Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti jo kuollut vuosia vuosia sitten, mutta tätini luona kun käyn meno on juuri tuollaista. Haukkuu omat lapsensa pystyyn kun eivät häntä kutsu joulua koteihinsa viettämään, mutta samaan aikaan tämä räpätäti kertoo miten varsinkin miniöissään on kaikki pielessä ja lapsenlapsetkin ovat pilanneet ja poikaparat ovat suhteissa vankeina.
Kiltisti jaksan kuunnella ja nyökytellä, käyn ehkä kaksi kertaa vuodessa kylässä velvollisuuden tunteesta. Mua hän ei koskaan arvostele, mutta eipä hän taida mitään mun elämästä tietääkään, kun ei koskaan kuulumisiani kysele. Ehkä parempikin niin.
Vierailija kirjoitti:
Bienvenidos! kirjoitti:
Mutta hyvänen aika! Tulkaa kaikki marisevat mummut ja papat tänne iloiseen seuraamme Teneriffalle! Täällä ei marista eikä murista. Täällä lenkkeillään kauniissa kesäsäässä. Käydään harrastamassa kuka mitäkin.
Löytyy naistenpiiriä, ukkokerhoa, jumppaa, kirkkokuoroa, toiset tykkäävät käydä tansseissa.Pois, pois sieltä pimeästä yksinäisyydestä valoon ja aurinkoon.
Lämpimästi tervetuloa!🌞🌴Totta!
Espanjassa ihanaa ja iloista.
Suomessa masentavaa ja ankeaa.
Suomessahan on eu:n huonoin sijainti, ilmasto ja verotus!
No minähän voin lähettää satavuotiaan valittajamutsini sinne. Otatteko hoiviinne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tylsistymistäkin. Se on harmi, kun aikuinen ihminen ei osaa järjestää elämäänsä mielekästä tekemistä, joka tukee psyykkistä hyvinvointia.
Muistakaahan itse vanhana puheenne. Kun tutut kuolee tai on hoitokodissa, omakin terveys rissaa, ei jaksa sinne vaellukselle lähteä, hyvä jos mustikkalitran jaksaa lähimetsästä poimia hyvästä maastosta.
Ja telkarista ei tuu mittään, se on totta. Samoja vanhoja ja paritusohjelmia. Käsitöitä ei enää kädet kömpelöityidyttyään niin jaksa ja näkökin rissaa. Itelläni on onneksi lukeminen se henkireikä.
Muistakaa, muistakaa, pankaa lappu sinne olutlasin viereen jotta vanhana muistatte. Hankkia harrastuksia.
Sinne vanhainkotiin voi mennä moikkaamaan näitä ystäviä, ri niitä tartte sinne unohtaa. Ei hoivakotiin joutuminen ole tarttuva tauti. Harvoilla käy ketää katsomassa, kyllä vanhat arvostavat.
Ei hemmetti. Just lopetin puhelun äitini kanssa ja tuli tämä ketju mieleen.
Vali vali koko puhelun ajan. En paljon muuta ehtinyt sinne sekaan sanoa kuin niin....joo...onko vai....miten....ai jaa....
Tuli kolme varttia pelkkää tykitystä ja nyt olen ihan kuitti. Parasta oli, kun äiti kysyi minun kuulumisia. Aloin vastaamaan ja hän alkoi saman tien puhumaan minun päälle sitä omaa jargoniaan.
Todella rasittavaa olla yksipuolisena kusitolppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti. Just lopetin puhelun äitini kanssa ja tuli tämä ketju mieleen.
Vali vali koko puhelun ajan. En paljon muuta ehtinyt sinne sekaan sanoa kuin niin....joo...onko vai....miten....ai jaa....
Tuli kolme varttia pelkkää tykitystä ja nyt olen ihan kuitti. Parasta oli, kun äiti kysyi minun kuulumisia. Aloin vastaamaan ja hän alkoi saman tien puhumaan minun päälle sitä omaa jargoniaan.
Todella rasittavaa olla yksipuolisena kusitolppana.
Sama täälläkin. Ei mun vanha äitini ole kiinnostunut kenestäkään muuten kuin korkeintaan kuulustelu- ja juoruilumielessä. Saattaa kyllä kysyä mitä kuuluu, mutta kun vastaan mitä oikeasti kuuluu, hän ei kuuntele eikä välitä. Itsekäs kusipää hän on ollut aina, ja nyt vauhti vain kiihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bienvenidos! kirjoitti:
Mutta hyvänen aika! Tulkaa kaikki marisevat mummut ja papat tänne iloiseen seuraamme Teneriffalle! Täällä ei marista eikä murista. Täällä lenkkeillään kauniissa kesäsäässä. Käydään harrastamassa kuka mitäkin.
Löytyy naistenpiiriä, ukkokerhoa, jumppaa, kirkkokuoroa, toiset tykkäävät käydä tansseissa.Pois, pois sieltä pimeästä yksinäisyydestä valoon ja aurinkoon.
Lämpimästi tervetuloa!🌞🌴Totta!
Espanjassa ihanaa ja iloista.
Suomessa masentavaa ja ankeaa.
Suomessahan on eu:n huonoin sijainti, ilmasto ja verotus!
No minähän voin lähettää satavuotiaan valittajamutsini sinne. Otatteko hoiviinne?
Satavuotias valittaja. Onpa elänyt pitkän elämän, joten älä huoli, kohta se loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Näinhän se usein on, mutta meillä joskus toisin päin.
Alakoululiset laittaa WA-viestiä, kun vanhemmat ei kuuntele eikä ymmärrä.
Minä yli 70 v mummeli otan viestit ilolla vastaan ja minulla on aikaa huolet ja murheet kuunnella.
Ei niillä minun lapsillani olisi aikaa minun murheisiin paneutua,kun eivät lastensakaan murheita jaksa.
Me kaikki tiedämme ja ymmärrämme tämän tilanteen ja lasten vanhemmat ovat todella kiitollisia, että me vanhat olemme back uppina joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Suomesta ei olisi koskaan lähdetty Ruotsiin, jos kaikkien asiat olleet hyvin.
Niin, mihin väki nyt lähtee, kun yhteiskunta on kriisissä? On suuri työttömyys, terveydenhoito on kriisissä, perusopetus on kriisissä, lasten päivähoito on kriisissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tylsistymistäkin. Se on harmi, kun aikuinen ihminen ei osaa järjestää elämäänsä mielekästä tekemistä, joka tukee psyykkistä hyvinvointia.
Muistakaahan itse vanhana puheenne. Kun tutut kuolee tai on hoitokodissa, omakin terveys rissaa, ei jaksa sinne vaellukselle lähteä, hyvä jos mustikkalitran jaksaa lähimetsästä poimia hyvästä maastosta.
Ja telkarista ei tuu mittään, se on totta. Samoja vanhoja ja paritusohjelmia. Käsitöitä ei enää kädet kömpelöityidyttyään niin jaksa ja näkökin rissaa. Itelläni on onneksi lukeminen se henkireikä.
Muistakaa, muistakaa, pankaa lappu sinne olutlasin viereen jotta vanhana muistatte. Hankkia harrastuksia.
Sinne vanhainkotiin voi mennä moikkaamaan näitä ystäviä, ri niitä tartte sinne unohtaa. Ei hoivakotiin joutuminen ole tarttuva tauti. Harvoilla käy ketää katsomassa, kyllä vanhat arvostavat.
No kyllä täällä meilläpäin, kun pääsee hoitokotiin ei enää kavereita kaipaa kun eivät lapsiaankaan tunne.
Olen yhteiskuntaluokasta josta ei mennä yksityisiin hoitokoteihin virikkeitä saamaan.
Nyt kun tästä talosta on kaksi mummos jotka tunsin päässeet hoitopaikkaan, kumpikin oli jo huonossa kunnossa. Toista ei jsksanut mies hoitaa kun puhekykin meni. Toista talutteltiin kotiin kun hortoili pitkin lähiötä osaamatta kotiin. Kaikki sähkölaitteet oli kotona viety pois tai otettu sulakkeet.
Ja näiltä mummoilta nämä vauvapalstan viiskymppiset odottaa vielä että äiti ymmärtää kuunnella lapsensa arjesta vaikka lapsi viis veisaa äitinsä arjesta.
Mulla on kahdenlaisia lapsia, yksi kertoo imonsa ja surunsa, harrastuksensa ja matkansa. Yksi varoen tarjoten suppeaa tietoa perheestään.
Yksi sitten on samaa tyyppiä kuin täällä jotkut rouvat. Äiti on urkkiva päällepäsmäri jos jotain kysyy. On kuulemma muuttanutkin, ei ole mulle kerrottu etten vaan kysele ees tietoa minkäkokonen asunto. Lapsista saan kyllä kuvia, niistä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).
Mutta koskaan ei lapsiinsa pura sitä ainakaan mitenkään toistuvasti ja puhu tuollaisia höpöjä. Liekö koulutustasolla myös vaikutusta miten aikaisin höperöityy?
Ei koulutustasolla ole mitään vaikutusta höperöitymiseen. Se on niin päin että ne jotka ovat muutenkin virkeämpiä menevät kouluun itseään kehittämään. Ei siellä koulussa mitään anti-höperöitymis kurssia ole. Mummoni oli erinomaisen selväjärkinen ymmärtäen silloista nykyaikaa yhdeksänkymmentä luvulla. Hän oli käynyt vain kiertokoulua tsaarinvallan ajalla. Joskus mietin mitä hän olisi saavuttanut jos olisi sattunut syntymään varakkaampaan sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo nyt ole vielä mitään. Koko tämä palstakin, eikä vain tämä palsta, muitakin on, on täynnä mitä ihmeelisintä valitusta.
Kyllä siinä on ero, valittaako jollekin kasvotusten vai kirjoitteleeko nettiin.
Toisaalta, tässä netissä se on osittain mode-vika: tyhjänpäiväistä valitusta ei poisteta, mutta asiallista, perusteltua eriävää mielipeddtä ei sijaita.
Taidanpa siksi siirtyä lukemaan Aljazeraa, SVT:tä, Aftonbladetia, Expresseniä, Tassia, japanilaisia uutismedioita, ehkä jotakin usalaistakin, AP: sivuja ehkä, tai AFP:n.
See You later Alligator,
for a while, Crocodile!
No jaa, mun 70v äitini tuskailee kun hänen OMA 90-vuotias äitinsä on juuri tuollainen nykyään. Valittaa kaikesta ja kaikki on aina huonosti. Toisaalta oma anoppini on ollut juuri tuollainen koko ikänsä. Osa on vanhuutta, osa luonnetta, mutta ei kannata yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nuoret ihmiset haukkuko vanhenevia, dementia-alkuisia vanhempianne. Vanheneminen on rankkaa ja yksin eläminen ja asuminen vielä rankempaa, kukaan ei varmastikaan toivo sitä itselleen eikä läheisilleen. Sinä nuori aikuinen voit olla ainoa kontaktia, ainoa puhetta kuuleva/kuunteleva/auttava henkilö vanhenevan henkilön elämässä yhden päivän tai viikon aikana. Vanhemmat ovat sinut kasvattaneet, osa paremmin, osa huonommin mutta auttakaamme jokainen isäämme ja äitiämme selviämään vanhuudesta ja alkavasta dementoitumisesta, hakemalle hänelle apua ja käymällä katsomassa, sanomalla positiivisia asioita, ei arvostelemalla tai haukkumalla. Meistä jokainen vanhenee ja tulee vanhaksi, toiset yksinäiseksi mutta me voimme jokainen elää niin, että ihmissuhteet ovat vanhanakin kunnossa. Dementia ja Alzheimer muuttavat ihmisen käyttäytymistä ja siihen tulee löytää apukeinoja, että vanhanakin pärjää yksin. Suomi on maa, jossa pitää pärjätä yksin, terveydenhuoltopalvelut heikkenevät, lapset eivät enää hoida vanhempiaan tai isovanhempia, on vain osattava selviytyä jotenkin vanhuudesta.
Allekirjoitan kaiken tuon täysin, mutta en syyllistäisi nuoria etteivät auta tarpeeksi vanhempiaan.
Eikös meidän veroja kerätä hyvinvointivaltiomme ylläpitoon, johon kuuluu myös vanhusten hoito.
Aikanaan elettiin isoissa perheissä, isovanhemmat serkut, tädit ja sedät lähekkäin, eläkkeitä ei ollut. Nyt on toisin, mutta väitän että isästä ja äidistä, läheisistään voi pitää huolta vaikka olisivat 800 km:n päässä, kuten omat vanhempani olivat.
Edesmenneellä isälläni oli Lewyn kappale-tauti ja en usko että itsekään terveenä täältä lähden, vaikka eutanasialakia puuhastellaan. Monilla asioilla on tapana periytyä, se pitää muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Töttöröö, on ihanaa olla vanha kääkkä. Voi höpöttää mitä sattuu ja ei tarvi miettiä mitä muut minusta ajattelee.
Teetin remontin muutama vuosi sitten ja eräs saähkömien kertoi kahvittelun lomassa iäkkäästä isoädistään, joka saattaa torilla törmäillä rollaattorin kanssa tahallaan vastaantulijoihin . Nauraa kätkättää, että 90-vuotiaana saa tehdä mitä haluaa. Hän ymmärsi isoäitiään, puhui kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö valittaja mummoille ja papoilla käy koskaan mielessä, että jos jaksaisi edes viisi minuuttia kuunnella kyläilemässä olevan lapsen ym. juttuja, niin ei tarvitsisi olla aina yksin. Kaikilla, myös alle 70-vuotiailla on murheita ja vaikeuksia elämässä. Ei se, että on seniori, oikeuta kohottamaan itseä muiden yläpuolelle ja unohtamaan muut kuin itsensä. Kukaan ei jaksa sitä, että joka ikinen asia kääntyy siihen seniorin elämään.
Esim. meillä lapseni eivät jaksa kun yrittävät kertoa kuulumisiaan ( päiväkotilainen kertoo kun hammas lähti) niin KAIKKI asiat kääntyvät isovanhempiin. Tuo hammasjuttu johti muisteluun miten mummo oli käynyt labrassa, pappa lääkärissä jne. Yhtään vastavuoroista keskustelua ei pystytä käymään kuin omista jutuista. Lapset kyllä pystyvät.
Nyt aikuisena ainoa lapseni reippaasti ilmoittaa, että onko sinulla taas puheripuli, kun tulevat syömään.
Lapseni onneksi huomauttaa myös, hei mä puhun loppuun. Se saa minut hiljenemään, inhoan itsekin tätä eläkeläisen höpöttäjän piirrettä itsessäni. Aikanaan työelämässä inhosin, jos joku alkoi bussipysäkillä tai kassalla höpöttämään. Nyt olen itse se höpöttäjä, kaikkea se vanhuus teettää.
Minullakin on eräs jo kovin iäkäs sukulainen, jonka elämäntehtävänä on olla negatiivinen ja kylvää ympärilleen pahaa mieltä.
Hän ei osaa olla mihinkään tyytyväinen eikä kykene iloitsemaan mistään. Jotain valitettavaa aina löytyy. Kaikki pitäisi aina mennä hänen ehdoillaan ja hänen tyylillään, muuten sitä marmatusta saa kuulla loputtomiin. Hän on kova arvostelemaan ja syyttelemään muita, varsinkin omia jo keski-ikäisiä lapsiaan. Unohtaa kuitenkin itse tehneensä mitään virheitä ikinä.
Kai tuo käytös on jo lapsuudesta opittu, kurjuuden maksimointi tuo jotain tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti jo kuollut vuosia vuosia sitten, mutta tätini luona kun käyn meno on juuri tuollaista. Haukkuu omat lapsensa pystyyn kun eivät häntä kutsu joulua koteihinsa viettämään, mutta samaan aikaan tämä räpätäti kertoo miten varsinkin miniöissään on kaikki pielessä ja lapsenlapsetkin ovat pilanneet ja poikaparat ovat suhteissa vankeina.
Kiltisti jaksan kuunnella ja nyökytellä, käyn ehkä kaksi kertaa vuodessa kylässä velvollisuuden tunteesta. Mua hän ei koskaan arvostele, mutta eipä hän taida mitään mun elämästä tietääkään, kun ei koskaan kuulumisiani kysele. Ehkä parempikin niin.
Pidä kiinni tädistäsi, vihjaa nätisti mistä et pidä ja voitte luoda vielä lämpimän suhteen ja muistella edesmennyttä äitiäsi. Jookos.
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti. Just lopetin puhelun äitini kanssa ja tuli tämä ketju mieleen.
Vali vali koko puhelun ajan. En paljon muuta ehtinyt sinne sekaan sanoa kuin niin....joo...onko vai....miten....ai jaa....
Tuli kolme varttia pelkkää tykitystä ja nyt olen ihan kuitti. Parasta oli, kun äiti kysyi minun kuulumisia. Aloin vastaamaan ja hän alkoi saman tien puhumaan minun päälle sitä omaa jargoniaan.
Todella rasittavaa olla yksipuolisena kusitolppana.
Mikään kusitolppa et ole, äitisi vaan luottaa sinuun, yritä kestää ei hän hirveän kauan sinua häritse. Itse tajusin tämä täytettyäni 40v ja olen onnellinen että tajusin. Vieläkin on ikävä isää ja äitiä jotka saattelin hautaan 10-vuotta sitten. Onneksi tajusin ja autoin heitä heitä kaikin keinoin loppuun saakka. He olivat ihanat, isä ja äiti ja lapsilleni vielä ihanammat isovanhemmat.
Incel itkee taas.