetoamalla heidän tunteisiinsa, luomalla julkisesti äitimyyttiä, sysäämällä paineita ja vaatimuksia heidän kontolleen. (Kukaan ei syyllistä eikä paljon kiinnitä huomiota isiin, jotka eivät osallistu lastensa hoitamiseen saati edes kotoa karattuaan elatusmaksuijen maksamiseen).
Suomessa olemme nyt tiukassa tilanteessa muutenkin, koska naiset ovat suurelta osin töissä, työelämän vaatimukset ovat koko ajan kasvaneet, yhteiskunnan kulut kasvaneet (päivähoito), mutta yritykset sen sijaan pyrkivät maksamaan yhä pienempää palkkaa.
Paljonkaan ei julkisuudessa olla huolissaan siitä, miten lasten hoitaminen kotona edes alle 3 vuotta vaikuttaa naisten tuloihin, urakehitykseen ja tulevaan työeläkkeeseen. Nuorten naisten kannattaa ehdottomasti nostaa näitä aiheita esiin yhä uudestaan. Jos nyt edes saataisiin aluksi jaettua syntyvän lapsen kustannukset työelämässä sekä äidin ETTÄ ISÄN työnanajille tasan, ei vaan äidin. Se olisi hyvä alku.
Amen.
Lopettakaa nyt ensin se lasten omiminen heti alusta ja antakaa miesten hoitaa lapsiaan omalla tavallaan. Ei siitä tarvitse mitään spektaakkelia rakentaa jos mies hoitaa, suurin osa teistä ei vain luota ja on sitä mieltä että ainoastaan äiti tietää ja osaa lukea lapsen tarpeet. Tasapuolisuuteen ihan 50/50 ei monessakaan asiassa kannata keskittyä vaan siihen mikä on järkevää ja aiheuttaa vähiten järjestelyjä. Kyllä ne ovat töissä käyviä naisia jotka ihmettelevät missä ja kuka hoitaa lapsia jos itse äitinä olet työmaalla ja kerrot lasten sairastavan. Ihan on minulla mieskin joka on vielä lasteni isä, oli kolmannen synnyttyä suuremmassa vetovastuussa lapsista kuin minä. Itse tulen vanhoillisesta suvusta mutta sieläkin miehet ottivat ja hoitivat meitä lapsia siinä tilan töiden sivussa ja samalla opittiin paljon sellaista tietoa ja taitoja mitä ei koulunpenkillä jaeta. Ei silloin puhuttu hoitamisesta vaan mukaan ottamisesta niin kuvitellaanko siksi nykyään ettei miehet sitten koskaan mitenkään osallistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään se vaan on viety niin äärimmäisyyksiin, että tämmöinen perinteinen ja ns "normaali" perhemalli on epänormaalia. Tai oikeastaan sitä on hyvin hankala toteuttaa . Ei äitiyttä tueta tai sitä että nainen hoitaa kodin. Jokapuolelta tulee sitä vihaa ihan tavallista naisenroolia tai vaikka kotirouvaa kohtaan.
Se on järjetöntä.
Ja sinäkin sait enemmän alapeukkuja kuin kannatusta.
On ihan totta että yhteiskunta ja yksittäiset ihmiset patistavat naisia töihin. Naisille ei riitä kodin ja lasten hoitaminen, vaan tämän isohkon työmaan lisäksi pitää olla kokopäivätyö kodin ulkopuolella.
Vanhemmat ovat lopulta hurjan väsyneitä, ja lapset jäävät pakon edessä itseohjautuviksi, tai puhelimella etäohjattavaksi, kun ei kumpikaan vanhemmista ole perään katsomassa. Selviävät tai eivät.
Naisten työssäkäyntiä tasa-arvo perustelee eläkekertymillä, yhteiskunta perustelee verotuloilla, yksittäiset ihmiset perustelee että ei vaan voi noin olla ettei kävisi töissä, loisii miehen lompakolla jne.
Vaikka eläkekertymät voi hoitaa muutoinkin kuin työnantajan kautta, naisten verotulot ovat monilla aloilla todella pienet (pisara meressä) usein paljon pienemmät kuin heidän lastensa aiheuttamat päivähoitokustannukset - ja yksittäiset ihmiset eivät tiedä meidän / minun tulotasoa tai miehen työtilannetta.
Ei perinteistä perhemallia tueta edes puheiden tasolla.
Itse olen kouluikäisten kotiäiti, mies on hyvin paljon matkatyössä eli hoidan tosiaankin yksin kotia ja lapsia, meille molemmille aikuisille sopii hyvin näin ja lapset pitää tätä ihan tavallisena myös.
Minä en tunne ketään toista kotiäitiä esim lasten luokkalaisten vanhemmista, että aika harvinaistahan tämä on.
Lapsiin keskittyvä äiti ei kyllä suomalaisessa kulttuurissa ole mitenkään "perinteinen", ei täällä ole sellaista perhemallia ollut ikinä. Tai jossain vaiheessa sitä on yritetty edistää ja siihen kannustaa, mutta se on ollut mahdollista vain harvoille. Se että molemmat vanhemmat käy töissä (joko kotitilalla tai kodin ulkopuolella) lapset kasvaa siinä sivussa on se perinteinen, tyypillinen malli.
Kyllä se aika tavallista on ollut, että naiset hoitaa lapset. Maalla miehet teki raskaammat peltotyöt, tukkityöt, kalastuksen. Kotiin jäi äiti ja lapset.
No ehkä se on makuasia, voiko sanoa että "lapsiin keskittyvä äiti" tuolloin, kyllä hän joutui keskittymään kotieläinten hoitoon, vaatteiden tekoon, ruoan laittoon ym. Mutta se on työnjako joka oli Suomessa maaseudulla ihan normi vielä 1920-30 luvullakin (saatika sitä ennen). Kaupungistuminen pääsi isommin vauhtiin 1950-60 luvulla.
Kunnallinen päivähoito oli mahdollista vasta 1970-luvulta eteenpäin kaikille työssäkäyville. Sitä ennen oli tulorajat. Jos miehellä oli valtion vakituinen virka (enemmän kuin aivan pienituloinen, ei siis hyvä palkka edes) niin perhe ei ollut oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Eli naisen ei kannattanut käydä töissä kodin ulkopuolella, jos miehellä oli vakituinen työ. Naisen pieni palkka olisi mennyt lapsenhoitajalle.
Tämä siis Suomessa. Tuntekaa historianne, etenkin naiset. Siitä ei ole todellakaan kauan, kun naisen paikka oli hellan ääressä. Päivähoito vasta 1970-luvulta eteenpäin mahdollisti kaikille naisille työn kodin ulkopuolella. Kyllä siihen asti useat äidit on olleet enemmän tai vähemmän "lapsiin keskittyviä" kotiäitejä, halusivat tai eivät.
Kotiäidin tai emännän työtä myös arvostettiin aiemmin ihan toisella tapaa. Kotirouvan kodinhoito oli työ. Haen videolinkin jos vaan löydän vielä.
Minulla on näitä 70 luvulla lapsuutensa eläneitä kumppaneita ollut ja heidät on jätetty ihan taaperoiässä jo yksin kotiin. Laitettu vain termokseen ruokaa ja jätetty eväät ja ovat olleet kotona yksin vanhempien työpäivän. Ex kun meni ekaluokalle 80 luvulla niin hän oli se joka hoiti pikkusisarensa vaipan vaihdot ja aamusyöttämiset sekä vei hoitoon, koska vanhemmat meni aikaisin töihin. Joten 70 luvulla päivähoidon vastine oli heitteillejättö, mutta ei naiset työntekoa jättäneet välistä. Sitä lasta siten katsoi joku sivusilmällä, naapurin mummo, naapurit. Hengissä selvisi jos selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään se vaan on viety niin äärimmäisyyksiin, että tämmöinen perinteinen ja ns "normaali" perhemalli on epänormaalia. Tai oikeastaan sitä on hyvin hankala toteuttaa . Ei äitiyttä tueta tai sitä että nainen hoitaa kodin. Jokapuolelta tulee sitä vihaa ihan tavallista naisenroolia tai vaikka kotirouvaa kohtaan.
Se on järjetöntä.
Ja sinäkin sait enemmän alapeukkuja kuin kannatusta.
On ihan totta että yhteiskunta ja yksittäiset ihmiset patistavat naisia töihin. Naisille ei riitä kodin ja lasten hoitaminen, vaan tämän isohkon työmaan lisäksi pitää olla kokopäivätyö kodin ulkopuolella.
Vanhemmat ovat lopulta hurjan väsyneitä, ja lapset jäävät pakon edessä itseohjautuviksi, tai puhelimella etäohjattavaksi, kun ei kumpikaan vanhemmista ole perään katsomassa. Selviävät tai eivät.
Naisten työssäkäyntiä tasa-arvo perustelee eläkekertymillä, yhteiskunta perustelee verotuloilla, yksittäiset ihmiset perustelee että ei vaan voi noin olla ettei kävisi töissä, loisii miehen lompakolla jne.
Vaikka eläkekertymät voi hoitaa muutoinkin kuin työnantajan kautta, naisten verotulot ovat monilla aloilla todella pienet (pisara meressä) usein paljon pienemmät kuin heidän lastensa aiheuttamat päivähoitokustannukset - ja yksittäiset ihmiset eivät tiedä meidän / minun tulotasoa tai miehen työtilannetta.
Ei perinteistä perhemallia tueta edes puheiden tasolla.
Itse olen kouluikäisten kotiäiti, mies on hyvin paljon matkatyössä eli hoidan tosiaankin yksin kotia ja lapsia, meille molemmille aikuisille sopii hyvin näin ja lapset pitää tätä ihan tavallisena myös.
Minä en tunne ketään toista kotiäitiä esim lasten luokkalaisten vanhemmista, että aika harvinaistahan tämä on.
Lapsiin keskittyvä äiti ei kyllä suomalaisessa kulttuurissa ole mitenkään "perinteinen", ei täällä ole sellaista perhemallia ollut ikinä. Tai jossain vaiheessa sitä on yritetty edistää ja siihen kannustaa, mutta se on ollut mahdollista vain harvoille. Se että molemmat vanhemmat käy töissä (joko kotitilalla tai kodin ulkopuolella) lapset kasvaa siinä sivussa on se perinteinen, tyypillinen malli.
Kyllä se aika tavallista on ollut, että naiset hoitaa lapset. Maalla miehet teki raskaammat peltotyöt, tukkityöt, kalastuksen. Kotiin jäi äiti ja lapset.
No ehkä se on makuasia, voiko sanoa että "lapsiin keskittyvä äiti" tuolloin, kyllä hän joutui keskittymään kotieläinten hoitoon, vaatteiden tekoon, ruoan laittoon ym. Mutta se on työnjako joka oli Suomessa maaseudulla ihan normi vielä 1920-30 luvullakin (saatika sitä ennen). Kaupungistuminen pääsi isommin vauhtiin 1950-60 luvulla.
Kunnallinen päivähoito oli mahdollista vasta 1970-luvulta eteenpäin kaikille työssäkäyville. Sitä ennen oli tulorajat. Jos miehellä oli valtion vakituinen virka (enemmän kuin aivan pienituloinen, ei siis hyvä palkka edes) niin perhe ei ollut oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Eli naisen ei kannattanut käydä töissä kodin ulkopuolella, jos miehellä oli vakituinen työ. Naisen pieni palkka olisi mennyt lapsenhoitajalle.
Tämä siis Suomessa. Tuntekaa historianne, etenkin naiset. Siitä ei ole todellakaan kauan, kun naisen paikka oli hellan ääressä. Päivähoito vasta 1970-luvulta eteenpäin mahdollisti kaikille naisille työn kodin ulkopuolella. Kyllä siihen asti useat äidit on olleet enemmän tai vähemmän "lapsiin keskittyviä" kotiäitejä, halusivat tai eivät.
Kotiäidin tai emännän työtä myös arvostettiin aiemmin ihan toisella tapaa. Kotirouvan kodinhoito oli työ. Haen videolinkin jos vaan löydän vielä.
Ennen 70-lukua kaupungeissa oli maalta tulleita kotiapulaisia, kouluttamattomia maalaistyttöjä hoitamassa lapsia.
Lisäksi 60- ja 70-luvulla vasta maalta muutettiin kaupunkeihin merkittävästi. Sitä ennen enemmistö suomalaisista asui maalla. Maalla ei ollut kotiäitejä juurikaan vaan tilan töitä tekivät sekä naiset että miehet. Äidin arvokasta työpanosta ei kannattanut uhrata lastenhoitoon, vaan se oli vanhusten ja muiden vähemmän kykenevien työtä.
Päivähoito laahasi aina jäljessä suhteessa tarpeeseen. 70-luvulla kunnallinen päivähoito oli vain pienituloisille. Enemmistö, joka ei saanut kunnallista päivähoitopaikkaa joutui maksamaan hoidosta enemmän ja perhepäivähoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluillakin.
Emäntäkoulussa opetettiin lastenhoito, ruoanlaitto, kodinhoito. Emäntäkoulu oli kaikille naisille avoin, kotirouville ja maatalon emännille yhtälailla.
Kyllä nämä kuuluivat myös maatalon emännälle. Ja ihan konkreettisesti käytännössä 1970-luvulla maalla asuneena lapsena asiat myös nähneenä. Naiset kävi aamunavetalla toki, mutta ei välttämättä silti ollut ketään muuta hoitamaan lapsia. Lapset ja koti hoidettiin aamunavetan jälkeen.
Me varmaan nyt puhutaan sikin sokin eri aikakausista. 1900-luvun alussa asutiin varmaan vielä koko suku samassa pihapiirissä, mutta ei se ollut mikään automaatio enää 1960-70 luvuilla. Omalla kylällä ei ainoassakaan maatalossa ollut isovanhemmat enää mukana tilanhoidossa, tai lastenhoidossa, ne vanhukset asuivat muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten "perinteinen" on perhemallista puhuttaessa monille synonyymi hyvälle ja toimivalle. Kuitenkin kaikessa muussa perinteinen ei olekaan enää niin hyvä. Harva esim. haikailee takaisin sääty-yhteiskuntaan jossa yläluokalla olisi käytännössä valta eikä demokratiaa nykymielessä ollut. Tai vaikkapa yhteiskuntaa jossa lainsäädäntö perustuisi lähes suoraan johonkin uskontoon. Kuitenkin nuo ovat niitä perinteisiä yhteiskuntamalleja jos mitkä ja nykyisen kaltaiset yksilönvapaudet ja demokratia vain lyhyt pätkä.
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta tämä yksi mainioimmista, vuodelta 1958, "Perheenemännän työviikko". Huom, työviikko. Sitä ihan todella pidettiin työnä, vaikka nykypäivänä kodin hoito tai asioilla käyminen, ruokaostokset ym, niitä ei pidetä yhtään minään. Ne ovat nykyään itsestäänselvä lisä vielä kokopäiväisen työn päälle. Välillä tuntuu, että tasa-arvoistaminen ampui itseään jalkaan, naiset vapautuivat kotoa kyllä, mutta työmäärä vain kasvoi.
Mutta tässä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/28/perheenemannan-tyoviikko-harki…
Nämä esimerkit nyt kommentoijalle, jonka mielestä Suomessa ei koskaan ole ollutkaan mitään perinteistä kotiäidin roolia käytössä.
Siteeraat mainosfilmiä 50-luvulta. Mainoksissa esitettiin asioita sen mukaan, mitä haaveiltiin. Enemmistö suomalaisista asui maalla 50-luvulla. Maalla äidit tekit maataloustöitä.
Kaupungeissa työläisäideillä ei ollut varaa jäädä kotiin. Oma mummoni kävi töissä 50-luvulla, silloin apuna oli kotiapulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmat puolisot sitä haluavat, miksi ihmeessä se olisi väärin? Joskus tuntuu, että nykyisessä vapauden ja yksilöllisyyden ilmapiirissä raamit alkavat olla ennennäkemättömän ahtaat.
Vierailija kirjoitti:
Valistusfilmejä 1940-1960 lukujen kotirouville
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/20/valistusfilmeissa-koti-oli-ema…
Niin, nämä on just sitä lobbausta jota jotkut järjestöt just näillä vuosikymmeninä harrasti. Yritettiin ajaa kovastikin tätä Amerikasta opittua kotirouva-aatetta Suomeenkin, mutta ei se vaan ihan kunnolla koskaan ottanut tuulta alleen kun yhteiskunta oli monella tapaa niin erilainen. Nuo 40-60-luvut oli siis tämän "perinteisen perhemallin" vuosikymmenet Suomessa, sitä ennen ja sen jälkeen on ollut toisenlaista. Tuon ajan perinnöksi on jäänyt tämä nykyinen uraäitiyden ja kotiäitiyden vastakkainasettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään se vaan on viety niin äärimmäisyyksiin, että tämmöinen perinteinen ja ns "normaali" perhemalli on epänormaalia. Tai oikeastaan sitä on hyvin hankala toteuttaa . Ei äitiyttä tueta tai sitä että nainen hoitaa kodin. Jokapuolelta tulee sitä vihaa ihan tavallista naisenroolia tai vaikka kotirouvaa kohtaan.
Se on järjetöntä.
Ja sinäkin sait enemmän alapeukkuja kuin kannatusta.
On ihan totta että yhteiskunta ja yksittäiset ihmiset patistavat naisia töihin. Naisille ei riitä kodin ja lasten hoitaminen, vaan tämän isohkon työmaan lisäksi pitää olla kokopäivätyö kodin ulkopuolella.
Vanhemmat ovat lopulta hurjan väsyneitä, ja lapset jäävät pakon edessä itseohjautuviksi, tai puhelimella etäohjattavaksi, kun ei kumpikaan vanhemmista ole perään katsomassa. Selviävät tai eivät.
Naisten työssäkäyntiä tasa-arvo perustelee eläkekertymillä, yhteiskunta perustelee verotuloilla, yksittäiset ihmiset perustelee että ei vaan voi noin olla ettei kävisi töissä, loisii miehen lompakolla jne.
Vaikka eläkekertymät voi hoitaa muutoinkin kuin työnantajan kautta, naisten verotulot ovat monilla aloilla todella pienet (pisara meressä) usein paljon pienemmät kuin heidän lastensa aiheuttamat päivähoitokustannukset - ja yksittäiset ihmiset eivät tiedä meidän / minun tulotasoa tai miehen työtilannetta.
Ei perinteistä perhemallia tueta edes puheiden tasolla.
Itse olen kouluikäisten kotiäiti, mies on hyvin paljon matkatyössä eli hoidan tosiaankin yksin kotia ja lapsia, meille molemmille aikuisille sopii hyvin näin ja lapset pitää tätä ihan tavallisena myös.
Minä en tunne ketään toista kotiäitiä esim lasten luokkalaisten vanhemmista, että aika harvinaistahan tämä on.
Lapsiin keskittyvä äiti ei kyllä suomalaisessa kulttuurissa ole mitenkään "perinteinen", ei täällä ole sellaista perhemallia ollut ikinä. Tai jossain vaiheessa sitä on yritetty edistää ja siihen kannustaa, mutta se on ollut mahdollista vain harvoille. Se että molemmat vanhemmat käy töissä (joko kotitilalla tai kodin ulkopuolella) lapset kasvaa siinä sivussa on se perinteinen, tyypillinen malli.
Kyllä se aika tavallista on ollut, että naiset hoitaa lapset. Maalla miehet teki raskaammat peltotyöt, tukkityöt, kalastuksen. Kotiin jäi äiti ja lapset.
No ehkä se on makuasia, voiko sanoa että "lapsiin keskittyvä äiti" tuolloin, kyllä hän joutui keskittymään kotieläinten hoitoon, vaatteiden tekoon, ruoan laittoon ym. Mutta se on työnjako joka oli Suomessa maaseudulla ihan normi vielä 1920-30 luvullakin (saatika sitä ennen). Kaupungistuminen pääsi isommin vauhtiin 1950-60 luvulla.
Kunnallinen päivähoito oli mahdollista vasta 1970-luvulta eteenpäin kaikille työssäkäyville. Sitä ennen oli tulorajat. Jos miehellä oli valtion vakituinen virka (enemmän kuin aivan pienituloinen, ei siis hyvä palkka edes) niin perhe ei ollut oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon. Eli naisen ei kannattanut käydä töissä kodin ulkopuolella, jos miehellä oli vakituinen työ. Naisen pieni palkka olisi mennyt lapsenhoitajalle.
Tämä siis Suomessa. Tuntekaa historianne, etenkin naiset. Siitä ei ole todellakaan kauan, kun naisen paikka oli hellan ääressä. Päivähoito vasta 1970-luvulta eteenpäin mahdollisti kaikille naisille työn kodin ulkopuolella. Kyllä siihen asti useat äidit on olleet enemmän tai vähemmän "lapsiin keskittyviä" kotiäitejä, halusivat tai eivät.
Kotiäidin tai emännän työtä myös arvostettiin aiemmin ihan toisella tapaa. Kotirouvan kodinhoito oli työ. Haen videolinkin jos vaan löydän vielä.
Ennen 70-lukua kaupungeissa oli maalta tulleita kotiapulaisia, kouluttamattomia maalaistyttöjä hoitamassa lapsia.
Lisäksi 60- ja 70-luvulla vasta maalta muutettiin kaupunkeihin merkittävästi. Sitä ennen enemmistö suomalaisista asui maalla. Maalla ei ollut kotiäitejä juurikaan vaan tilan töitä tekivät sekä naiset että miehet. Äidin arvokasta työpanosta ei kannattanut uhrata lastenhoitoon, vaan se oli vanhusten ja muiden vähemmän kykenevien työtä.
Päivähoito laahasi aina jäljessä suhteessa tarpeeseen. 70-luvulla kunnallinen päivähoito oli vain pienituloisille. Enemmistö, joka ei saanut kunnallista päivähoitopaikkaa joutui maksamaan hoidosta enemmän ja perhepäivähoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluillakin.
Emäntäkoulussa opetettiin lastenhoito, ruoanlaitto, kodinhoito. Emäntäkoulu oli kaikille naisille avoin, kotirouville ja maatalon emännille yhtälailla.
Kyllä nämä kuuluivat myös maatalon emännälle. Ja ihan konkreettisesti käytännössä 1970-luvulla maalla asuneena lapsena asiat myös nähneenä. Naiset kävi aamunavetalla toki, mutta ei välttämättä silti ollut ketään muuta hoitamaan lapsia. Lapset ja koti hoidettiin aamunavetan jälkeen.
Me varmaan nyt puhutaan sikin sokin eri aikakausista. 1900-luvun alussa asutiin varmaan vielä koko suku samassa pihapiirissä, mutta ei se ollut mikään automaatio enää 1960-70 luvuilla. Omalla kylällä ei ainoassakaan maatalossa ollut isovanhemmat enää mukana tilanhoidossa, tai lastenhoidossa, ne vanhukset asuivat muualla.
60- ja 70-luvulla maaseutu tyhjeni, vähemmistö suomalaisista enää oli maataloudessa elantonsa ansaitsevia. Ihmiset muuttivat lähiöihin ja maalta muuttaneet äidit menivät töihin.
Päivähoitopaikkapula oli kuuma poliittinen kysymys, kun kaupungeissa naiset menivät töihin kodin ulkopuolelle, mutta hoitopaikkoja ei tarjottu vastaavasti. Lapsia jouduttiin hoitamaan tilapäisten hoitotätien ja muiden järjestelyjen avulla, jos päivähoitopaikkaa ei löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta tämä yksi mainioimmista, vuodelta 1958, "Perheenemännän työviikko". Huom, työviikko. Sitä ihan todella pidettiin työnä, vaikka nykypäivänä kodin hoito tai asioilla käyminen, ruokaostokset ym, niitä ei pidetä yhtään minään. Ne ovat nykyään itsestäänselvä lisä vielä kokopäiväisen työn päälle. Välillä tuntuu, että tasa-arvoistaminen ampui itseään jalkaan, naiset vapautuivat kotoa kyllä, mutta työmäärä vain kasvoi.
Mutta tässä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/28/perheenemannan-tyoviikko-harki…
Nämä esimerkit nyt kommentoijalle, jonka mielestä Suomessa ei koskaan ole ollutkaan mitään perinteistä kotiäidin roolia käytössä.
Jos viitsisit vähän tarkemmin perehtyä historiaan niin huomaisit, ettei asiat tosielämässä menneet ihan niinkuin näissä utopistisissa mainosvideoissa. Ja siis, onko nyt niin että just tuo 40-, 50- ja 60- luvun tietyn piirin ideaali perhemalli siis se "perinteinen", ei se mitä on ollut näitä kolmea vuosikymmentä edeltävät vuosikymmenet olleet eikä sitä seuraavat vuosikymmenet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset sukupuoliroolit on patriarkaatin kehittämä normalisoitu seksuaalifetish. Mikä ihme siinä on kun miehiä tässä maailmassa pelottaa kaikkein eniten tyytyväinen ja onnellinen nainen?
Ja nainen, varsinkin se feministi, on erittäin tyytyväinen ja onnellinen sen takia, että asevelvollisuus määräytyy ikivanhojen sukupuoliroolien perusteella.
Eiköhän ne ole nimenomaan konservatiiviset puolueet, ne samat joiden arvomaailmaan kuuluvat perinteiset parisuhdemallit, jotka ajavat nykyistä asevelvollisuusmallia. Vai oletko eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Poikkeavuus ja woke on muotia. Kannattaa kasvattaa lapsesta mahdollisimman poikkeava. Mitä feikimpi, sitä parempi.
Kun kouluja ja oppilaita ongelmineen katselee, niin tulokset näkyvät jo selvästi, joka toinen on ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikkeavuus ja woke on muotia. Kannattaa kasvattaa lapsesta mahdollisimman poikkeava. Mitä feikimpi, sitä parempi.
Kun kouluja ja oppilaita ongelmineen katselee, niin tulokset näkyvät jo selvästi, joka toinen on ihan sekaisin.
miesvihan syytä ilmiselvästi
Kaikki lähtee sota-ajoista.
Siitä noustiin koko ajan parempaan suuntaan ja 80-luvulle tullessa saavutettiin "täydellisyys".
Tällöin jokaisella halukkaalla oli hyvä työ, jokaisella oli isä ja äiti, lapset voivat hyvin, kouluissa oli asiat hyvin, kaikki maksoi hyvin kohtuullisesti jne jne jne...
Sitten Neuvostoliitto hajosi - lama - laman jälkihöyryissä eu ja euro ja sitten alkoikin jo tulla väkeä muualta ja woke-kulttuuri ja jokaisella vuosikymmenellä asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, siis täysin päin vastoin kuin 50-luvulta 80-luvulle tullessa.
Valitettavasti alamäki vaikuttaa vain kiihtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee sota-ajoista.
Siitä noustiin koko ajan parempaan suuntaan ja 80-luvulle tullessa saavutettiin "täydellisyys".
Tällöin jokaisella halukkaalla oli hyvä työ, jokaisella oli isä ja äiti, lapset voivat hyvin, kouluissa oli asiat hyvin, kaikki maksoi hyvin kohtuullisesti jne jne jne...
Sitten Neuvostoliitto hajosi - lama - laman jälkihöyryissä eu ja euro ja sitten alkoikin jo tulla väkeä muualta ja woke-kulttuuri ja jokaisella vuosikymmenellä asiat ovat menneet huonompaan suuntaan, siis täysin päin vastoin kuin 50-luvulta 80-luvulle tullessa.
Valitettavasti alamäki vaikuttaa vain kiihtyvän.
No ei tuollaista ollut kuin niissä kultaisissa muistoissa. Jokaiselle ei ollut työtä eikä varsinkaan hyvää, eroperheitä oli jo paljon, lapset voivat jo silloin huonosti (esim. liiman imppaus oli aika yleistä), moni asia maksoi paljon nykyistä enemmän (autot, elektroniikka, lentäminen jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikkeavuus ja woke on muotia. Kannattaa kasvattaa lapsesta mahdollisimman poikkeava. Mitä feikimpi, sitä parempi.
Kun kouluja ja oppilaita ongelmineen katselee, niin tulokset näkyvät jo selvästi, joka toinen on ihan sekaisin.
No ei ole. Ihan tutkimustenkin mukaan lapset ja nuoret voivat monin osin paremmin kuin koskaan ennen. Sitten on se pieni vähemmistö jonka ongelmat ovat usein pahempia kuin ennen. Ennen siis voitiin tasaisemmin "ihan ok", nyt se enemmistö voi entistä paremmin mutta vähemmistö entistä huonommin.
Ennen 70-lukua kaupungeissa oli maalta tulleita kotiapulaisia, kouluttamattomia maalaistyttöjä hoitamassa lapsia.
Lisäksi 60- ja 70-luvulla vasta maalta muutettiin kaupunkeihin merkittävästi. Sitä ennen enemmistö suomalaisista asui maalla. Maalla ei ollut kotiäitejä juurikaan vaan tilan töitä tekivät sekä naiset että miehet. Äidin arvokasta työpanosta ei kannattanut uhrata lastenhoitoon, vaan se oli vanhusten ja muiden vähemmän kykenevien työtä.
Päivähoito laahasi aina jäljessä suhteessa tarpeeseen. 70-luvulla kunnallinen päivähoito oli vain pienituloisille. Enemmistö, joka ei saanut kunnallista päivähoitopaikkaa joutui maksamaan hoidosta enemmän ja perhepäivähoitajia etsittiin kauppojen ilmoitustauluillakin.