Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En malta vielä olla kirjoittamatta aiheesta kansakouluun jäivät tyhmät, kaikilla olisi ollut mahdollisuus.
Ei ollut koska koulut fyysisesti eivät vetäneet edes kaikkia pisterajan ylittäneitä. Kun oppikouluun hakeutuminen yleistyi 60- luvun alussa.
Ja itsekehua, minulla ja yhdellä Timolla oli paremmat todistukset kuin maalaiskoulustamme oppikouluun lähteneillä. Itse muutin suurempaan kaupunkiin, valmistuin merkonomiksi iltakoulun suoritettuani. Tämä Timo valmistui pysyen kuitenkin kotikunnassamme rakennusmestariksi. Olisko jotain teknikko/ opisto/kautta.Tiet vain olivat monimutkaisempia kuin heillä, joilla oli mahdollisuus kotoa käsin.
Oppikoulu myös maksoi. Pyrin salaa oppariin ja 12 v löhtien tein kesä/lomatöitä hoitaakseni koulumaksut.
Onneksisain vapaaoppilaspaikan ja ostin vanhoja koulukirjoja ja ompelin itse vaatteeni.
Mutta en siltiruikuta 5-kymppisille lapsilleni.
Annoin heidön lukea tätä ketjua ja nauroivat ja ihmettelivät, että onpa outoa porukkaa.
Eivät tajunneet, että olemme poikkeavia yksilöitä😅
Viiskymppisillähän se vasta näyttääkin olevan elämä kovaa ja raskasta. Äidit ja anopit kiusaa ja äkäilee ja kertovat sairauksistaan vaikka eivät aikoinaan tehneet numeroa kouluhammaskäynneistä tai jollain muulla laiminlyönnillä aiheuttivat ikuisen trauman nyt vaihdevuosiaan tuskaileville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Kuulostaa kovin tutulta. Olen vanhempieni kanssa ihan hyvissä väleissä, mutta tuttua on tuo, että käydään aina liian vähän heillä. Meillä on ongelma on siinä, että he (eivät sen paremmin appivanhemmatkaan) eivät ole lainkaan valmistautuneet siihen, että vanhuus tulee ja eivät ehkä kykene enää selviytymään omakotitalossaan.
Ollaan viimeiset 10 v miehen kanssa otettu enemmän ja enemmän vastuuta vanhempien omakotitalojen töistä. Ensimmäisinä vuosina pihatyöt, pensaiden leikkaukset, laiturin nostot/laskut, puiden kaataminen/karsiminen/sahaaminen/ teko klapeiksi jne. oli ihan hyvää kuntoilua ja vastapainoa työlle, mutta vuosien mittaan taakka on vain kasvanut sillä seurauksella, että meillä alkaa olla oman talon lisäksi hoidettavana anoppilan, anoppilan mökin ja lapsuuden kotini työt.
Kukaan ei haluaa muuttaa asumismuotoa, ymmärrän kyllä sen että ihmisellä on oikeus asua kotonaan. Jotain kuitenkin pitää tapahtua, sillä ei kaikki työ voi jäädä meidän vastuulle. Viime kesänä alkoi olla pinna jo tiukalla, kun olisi pitänyt ehtiä sinne ja tänne, vaikka toivuin itse vielä rannekanavaleikkauksesta ja mies loukkasi polvensa futsal-harkoissa. Tuntuu että aina pitäisi jaksaa, vaikka työelämä vie aivan kauheasti voimia eikö olla vielä oikein toivottu keskimmäisen lapsen murrosiässä sairastamasta vakavasta sairaudestakaan.
Joskus se viikon Lapin loma voi olla työssäkäyvölle lapselle paljon palauttavampi kuin loma vanhempien luona, missä pitää koko ajan elää heidän aikataulujen mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En malta vielä olla kirjoittamatta aiheesta kansakouluun jäivät tyhmät, kaikilla olisi ollut mahdollisuus.
Ei ollut koska koulut fyysisesti eivät vetäneet edes kaikkia pisterajan ylittäneitä. Kun oppikouluun hakeutuminen yleistyi 60- luvun alussa.
Ja itsekehua, minulla ja yhdellä Timolla oli paremmat todistukset kuin maalaiskoulustamme oppikouluun lähteneillä. Itse muutin suurempaan kaupunkiin, valmistuin merkonomiksi iltakoulun suoritettuani. Tämä Timo valmistui pysyen kuitenkin kotikunnassamme rakennusmestariksi. Olisko jotain teknikko/ opisto/kautta.Tiet vain olivat monimutkaisempia kuin heillä, joilla oli mahdollisuus kotoa käsin.
Oppikoulu myös maksoi. Pyrin salaa oppariin ja 12 v löhtien tein kesä/lomatöitä hoitaakseni koulumaksut.
Onneksisain vapaaoppilaspaikan ja ostin vanhoja koulukirjoja ja ompelin itse vaatteeni.
Mutta en siltiruikuta 5-kymppisille lapsilleni.
Annoin heidön lukea tätä ketjua ja nauroivat ja ihmettelivät, että onpa outoa porukkaa.
Eivät tajunneet, että olemme poikkeavia yksilöitä😅Viiskymppisillähän se vasta näyttääkin olevan elämä kovaa ja raskasta. Äidit ja anopit kiusaa ja äkäilee ja kertovat sairauksistaan vaikka eivät aikoinaan tehneet numeroa kouluhammaskäynneistä tai jollain muulla laiminlyönnillä aiheuttivat ikuisen trauman nyt vaihdevuosiaan tuskaileville.
Sinähän tuo tunnut äkäilevän ja levittävän pahaa oloasi pitkin ja poikin. Mikä sinun elämässä meni pieleen? Eikö lapset enää jaksa kuunnella jatkuvasti valittavaa negatiivista mammaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En malta vielä olla kirjoittamatta aiheesta kansakouluun jäivät tyhmät, kaikilla olisi ollut mahdollisuus.
Ei ollut koska koulut fyysisesti eivät vetäneet edes kaikkia pisterajan ylittäneitä. Kun oppikouluun hakeutuminen yleistyi 60- luvun alussa.
Ja itsekehua, minulla ja yhdellä Timolla oli paremmat todistukset kuin maalaiskoulustamme oppikouluun lähteneillä. Itse muutin suurempaan kaupunkiin, valmistuin merkonomiksi iltakoulun suoritettuani. Tämä Timo valmistui pysyen kuitenkin kotikunnassamme rakennusmestariksi. Olisko jotain teknikko/ opisto/kautta.Tiet vain olivat monimutkaisempia kuin heillä, joilla oli mahdollisuus kotoa käsin.
Oppikoulu myös maksoi. Pyrin salaa oppariin ja 12 v löhtien tein kesä/lomatöitä hoitaakseni koulumaksut.
Onneksisain vapaaoppilaspaikan ja ostin vanhoja koulukirjoja ja ompelin itse vaatteeni.
Mutta en siltiruikuta 5-kymppisille lapsilleni.
Annoin heidön lukea tätä ketjua ja nauroivat ja ihmettelivät, että onpa outoa porukkaa.
Eivät tajunneet, että olemme poikkeavia yksilöitä😅Viiskymppisillähän se vasta näyttääkin olevan elämä kovaa ja raskasta. Äidit ja anopit kiusaa ja äkäilee ja kertovat sairauksistaan vaikka eivät aikoinaan tehneet numeroa kouluhammaskäynneistä tai jollain muulla laiminlyönnillä aiheuttivat ikuisen trauman nyt vaihdevuosiaan tuskaileville.
Sinähän tuo tunnut äkäilevän ja levittävän pahaa oloasi pitkin ja poikin. Mikä sinun elämässä meni pieleen? Eikö lapset enää jaksa kuunnella jatkuvasti valittavaa negatiivista mammaa?
Eikö teitä nyt saa edes yrittää ymmärtää ja vähän empatiaa antaa miten vaikeaa teillä on? Mikään ei ole hyvä.
Mistä sinä tiedät minun vaivojani ja miten paljon niistä puhun? Olen vielä aika itsenäinen mummu, autolla hoidan asiat, terveys on koht jamassa?
Johonkin pieneen kerrostalossa apua tarvitsen, esim vaikka tuo mainittu valaisimen vaihto olis semmonen, jos olis tarpeen. 77 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Kuulostaa kovin tutulta. Olen vanhempieni kanssa ihan hyvissä väleissä, mutta tuttua on tuo, että käydään aina liian vähän heillä. Meillä on ongelma on siinä, että he (eivät sen paremmin appivanhemmatkaan) eivät ole lainkaan valmistautuneet siihen, että vanhuus tulee ja eivät ehkä kykene enää selviytymään omakotitalossaan.
Ollaan viimeiset 10 v miehen kanssa otettu enemmän ja enemmän vastuuta vanhempien omakotitalojen töistä. Ensimmäisinä vuosina pihatyöt, pensaiden leikkaukset, laiturin nostot/laskut, puiden kaataminen/karsiminen/sahaaminen/ teko klapeiksi jne. oli ihan hyvää kuntoilua ja vastapainoa työlle, mutta vuosien mittaan taakka on vain kasvanut sillä seurauksella, että meillä alkaa olla oman talon lisäksi hoidettavana anoppilan, anoppilan mökin ja lapsuuden kotini työt.
Kukaan ei haluaa muuttaa asumismuotoa, ymmärrän kyllä sen että ihmisellä on oikeus asua kotonaan. Jotain kuitenkin pitää tapahtua, sillä ei kaikki työ voi jäädä meidän vastuulle. Viime kesänä alkoi olla pinna jo tiukalla, kun olisi pitänyt ehtiä sinne ja tänne, vaikka toivuin itse vielä rannekanavaleikkauksesta ja mies loukkasi polvensa futsal-harkoissa. Tuntuu että aina pitäisi jaksaa, vaikka työelämä vie aivan kauheasti voimia eikö olla vielä oikein toivottu keskimmäisen lapsen murrosiässä sairastamasta vakavasta sairaudestakaan.
Joskus se viikon Lapin loma voi olla työssäkäyvölle lapselle paljon palauttavampi kuin loma vanhempien luona, missä pitää koko ajan elää heidän aikataulujen mukana.
Me asutaan papan kanssa nätissä talossamme, koska se on meidän rakas kotimme. Jaksetaan tehdä vielä kaikki tarvittavat hommat itse, on hyvä vaihtoehto kuntosalille.
Sitten kun emme itse enää jaksa, maksamme palveluista ilomielin. Kaikkeen saa apua, kunhan vaan raaskii käyttää niitä säästöjään. Samalla tulee tukeneeksi suomalaista työtä. Kaikkea ei ole pakko tehdä itse, tai teettää lapsillaan. Nuoremmilla on omat työnsä ja vapaa-ajalla salitreenit, ym. harrastukset ja kiireet.
Ymmärrystä ja kunnioitusta puolin sekä toisin!
toivovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Kuulostaa kovin tutulta. Olen vanhempieni kanssa ihan hyvissä väleissä, mutta tuttua on tuo, että käydään aina liian vähän heillä. Meillä on ongelma on siinä, että he (eivät sen paremmin appivanhemmatkaan) eivät ole lainkaan valmistautuneet siihen, että vanhuus tulee ja eivät ehkä kykene enää selviytymään omakotitalossaan.
Ollaan viimeiset 10 v miehen kanssa otettu enemmän ja enemmän vastuuta vanhempien omakotitalojen töistä. Ensimmäisinä vuosina pihatyöt, pensaiden leikkaukset, laiturin nostot/laskut, puiden kaataminen/karsiminen/sahaaminen/ teko klapeiksi jne. oli ihan hyvää kuntoilua ja vastapainoa työlle, mutta vuosien mittaan taakka on vain kasvanut sillä seurauksella, että meillä alkaa olla oman talon lisäksi hoidettavana anoppilan, anoppilan mökin ja lapsuuden kotini työt.
Kukaan ei haluaa muuttaa asumismuotoa, ymmärrän kyllä sen että ihmisellä on oikeus asua kotonaan. Jotain kuitenkin pitää tapahtua, sillä ei kaikki työ voi jäädä meidän vastuulle. Viime kesänä alkoi olla pinna jo tiukalla, kun olisi pitänyt ehtiä sinne ja tänne, vaikka toivuin itse vielä rannekanavaleikkauksesta ja mies loukkasi polvensa futsal-harkoissa. Tuntuu että aina pitäisi jaksaa, vaikka työelämä vie aivan kauheasti voimia eikö olla vielä oikein toivottu keskimmäisen lapsen murrosiässä sairastamasta vakavasta sairaudestakaan.
Joskus se viikon Lapin loma voi olla työssäkäyvölle lapselle paljon palauttavampi kuin loma vanhempien luona, missä pitää koko ajan elää heidän aikataulujen mukana.
Me asutaan papan kanssa nätissä talossamme, koska se on meidän rakas kotimme. Jaksetaan tehdä vielä kaikki tarvittavat hommat itse, on hyvä vaihtoehto kuntosalille.
Sitten kun emme itse enää jaksa, maksamme palveluista ilomielin. Kaikkeen saa apua, kunhan vaan raaskii käyttää niitä säästöjään. Samalla tulee tukeneeksi suomalaista työtä. Kaikkea ei ole pakko tehdä itse, tai teettää lapsillaan. Nuoremmilla on omat työnsä ja vapaa-ajalla salitreenit, ym. harrastukset ja kiireet.Ymmärrystä ja kunnioitusta puolin sekä toisin!
toivovat <3 mummo & pappa
Kaikkeen saa apua varmasti jos asuu vähänkään isommalla paikkakunnalla, että palvelua tarjoavia yrityksiä on olemassa. Jos asuu pikkukylässä kymmenien kilometrien päässä siitä pikkukaupungista (pari palveluita tarjoava firmaa) ja yli sadan km päässä isommasta kaupungista (paljon palveluita tarjoavia firmoja), niin palveluita ei kukaan sinne kymmenien kilometrien päähän lähde tuomaan, jos yrityksellä on jo ylitarjontaa asiakkaista siinä omassa kaupungissakin. Eikä se ole viisikymppisellä lapsellakaan kovin yksinkertaista ajaa auttelemaan sinne lähes 200 km päähän kovin usein, varsinkin kun on vielä kotona asuvia lapsia. Eikä senkään jälkeen, jos töissä pitää kuitenkin käydä.
Tuo lsinaamasi 704
Vanhuus tuo valitettavsti joistain esiin ne kamalimmat piirteet. Ei suinkaan läheskään kaikista. Onneksi.
Sisään sullottu katkeruus puhkeaa ja tällainen henkilö myrkyttää lähistönsä ilmapiirin. Kaikki on huonosti, iloisetkin asiat käännetään negatiiviseksi. Kukaan ei ymmärrä mitään ja kaikki on päin v ttua.
Ystävällinen puhe tai empaattisuus ei auta, vali vali vali...
Saako elämän loppusuora muuttamaan jotkut ihmiset tällaiseksi, en tiedä? Mutta niinhän ne papit ja sairaanhoitajatkin sanovat, että ihminen kuolinvuoteellaan ei juuri kadu tekemiään asioita, vaan katuu niitä, jotka jäi tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Vanhemmissani oli se ero, että isä ei ollut katkeroitunut, mutta äiti on. Se katkeruus ei katoa vaikka sen lastensa niskaan kippaisi.
Meillä myös sama tilanne. Äiti oli hautaan asti katkeraakin katkerampi ihminen. Hän oli myös maailman kateellisin henkilö. Oli kateellinen jopa meille lapsille siitä, että saimme hyvin palkatut työpaikat. Muiden äidit olisivat olleet ylpeitä lapsistaan, mutta ei meidän äiti.
Isä olikin ihan erilainen. Paljon valoisampi ja elämän myönteisempi. Hänen kanssaan tulikin paljon paremmin juttuun.
Onneksi en ole saanut katkeruutta tai kateutta veren perintönä, vaan elämä on kivaa ja asiat lutviutuu. Ne vaikeatkin, tavalla tai toisella. En anna katkeruudelle mitään mahdollisuuksia.
Minun äiti oli ihanan peruspositiivinen ja hauska. En muista että olisi koskaan valittanut mistään, vaikka syitä varmasti oli. Hän vaan jotenkin kadehdittavalla tavalla osasi keskittyä positiivisiin asioihin. Itselleni se ei ole koskaan ollut helppoa. Olen juuri sellainen perus melankolinen valittaja ja helposti masentuva mitä me suomalaiset vähän ollaan. Yritän kuitenkin aina muistaa että äitini oli niin ihana koska hän vain päätti olla sellainen. Olisi hänkin voinut vain valittaa, aika rankkaa hänenkin elämänsä ajoittain oli ja varsinkin lapsuus oli niin rajua ettei hän ihan kaikkea tainnut kertoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneenä miehenä minua jopa ajoittain hävettää nämä ketjut joissa mollataan suunnilleen meidän ikäisten toimesta vanhempiemme ikäluokkaa. En ole tällaiseen törmännyt millään muulla foorumilla.
No eihän ne vanhemmat nyt poikaa esim sinua halua rasittaa, eihän nyt sentään miestä, miehellä on oma elämä, ei mies mikään ilmainen haukuttava hoitaja ole.. Se on tyttöjen homma passata, hoitaa ja huolehtia vanhoista vanhemmista, ei tytöillå mitään muuta virkaa ole pyh muka oma työ, perhe vievät ajan. Tehdään perinnöttömäksi jos tytöt ei auta, annetaan kaikki pojalle. Kiittämättömiä itsekkäitä tyttöjä kun eivät omia tyttöjå koko ajan haukkuvia vanhempia auttaisi, kyllä on häpeämättömiä itsekkäitä. Kyllä on vanhemmat tyttölapset hoitaneet ja kiukuttelut kestäneet, sitten ei tytöt vanhempiaan hoitaisi. Poikien ei tarvi hoitaa olisihan se ihan hullua, pojalla on oma elämä ja menot, ei poika mikään vanhempien hoitaja ole!!!
Muistatko sen ja tietävätkö lapsesi että syrjäseuduilta oppikouluun löhteminen edellytti myös 11- vuotiaan lähettämistä koulukortteeriin oppikoulukaupunkiin/ isompaan ehkä toisen kunnan kuntakeskukseen?
Kun olin silloin 15 v siinä pienen kahvio/ ruokalan ( joku 6- 7 pöytää) keittiössä yms. kävi 11 v tyttö syömässä päivällä ja kuuden maissa uudestaan "piikkiin." Istui paljon kirjoineen siellä tekemässä läksyjä. Vajaat 100 km kotiinsa, kuntaan, missä ei ollut oppikoulua. Asui jonkun vanhan rouvan luona joka ei kuitenkaan ruokahuoltoa lapselle tehnyt.