Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Minä vein äidille pakastimeen hirveesti ruokaa ja toin myös karkkia ja pullaa, kuten pyydettiin. Sain vaan haukut, että toin liikaa ruokaa ja ne karkit on vääriä. Pulla sentään kelpasi, kun se oli itse tehtyä. Ei ikinä valita itse leivotuista herkuista, mutta kaikki muu on aina pas kaa. Jos ois vaihtoehto olla viemättä ruokaa niin en veis, mutta ei kai sitä voi jättää nälkiintymäänkään, niin pakko kestää.

Täällä puhutaan nyt kahdenlaisista vanhuksista. Hoitoa kaipaavista vai miksi viet äidillesi ruokaa?

Ja meistä jotka pärjäämme itse mutta jotka tahdotaan samalla lailla polkea maan rakoon.

Kädet ristissä toivon ettei lasteni tarvitse ikinä mitään palvelusta tehdä ennen hautausmaalle kärräämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä vein äidille pakastimeen hirveesti ruokaa ja toin myös karkkia ja pullaa, kuten pyydettiin. Sain vaan haukut, että toin liikaa ruokaa ja ne karkit on vääriä. Pulla sentään kelpasi, kun se oli itse tehtyä. Ei ikinä valita itse leivotuista herkuista, mutta kaikki muu on aina pas kaa. Jos ois vaihtoehto olla viemättä ruokaa niin en veis, mutta ei kai sitä voi jättää nälkiintymäänkään, niin pakko kestää.

Josko äitisi siirtyisi kunnan ruokatoimituksiin, niin saisi vähän vertailukohtaa vääriin ruokiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vein äidille pakastimeen hirveesti ruokaa ja toin myös karkkia ja pullaa, kuten pyydettiin. Sain vaan haukut, että toin liikaa ruokaa ja ne karkit on vääriä. Pulla sentään kelpasi, kun se oli itse tehtyä. Ei ikinä valita itse leivotuista herkuista, mutta kaikki muu on aina pas kaa. Jos ois vaihtoehto olla viemättä ruokaa niin en veis, mutta ei kai sitä voi jättää nälkiintymäänkään, niin pakko kestää.

Täällä puhutaan nyt kahdenlaisista vanhuksista. Hoitoa kaipaavista vai miksi viet äidillesi ruokaa?

Ja meistä jotka pärjäämme itse mutta jotka tahdotaan samalla lailla polkea maan rakoon.

Kädet ristissä toivon ettei lasteni tarvitse ikinä mitään palvelusta tehdä ennen hautausmaalle kärräämistä.

Miksi uhriudut, kun täällä ei puhuta sinun tyyppisistäsi vanhuksista? Vai soitatko juurikin noita tunnin valituspuheluita asioista, jotka eivät ole millään tavoin lastesi hallinnassa?

Vierailija kirjoitti:

Tai se lapsen pois lähtenyt hammas, se on perheelle tärkeä asia, mullakin on lasten maitohampaat tallella.

Miten kauan siitä pitää 7- vuotiaan kanssa jutella? Miksi ei se mummokon voisi sitten lapselle kertoa hammaslääkärin ottaneen hampaan pois itseltään? Tai jotain neuvolakauhua arkipäiväistäkseen kertoa että mummiakin pistettiin sormen päästä tai otettiin verikoe.

Kyllä me mummit ollaan huonoja ihmisiä.

Äitini kyllä kertoo juurta jaksan kaikki hammaspoistonsa ja sen että häntä taas huijattiin hammaslääkärissä. Äidillä on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö ja hän kertoo todella omituisia tulkintoja asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kuis te tyttäret ja miniät kestätte työelämässä erilaisia ihmisiä? Ei voi olla niin että kaikki tutut ajattelevat politiikasta, yleisistä asioista, telkkuohjelmista jne juuri samoin kuin te? Ettei ole hankalia ja ilkeitä ihmisiä ollenkaan?

Meillä oli miehen kanssa aika erilaisia näkemyksiä asioista, silti tultiin toimeen. Kerrottiin mielipiteemme, naljailtiin ehkä joskus muttei siitä nyt välejä pantu poikki.

Minä inhoan urheiluohjelmia mutta niin vin 45 vuotta niitä kuuntelin.

Miehen mielestä luin ja neuloin liikaa, pah sun neulelehdet.

Miten se voi käydä jonkun äidin tai anopin puheet tai mielipiteet noi hirveesti hermoille

Minua ei ole yksikään työkaveri huoritellut eikä vertaillut, että on se Liisa niin paljon nätimpi ja parempi kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.

Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.

Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.

Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.

Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.

Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.

Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.

Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?

Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?

Aina se äiti/ anoppi urkkii.

Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?

Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?

Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Miten olemme onnistuneet kasvattamaan tyttäristämme minä itte -ihmisiä? Äitiä ja anoppia saa arvostella ja solvata, määräillä miten heidän pitää ajatella ja puhua, miten elävät omassa kodissaan, eivät saa harmistua mistään asioista, uhkailla lääkäriin viemisellä jos hänellä on mielipiteitä, mainitsee vaikka naapurista joka pissittää koiransa pihatien laitaan missä lapsetkin meuhuavat. On se äiti/ anoppi riitaisa ihminen.

Aloittajankin äiti yrittää pitää puhetta yllä kun tytär on ilmeisesti aloitteeton keskustelemaan.

Huomaan itsekin puhuvani joskus puuta heinää kun lapsi ei osaa lopettaa puhelua. Aikani höpistyäni sitten joudun sanomaan mutta ei, nyt on kahviaika. Tai ruoka on uunissa.

Oma äitini asuu vielä omakotitalossa vaikkei kykenisi. Kun hän valittaa lumitöiden raskaudesta, ehdotan, jos ne ostettaisiin kyläyhdistykseltä palveluna, minä voisin maksaa laskun. Ei kelpaa, ne tekee huonosti. Veli sitten joutuu tekemään suurimman osan työpäiviensä jälkeen. Sama juttu muiden talon töiden kohdalla.

Sitten äidillä on kipuja ja kolotuksia, sinne koskee ja tuolta korventaa. Ehdotan, että jos varattaisiin lääkäriaika, minä voin varata. Ei kuulemma tarvitse. Samat valitukset kuitenkin pitää kertoa päivästä toiseen.

Äiti vahtii naapureita ja kertoo minulle, miten siellä nukutaan pitkään, kun verhot aukaistaan silloin ja silloin. Suuttuu, kun sanon, että se on heidän oma asiansa. Suuttuu lisää, kun sanon, että en minäkään revi verhoja auki heti, kun olen noussut ylös.

Äiti huolehtii ja murehtii, miten ne lapsenlapset osaa pukeutua talvella, kun on pakkasta tai tehdä ruokaa. Kyseessä on kuitenkin yliopistosta valmistuneet, töissä käyvät kolmekymppiset. Kun ei ne osaa, kun mummo ei ole neuvomassa. No, meneehän se aika noitakin vatvoessa ja varsinkin öitä valvoessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.

Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.

Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.

Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.

Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.

Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.

Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.

Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?

Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?

Aina se äiti/ anoppi urkkii.

Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?

Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?

Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.

Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.

Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.

Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.

Eniten täällä kirjoitetuissa vanhuksissa ihmetyttää se, että kun he itse avautuvat ja vaativat toista kuuntelemaan, niin miksi sitten vastavuoroisesti sen oman lapsen tai lastenlasten kuulumiset ei kiinnosta pätkääkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töttöröö, on ihanaa olla vanha kääkkä. Voi höpöttää mitä sattuu ja ei tarvi miettiä mitä muut minusta ajattelee.

Teetin remontin muutama vuosi sitten ja eräs saähkömien kertoi kahvittelun lomassa iäkkäästä isoädistään,  joka saattaa torilla törmäillä rollaattorin kanssa tahallaan vastaantulijoihin . Nauraa kätkättää, että 90-vuotiaana saa tehdä mitä haluaa. Hän ymmärsi isoäitiään, puhui kauniisti.

Ihan hirveää. Miten se on muka kaunista ja hauskaa, kun joku aiheuttaa toiselle ihan tahallaan kipua ja mustelmia? Mummo saattaa törmätä johinkin, joka ajattelee samalla tavalla ja tyrkkää mummon maahan ja heittää rollaattorin ajoradalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olemme onnistuneet kasvattamaan tyttäristämme minä itte -ihmisiä? Äitiä ja anoppia saa arvostella ja solvata, määräillä miten heidän pitää ajatella ja puhua, miten elävät omassa kodissaan, eivät saa harmistua mistään asioista, uhkailla lääkäriin viemisellä jos hänellä on mielipiteitä, mainitsee vaikka naapurista joka pissittää koiransa pihatien laitaan missä lapsetkin meuhuavat. On se äiti/ anoppi riitaisa ihminen.

Aloittajankin äiti yrittää pitää puhetta yllä kun tytär on ilmeisesti aloitteeton keskustelemaan.

Huomaan itsekin puhuvani joskus puuta heinää kun lapsi ei osaa lopettaa puhelua. Aikani höpistyäni sitten joudun sanomaan mutta ei, nyt on kahviaika. Tai ruoka on uunissa.

Oma äitini asuu vielä omakotitalossa vaikkei kykenisi. Kun hän valittaa lumitöiden raskaudesta, ehdotan, jos ne ostettaisiin kyläyhdistykseltä palveluna, minä voisin maksaa laskun. Ei kelpaa, ne tekee huonosti. Veli sitten joutuu tekemään suurimman osan työpäiviensä jälkeen. Sama juttu muiden talon töiden kohdalla.

Sitten äidillä on kipuja ja kolotuksia, sinne koskee ja tuolta korventaa. Ehdotan, että jos varattaisiin lääkäriaika, minä voin varata. Ei kuulemma tarvitse. Samat valitukset kuitenkin pitää kertoa päivästä toiseen.

Äiti vahtii naapureita ja kertoo minulle, miten siellä nukutaan pitkään, kun verhot aukaistaan silloin ja silloin. Suuttuu, kun sanon, että se on heidän oma asiansa. Suuttuu lisää, kun sanon, että en minäkään revi verhoja auki heti, kun olen noussut ylös.

Äiti huolehtii ja murehtii, miten ne lapsenlapset osaa pukeutua talvella, kun on pakkasta tai tehdä ruokaa. Kyseessä on kuitenkin yliopistosta valmistuneet, töissä käyvät kolmekymppiset. Kun ei ne osaa, kun mummo ei ole neuvomassa. No, meneehän se aika noitakin vatvoessa ja varsinkin öitä valvoessa.

Anna valvoa, eihän se sinun ongelmasi ole.

Ymmärrän jos asutte lähellä ja autatte häntä se antaa jonkunlaisen oikeutuksen määrätä hänen ajattelustaan ja puheistaan . Eikö äitisi huomaa miten alistettuun asemaan on joutunut ? Eihän hän vaan niitä yliopistlapsia hoitanut kun olivat pieniä?

Vierailija kirjoitti:

Eniten täällä kirjoitetuissa vanhuksissa ihmetyttää se, että kun he itse avautuvat ja vaativat toista kuuntelemaan, niin miksi sitten vastavuoroisesti sen oman lapsen tai lastenlasten kuulumiset ei kiinnosta pätkääkään?

 

Osa puhuu vanhuksista jotka eivät itse enää pärjää ja vielä odottavat että äiti vaivoineen/muistinsa kanssa keskittyy poislähteviin hampaisiin.

Ja kun kuitenkaan taas äidit ei saa olla kiinnostuneita lastensa asioista, joka paikkaan nenänsä työntäviä uteliaita

Vierailija kirjoitti:

Eniten täällä kirjoitetuissa vanhuksissa ihmetyttää se, että kun he itse avautuvat ja vaativat toista kuuntelemaan, niin miksi sitten vastavuoroisesti sen oman lapsen tai lastenlasten kuulumiset ei kiinnosta pätkääkään?

 

Se on toisten asioihin sotkeutumista. Ei mennä mummulle, se utelee ja pitäis kaikki kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini, 77v. on ihan skarppi esim. poliittisilta mielipiteiltään, mutta hänen bravuurinsa on aivan tolkuttomiin mittoihin paisunut huolehtivaisuus, jota kyllä on aina ollut.

Saa pitkät monologit aikaan esim. meidän talon ulkorapuista, jotka tietyllä säällä ovatkin kyllä vähän liukkaat. Maalailee, miten minä tai mieheni liukastumme, kallo halki, tai kenties halvaannumme, voi voi, kertoo neliraajahalvauksesta, ja miten lapset pärjäisi, mikä tuska, ja missä me asuttaisiin jos joku olisi pyörätuolissa... ja entäs se parkkipaikka talomme edessä, meidän lapset voi pimeässä jäädä siinä jonkun auton alle koulumatkalla (valaistu pihamaa, kaksi fiksua naapuria pitää siinä reunassa autonsa) jne. jne.

Jos sanon, etten nyt jaksaisi tällaista, niin loukkaannutaan ja huokaillaan, että kun minä en ole hoitoalan ihminen (hän on sairaanhoitaja), niin en ymmärrä turvallisuudesta(?) mitään.

Muuten rakas ihminen, mutta todella kuormittavaa kuunnella kuvitelmia, joissa itse kuolee tuhansin eri tavoin.

Sano: äiti kulta onnekdi sinä et joudu minun kuolemaani kokemaan

Minä taas olen miettinyt että

Säästetään : polttohautaus sulle ja tuhkat rappusille.

Hankalaa tuntuu nykyään olevan kaikki sen oman pikku kuplan ulkopuolella oleva. Erilaisia ihmisiä ei siedetä, on sitten vanha tai nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.

Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.

Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.

Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.

Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.

Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.

Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.

Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?

Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?

Aina se äiti/ anoppi urkkii.

Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?

Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?

Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.

Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.

Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.

Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.

Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.

Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se on. Mutta tuo ei päde vanhusikåisiin miehiin. Ihan normaalia keskustelua politiikasta, urheilusta, joskus naisistakin. Ja äijät yleensä osaavat keskustella, eli ei mitään puolen tunnin monologeja.

Voi kyllä on yhtä lailla miesvanhuksia valittamassa kun kaikki on huonosti. Appiukkoani on alkanut ärsyttää kaikki ja tapaamiset yhtä märinää kun ei osata tehdä enää kunnolla mitään oli asia mikä tahansa (hän kyllä osaisi, pääministerin hommista lähtien), kaupassa myydään järjettömiä tuotteita (esim makuvissyt), TYTTÖ terveyskeskuksessa ei taas tiennyt mistään mitään ja kaikissa elektroniikkatuotteissa on aina vikaa (koska hän ei osaa käyttää niitä) jne. Loppuaika puhutaan hänen ja anopin sairauksista ja yksityiskohtaisesti terveyskeskuskäynneistä (jossa ne TYTÖT eivät tiedä mitään).

Ja oikeasti pitkät monologit. Kai se vaan kuuluu tuohon ikään.

Kerro ensi kerralla:

Tyttö on opiskellut 3 vuotta auttaakseen minimipalkalla ja liian vähäisellä henkilökunnalla VAARIA.

Mikäs koulutus VAARILLA on.

Onko VAARI rikas..

VaNhus on hyvä ja menee yksityiselle..

Valitsee itse hoitopaikan jos ei ilmainen terveydenhoito kelpas.

Onko vaari jo tehnyt kuolinsiivoulsen?

Kukaan ei halua vaarin jogurttipurkki kokoelmss..vaan kaikki vaarin kamat menee kaatopaikalle.

Jos kaikki onnistuu mikssi vaari ei ole rikas ja nobel palkittu presidentti?

Haluaako vaari tehdä mensan pikatestin?

Miksi vasri haisee pissalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.

Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.

Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.

Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.

Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.

Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.

Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.

Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?

Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?

Aina se äiti/ anoppi urkkii.

Kun tiedät milloin on lastesi loma, edellytätkö lastesi viettävän lomaansa sinun luonasi tai tekevän sinulle pikkuprojekteja, kun nythän sitä aikaa on? Suunnitteletko sisältöä aikuisten lastesi lomiin? Arvisteletko lomakohteet? Änkeätkö lomille mukaan? Kauhisteletko niitä valtavia vaaroja, mitä lapsesi perheineen tulevat kohtaamaan matkallaan?

Kauhisteletko yt-neuvotteluita ja mitä niistä nyt seuraakaan?

Osa isovanhemmista tekee noin, eikä sitä oikeasti jaksa kuunnella. Siksi kaiken ei kerrota.

Huh. Olen ostanut uuden valaisimen eteiseen. Ajattelin että jos hiihtolomalla Lappiin ohimennessään pojat tai vävy vaihtaisivat sen.

Enpä taida pyytääkään, tilaan sähköliikkeestä miehen.

Ei nyt tosiaan tarvitse rehkiä lomillaan.

Niin, samallahan se menisi? Todellisuudessa pysähdykseen menee vähintään 1-2 h. Äiti valittaa, kun te ette ikinänä käy ja nytkö te jo lähdette, kun minähän tein teille ruoatkin valmiiksi. Miten niin olette jo syöneet? Miksi ette ajaneet luokseni 8 h syömättä, kyllähän teidän olisi pitänyt arvata, että laitan ruokaa.

Noiden kaikkien sämpläyksien jälkeen ollaan lomakohteessa joskus yöllä.

Ei tarvitsisi poijeta jos ei edes sitä 1-2 tuntia ehdi olla kerran vuodessa. Ei siitä ole mummollekaan kun haittaa.

Ja olen oppinut täältä vauvalta , pienikin apu mummoille ja anopeille on liikaa, ostakoot rahalla.

Ei valaisimen vaihtokaan ole: siinähän se samalla menee. No, menee lomamatka pilalle, taas se siellä vaati apua ja tyrkytti ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetti. Just lopetin puhelun äitini kanssa ja tuli tämä ketju mieleen.

Vali vali koko puhelun ajan. En paljon muuta ehtinyt sinne sekaan sanoa kuin niin....joo...onko vai....miten....ai jaa....

Tuli kolme varttia pelkkää tykitystä ja nyt olen ihan kuitti. Parasta oli, kun äiti kysyi minun kuulumisia. Aloin vastaamaan ja hän alkoi saman tien puhumaan minun päälle sitä omaa jargoniaan. 

Todella rasittavaa olla yksipuolisena kusitolppana.

Mikään kusitolppa et ole, äitisi vaan luottaa sinuun, yritä kestää ei hän hirveän kauan sinua häritse. Itse tajusin tämä täytettyäni 40v ja olen onnellinen että tajusin. Vieläkin on ikävä isää ja äitiä jotka saattelin hautaan 10-vuotta sitten. Onneksi tajusin ja autoin heitä heitä kaikin keinoin loppuun saakka. He olivat ihanat,  isä ja äiti ja lapsilleni vielä ihanammat isovanhemmat. 

Olinko minä äitini kusitolppa?

Äiti löi ja piti nälässä.

Sain persoonallisuushäiriön.

Onko se minun vikani?

Olen kaunis ja älykäs.

Persoonallisuushäiriö on tuhonnut ihmissuhteita.

Siihen ei ole hoitoa.

Olen luonnevolainen

En lisääntynyt niinkuin ap:n äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tai se lapsen pois lähtenyt hammas, se on perheelle tärkeä asia, mullakin on lasten maitohampaat tallella.

Miten kauan siitä pitää 7- vuotiaan kanssa jutella? Miksi ei se mummokon voisi sitten lapselle kertoa hammaslääkärin ottaneen hampaan pois itseltään? Tai jotain neuvolakauhua arkipäiväistäkseen kertoa että mummiakin pistettiin sormen päästä tai otettiin verikoe.

Kyllä me mummit ollaan huonoja ihmisiä.

Mummi / pappa olisi voinut vastata siihen vaikkapa; jaaha tai mikä hammas lähti. Lapsi olisi ollut tyytyväinen, että häntä kuultiin. Mummin ajatukset olisivat 1-3s olleet muualla kuin itsessään. Mutta ei. Päästiin pappan kanssa kertomaan 10min tarina sen viikon lääkäri ym. käynneistä. Sitten oltiin kovin hämmästyneitä kun ne lapset lähtivät omiin leikkeihinsä.