Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.
Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Koiran ehtii moni hoitoon jättää mutta ei mennen tullen ole aikaa vaikka sitä mummon valaisinta vaihtaa. Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Vanhemmissani oli se ero, että isä ei ollut katkeroitunut, mutta äiti on. Se katkeruus ei katoa vaikka sen lastensa niskaan kippaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Koiran ehtii moni hoitoon jättää mutta ei mennen tullen ole aikaa vaikka sitä mummon valaisinta vaihtaa. Eri.
Meillä ei voi jättää mummolaan koiraa tai lasta. Koira menee koirahoitolaan ja lapsi tulee luonnollisesti aina mukaan.
Sama koskee molempia mummoloita. Asennushommia, nurmikonleikkuutta ja lumenluontia riittäisi vaikka etäisyyttä 300 km.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Tuo sukupolvi on aina ollut hankala ja vanhetessaan ikävät luonteenpiirteet tuntuu vain tulevan entistä enemmän esiin. Tätini sanoi teinitytölleni viime vierailulla päin naamaa, että oletkos sinä lihonut? Sitten jäi vielä jankkaamaan siitä niin kauan että oli pakko kivahtaa. Tiedän kokemuksesta, miten tollaset nälvimiset jää nuoren tytön mieleen. Suututti aivan älyttömästi! Miten kukaan kehtaa puhua toisille noin????? Varsinkaan nuorille. Sen lisäksi utelee joka kerta jokaiselta lapselta ja minulta että onko nyt poika/tyttöystävää ja miksi jätit sen ja sen kun se oli niin kiva. Siis miehistä joiden kanssa olen tapaillut joskus vuosia sitten, ja lapsilta on kysellyt 10-vuotiaasta asti seurustelusta. Se uteleminen on niin hävytöntä ettei mitään rajaa!
Samaan hengenvetoon valittaa KAIKESTA mitä sukulaiset ja naapurit tekee, varsinkin nuoret. Jouluvalojen laittaminen pihaan oli hänestä aivan hirveää, lumiukon tekeminen nurmikolle oli vihonviimeinen synti ja häpeä.
En ihmettele yhtään, ettei ihmiset jaksa viettää aikaa kitisevien ja ilkeiden vanhusten kanssa. Kaikki ei ole tällaisia, mutta ne jotka on, niiden on aivan turha valittaa yksin jäämisestä.
Kuulin koko lapsuuteni näitä mahtavia lausahduksia kuten "niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa". Niin se todella tekee, itse kullekin.
Äitini on ihan samanlainen. Ei ole edes eläkkeellä vielä. Kinuaa lapsenlapsia kovasti mutta ei niitä voisi jättää hänen seuraan koska ihan varmasti se miten hän nälvii minuakin noin jatkuisi lapsenlapsen nälvintänä. En aio altistaa sellaiselle nuorta sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Niin kuin mieheni sanoi, hyvä tie menee ohitse.
Niin, lappiin ehditään mutta ei edes yhdeksi päiväksi viiden viikon kesälomalla.Kiitos, älkää tulko kahville ja pissalle, siitä ei ole kuin haittaa varustaa vierailuun.
Uu, onpa katkeraa. Eikö niiltä lapsilta voi kysyä, millainen aikataulu heillä on ja haluavatko piipahtaa kylään, jos ehtivät? Meille saa lapset tulla vaikka vessareissulle tai syömään, ihan miten vain heille sopii. Sekin käy, jos tällä kertaa ajavat ohi. Ettekö te itse käy lapsianne katsomassa milloinkaan?
Vierailija kirjoitti:
Katkeruuden ja halvekseminen sijaan, kannattaa lukea Suomen historiaa, erityistesti lasten ja naisten, ehkä sieltä oivaltaa, miksi jotkut käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Joidenkin kolmikymppisten on vaikea ymmärtää, kun on syntynyt korkean elintason maahan, mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja kouluun, kuinka lyhyt on Suomen historia.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Katkeruus syö ihmistä sisältä ja eikä se paranna tai hyödynnä ketään, eikä se paranna myöskään ap. tytär ja äiti suhdetta.
Totta. Ei ollut vaihtoehtoja, niinhän Kake Randelinkin aikoinaan lauloi laulussa Kirje kotiin. Isäni ja kaikki hänen sisaruksensa lähtivät kukin vuorollaan kansakoulun jälkeen etelä-Suomeen töitä etsimään. Ja kaikki löysivät paikkansa elämässä, eivätkä valittaneet vanhoinakaan. Ja äidin kohdalla samoin. Lyhyen opistojakson jälkeen ensin kotiapulaiseksi tätinsä perheeseen ja siitä eteenpäin sekalaisia töitä esim. kahvilassa ja tehtaissa. Isäni oli aina positiivinen ja äitini myös, ja on edelleen 75-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruuden ja halvekseminen sijaan, kannattaa lukea Suomen historiaa, erityistesti lasten ja naisten, ehkä sieltä oivaltaa, miksi jotkut käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Joidenkin kolmikymppisten on vaikea ymmärtää, kun on syntynyt korkean elintason maahan, mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja kouluun, kuinka lyhyt on Suomen historia.
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Katkeruus syö ihmistä sisältä ja eikä se paranna tai hyödynnä ketään, eikä se paranna myöskään ap. tytär ja äiti suhdetta.
Totta. Ei ollut vaihtoehtoja, niinhän Kake Randelinkin aikoinaan lauloi laulussa Kirje kotiin. Isäni ja kaikki hänen sisaruksensa lähtivät kukin vuorollaan kansakoulun jälkeen etelä-Suomeen töitä etsimään. Ja kaikki löysivät paikkansa elämässä, eivätkä valittaneet vanhoinakaan. Ja äidin kohdalla samoin. Lyhyen opistojakson jälkeen ensin kotiapulaiseksi tätinsä perheeseen ja siitä eteenpäin sekalaisia töitä esim. kahvilassa ja tehtaissa. Isäni oli aina positiivinen ja äitini myös, ja on edelleen 75-vuotiaana.
40-luvun alussa syntyneet vanhempani opiskelivat opistoasteen tutkinnot - sairaanhoitaja ja insinööri. Olivat pientilallisten lapsia. Ei Suomi nyt mikään kehitysmaa ollut.
Tokoi suurissa ikäluokissa on maistereita, lääkäreitä, hoitajia, insinöörejä, diplomi-insinöörejä, varatuomareita, tohroriksi väitellyitä jne. Jne.
Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa että suurin osa on kouluttamatonta, aloittanut työuransa kansakoulun jälkeen,.
On aika suppea elinpiiri ollut jos ei sitä tiedosta. Tietysti ne "luokkaerot" oli suuret, voihan se olla ettei sh-insinöörikodissa ole noteerattu mitenkään nk tavalliia duunareita. Et ehkä ees saanut leikkiä teollisuustyöntekijäperheiden lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En malta vielä olla kirjoittamatta aiheesta kansakouluun jäivät tyhmät, kaikilla olisi ollut mahdollisuus.
Ei ollut koska koulut fyysisesti eivät vetäneet edes kaikkia pisterajan ylittäneitä. Kun oppikouluun hakeutuminen yleistyi 60- luvun alussa.
Ja itsekehua, minulla ja yhdellä Timolla oli paremmat todistukset kuin maalaiskoulustamme oppikouluun lähteneillä. Itse muutin suurempaan kaupunkiin, valmistuin merkonomiksi iltakoulun suoritettuani. Tämä Timo valmistui pysyen kuitenkin kotikunnassamme rakennusmestariksi. Olisko jotain teknikko/ opisto/kautta.
Tiet vain olivat monimutkaisempia kuin heillä, joilla oli mahdollisuus kotoa käsin.
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Hoh hoi. Ei kaikilla vanhemmilla ollut siihen aikaan varaa kouluttaa lapsiaan, koska se maksoi. Ja jos maalla oli monta lasta elätettävänä, niin kyllä sieltä jokainen joutui vuorollaan töihin lähtemään jonnekin. Isäni vanhimmalle siskolle opettaja oli aikoinaan ehdottanut oppikouluun pyrkimistä, mutta vanhemmilla ei ollut varaa siihen. Joten se siitä.Kaupungeissa ja varakkaimmissa perheissä on asiat voineet olla toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?
Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?
Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.
Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.
Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.
Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.
Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.
Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.Jos on matkalla Lappiin vaikkapa nyt Etelä-Suomesta, niin se pysähdys ihan oikeasti lisää matka-aikaa, joka muutenkin on pitkä.
Jos vaan poikkeaa, mikä olisi joskus ihan tosi kivaa, kävisi hoitamassa jonkun pikkuhomman, toisi tai veisi jotain, niin saa kuulla, että kuinka sinä nyt noin kiireinen olet, aina sinulla on kiire, etkö nyt yhtään ehdi jäädä, ei se minun keittämä kahvikaan maistu, jne. jne. Kun saa joka kerta kuulla tällaista, niin ei todellakaan viitsi vain poiketa.
Syyllistäminen nyt vaan on mukavaa. Toimii, oli välimatkaa kilometri tai muutama sata. Kun ei olla eletty ollenkaan omaa elämää ja ainoa elämä on se oma lapsi/lapset, joka on onneksi tajunnut vetää rajoja ja alkaa elää omaa elämää jossain vaiheessa. Muita on helpompi syyllistää kuin ottaa vastuuta omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Tokoi suurissa ikäluokissa on maistereita, lääkäreitä, hoitajia, insinöörejä, diplomi-insinöörejä, varatuomareita, tohroriksi väitellyitä jne. Jne.
Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa että suurin osa on kouluttamatonta, aloittanut työuransa kansakoulun jälkeen,.On aika suppea elinpiiri ollut jos ei sitä tiedosta. Tietysti ne "luokkaerot" oli suuret, voihan se olla ettei sh-insinöörikodissa ole noteerattu mitenkään nk tavalliia duunareita. Et ehkä ees saanut leikkiä teollisuustyöntekijäperheiden lasten kanssa?
Tietenkin leikittiin. Olikohan iso syy kouluttamattomuuteen myös se, että työmarkkinat vetivät hyvin myös kouluttamattomat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokoi suurissa ikäluokissa on maistereita, lääkäreitä, hoitajia, insinöörejä, diplomi-insinöörejä, varatuomareita, tohroriksi väitellyitä jne. Jne.
Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa että suurin osa on kouluttamatonta, aloittanut työuransa kansakoulun jälkeen,.On aika suppea elinpiiri ollut jos ei sitä tiedosta. Tietysti ne "luokkaerot" oli suuret, voihan se olla ettei sh-insinöörikodissa ole noteerattu mitenkään nk tavalliia duunareita. Et ehkä ees saanut leikkiä teollisuustyöntekijäperheiden lasten kanssa?
Tietenkin leikittiin. Olikohan iso syy kouluttamattomuuteen myös se, että työmarkkinat vetivät hyvin myös kouluttamattomat?
Sinä tosiaan kieltäydyt ymmärtämästä millaista oli elämä maalaiskuntien kivisillä tiloilla joissa oli lapsia se kymmenkunta, rahatulot olemattomat.
Oletko lukenut mitään suomalaista kirjallisuutta noista maaltamuuton ja ruosiin muuton ajoista? Voisin kutsua sinut katsomaan vaikka kotimökkiäni ( harmaa sähkötön tönö) ja sen peltoja joilla sotainvalidi-isäni yritti elättää meidät kunkin 15- vuotiaaksi kykeneväksi lähtemään töihin .
Tietyst voi arvostella miksi sellaisiin oloihin lapsia tehtiin, jatka nyt vaikka siitä.
Vanhempani olisivat mielellään kouluttaneet meidät kyllä mutta isällä oli sekin kanta, kenet kouluihin pistetään kun ei ole vara kaikkien koulumaksuja maksaa.
Kaupunkiin siis lähdettiin kun oni supistettu kansakoulu ja puolen vuoden kansalaiskoulu käyty ja ripille päästy. Jotkut taisi käydä iltarippikoulun kaupungissa.
Samalla taustalla oli tehtaat väkeä täynnä. Ja piikoja , "otetaan tyttö lapset hoitamaan* kun äiti kävi töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti valitti myös koko ajan kunnes sanoin että jos sun elämä tuntuu noin surkealta täytyy varata sulle aika terapiaan jollekin psykiatrille, sulla on kuitenkin paljon hyvääkin elämässä, jotain ongelmaa on jos itselläsi on noin vaikea olla. Sen jälkeen valitukset väheni huomattavasti. Joillakin on vain tapa valittaa ja tarvitaan tarpeeksi rankka herätys jotta huomaavat.
Tein tämän saman anopille ja hyvin nätisti asettelin sanani. Hän katkaisi välit kokonaan. :D
Fiksu anoppi. Kyllä ihmisellö in itsemääräämisoikeus asioisssan vaikka olisin miniä joka ei siedä.anoppiaan.
Minun kotini on vielä minun, olen täällä yksin tai kaksin, luen tai laulan, itken tai nauran siihen minulla on ihan täysvoikröeus ettö miniä tulee ehottelemaan mees mummo hoitoon saadaan asunto myyntiin.Et vaikuta kovin positiiviselta, mistäs olet tänää valittanut ja nalkuttanut lapsille ja miehelle?
Tässä on välimerkkeineen joko nerokas parodia tai sellaisen mummon arkkityyppi, jota tässä ketjussa nimenomaisesti tarkoitetaan! MOT ja aamen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti valitti myös koko ajan kunnes sanoin että jos sun elämä tuntuu noin surkealta täytyy varata sulle aika terapiaan jollekin psykiatrille, sulla on kuitenkin paljon hyvääkin elämässä, jotain ongelmaa on jos itselläsi on noin vaikea olla. Sen jälkeen valitukset väheni huomattavasti. Joillakin on vain tapa valittaa ja tarvitaan tarpeeksi rankka herätys jotta huomaavat.
Tein tämän saman anopille ja hyvin nätisti asettelin sanani. Hän katkaisi välit kokonaan. :D
Fiksu anoppi. Kyllä ihmisellö in itsemääräämisoikeus asioisssan vaikka olisin miniä joka ei siedä.anoppiaan.
Minun kotini on vielä minun, olen täällä yksin tai kaksin, luen tai laulan, itken tai nauran siihen minulla on ihan täysvoikröeus ettö miniä tulee ehottelemaan mees mummo hoitoon saadaan asunto myyntiin.Et vaikuta kovin positiiviselta, mistäs olet tänää valittanut ja nalkuttanut lapsille ja miehelle?
Tässä on välimerkkeineen joko nerokas parodia tai sellaisen mummon arkkityyppi, jota tässä ketjussa nimenomaisesti tarkoitetaan! MOT ja aamen :D
Eikö oikeustoimikelpoisilla äideillä ja anopeilla sitten mielestäsi ole oikeus hallita omaa kotiaan, itkeä tai nauraa siellä?
Missä kohtaa äidit , yksin asuvat ja pärjäävät, joutuvat toisten määrättäviksi siinä määrin kuin tyttäret ja miniät täällä vaativat: mummon tärkein tehtävä on minun miellyttämiseni.
Muistakaa tänään nalkuttaa miehelle ja lapsille, vapaapäivä ihan sitä varten.
Siinäkin on eroja, millaista valitus on.
Jaksan hyvin tukea ihmistä, joka on perusluonteeltaan lämmin, ystävällinen ja perustyytyväinen, mutta hänellä on myös välillä vaikeuksia, surua, kipuja jne. Totta kai empatiseeraan, kuuntelen ja yritän lohduttaa ja piristää. Ja samoin tapahtuu toisin päin. Välilä on hauskaa yhdessä, mutta välillä tietenkin elämässä tulee vastaan myös vaikeita asioita ja surua. Niitä käydään läpi ja käsitellään yhdessä.
Mutta sitten on valitusta, josta säteilee taustalta katkeruutta, vihaa, käsittelemätöntä surua ja pettymystä. Jotain isoa mikä on jäänyt käsittelemättä ja on kalvannut pitkään. Ja tapa on sellainen, että kaataa joka kerta kaiken loskan ja pjaskan toisen päälle. Kuuntelematta ja huomioimatta toista ollenkaan. Siinä tulee toiselle aina huono ja jotenkin hyväksikäytetty olo.
Monen olisi hyvä käsitellä asioita ja tunteitaan vaikka ammatilaisen kanssa ja syödä päälle mielialalääkkeitä. Läheisten voimat ja taidot eivät aina riitä kannatella ja tsempata. Jokaisen on myös huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja mielenterveydestään eikä vanhemmuus tuo oikeutta nakertaa näitä omilta lapsiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti valitti myös koko ajan kunnes sanoin että jos sun elämä tuntuu noin surkealta täytyy varata sulle aika terapiaan jollekin psykiatrille, sulla on kuitenkin paljon hyvääkin elämässä, jotain ongelmaa on jos itselläsi on noin vaikea olla. Sen jälkeen valitukset väheni huomattavasti. Joillakin on vain tapa valittaa ja tarvitaan tarpeeksi rankka herätys jotta huomaavat.
Tein tämän saman anopille ja hyvin nätisti asettelin sanani. Hän katkaisi välit kokonaan. :D
Fiksu anoppi. Kyllä ihmisellö in itsemääräämisoikeus asioisssan vaikka olisin miniä joka ei siedä.anoppiaan.
Minun kotini on vielä minun, olen täällä yksin tai kaksin, luen tai laulan, itken tai nauran siihen minulla on ihan täysvoikröeus ettö miniä tulee ehottelemaan mees mummo hoitoon saadaan asunto myyntiin.Et vaikuta kovin positiiviselta, mistäs olet tänää valittanut ja nalkuttanut lapsille ja miehelle?
Tässä on välimerkkeineen joko nerokas parodia tai sellaisen mummon arkkityyppi, jota tässä ketjussa nimenomaisesti tarkoitetaan! MOT ja aamen :D
Eikö oikeustoimikelpoisilla äideillä ja anopeilla sitten mielestäsi ole oikeus hallita omaa kotiaan, itkeä tai nauraa siellä?
Missä kohtaa äidit , yksin asuvat ja pärjäävät, joutuvat toisten määrättäviksi siinä määrin kuin tyttäret ja miniät täällä vaativat: mummon tärkein tehtävä on minun miellyttämiseni.Muistakaa tänään nalkuttaa miehelle ja lapsille, vapaapäivä ihan sitä varten.
On toki. Mutta jos haluaa, että ne lapset, miniät, vävyt ja lapsenlapset ovat yhteydessä, niin sitä aikaa ei kannata viettää valittamalla ja marisemalla taukoamatta. Ei yksikään sitä jaksa kuunnella olipa itse tytär, äiti tai mummo.
eri
No mä en koe tuolla tavalla. Ehkä se johtuu siitä, että isäni oli hyvin negatiivinen. Hän osasi aina keksiä suunnilleen pahimmat vaihtoehdot ja visiot, joten totuin siihen pienestä asti.
Varjopuolena onkin, että olen kärsinyt masennuksesta nuoresta asti.
Mutta en ikinä ole tavannut ihmistä, jota välttelisin vain siksi, että hän on niin kova valittamaan. Isäkin oli rakas, kaikesta huolimatta.
En ole äitisi. Ikävä että joissain perheissä on tuollaista. Elämä oli tasaista ja hyvää. Siinähän nuo lapset olivat että sen elämän näkivät.