Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).
Mutta koskaan ei lapsiinsa pura sitä ainakaan mitenkään toistuvasti ja puhu tuollaisia höpöjä. Liekö koulutustasolla myös vaikutusta miten aikaisin höperöityy?
Miten ihmeessä koulutustaso liittyisi tuohon??
On ainakin ihan tutkittu juttu, että ihmiset joilla on alhaisempi älykkyysosamäärä dementoituvat todennäköisemmin kuin ne joilla on korkea älykkyysosamäärä.
Alzheimer ei katso älykkyysosamäärää, mutta ihmisillä joilla on ollut korkeampi älykkyysosamäärä Alzheimerinkin oireet kehittyvät keskivertoa myöhemmin.
Näitä asioita on tutkittu paljon. Googlaa vaikka dementia iq.
Eikös tuo alz ole aivosairaus vaikka oireilee kuin dementia? Se on selvästi kuvissa havaittavasti, aivojen pintaan kasvaa valkoinen ( kuvissa) kerros . Se vie liikuntakyvyn, vie puhekyvyn, johtaa kuolemaan.
En tiedä miten ne sanaristikot siihen auttaa tai älykkyys.
Tämä keskustelu on pöyristyttävä.
Mistä aikuiset lapset ovat saaneet oikeuden, puuttua vanhempiensa elämään ja muuttaa heitä itsensä kaltaiseksi. Tai päättää vanhempiensa elämästä, miten heidän tulisi käyttäytyä, elää tai tehdä tai elää elämäänsä.
Ihanko oikeasti käyttäydytte samalla tavalla ja puututte myös naapurien ja työkavereiden elämään, jos se ei mielyllytä teitä tai katsotte heidän elävän vääränlaista elämään..
Niin kauan, kun vanhempanne ei ole holhouksen alainen, josta päättävät lääkärit, hän saa olla lapsillern sellaista seuraa kuin on tai tehdä mitä haluaa, ellei se ole vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Ja mistä mielikuva, että teidän pitäisi jotenkin "auttaa" vanhempianne? Tai puuttua heidän elämään, muuttamalla heidän elämänlaatua teidän arvojen vastaiseksi.
Suomessa jo laki velvoittaa viranomaisia huolehtimaan vanhuksista, ei sitä lapset tarvitse tehdä.
Jokainen vanhus kun käy lääkärissä, lääkärit arvioivat vanhuksen voimat ja tarvitseeko hän kotipalvelua tai muuta ja ne viedään vaikka 50km päähän tarvittaessa.
Hankkikaa hyvät ihmiset arvoistanne seuraa ja jättäkää iäkkäiden vanhempia kiusaaminen.ja arvojenne tuputtaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sinäkin, ap, ole ollut ihan tarpeeksi hankala lapsena ja murrosiässä, mikä tosin tuntuu jatkuvan edelleen.
Nyt on äitisi vuoro olla hankala, kasva sinä nyt aikuiseksi ja kestä se.Mikä vastuu lapsella muka on vanhemmistaan? Etenkään sillä verukkeella että on ollut lapsena hankala? Vit
tuako teette lapsia, jos ajatusmallinne on noin itsekäs kun vanhenette?
Vanhemmilla ei periastteessa ole mitään velvollisuuksia, kun lapsi täyttää 18v. Jos lapsi ei pärjää 18-ikävuoden jälkeen, vastuu siirtyy viranomaisille ja yhteiskunnalle.
Valitetaan kun toinen ihminen valittaa tai on negatiivinen. Ihan samaa valitusta on nämä palstatkin täynnä. Tosin kirjallisessa muodossa. Siis valitusvirsiä sitten luetaan päivät pitkät ja avaudutaan kuka kurjemmilla kommenteilla.
Valitetaan siitä kun joku valittaa. Ihan sama lopputulos. Tuskin on positiivista myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sinäkin, ap, ole ollut ihan tarpeeksi hankala lapsena ja murrosiässä, mikä tosin tuntuu jatkuvan edelleen.
Nyt on äitisi vuoro olla hankala, kasva sinä nyt aikuiseksi ja kestä se.Mikä vastuu lapsella muka on vanhemmistaan? Etenkään sillä verukkeella että on ollut lapsena hankala? Vit
tuako teette lapsia, jos ajatusmallinne on noin itsekäs kun vanhenette?
Kukahan tässä itsekäs on?
Eikä se ole mikään veruke, vaan tosiasia. Ihmisen elämänkaareen mahtuu erilaisia vaiheita, joista se vanhuuden hankaluus ja avuntarve on vain yksi. Ihan kuten uhma- ja murrosikäisenkin hankalat vaiheet kuuluvat asiaan, niin aivan yhtä luonnollista on vanheneminen. Saman elämänkaaren eri päät.
Kyllä kasvaminen on jäänyt pahasti kesken, jos ei sitä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sinäkin, ap, ole ollut ihan tarpeeksi hankala lapsena ja murrosiässä, mikä tosin tuntuu jatkuvan edelleen.
Nyt on äitisi vuoro olla hankala, kasva sinä nyt aikuiseksi ja kestä se.Mikä vastuu lapsella muka on vanhemmistaan? Etenkään sillä verukkeella että on ollut lapsena hankala? Vit
tuako teette lapsia, jos ajatusmallinne on noin itsekäs kun vanhenette?Vanhemmilla ei periastteessa ole mitään velvollisuuksia, kun lapsi täyttää 18v. Jos lapsi ei pärjää 18-ikävuoden jälkeen, vastuu siirtyy viranomaisille ja yhteiskunnalle.
Ei aivan. Vanhemmillahan on elatusvelvollisuus senkin jälkeen, jos lapsella ei vielä ole vähintään toisen asteen tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).
Mutta koskaan ei lapsiinsa pura sitä ainakaan mitenkään toistuvasti ja puhu tuollaisia höpöjä. Liekö koulutustasolla myös vaikutusta miten aikaisin höperöityy?
Miten ihmeessä koulutustaso liittyisi tuohon??
On ainakin ihan tutkittu juttu, että ihmiset joilla on alhaisempi älykkyysosamäärä dementoituvat todennäköisemmin kuin ne joilla on korkea älykkyysosamäärä.
Alzheimer ei katso älykkyysosamäärää, mutta ihmisillä joilla on ollut korkeampi älykkyysosamäärä Alzheimerinkin oireet kehittyvät keskivertoa myöhemmin.
Näitä asioita on tutkittu paljon. Googlaa vaikka dementia iq.
Eikös tuo alz ole aivosairaus vaikka oireilee kuin dementia? Se on selvästi kuvissa havaittavasti, aivojen pintaan kasvaa valkoinen ( kuvissa) kerros . Se vie liikuntakyvyn, vie puhekyvyn, johtaa kuolemaan.
En tiedä miten ne sanaristikot siihen auttaa tai älykkyys.
En tiedä miten se vaikuttaa, mutta joka tapauksessa ihmiset, joilla on korkeampi älykkyysosamäärä, alkavat oireilla Alzheimerista myöhemmin. Kenties älyllä pystyy jotenkin kompensoimaan sairauden alentamaa kognitiota. En tiedä.
Itse sairautta älykkyys ei estä.
Mutta vaskuularisen dementian kohdalla on tutkittu, että ne joilla on alhaisempi älykkyysosamäärä sairastuvat siihen todennäköisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luulen, että tämän päivän 20-40 vuotiaista vasta katkeria tuleekin vanhana. He ovat ehtineet nähdä, että 2010 ja osin 2020 luvulla ihmisillä oli vakituista työtä, omaisuutta oli vielä mahdollista kerryttää, sään ääri-imiöitä ei vielä ollut niin paljon kuin heidän vanhetessaan tulee, polarisaatio oli vielä jotenkuten hallinnassa ja eliniän odote oli hyvällä tasolla.
Kaikki tulee olemaan toisin näille nykyisille 20-40 vuotiaille, kun he saavuttavat vanhuusiän. Puhumattakaan heitä nuoremmista.
M53
Tämä on niin totta. Nykyisillä vanhuksilla oli toivoa tulevasta ja erilailla mahdollisuuksia, kuin nykyisillä nuorilla tulee olemaan. Työpaikkojen määrä vähenee ja tulevaisuudessa suurin osa joutuu tekemään huonosti palkattua työtä. Työn uusijako johtaa siihen, että harvemmille tulee hyvin palkattuja töitä, enemmistölle huonosti palkattuja töitä, Nykyisenkaltainen keskituloisten ryhmä poistuu kokonaan työelämästä.
Voin vain kuvitella millaisia myrskyjä ja paahtavia kesiä Suomessakin tulee olemaan tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset ongelmatkin ovat varmasti ihan eri luokkaa, kuin nyt on. Ei käy kateeksi, todellakaan.
Siis anteeksi? Työpaikkoja on enemmän kuin tekijöitä. Eli kannattaa laittaa suu soukemmalle. Kohtaanto-ongelma on vaan voimassa eli työpaikat ja tekijät eivät kohtaa helpolla..tarvetta om eri aloilla ja tekijät ovat toisaalla.
No sen mitä olen talouslehtiä lukenut meiltä ja maailmalta, niin työpaikkojen määrä tulee ihan lähiaikoina reilusti vähenemään. Ihmisiä ei tarvita töihin ja tosiaan keskituloiset työt loppuu kokonaan. Jäljelle jää huonosti palkattuja hommia joita tekoäly ei voi hoitaa ja pienelle osalle jää hyväpalkkaisia töitä. Siihen väliin ei jää mitään. Nothing! Se kohtaanto-ongelma on nyt ja tässä, mutta ei enää lähitulevaisuudessa. Se on kyllä ikävä tosiasia, josta tulee kärsimään nykyiset nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on pöyristyttävä.
Mistä aikuiset lapset ovat saaneet oikeuden, puuttua vanhempiensa elämään ja muuttaa heitä itsensä kaltaiseksi. Tai päättää vanhempiensa elämästä, miten heidän tulisi käyttäytyä, elää tai tehdä tai elää elämäänsä.
Ihanko oikeasti käyttäydytte samalla tavalla ja puututte myös naapurien ja työkavereiden elämään, jos se ei mielyllytä teitä tai katsotte heidän elävän vääränlaista elämään..
Niin kauan, kun vanhempanne ei ole holhouksen alainen, josta päättävät lääkärit, hän saa olla lapsillern sellaista seuraa kuin on tai tehdä mitä haluaa, ellei se ole vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Ja mistä mielikuva, että teidän pitäisi jotenkin "auttaa" vanhempianne? Tai puuttua heidän elämään, muuttamalla heidän elämänlaatua teidän arvojen vastaiseksi.
Suomessa jo laki velvoittaa viranomaisia huolehtimaan vanhuksista, ei sitä lapset tarvitse tehdä.
Jokainen vanhus kun käy lääkärissä, lääkärit arvioivat vanhuksen voimat ja tarvitseeko hän kotipalvelua tai muuta ja ne viedään vaikka 50km päähän tarvittaessa.Hankkikaa hyvät ihmiset arvoistanne seuraa ja jättäkää iäkkäiden vanhempia kiusaaminen.ja arvojenne tuputtaminen.
Mitä ihmettä? Vanhukset ovat aikuisten lastensa kimpussa vaatimuslistoineen ja kun lapset toteavat, että näyttää siltä, että ette enää pärjää omakotitalossa saadaan aikaan kunnon teiniriidat.... jättäkää itse ne lapsenne rauhaan.
Toisaalta käyttäytykää myös lääkäreitä kohtaan asiallisesti itse sain huolisoiton hämmentyneeltä hammaslääkäriltä, joka ilmoitti äidin käytöksen muuttuneen todella radikaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, että vanhemmat on antaneet lapsille kutakuinkin kaiken mitä ovat voineet. Sitten kun lapset elävät elämiensä kiinnostavimpia vuosia ja ovat kovin kiireisiä, vanhempien oma elämä alkaa kaventua sinne neljän seinän sisälle; osa vanhoista ystävistäkin on hyvin sairaita tai jo kuolleita. Silloin se vanhempi toivoisi ehkä kaikkein eniten elämässään, että hänen - omasta mielestään hyvin kasvattamansa - lapset antaisivat jotakin hyvää omasta elämästään, edes vaikka sitä aikaa, ja mielellään kuulevaa korvaa ja näkemyksiä yhteiskunnasta, kulttuurista, viihteestä, nykyajasta.
Sitten vanhempi pettyy, kun aikuinen lapsi käyttäytyy kuten ap. Vanhempi ei olisi voinut kuvitella, että lapsensa ei ymmärrä tämän tilannetta.
Mietipä itse, etenkin näin koronan jälkeen, millaiset on omat sosiaaliset taidot ja puheenaiheet, jos elämänpiiri on kutistunut kodin ja suomenkielisten tv-ohjelmien ääreen.
Mistäpä itse keskustelet parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua?
Kiittämättömyys on maailman palkka.
"edes vaikka sitä aikaa"?
Mikä olisi isompi lahja kuin toisen ihmisen aika tilanteessa, jossa hänellä on elämässä enemmän (mielekästä) tekemistä kuin ehtii tehdä?
Energiasyöppö imee ihmisestä kaiken energian ja pahimmillaan sekoittaa yöunet. Tunnin yksinpuhelu puhelun jälkeen olet ihan loppu.
Energiasyöppö todellakin.
Itse olen saanut kuunnella niitä valituksia lapsesta asti. Jo alle 10-vuotiaana sain kuunnella äitini mieshuolia ja sitä kuinka isäni on sika ja hirveä ihminen. Tanssityylinsäkin oli ihan huono. Sitä valitusta tuli vähintään kerran viikossa, eikä sitä päässyt karkuun.
Minun asiani eivät kiinnostaneet. Jos kysyin neuvoa johonkin, sain käskyn miettiä asiani itse.
Sitten kun muutin pois kotoa, alkoi päivittäinen soittelu. Jos en vastannut, soitti hän nonstoppina vaikka koko illan, ja sitten haukkui minut kun seuraavan kerran vastasin. "Ihan samanlainen oot kuin isäs", oli pahin loukkaus minkä hän keksi. Haukkumisen jälkeen jälkeen hän purki huolensa vanhaan tuttuun tapaan.
Se jatkui niin kauan kunnes lakkasin kokonaan vastaamasta. Ei tämä kivaa näinkään ole, mutta tässä on pakko alkaa edes jollakin tavalla suojaamaan omaa mielenterveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti istuu kylässä ja ihan yllättäen alkaa "muistella" ja suurennella elettyä elämäänsä ja luettelemaan tekemiään asioita kuin ne olisivat jotain ihmetekoja joihin kukaan muu ei ole pystynyt. Eikä noilla muistelmilla ole edes mitään totuuspohjaa. Saattaa sanoa vaikka opettaneensa koko kylän tytöt virkkaamaan vaikka oikeasti kyseessä oli minä ja kaverini. Ja se vielä sanotaan oikein rehentelevästi "Sepä olin minä kun opetin koko kylän tytöt virkkaamaan!" Sitten omahyväisesti hymyillen siinä odottaa kehuja muilta kuulijoilta...
Onko hän hieman tai paljonkin yksinkertainen? Meinaan mun anoppi kertoili just noin paisutellen omia asioitaan, loputtomiin.
Ehkä henkilö kaipaa arvostusta. Onko kukaan arvostanut häntä sen johdosta, mitä hän on tehnyt tisten hyväksi tai muuten elämänsä aikana? Lapsuudenkodissa, kouluaikana, avioliitossa, ystäväpiirissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luulen, että tämän päivän 20-40 vuotiaista vasta katkeria tuleekin vanhana. He ovat ehtineet nähdä, että 2010 ja osin 2020 luvulla ihmisillä oli vakituista työtä, omaisuutta oli vielä mahdollista kerryttää, sään ääri-imiöitä ei vielä ollut niin paljon kuin heidän vanhetessaan tulee, polarisaatio oli vielä jotenkuten hallinnassa ja eliniän odote oli hyvällä tasolla.
Kaikki tulee olemaan toisin näille nykyisille 20-40 vuotiaille, kun he saavuttavat vanhuusiän. Puhumattakaan heitä nuoremmista.
M53
Tämä on niin totta. Nykyisillä vanhuksilla oli toivoa tulevasta ja erilailla mahdollisuuksia, kuin nykyisillä nuorilla tulee olemaan. Työpaikkojen määrä vähenee ja tulevaisuudessa suurin osa joutuu tekemään huonosti palkattua työtä. Työn uusijako johtaa siihen, että harvemmille tulee hyvin palkattuja töitä, enemmistölle huonosti palkattuja töitä, Nykyisenkaltainen keskituloisten ryhmä poistuu kokonaan työelämästä.
Voin vain kuvitella millaisia myrskyjä ja paahtavia kesiä Suomessakin tulee olemaan tulevaisuudessa. Yhteiskunnalliset ongelmatkin ovat varmasti ihan eri luokkaa, kuin nyt on. Ei käy kateeksi, todellakaan.
Siis anteeksi? Työpaikkoja on enemmän kuin tekijöitä. Eli kannattaa laittaa suu soukemmalle. Kohtaanto-ongelma on vaan voimassa eli työpaikat ja tekijät eivät kohtaa helpolla..tarvetta om eri aloilla ja tekijät ovat toisaalla.
No sen mitä olen talouslehtiä lukenut meiltä ja maailmalta, niin työpaikkojen määrä tulee ihan lähiaikoina reilusti vähenemään. Ihmisiä ei tarvita töihin ja tosiaan keskituloiset työt loppuu kokonaan. Jäljelle jää huonosti palkattuja hommia joita tekoäly ei voi hoitaa ja pienelle osalle jää hyväpalkkaisia töitä. Siihen väliin ei jää mitään. Nothing! Se kohtaanto-ongelma on nyt ja tässä, mutta ei enää lähitulevaisuudessa. Se on kyllä ikävä tosiasia, josta tulee kärsimään nykyiset nuoret.
Eikö keskituloisia ole esimerkiksi opettajat ja hoitajat? Nekö työt on loppumassa?
Minä olen 70 ja kuuntelen tuota 98-vuotiaalta äidiltäni, tosin paljon pahemmassa muodossa.
Omalle lapselleni en kyllä valita, ei mulla ole mitään todellista valittamisen aihetta omassa elämässäni.
Ihmisissä on sellaisia valittajatyyppejä, jotka on olleet sellaisia aina, mutta eivät vaan itse sitä huomaa. Vanhemmiten se sitten pahenee ja valituksen aiheet tulee suppeammiksi. Joillakin on negatiivinen suhtautuminen kaikkeen.
Eihän tuolle mitään voi, on vain suojeltava itseään ja rajattava niitä vierailuja.
Jos sanot, että en jaksa kuunnella kun aina valitat, niin valittaa sitten siitä, kuinka sinä minulle tuolla lailla sanoit.
Koita kestää. Et ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on pöyristyttävä.
Mistä aikuiset lapset ovat saaneet oikeuden, puuttua vanhempiensa elämään ja muuttaa heitä itsensä kaltaiseksi. Tai päättää vanhempiensa elämästä, miten heidän tulisi käyttäytyä, elää tai tehdä tai elää elämäänsä.
Ihanko oikeasti käyttäydytte samalla tavalla ja puututte myös naapurien ja työkavereiden elämään, jos se ei mielyllytä teitä tai katsotte heidän elävän vääränlaista elämään..
Niin kauan, kun vanhempanne ei ole holhouksen alainen, josta päättävät lääkärit, hän saa olla lapsillern sellaista seuraa kuin on tai tehdä mitä haluaa, ellei se ole vaaraksi itselleen tai ympäristölle.
Ja mistä mielikuva, että teidän pitäisi jotenkin "auttaa" vanhempianne? Tai puuttua heidän elämään, muuttamalla heidän elämänlaatua teidän arvojen vastaiseksi.
Suomessa jo laki velvoittaa viranomaisia huolehtimaan vanhuksista, ei sitä lapset tarvitse tehdä.
Jokainen vanhus kun käy lääkärissä, lääkärit arvioivat vanhuksen voimat ja tarvitseeko hän kotipalvelua tai muuta ja ne viedään vaikka 50km päähän tarvittaessa.Hankkikaa hyvät ihmiset arvoistanne seuraa ja jättäkää iäkkäiden vanhempia kiusaaminen.ja arvojenne tuputtaminen.
Kauniita kirjoittelet, mutta tuo lääkärisatu ei ole todellista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitetaan kun toinen ihminen valittaa tai on negatiivinen. Ihan samaa valitusta on nämä palstatkin täynnä. Tosin kirjallisessa muodossa. Siis valitusvirsiä sitten luetaan päivät pitkät ja avaudutaan kuka kurjemmilla kommenteilla.
Valitetaan siitä kun joku valittaa. Ihan sama lopputulos. Tuskin on positiivista myöskään.Veitpä sanat suustani! Surkuhupaisaa, ap alottaa ketjun, jossa valittaa, kuinka hänen äitinsä valittaa. Sukuvika?
Monet aikuiset lapset ovat lujilla vanhusten kanssa. Joululaulun nuortuu kuin lapsi leikkimään... tarkoittaa todellakin sitä, että moni vanhus on nuortunut ihan teiniangstilla lastensa kimppuun.
Et sä mua määrää... naurattaisi jos ei itkettäisi.
Voi kun kukaan ei jättäisi omaistaan yksin. Se on kaikkein pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 70 ja kuuntelen tuota 98-vuotiaalta äidiltäni, tosin paljon pahemmassa muodossa.
Omalle lapselleni en kyllä valita, ei mulla ole mitään todellista valittamisen aihetta omassa elämässäni.
Ihmisissä on sellaisia valittajatyyppejä, jotka on olleet sellaisia aina, mutta eivät vaan itse sitä huomaa. Vanhemmiten se sitten pahenee ja valituksen aiheet tulee suppeammiksi. Joillakin on negatiivinen suhtautuminen kaikkeen.
Eihän tuolle mitään voi, on vain suojeltava itseään ja rajattava niitä vierailuja.
Jos sanot, että en jaksa kuunnella kun aina valitat, niin valittaa sitten siitä, kuinka sinä minulle tuolla lailla sanoit.
Koita kestää. Et ole ainoa.
Minkä ikäisenä äitisi päätyi valittajaksi? Äitini on 80 v. ja valitusta on ollut jo useamma nvuoden.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä kehittäminen on se sana, johon kätkeytyy "onni".
Niin yksinkertaista.
Iäkäskin ihminen voi kysyä itseltään asioita.
Miksi huono tv-ohjelma ahdistaa? - Siksi, kun en osaa sulkea laitetta.
Miksi minä olen uhriutunut? - Siksi, kun en ole koskaan pitänyt puoliani, vaan olen antanut muiden viedä. En ole elänyt omaa elämääni, vaan muiden elämää.
Nyt olen vapaa. Takki päälle ja ulos. Kauppakeskukseen kahville. Juttelen lähimmälle ihmiselle. Kysyn vaikka kaupan kassalta, miten menee ja kiitän hyvästä palvelusta. Kaikki on itsestä kiinni.
Vieraille ihmisille ei paljon kannata puhua julkisella paikalla. Tuntematon kuulija siirtyy pelokkaan näköisenä kauemmaksi ja joku muu lähellä oleva virnistelee pilkallisesti. Kaupan kassalle on lähes aina jonoa ja ihmisillä on kiire eteenpäin. Kassa ei ehdi huolehtia asiakkaan yksinäisyyden aiheuttamasta surusta..
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kukaan ei jättäisi omaistaan yksin. Se on kaikkein pahinta.
Niin, töitä on tehtävä, lapset hoidettava ja välillä myös nukuttava.
Ihme uhrautumissuunnitelma. No sulla on varmasti siihen syysi.
Toivotaan ettei äitisi dementoidu. Se on raskainta mitä tiedän.
Voitko kuitenkin olla syyttämättä muita jotka tekevät toisin? Et sinäkään tiedä heidän taakoistaan.
Moni etenkin tytär uhrautuu liikaa vaateliaiden äitiensä takia. Siinä voi oma elämä unohtua. Moni joutuu vaivalla ja syyllisyyttä tuntien repimään itsensä irti manipuloivasta äidistä tai isästä.
Ei siinä sun syyttelemistä enää kaivata.