Voiko ns. normaali lapsi saada toimintaterapiaa? Vai ovat aina ns. erityslapia esim- asperger?

näin meillä lahdessa, päiväkodin psykologin lähetteellä mentiin lasten neurologian osastolle tutkimuksiin ja lääkäri oli sitä mieltä ettei mitään poikkeavaa ole eikä tarvetta millekkään terapioille tai jatko tutkimuksille ole, mutta tämä toiminta terapeutti kun nyt itse päätti kumota lääkärin päätöksen ja haluaa lapsen toiminta terapiaan. vaikka sanoin ettei ole tarpeellista.

Kyllä päällisin puolin terve lapsi voi päästä toimintaterapiaan hyvinkin pienten ongelmien takia. Ei tarvitse välttämättä olla mitään diagnoosia, voi olla joku pikku asia jota halutaan vain selvitellä enemmän.

Meillä saatiin 15 kerran sarja vielä tutkimusten jälkeenkin. Diagnoosia ei ole eikä tule, mutta motoriikkaan tueksi toimintaterapiaa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2006 klo 11:10"]

[/quote]

Me saatiin diagnoosi sairaalasta josta lähti paperit tänne kunnan lääkärille joka päättää antaako maksusitoumuksen terapioihin. ja antoihan se. Ei ole oikeastaan vaihtoehtoja kun papreit on täynnä diagnooseja. Viime talvena opli 20 käyntiä, jatkuu nyt ainakin samalla määrällä.

En rehellisesti osannut edes ajatella etteikö terpaiaa saisi jos sitä kerran tarvitsee. Onpa ikävää :(

Meillä on saatu sekä puhe- että toimintaterapiaa nuvolan lähetteellä. Neuvola taas antoi lähetteen, koska äiti pyysi. Ensin oli kummassakin tällainen kartoituskerta, jonka jälkeen todettiin, että odotetaan vielä puoli vuotta. Sitten soitin ja sain molempiin viiden kerran jakson. Puheterapiaa jatkettiin (r puuttuu) mutta toimintaterapia lopetettiin ja todettiin, että lapsi on molempikätinen.

Kyllä otan itselleni vähän krediittiä näistä, koska ilmaisin huoleni ensin neuvolassa ja sen jälkeen useampaan otteeseen terapeutille ja pyysin aina jatkoa. Toimintaterapeutille sain vielä vuoden jälkeen kartoituskerran, kun lapsen kynäote oli edelleen hukassa/hankala.

Juu, olen varmaan hysteerisen mamman maineessa mutta mieluummin varman päälle kuin ei mitään. Mitään diagnoosia tai lääkärikäyntiä ei saatu eikä tarvittu.

voi olla vanhempien aktiivisuudesta kiinni?



Tietenkin siinä mielessä, että terapiaa täytyy hakea ja sinne täytyy mennä, mutta jos ei kunnalla ole rahaa, niin vanhempien aktiivisuus ei voi sitä muuttaa.



Meidän kunnassa on ainakin sellainen periaate, että annetaan kaikille vähän eli koska lapsemme on jo saanut tietyn määrän säännöllistä toimintaterapiaa, ei enempää voi saada. Jos aiemmin ei toimintaterapiaa olisi saatu ja taidot olisivat ne mitkä nyt on, hän sen ehdottomasti saisi. Ja kyse ei ole siitä, etteikö terapia olisi auttanut.



Se järjestöjen tukema toimintaterapia on kyllä melko harvinaista.



Jos terapian saaminen on vanhempien päättäväisyydestä kiinni, mitä en tosin usko, tarkoittaa se sitä, että röyhkeydellä saa ja samalla talloo hiljaiset alleen.



t. se haistattelija

Lapsi voidaan ohjata esim neuvolasta kunnalliseen toimintaterapia arvioon ja jos hänellä todetaan vaikka puutteelliset kynätaidot hän käy toimintaterapiassa, joitakin kertoja tai vaikka vuoden. Mutta tiiviimpään terapiaan tarvitaan diagnosi ja silloin kuntouttajana on Kela ja terapeuti on yksityinen. Tällöin vanhempien ei tarvitse kuljettaa lasta terapiaan vaan terapeutti käy päiväkodissa tai kotona. Tällöin maksetaan myös hoitorahaa vanhemmille. Kun on aktiivinen saa asioita menemään läpi mutta kyllä ne lääkäreiden ja terapeuttien lausunnot kuitenkin painavat hakemuksissa aika paljon. Ja valitettavasti kaikki tarvitsevat eivät terapiaa saa...

Halusi nähdä nuoremman veljen ja siitä alkoi puheterapia. Puheterapeutti ohjasi sitten myös toimintaterapiaan. Lapsi käynyt molemmissa vuoronperään n. puolivuotta kerrallaan ja sitä jatkunut nyt kohta neljävuotta.

Ainahan se ei onnistu, mutta kannattaa ihan oikeasti kokeilla ennenkuin sanoo ettei se ole mahdollista ja haistattele kakkoja.



Eiks juu? : )

ps. lapsensa (ja omia asioita) tulee ajaa pontevasti! Jos ja kun tämä " hyvinvointivaltio" meitä näinkin välinpitämättömästi kohtelee!



T. se sama " röyhkeä" 5 & 7

Diagnoosi tulee kreikan kielen sanasta diagnosis, jonka merkitys on päätös, ratkaisu, tuomio.

kela.



Mutta sitä varten täytyy sitten olla lääkärin lähete muualta kuin terveyskeskuksesta



Vanhempien aktiivisuutta tarvitaan näissä asioissa... asiat eivät etene , jos niiden vireillä olosta ei pidä kiinni ja hoputa eteenpäin....

Kerroin neuvolassa että epäilen että tytössä on jotain " erikoista" . Mainitsin vain hienomotoriikan, vaikka oikeasti tytössä on kyllä ilmennyt paljon erityislapseen viittaavaa. Pääsimme siitä sitten lääkärille joka puolestaan kirjoitti lähetteen neuvolapsykologille. Psykologi jutteli meidän kanssamme, oli tytön kanssa yksin ja sieltä saimme lähetteen toimintaterapiaan yksityiselle x10.



Kävimme taas syksyllä psykologilla uusintakäynnillä ja tällöin kävimme taas kaikki asiat läpi (mm. hienomotoriikka, ääniyliherkkyys, jumittuminen, puheen ymmärtämisessä ongelmia jne). Psykologi kirjoitti kiireesti toimintaterapiakäyntejä 2x20 kertaa, joista neuvolalääkäri hyväksyi puolet, eli saimme lisäkäyntejä 2x10 kertaa. Meillä siis käyntejä koko kevääksikin.



mitään diagnoosia tytölle ei vielä ole. Tässä on vielä KEHUkin jäljellä ja sen jälkeen käymme sen tulokset läpi ja tyttö käy vielä lääkärilläkin. Puhuin kyllä jo neuvolalääkärin kanssa jo, ja hän puhui että ehkä tytön kansa käymme vielä foniatrinkin puheilla.



Me asumme pikkuisessa maalaiskunnassa ja meillä ilmeisesti palvelu vielä pelaa näiden terapioiden osalta!

Nyt siitä on jo 1,5v ja erilaisten täysin norm. harjoitusten avulla karkeamotor. nyt ikäisensä tasolla täysin. Eli eipä kovin epänormaali lapsi...



Toimintaterapian seurantaan pääsimme neuvolan lähetteellä muutamassa viikossa Espoossa.

Lapsi voi saada toimintaterapiaa, jos hänellä on esimerkiksi motoriikassa viivettä ilman muita ongelmia.

Jos tarkoitat, täytyykö aina olla jokin diagnoosi saadakseen toimintaterapiaa, niin ei välttämättä.

Ja toisaalta, aina ei toimintaterapiaa saa, vaikka olisikin diagnoosi ja selkeä tarve. Ei kunnan rahat kaikkeen riitä.

koska hienomotoriikka ei ollut ikätasoinen.

Esim. meillä on 4-vuotiaalla lapsella diagnoosina " piirteitä aspergerin syndroomasta ja puutteita karkea- ja hienomotoriikassa" , eikä diagnoosissa suositella meille mitään terapioita, emmekä niitä myöskään saa.



Joten erityislastenkin voi olla vaikeaa saada terapiaa, saati sitten normaalien.



Säästöjä... niistähän se on kunnissa kiinni!

kotiin ja eskariin sekä tuntoyliherkkyyttä joka silitti loput " ongelmat" . Terapiaa ei jatkettu mutta terapeutti tulee konsultoimaan eskarin opeja yhdessä puheterapeutin kanssa.

Eihän erityislapsi ole aina " tyhmä" , kyse on vain siitä, että lapsi jostakin syystä tarvitsee erityistukea, on sitten kyse vaikka näköhäiriöstä, diabeteksesta, aspergerista (jotka ovat normaaliälyisiä, joukossa huippuälykkäitäkin) jnejne.

Vierailija:

Meillä todella älykkääksi todettu lapsi sai toimintaterapiaa (kunta maksoi yksityisen terapian)

koska hienomotoriikka ei ollut ikätasoinen.

HAISTA KUULE ISO KAKKI!

Olen soitellut ympäri kaupunkia ja kättänyt lasta arvioissa ja tutkimuksissa ja kaikissa todettu lapsen tarvitsevat toimintaterapiaa. Olen lähetellyt lausuntoja asioista päätteville virkamiehille ja soitellut ja perustellut ja samat uudestaan.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lapsemme tarvitsisi ehdottomasti toimintaterapiaa. Lukuunottamatta sitä rahakirstunvartijaa, jonka mielipide lopulta on se ratkaiseva.

Mutta toimintaterapiaa ei saa, koskaa kunnalla ei siihen ole rahaa.



Ehkäpä " päättäväiset" vanhemmat ovat röyhkeydellään ajaneet lastensa asioita niin lujasti, ettei muille sitten varoja toimintaterapiaan riitäkään?