Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveät määrät on täällä näitä keski-ikäisiä valittajia (40-55 vuotiaita) joitten mies on sika ja äiti on p*ska. Se sika tosin on lähtenyt lätkimään jo aikapäiviä sitten, joten haukuttavaksi jää enää vain p*ska äippä. 😂
Tämän aloituksen paras pläjays, siitä kiitos😘
-en ole paska äippä
Etpä tietenkään. Kukaan ei ole omasta mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin 70-v. anoppi on alkanut haukkua normaalipainoista teinitytärtäni lihavaksi (155 cm, 40 kg). Ei reagoinut mitenkään kun tyttö alkoi itkeä ja juoksi ulos. Minä toki menin perässä ja yritin paikkailla anopin sanomisia. Tuntui hirveältä, koska tiedän kokemuksesta tytön muistavan tuon loukkauksen ikuisesti. Ihan kuin isoäiti, itse lihava, olisi halunnut rikkoa nuoren naisen mielen?
Sen lisäksi, että anoppi suoltaa vain omia sontajuttujaan jo lapsillekin, hän myös kiusaa lapsenlapsiaan. Joku tuolla kirjoitti, miten pitää jaksaa hankalia vanhuksia, kun ovat loistavia isovanhempia, niin eivät kaikki ole.
Minä oikein odotan vanhuutta, koska silloin saa suoltaa suustaan ihan mitä huvittaa eikä tarvitse enää välittää pashkan vertaa kenenkään tunteista tai mielipiteistä. Voi vedota höperyyteen, jos joku vetää herneet nenään. Ahhahhaa. Minusta töksäyttely on vanhusten etuoikeus. Huumoria, ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveät määrät on täällä näitä keski-ikäisiä valittajia (40-55 vuotiaita) joitten mies on sika ja äiti on p*ska. Se sika tosin on lähtenyt lätkimään jo aikapäiviä sitten, joten haukuttavaksi jää enää vain p*ska äippä. 😂
Tämän aloituksen paras pläjays, siitä kiitos😘
-en ole paska äippä
Etpä tietenkään. Kukaan ei ole omasta mielestään.
Mut mie kyllä tunnustan, että oon ollu ja oon vieläkii aika paska äippä. Silti jostain ihmeen syystä välit jälkikasvuun on hyvällä mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tylsistymistäkin. Se on harmi, kun aikuinen ihminen ei osaa järjestää elämäänsä mielekästä tekemistä, joka tukee psyykkistä hyvinvointia.
Muistakaahan itse vanhana puheenne. Kun tutut kuolee tai on hoitokodissa, omakin terveys rissaa, ei jaksa sinne vaellukselle lähteä, hyvä jos mustikkalitran jaksaa lähimetsästä poimia hyvästä maastosta.
Ja telkarista ei tuu mittään, se on totta. Samoja vanhoja ja paritusohjelmia. Käsitöitä ei enää kädet kömpelöityidyttyään niin jaksa ja näkökin rissaa. Itelläni on onneksi lukeminen se henkireikä.
Muistakaa, muistakaa, pankaa lappu sinne olutlasin viereen jotta vanhana muistatte. Hankkia harrastuksia.
Sinne vanhainkotiin voi mennä moikkaamaan näitä ystäviä, ri niitä tartte sinne unohtaa. Ei hoivakotiin joutuminen ole tarttuva tauti. Harvoilla käy ketää katsomassa, kyllä vanhat arvostavat.
Olen aina ollut omissa oloissani viihtyvä ja antisosiaalinen. Korona-aika on ollut suuri helpotus, kun ihiset ovat ympärilläkin havahtuneet siihen, että ei tarvitse koko ajan riekkua kyläreissuilla vaan kotonakin on ihan mukavaa. Miksi siis muuttaisin tapojani tästä? En halua kyläillä nytkään kun vanhemmat asuvat vielä kotonaan, en heillä enkä kavereiden luona liioin, niin miksi kyläilisin sitten hoitokodissa? Enkä kaipaa suuremmin seuraa itsekään. Yksin on mukavaa ja rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, mun 70v äitini tuskailee kun hänen OMA 90-vuotias äitinsä on juuri tuollainen nykyään. Valittaa kaikesta ja kaikki on aina huonosti. Toisaalta oma anoppini on ollut juuri tuollainen koko ikänsä. Osa on vanhuutta, osa luonnetta, mutta ei kannata yleistää.
Voi taivas tuo on jo liikaa, että seitsemänkymppisen pitää vielä murehtia omia vanhempiaan.... eikö ihminen saa edes vanhana vanheta itse rauhassa ja keskittyä omiin vaivoihinsa ja olemiseensa. Ihan suotavaa, että ihmiset kuolisivat "ajoissa" tai ehkä tämä nykyajan trendi hankkia lapset myöhemmällä iällä on siinä mielessä hieno asia, että lapsille jää vanhempien kuoleman jälkeen enemmän omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia käyn äiteelläni nykyään paljon vähemmän kuin joskus aiemmin. Kun menee, siellä saa kuulla vaan kuinka kaikki on nykyään paskaa paitsi ei Kauniit ja Rohkeat ja Salatut elämät. Kaikki on Usan ja Naton ja EU syytä Ukrainassa. Ja saatana nyt se Usa sai Suomenkin Natoon, maksamaan se Usa suomen sinne haluaa. Suomen ei olisi ikinä pitänyt ottaa euroa, nyt kaupassa maksaa kaikki koska euro ja Ukraina joka ei ollut Putinin vaan Naton vika. Autolla kun mennään Prismaan laittaa radion kiinni kun ei jaksa kuunnella tälläistä ja aloittaa se oli saatana usan ja Naton vika...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa on se, että Ap ja kaltaisensa valittajat ovat jo itse keski-ikäisiä. He vanhenevat ja vuosi vuodelta alkavat muistuttaa vanhempiaan.
Ellei tule sota jolloin loppuu valitus. Kaikilta.Mikä juttu tämä on, että ketjun kaltoinkohdellut kirjoittajat ovat viisikymppisiä? Itse olen 34-vuotias nainen ja äiti. Tuottaako teille tyydytystä se, että kuvittelette meidän kirjoittajien olevan keski-ikäisiä, kun itse olette ryppyisiä kurppia?
Sinä 34-vuotias kurppa et kuulu joukkoon! Tämä ketju on keski-ikäisille joiden mutsi on 70+!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ikään puuttumatta, mutta kyllähän jatkuva valitus syö kaiken hapen ilmasta. Kukaan selväpäinen ei jaksa sellaista kuunnella tauotta.
Toisaalta totta, mutta sairastuttaa myös se, että kukaan ei enää jaksa kuunnella kenenkään huolia ja murheita, koska kaikki pitää vain olla tekopositiivista liitelyä nykyään, kaunista, mahtavaa ja ihqua ja missään ei saa näkyä eikä kuulua, että menisi välillä huonosti tai olisi huolia tai epäonnistumisia. Ystävät kaikkoavat, jos haluaisi keventää mieltään ja palaavat vasta kun on taas kivaa. Ei ihme, että ihmiset voipuvat ja masentuvat. Varsinkin ikäihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa on se, että Ap ja kaltaisensa valittajat ovat jo itse keski-ikäisiä. He vanhenevat ja vuosi vuodelta alkavat muistuttaa vanhempiaan.
Ellei tule sota jolloin loppuu valitus. Kaikilta.Mikä juttu tämä on, että ketjun kaltoinkohdellut kirjoittajat ovat viisikymppisiä? Itse olen 34-vuotias nainen ja äiti. Tuottaako teille tyydytystä se, että kuvittelette meidän kirjoittajien olevan keski-ikäisiä, kun itse olette ryppyisiä kurppia?
Sinä 34-vuotias kurppa et kuulu joukkoon! Tämä ketju on keski-ikäisille joiden mutsi on 70+!
Kuulunhan, äitini on nyt 72-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten tuolla aiemmin kehotettiin, muuttakaa Kanarian lämpöön kaikki paskat äidit, eiköhän lopu valitus.
Nimenomaan! Etelän lämpöön mars mars. Johan loppuu valitus niin äideiltä kuin tyttäriltäkin.
Anoppi 79-vee huutaa ja valittaa miehelleni kaiken aikaa, kun olemme käymässä hänen luonaan. Hän puhuu todella ilkeästi ja loukkaavasti. Hän on pitänyt minut valitustensa ulkopuolella, mutta viimeksi tokaisi vaihtaessani vaatteita, että olen lihonnut lanteista. Annoin sen mennä toisesta korvasta ulos mutta rakas mieheni sanoi siihen tiukasti, ettei tuollainen kommentointi ole sopivaa. No, vierailu jatkui ja eräässä vaiheessa tapahtui erinäisiä asioita, joiden tuloksena kärsivällisyyteni loppui. Lähdin seuraavan aamun ensimmäisellä junalla kotiin ja sanoin, että se oli minun osaltani viimeinen kerta anoppilassa. Kenenkään ei pidä kestää sopimatonta käytöstä keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuis te tyttäret ja miniät kestätte työelämässä erilaisia ihmisiä? Ei voi olla niin että kaikki tutut ajattelevat politiikasta, yleisistä asioista, telkkuohjelmista jne juuri samoin kuin te? Ettei ole hankalia ja ilkeitä ihmisiä ollenkaan?
Meillä oli miehen kanssa aika erilaisia näkemyksiä asioista, silti tultiin toimeen. Kerrottiin mielipiteemme, naljailtiin ehkä joskus muttei siitä nyt välejä pantu poikki.
Minä inhoan urheiluohjelmia mutta niin vin 45 vuotta niitä kuuntelin.
Miehen mielestä luin ja neuloin liikaa, pah sun neulelehdet.
Miten se voi käydä jonkun äidin tai anopin puheet tai mielipiteet noi hirveesti hermoille
Minun äitini, 77v. on ihan skarppi esim. poliittisilta mielipiteiltään, mutta hänen bravuurinsa on aivan tolkuttomiin mittoihin paisunut huolehtivaisuus, jota kyllä on aina ollut.
Saa pitkät monologit aikaan esim. meidän talon ulkorapuista, jotka tietyllä säällä ovatkin kyllä vähän liukkaat. Maalailee, miten minä tai mieheni liukastumme, kallo halki, tai kenties halvaannumme, voi voi, kertoo neliraajahalvauksesta, ja miten lapset pärjäisi, mikä tuska, ja missä me asuttaisiin jos joku olisi pyörätuolissa... ja entäs se parkkipaikka talomme edessä, meidän lapset voi pimeässä jäädä siinä jonkun auton alle koulumatkalla (valaistu pihamaa, kaksi fiksua naapuria pitää siinä reunassa autonsa) jne. jne.
Jos sanon, etten nyt jaksaisi tällaista, niin loukkaannutaan ja huokaillaan, että kun minä en ole hoitoalan ihminen (hän on sairaanhoitaja), niin en ymmärrä turvallisuudesta(?) mitään.
Muuten rakas ihminen, mutta todella kuormittavaa kuunnella kuvitelmia, joissa itse kuolee tuhansin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini, 77v. on ihan skarppi esim. poliittisilta mielipiteiltään, mutta hänen bravuurinsa on aivan tolkuttomiin mittoihin paisunut huolehtivaisuus, jota kyllä on aina ollut.
Saa pitkät monologit aikaan esim. meidän talon ulkorapuista, jotka tietyllä säällä ovatkin kyllä vähän liukkaat. Maalailee, miten minä tai mieheni liukastumme, kallo halki, tai kenties halvaannumme, voi voi, kertoo neliraajahalvauksesta, ja miten lapset pärjäisi, mikä tuska, ja missä me asuttaisiin jos joku olisi pyörätuolissa... ja entäs se parkkipaikka talomme edessä, meidän lapset voi pimeässä jäädä siinä jonkun auton alle koulumatkalla (valaistu pihamaa, kaksi fiksua naapuria pitää siinä reunassa autonsa) jne. jne.
Jos sanon, etten nyt jaksaisi tällaista, niin loukkaannutaan ja huokaillaan, että kun minä en ole hoitoalan ihminen (hän on sairaanhoitaja), niin en ymmärrä turvallisuudesta(?) mitään.
Muuten rakas ihminen, mutta todella kuormittavaa kuunnella kuvitelmia, joissa itse kuolee tuhansin eri tavoin.
apua, tämä teksti nauratti kamalasti. Tunnistan oman äitini tästä, hän myös tykkää kauhistella vanhoja "läheltä piti"-tilanteita, mitkä ei oikeasti edes olleet vaarallisia. Tyyliin ai kamala kun jos oltas jääty sen rekan alle mikä ajoi ohi kun odotettiin valojen vaihtumista risteyksessä
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.
Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.
Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Miten olemme onnistuneet kasvattamaan tyttäristämme minä itte -ihmisiä? Äitiä ja anoppia saa arvostella ja solvata, määräillä miten heidän pitää ajatella ja puhua, miten elävät omassa kodissaan, eivät saa harmistua mistään asioista, uhkailla lääkäriin viemisellä jos hänellä on mielipiteitä, mainitsee vaikka naapurista joka pissittää koiransa pihatien laitaan missä lapsetkin meuhuavat. On se äiti/ anoppi riitaisa ihminen.
Aloittajankin äiti yrittää pitää puhetta yllä kun tytär on ilmeisesti aloitteeton keskustelemaan.
Huomaan itsekin puhuvani joskus puuta heinää kun lapsi ei osaa lopettaa puhelua. Aikani höpistyäni sitten joudun sanomaan mutta ei, nyt on kahviaika. Tai ruoka on uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Vähän aikaa sitten juteltiin lounastauolla työkavereiden kanssa, keski-ikäisiä kaikki.
Huomattiin että jokaisen vanhemmille on ikääntymisen myötä tullut samanlaista käyttäytymistä, eli ei kiinnosta kuunnella toisten kuulumisia. Jaaritellaan vaan omia ja tuttavien kuulumisia ja sairauksia.Lastenlasten asiatkaan eivät kiinnosta, sanotaan vaan jotakin tyyliin ahaa ja taas posotellaan menemään.
Saman huomasin myös, kun opiskeluaikana olin harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Suurin osa ei enää ole kiinnostuneita muuta kuin omista asioistaan.Tämä siis riippumatta siitä, onko vanhus valittaja vai puhuuko neutraalisti tai jopa positiivisesti.
Täältä moneen kertaan luettuani, on aivan järkyttävän paha äiti/ anoppi jos oikeasti tahtoo kuulla kuulumisia ja vieläpä kyselee jotain. Minne te sen loman nyt tilasittekaan?
Koska teillä loma on? Kuulemma työpaikallasi yt-neuvottelut, luin lehdestä?
Aina se äiti/ anoppi urkkii.
Minä vein äidille pakastimeen hirveesti ruokaa ja toin myös karkkia ja pullaa, kuten pyydettiin. Sain vaan haukut, että toin liikaa ruokaa ja ne karkit on vääriä. Pulla sentään kelpasi, kun se oli itse tehtyä. Ei ikinä valita itse leivotuista herkuista, mutta kaikki muu on aina pas kaa. Jos ois vaihtoehto olla viemättä ruokaa niin en veis, mutta ei kai sitä voi jättää nälkiintymäänkään, niin pakko kestää.
Tai se lapsen pois lähtenyt hammas, se on perheelle tärkeä asia, mullakin on lasten maitohampaat tallella.
Miten kauan siitä pitää 7- vuotiaan kanssa jutella? Miksi ei se mummokon voisi sitten lapselle kertoa hammaslääkärin ottaneen hampaan pois itseltään? Tai jotain neuvolakauhua arkipäiväistäkseen kertoa että mummiakin pistettiin sormen päästä tai otettiin verikoe.
Kyllä me mummit ollaan huonoja ihmisiä.
Tuollainen hirviö isovanhempi saisi porttikiellon.