Lue keskustelun säännöt.
Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä
N 48
15.01.2023 |
Mikään asia ei ole hyvin.
"Radiosta tulee vain rokkia. Televisiokanavat pitäisi yhdenmukaistaa. Kolmelta kanavalta ei saisi tulla samaan aikaan suomenkielistä ohjelmaa kun yhtäkään niistä ei pysty seuraamaan! Missä on Putous-ohjelma? Sinä olet lihonut yli viisi kiloa! Söisit nyt edes hernesoppaa! Missä on joulunamit? Sellon etsivät ovat törkeitä! Miksi Putin ei mene itse sinne pommittamaansa taloon? Miltä asemalta tulee Kansanradion uusinta? Ulkomaalainen lääkäri määräsi Opamoksia ja nyt se lukee netissä ja en voi mennä toiselle lääkärille kun en tiedä mitä se ajattelee!"
Tätä jaksoin parituntisen ja keskustelun kääntyessä henkilökohtaisuuksiin nousin ylös ja lähdin menemään. Sinne se jäi tippa linssissä vilkuttamaan ja toivottamaan, että soitellaan. Meinaa ottaa nuo vierailut lujille...
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat tavallisia, äiti jäkätti joskus, vaikka oli luonteeltaan kiltti, kuten isäkin. Isä ei koskaan pahaa sanaa sanonut meille lapsille, eikä muillekaan. Joskus komensi, kun katsoi televisiota ja me remuttiin. Rakastivat toisiaan, vaikka eivät sitä näyttäneet, mutta sen vain tiesi. Kaikki meistä on perinyt kiltin luonteen, mutta ei kynnysmattoja olla kenellekään.
Eivät koskaan kotona kertoneet meille sukulaisten, tuttujen tai muiden asioita negatiivisesti. Omat terveysasiansakin yrittivät pitää meiltä salassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bienvenidos! kirjoitti:
Mutta hyvänen aika! Tulkaa kaikki marisevat mummut ja papat tänne iloiseen seuraamme Teneriffalle! Täällä ei marista eikä murista. Täällä lenkkeillään kauniissa kesäsäässä. Käydään harrastamassa kuka mitäkin.
Löytyy naistenpiiriä, ukkokerhoa, jumppaa, kirkkokuoroa, toiset tykkäävät käydä tansseissa.Pois, pois sieltä pimeästä yksinäisyydestä valoon ja aurinkoon.
Lämpimästi tervetuloa!🌞🌴Niinpä. Mutta sitten nämä herrantertut täällä valittavat että heidän muorinsa tuhlaa rahat itsekkäästi itseensä kun menevät etelään nauttimaan elämästä. ;)
Voi kun olisikin tehnyt noin eikä pihistänyt joka asiassa selittäen, että perinnöksi rahojani säästän.
Vierailija kirjoitti:
Bienvenidos! kirjoitti:
Mutta hyvänen aika! Tulkaa kaikki marisevat mummut ja papat tänne iloiseen seuraamme Teneriffalle! Täällä ei marista eikä murista. Täällä lenkkeillään kauniissa kesäsäässä. Käydään harrastamassa kuka mitäkin.
Löytyy naistenpiiriä, ukkokerhoa, jumppaa, kirkkokuoroa, toiset tykkäävät käydä tansseissa.Pois, pois sieltä pimeästä yksinäisyydestä valoon ja aurinkoon.
Lämpimästi tervetuloa!🌞🌴Niinpä. Mutta sitten nämä herrantertut täällä valittavat että heidän muorinsa tuhlaa rahat itsekkäästi itseensä kun menevät etelään nauttimaan elämästä. ;)
Tekipä niin tai näin , niin aina väärinpäin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös syntynyt v. -52. Silloin oli erilainen koulujärjestelmä. Kansakoulun neljänneltä pyrittiin oppikouluun ja kyllä todella suuri osa sinne myös hakeutui. Kaikki ei edes päässeet, sinnehän oli pääsykokeet. Koska oppivelvollisuus oli kuitenkin 16 ikävuoteen asti, ne jotka ei menneet oppikouluun jatkoivat kansakoulua ja sen jälkeen menivät kansalaiskouluun, jota sanottiin myös jatkokouluksi. Sen jälkeen yleensä mentiin ammattikouluihin, eli koulutusmahdollisuudet olivat kaikilla hyvät.
Oppikoulu käsitti keskikoulun ja lukion.
Kaikki ei tosiaankaan menneet enää lukioon, mutta keskikoulun kävi jo todella moni minun ikäluokastani. Sillä pääsi jo ns. siisteihin sisätöihin.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa. En käsitä tuollaista ajatusta. Meillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Kyllä terveydenhuolto toimi ihan hyvin, ihmiset pääsi lääkäriin ja sairaalaan hoidettaviksi, mikä ei siis ole kehitysmaissa aina mahdollista. Oli neuvolat ja lapset rokotettiin, oli kouluhammaslääkärit.
Kaupoissa oli ruokaa, julkinen liikenne toimi, ihmisillä oli töitä. Kouluissa oli kunnon opetus, kaikki saivat käydä koulua. Koulussa tarjottiin oppilaille kouluruoka. Oli toimiva kirjastolaitos. Postilaitos toimi paremmin kuin nyt, postia jaettiin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltaposti.
Mitä ihmettä tarkoitetaan kehitysmaalla, kun puhutaan 50-luvun Suomesta? Kuulkaa minä elin sen ajan ja tiedän.
Maaseuduilla ja kaupunkien laitamilla saattoi asumukset olla vielä alkeellisemmat kuin nykypäivänä, ei ollut sisävessoja eikä suihkuja eikä kaikille tullut vettä sisälle. Mutta nuo on asioita, jotka koko ajan menivät parempaan päin ja ihmisillä oli mahdollisuudet kuitenkin. Vesi saatiin kaivosta, ilman ei tarvinnut olla niin kuin jossain kehitysmaassa kenties. Pesumahdollisuudet ei olleet niin hyvät kuin nyt, mutta ne oli olemassa kuitenkin. Itse asiassa kaikkea tarvittavaa oli, se ei ehkä vaan tullut tuohon nenän eteen ihan niin helposti kuin nyt odotetaan.
Kyllä, moni nuori nainen aloitti työelämänsä kotiapulaisena. Minäkin tein sitä kesälomilla. Se oli aikuistumista ja opetti työelämään siirtymistä.
Minun ikäisilleni oli tosiaan se koulupakko 16-vuotiaaksi asti, mutta tiedän muutamia minua vähän vanhempia, jotka oli jo 14-15 -vuotiaana töissä, jos sitä nyt työnteoksi voi laskea. Esim. yksi sukulaispoika ajoi jo täyttä häkää hiekkakuormia 14-vuotiaana, ilman mitään ajokorttiakaan. Ei sitä silloin kukaan niin laskenut. Isällään oli kuorma-autoja ja paikkakunnalle rakennettiin isoa tehdaslaitosta, nehän ajoivat porukalla yöt ja päivät, isä ja pojat. Rahaa tuli kuulemma joka tuutista, kun koko ajan painettiin töitä. Sääntöjä ei ollut niin kuin nykyään ja niitäkin vähiä katsottiin läpi sormien. Ainakin oppi, mitä oli työnteko.
Kehitysmaasta puhutaan, kun katsotaan ajan oikeasti nurjia puolia ja sodanjälkeistä aikaa. Köyhyyttä, naisten asemaa, pieniä palkkoja, ehkäisyn puutetta, kurjuuden kerääntymistä siistin kulissin taakse. Alkoholismia, sotatraumoja. Suomi ei ollut mikään kiiltokuva, ja ulkohuuseja oli 80-luvulle asti ihan kaupungeissakin.
Ohis, mutta tiedätkö, että tänäkin päivänä Helsingissä on ulkohuusseja. Ihan toiminnassa eivätkä mitään salahuusseja siis. Vanhemmilla omakotialueilla melko tavallistakin, jopa (mm. Tapanila).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä tosiaan mietityttää : Kun vanhemmat mahdollisesti vuosikymmeniä käyttäneet siihen, että lapsillaan oli hyvä olla, käyneet töissä ja kasvattaneet, ja kaikkea muuta.
Sitten kun ne vanhemmat osoittautuvatkin itse ihmisiksi, jotka muodostaa omia mielipiteitä asioista, ja ovat silti edelleen huolissaan jo pitkään pesästä pois lentäneihin lapsiin, niin kuka siinä oikein kiukuttelee ja mistä?! Jää vain ajatus, että edeleen eläkeläisten pitäisi kaikessa myötäillä näitä kultalusikat suussa kasvaneita "lapsosiaan" ja edelleen tehdä kaikki heidän pään mukaan??!
Onko se nyt liikaa pyydety, että vanhemmatkin kasvaa joskus omiksi itseksiin, omine mielipiteineen??! Onko tuon ikäinen lapsi vieläkin sellainen, joka ei osaa ottaa tätä ihan viileällä älyllään??!
Ei se ole liikaa pyydetty, mutta tahtoo meillä ainakin olla niin, että vanhempi mielipiteen omatesssan unohtaa, että aikuisella lapsellakin on oma mielipide, eikä sen tarvitse olla sama kuin vanhemman.
Meillä ei oikein voi keskustella mistään jollei ole samaa mieltä, koska silloin riidellään. Se miksi vanhempi ajattelee niin kuin ajattelee ei heidän mielestään ole oleellista. Mielipide on se mikä on ja piste. Siitä ei voi keskustella mistä se mielipide on muodostunut, koska tarkoittaa että vanhemman mielipide kyseenalaistetaan ja silloin haastetaan riitaa.
Monen tuntuu olevan vaikea ajatella, että vanhemmat on erilaisia. Itse tajusin sen, kun selvisi, että miehen vanhemmat olivat aina sanoneet, että tapahtuipa mitä tahansa, kotiin voi aina tulla. Itse en tuota kuullut ikinä, sen sijaan vanhemmat kertoivat, että jos teet niin, näin tai noin, lennät pihalle kuin leppäkeihäs. Minusta on ihan hirveää uhkailla lapsia varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Mua myös huvittaa varsinkin tuo ilmaisu, että jokainen lähti elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Ajatella, niin ne tekivät! Onneksi nyt ei siis tarvitse. On tukia ja etuuksia.
Entäs jos me 50-luvulla syntyneet lähdimmekin työelämään ihan vain sen takia, että tarvitsimme toimeentulon ja halusimme elää normaalia elämää? Emme sen vuoksi, että tuet puuttuivat. Eihän me niistä edes tiedetty. Meistä oli itsestäänselvää, että eläminen maksaa.
Mutta ei me kyllä noin nuorina mihinkään vieraan töihin lähdetty, kyllä me käytiin ihan koulua vielä tuossa iässä. Suurin osa meistä kävi lukionkin ihan kotoa käsin.
Ja kyllä minun ikäisistäni lukioon lähti tosi monet, ei ollut enää sitä mentaliteettia, että se olisi ollut vain joku herrojen koulu. Oli mahdollista päästä vapaaoppilaaksi, jos rahasta oli kova nuusa. Kirjat piti kyllä maksaa. Muistan ne valtavat oppilasmäärät yhteiskoulun pihalla, kun kaiuttimista lueteltiin, ketkä on suorittaneet pääsykokeet hyväksyttävästi.
Eivät ne yksityisillä kannatusyhdistyksillä toimivat voineet ottaa oaljon vapaaoppilaita, täytyihän sitä rahaa jostain saada.
Minua raivostuttaa aina tuo että ihmisten taustat ja elämät kielletään sillä että on saanut olla lapsi pitkään.
Tosiasia on että maalta tultiin kaupunkiin elättämään itseään 15- vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Oppikoululaiset olivat aika nokkavia nuorille duunareille kaupoissa ja piikomassa. Tanssipaikatkin oli erikseen. Toki lukiolaispojat tuli duunarien tansseihin mielellä että piikalikoilta ja maidon myyjältä "saa " helposti.Olet muuten ihan oikeassa tuossa nuorten jakautumisessa. Se näkyi ihan selvästi 60-luvulla, kun oltiin nuoria. Se ei vaan hirveästi meitä hetkauttanut, kummallakaan puolella. Koska se vaan ikään kuin oli. Ja sai olla.
Kansalaiskoulun ja ammattikoulun poikia sanottiin rasviksiksi. En oikein tiedä, mistä se sana tuli. Tuliko se siitä, että ne pojat kampasi vielä hiuksiaan jollain hiton brylgreemillä otsalaineiksi tms. Oppikoulun pojat kasvatti beatlestukkaa. Ja heitä sanottiin poppareiksi.
Myös musiikki jakoi nuorisoa. Oppikoululaiset kuunteli englanninkielistä poppia ja rokkia, ammattikoululaiset oli vielä tangolinjalla.
Silti käytiin samoissa tanssipaikoissa ja kyllä niitä hitaita tanssivat myös oppikoululaiset ja ammattikoululaisetkin sheikkasi ja twistasi. Labostellaa tanssittiin ihan samassa tahdissa ja ryhmässä.
Eikä se jako kovin kauaa kestänyt, ehkä juuri sinne 70-luvun alkuun asti, sittenhän oli toiminnassa jo peruskoulu. Se hävitti aika pian tällaiset luokkajaot.
Asuin isohkossa maaseutupitäjässä, joten en kyllä muista tuollaista asennetta, että oppikoulupojat olisi mieltäneet työläistyttöjä miksikään helpoiksi antajiksi. En ikinä kuullut mitään tällaista puhuttavan. Itse asiassa lukiolaispojat oli tuohon aikaan vielä vähän lapsellisia, ammattikoulun pojat oli siinä asiassa paljon rohkeampia. Kun ajattelen oman luokkani poikia lukiossa, niin kyllä ne oli vielä ihan pikkupoikia siinä mielessä.
Jakolinjat jatkuivat 80-luvun lopulle asti. Ei se pyhä peruskoulu mitään ratkaissut, se oli vuosia lähinnä hieno teoria.
80-luvun alussa eri kylien ja kaupunginosien nuoret saattoivat tapella verissä päin. Koulussa oli eri musiikkityylien kannattajien välinen kuilu ja väkivaltaa . Vielä 90-luvulle tultaessa amislaiset ja lukiolaiset olivat eri ihmisiä, vaikka välissä tapahtui vaihtoa. Kaikki eivät edes kouluttautuneet, ainakaan heti. Syksyllä-85 eräs tyttö oli menossa joko hoitamaan peruskoulun jälkeen lapsia tai ompelemaan resoreita.
Oli myös juppien ja hevarien välistä kinaa. Hevarit, kuten punkkarit aikonaan, olivat avarakatseisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaksi+kolme+seitsemän kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän seitsemänkymppiset ovat syntyneet 50-luvun alussa ja Suomi oli lähes kehitysmaa. Naisten ja lasten oikeudet ja asema heikko. Mistä he olisivat saaneet eväitä vanhemmuuteen tai sosiaalisiin taitoihin, kun lähdettiin 14v töihin tehtaisiin tai maalta kotiapulaiseksi ja jokainen elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Älä nyt höpöjä puhu. Olen syntynyt 1952, 14 vuotias olin 1966 ja silloin ei todellakaan lähdetty tehdastöihin tai piikomaan. Oppivelvollisuus jatkui vielä, itse kävin lukiota 1971 asti.
Ehkä jokin realismi näihin juttuihin olisi tarpeen.
Mua myös huvittaa varsinkin tuo ilmaisu, että jokainen lähti elättämään itsensä, kun ei ollut yhteiskunnan tukia ja etuuksia.
Ajatella, niin ne tekivät! Onneksi nyt ei siis tarvitse. On tukia ja etuuksia.
Entäs jos me 50-luvulla syntyneet lähdimmekin työelämään ihan vain sen takia, että tarvitsimme toimeentulon ja halusimme elää normaalia elämää? Emme sen vuoksi, että tuet puuttuivat. Eihän me niistä edes tiedetty. Meistä oli itsestäänselvää, että eläminen maksaa.
Mutta ei me kyllä noin nuorina mihinkään vieraan töihin lähdetty, kyllä me käytiin ihan koulua vielä tuossa iässä. Suurin osa meistä kävi lukionkin ihan kotoa käsin.
Ja kyllä minun ikäisistäni lukioon lähti tosi monet, ei ollut enää sitä mentaliteettia, että se olisi ollut vain joku herrojen koulu. Oli mahdollista päästä vapaaoppilaaksi, jos rahasta oli kova nuusa. Kirjat piti kyllä maksaa. Muistan ne valtavat oppilasmäärät yhteiskoulun pihalla, kun kaiuttimista lueteltiin, ketkä on suorittaneet pääsykokeet hyväksyttävästi.
Eivät ne yksityisillä kannatusyhdistyksillä toimivat voineet ottaa oaljon vapaaoppilaita, täytyihän sitä rahaa jostain saada.
Minua raivostuttaa aina tuo että ihmisten taustat ja elämät kielletään sillä että on saanut olla lapsi pitkään.
Tosiasia on että maalta tultiin kaupunkiin elättämään itseään 15- vuotiaana kansakoulun jälkeen.
Oppikoululaiset olivat aika nokkavia nuorille duunareille kaupoissa ja piikomassa. Tanssipaikatkin oli erikseen. Toki lukiolaispojat tuli duunarien tansseihin mielellä että piikalikoilta ja maidon myyjältä "saa " helposti.Olet muuten ihan oikeassa tuossa nuorten jakautumisessa. Se näkyi ihan selvästi 60-luvulla, kun oltiin nuoria. Se ei vaan hirveästi meitä hetkauttanut, kummallakaan puolella. Koska se vaan ikään kuin oli. Ja sai olla.
Kansalaiskoulun ja ammattikoulun poikia sanottiin rasviksiksi. En oikein tiedä, mistä se sana tuli. Tuliko se siitä, että ne pojat kampasi vielä hiuksiaan jollain hiton brylgreemillä otsalaineiksi tms. Oppikoulun pojat kasvatti beatlestukkaa. Ja heitä sanottiin poppareiksi.
Myös musiikki jakoi nuorisoa. Oppikoululaiset kuunteli englanninkielistä poppia ja rokkia, ammattikoululaiset oli vielä tangolinjalla.
Silti käytiin samoissa tanssipaikoissa ja kyllä niitä hitaita tanssivat myös oppikoululaiset ja ammattikoululaisetkin sheikkasi ja twistasi. Labostellaa tanssittiin ihan samassa tahdissa ja ryhmässä.
Eikä se jako kovin kauaa kestänyt, ehkä juuri sinne 70-luvun alkuun asti, sittenhän oli toiminnassa jo peruskoulu. Se hävitti aika pian tällaiset luokkajaot.
Asuin isohkossa maaseutupitäjässä, joten en kyllä muista tuollaista asennetta, että oppikoulupojat olisi mieltäneet työläistyttöjä miksikään helpoiksi antajiksi. En ikinä kuullut mitään tällaista puhuttavan. Itse asiassa lukiolaispojat oli tuohon aikaan vielä vähän lapsellisia, ammattikoulun pojat oli siinä asiassa paljon rohkeampia. Kun ajattelen oman luokkani poikia lukiossa, niin kyllä ne oli vielä ihan pikkupoikia siinä mielessä.
Jakolinjat jatkuivat 80-luvun lopulle asti. Ei se pyhä peruskoulu mitään ratkaissut, se oli vuosia lähinnä hieno teoria.
80-luvun alussa eri kylien ja kaupunginosien nuoret saattoivat tapella verissä päin. Koulussa oli eri musiikkityylien kannattajien välinen kuilu ja väkivaltaa . Vielä 90-luvulle tultaessa amislaiset ja lukiolaiset olivat eri ihmisiä, vaikka välissä tapahtui vaihtoa. Kaikki eivät edes kouluttautuneet, ainakaan heti. Syksyllä-85 eräs tyttö oli menossa joko hoitamaan peruskoulun jälkeen lapsia tai ompelemaan resoreita.
Oli myös juppien ja hevarien välistä kinaa. Hevarit, kuten punkkarit aikonaan, olivat avarakatseisempia.
Nuorisotyötä toki tehtiin, vaikka kuntien teryleeniukot ja -akat olivat vielä 70-luvulla tilojen perustamista vastaan. Se jäi pitkäksi aikaa seutukuntien vastuulle. Itseäni varsinais-suomalaisen kasvukunnan hyvinvointi ei kohdannut tässäkään asiassa, koska kuuluin eri seurakuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:n valitusta. Samanlaisia minäkin puhun vaikka olen nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös syntynyt v. -52. Silloin oli erilainen koulujärjestelmä. Kansakoulun neljänneltä pyrittiin oppikouluun ja kyllä todella suuri osa sinne myös hakeutui. Kaikki ei edes päässeet, sinnehän oli pääsykokeet. Koska oppivelvollisuus oli kuitenkin 16 ikävuoteen asti, ne jotka ei menneet oppikouluun jatkoivat kansakoulua ja sen jälkeen menivät kansalaiskouluun, jota sanottiin myös jatkokouluksi. Sen jälkeen yleensä mentiin ammattikouluihin, eli koulutusmahdollisuudet olivat kaikilla hyvät.
Oppikoulu käsitti keskikoulun ja lukion.
Kaikki ei tosiaankaan menneet enää lukioon, mutta keskikoulun kävi jo todella moni minun ikäluokastani. Sillä pääsi jo ns. siisteihin sisätöihin.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa. En käsitä tuollaista ajatusta. Meillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Kyllä terveydenhuolto toimi ihan hyvin, ihmiset pääsi lääkäriin ja sairaalaan hoidettaviksi, mikä ei siis ole kehitysmaissa aina mahdollista. Oli neuvolat ja lapset rokotettiin, oli kouluhammaslääkärit.
Kaupoissa oli ruokaa, julkinen liikenne toimi, ihmisillä oli töitä. Kouluissa oli kunnon opetus, kaikki saivat käydä koulua. Koulussa tarjottiin oppilaille kouluruoka. Oli toimiva kirjastolaitos. Postilaitos toimi paremmin kuin nyt, postia jaettiin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltaposti.
Mitä ihmettä tarkoitetaan kehitysmaalla, kun puhutaan 50-luvun Suomesta? Kuulkaa minä elin sen ajan ja tiedän.
Maaseuduilla ja kaupunkien laitamilla saattoi asumukset olla vielä alkeellisemmat kuin nykypäivänä, ei ollut sisävessoja eikä suihkuja eikä kaikille tullut vettä sisälle. Mutta nuo on asioita, jotka koko ajan menivät parempaan päin ja ihmisillä oli mahdollisuudet kuitenkin. Vesi saatiin kaivosta, ilman ei tarvinnut olla niin kuin jossain kehitysmaassa kenties. Pesumahdollisuudet ei olleet niin hyvät kuin nyt, mutta ne oli olemassa kuitenkin. Itse asiassa kaikkea tarvittavaa oli, se ei ehkä vaan tullut tuohon nenän eteen ihan niin helposti kuin nyt odotetaan.
Kyllä, moni nuori nainen aloitti työelämänsä kotiapulaisena. Minäkin tein sitä kesälomilla. Se oli aikuistumista ja opetti työelämään siirtymistä.
Minun ikäisilleni oli tosiaan se koulupakko 16-vuotiaaksi asti, mutta tiedän muutamia minua vähän vanhempia, jotka oli jo 14-15 -vuotiaana töissä, jos sitä nyt työnteoksi voi laskea. Esim. yksi sukulaispoika ajoi jo täyttä häkää hiekkakuormia 14-vuotiaana, ilman mitään ajokorttiakaan. Ei sitä silloin kukaan niin laskenut. Isällään oli kuorma-autoja ja paikkakunnalle rakennettiin isoa tehdaslaitosta, nehän ajoivat porukalla yöt ja päivät, isä ja pojat. Rahaa tuli kuulemma joka tuutista, kun koko ajan painettiin töitä. Sääntöjä ei ollut niin kuin nykyään ja niitäkin vähiä katsottiin läpi sormien. Ainakin oppi, mitä oli työnteko.
Kehitysmaasta puhutaan, kun katsotaan ajan oikeasti nurjia puolia ja sodanjälkeistä aikaa. Köyhyyttä, naisten asemaa, pieniä palkkoja, ehkäisyn puutetta, kurjuuden kerääntymistä siistin kulissin taakse. Alkoholismia, sotatraumoja. Suomi ei ollut mikään kiiltokuva, ja ulkohuuseja oli 80-luvulle asti ihan kaupungeissakin.
Ohis, mutta tiedätkö, että tänäkin päivänä Helsingissä on ulkohuusseja. Ihan toiminnassa eivätkä mitään salahuusseja siis. Vanhemmilla omakotialueilla melko tavallistakin, jopa (mm. Tapanila).
Nykyhuusit ovat toivottavasti entisiä paremmin rakennettuja ja hoidettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös syntynyt v. -52. Silloin oli erilainen koulujärjestelmä. Kansakoulun neljänneltä pyrittiin oppikouluun ja kyllä todella suuri osa sinne myös hakeutui. Kaikki ei edes päässeet, sinnehän oli pääsykokeet. Koska oppivelvollisuus oli kuitenkin 16 ikävuoteen asti, ne jotka ei menneet oppikouluun jatkoivat kansakoulua ja sen jälkeen menivät kansalaiskouluun, jota sanottiin myös jatkokouluksi. Sen jälkeen yleensä mentiin ammattikouluihin, eli koulutusmahdollisuudet olivat kaikilla hyvät.
Oppikoulu käsitti keskikoulun ja lukion.
Kaikki ei tosiaankaan menneet enää lukioon, mutta keskikoulun kävi jo todella moni minun ikäluokastani. Sillä pääsi jo ns. siisteihin sisätöihin.
Suomi ei ollut mikään kehitysmaa. En käsitä tuollaista ajatusta. Meillä oli kaikki perusasiat kunnossa. Kyllä terveydenhuolto toimi ihan hyvin, ihmiset pääsi lääkäriin ja sairaalaan hoidettaviksi, mikä ei siis ole kehitysmaissa aina mahdollista. Oli neuvolat ja lapset rokotettiin, oli kouluhammaslääkärit.
Kaupoissa oli ruokaa, julkinen liikenne toimi, ihmisillä oli töitä. Kouluissa oli kunnon opetus, kaikki saivat käydä koulua. Koulussa tarjottiin oppilaille kouluruoka. Oli toimiva kirjastolaitos. Postilaitos toimi paremmin kuin nyt, postia jaettiin kolme kertaa päivässä, aamu-, päivä- ja iltaposti.
Mitä ihmettä tarkoitetaan kehitysmaalla, kun puhutaan 50-luvun Suomesta? Kuulkaa minä elin sen ajan ja tiedän.
Maaseuduilla ja kaupunkien laitamilla saattoi asumukset olla vielä alkeellisemmat kuin nykypäivänä, ei ollut sisävessoja eikä suihkuja eikä kaikille tullut vettä sisälle. Mutta nuo on asioita, jotka koko ajan menivät parempaan päin ja ihmisillä oli mahdollisuudet kuitenkin. Vesi saatiin kaivosta, ilman ei tarvinnut olla niin kuin jossain kehitysmaassa kenties. Pesumahdollisuudet ei olleet niin hyvät kuin nyt, mutta ne oli olemassa kuitenkin. Itse asiassa kaikkea tarvittavaa oli, se ei ehkä vaan tullut tuohon nenän eteen ihan niin helposti kuin nyt odotetaan.
Kyllä, moni nuori nainen aloitti työelämänsä kotiapulaisena. Minäkin tein sitä kesälomilla. Se oli aikuistumista ja opetti työelämään siirtymistä.
Minun ikäisilleni oli tosiaan se koulupakko 16-vuotiaaksi asti, mutta tiedän muutamia minua vähän vanhempia, jotka oli jo 14-15 -vuotiaana töissä, jos sitä nyt työnteoksi voi laskea. Esim. yksi sukulaispoika ajoi jo täyttä häkää hiekkakuormia 14-vuotiaana, ilman mitään ajokorttiakaan. Ei sitä silloin kukaan niin laskenut. Isällään oli kuorma-autoja ja paikkakunnalle rakennettiin isoa tehdaslaitosta, nehän ajoivat porukalla yöt ja päivät, isä ja pojat. Rahaa tuli kuulemma joka tuutista, kun koko ajan painettiin töitä. Sääntöjä ei ollut niin kuin nykyään ja niitäkin vähiä katsottiin läpi sormien. Ainakin oppi, mitä oli työnteko.
Kehitysmaasta puhutaan, kun katsotaan ajan oikeasti nurjia puolia ja sodanjälkeistä aikaa. Köyhyyttä, naisten asemaa, pieniä palkkoja, ehkäisyn puutetta, kurjuuden kerääntymistä siistin kulissin taakse. Alkoholismia, sotatraumoja. Suomi ei ollut mikään kiiltokuva, ja ulkohuuseja oli 80-luvulle asti ihan kaupungeissakin.
Itse asiassa köyhyyttä on tälläkin hetkellä, jopa enemmän kuin muutamina viime vuosikymmeninä. Köyhyys näyttäytyy erilaisena kuin vaikkapa 50-luvulla.
Naisten asema pienine palkkoineen ei ole vieläkään kunnossa, mutta toki ollaan menty paljon eteenpäin.
Traumoja on paljon, alkoholismia ja huumeittenkäyttöä, ne on tämän päivän suuria ongelmia. Rikollisuus on muuttunut häikäilemättömämmäksi ja raaemmaksi. Ihmisillä ei ole enää kunniakäsityksiä. Työttömyyttä on entistä enemmän. Ei ole Suomi kiiltokuva nytkään. Joskus jopa kaipaan takaisin 50- ja 60-luvuille.
Tämän päivän köyhyys on toisenlaista, asumisesta alkaen.
Suomesta ei olisi koskaan lähdetty Ruotsiin, jos kaikkien asiat olleet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä maalta kaupunkeihin jos maaseudun korpikunnissa olisi ollut töitä tai mahdollisuus tönöjen elättää ne kaikki pirttiviljelysten tuotot joita ei ollut vara kouluttaa. Eikä ollut fyysisiä koulujakaan tarpeeksi, vielä 60- luvulla perustettiin uusia oppikouluja. Osa jäi korvaaviksi, suuri osa rakennuksista siirtyi kunnille peruskouluiksi.
Siinä mielessä suuret ikäluokat vastasi teollisuuden tarpeisiin hyvin, maalta oli lähdettävä, tehtaan portilt pääsi töihin. Jos ei kyennyt vaativiin tehtäviin oli aputöitä ja teinit kuljetti sisäistä postia.
Rintamiestalon rakentaneet vuokrasivat niitä hellahuoneitaan ja aravakolmion ostaneet yhtä huonetta tarkoilla säännöillä.
Jossain, varmasti useammassakin kommentissa pyydettiin ymmärtämään vanhempien lapsuutta / nuoruutta ja antamaan armoa heille. Itse yritän parhaani mukaan ymmärtää ja minua harmittaa se, että nähdään kaikessa nykyisessä tilanteessa pelkästään huonoa. Elämänlaatu voisi olla parempi jos edes välillä ajattelisi positiivista. Itse olin perimässä tuota, "jos asia voi mennä huonosti, se varmasti menee" -ajattelua kotoa, kunnes havahduin. Nyt elämä on mukavaa vanhusten valituksesta huolimatta, enkä tasan aio keskittyä neljän seinän sisään kuuntelemaan Kansanradiota. Itselläni on parikin sairautta, jotka onneksi ovat lääkkeillä nyt tasapainossa, eli en ole täysin kermaper5e joka ei kivuista, säryistä ja sairauksista tiedä mitään.
Minä en ole elänyt silloin heidän nuoruudessaan, voin vain kuvitella millaista oli. He elävät tätä aikaa nyt, mitä mekin elämme, heidän olisi hieman helpompaa ymmärtää omia lapsiaan millaisessa hektisessä maailmassa elämme, mutta silti mennään sen taakse miten hankalaa heillä oli. Joka aikakaudessa on omat miinukset ja plussat. Tämän perusteella meidänkään vanhemmat eivät saisi valittaa omasta nuoruudestaan ja sen vaikeudesta, koska aina on sukupolvi ennen heitä jolla on ollut asiat heikommin.
Tämä on myös keskustelupalsta, te joilla asia ei ole ongelma, vaihtakaa keskustelua. Minulle tämä on vertaistukea, en ole ainoa.
Mene Isoon-Omenaan valittamaan....
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minun 80-vuotias äitini on aika skarppi. Ja ennen kaikkea elämäänsä tyytyväinen.
Me ollaan tosi läheisiä.
Ja tässä kuva meistä
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/c_crop,x_0,y_0,w_1622,h_909/w_19…
Bienvenidos! kirjoitti:
Mutta hyvänen aika! Tulkaa kaikki marisevat mummut ja papat tänne iloiseen seuraamme Teneriffalle! Täällä ei marista eikä murista. Täällä lenkkeillään kauniissa kesäsäässä. Käydään harrastamassa kuka mitäkin.
Löytyy naistenpiiriä, ukkokerhoa, jumppaa, kirkkokuoroa, toiset tykkäävät käydä tansseissa.Pois, pois sieltä pimeästä yksinäisyydestä valoon ja aurinkoon.
Lämpimästi tervetuloa!🌞🌴
Totta!
Espanjassa ihanaa ja iloista.
Suomessa masentavaa ja ankeaa.
Suomessahan on eu:n huonoin sijainti, ilmasto ja verotus!
Vierailija kirjoitti:
Jossain, varmasti useammassakin kommentissa pyydettiin ymmärtämään vanhempien lapsuutta / nuoruutta ja antamaan armoa heille. Itse yritän parhaani mukaan ymmärtää ja minua harmittaa se, että nähdään kaikessa nykyisessä tilanteessa pelkästään huonoa. Elämänlaatu voisi olla parempi jos edes välillä ajattelisi positiivista. Itse olin perimässä tuota, "jos asia voi mennä huonosti, se varmasti menee" -ajattelua kotoa, kunnes havahduin. Nyt elämä on mukavaa vanhusten valituksesta huolimatta, enkä tasan aio keskittyä neljän seinän sisään kuuntelemaan Kansanradiota. Itselläni on parikin sairautta, jotka onneksi ovat lääkkeillä nyt tasapainossa, eli en ole täysin kermaper5e joka ei kivuista, säryistä ja sairauksista tiedä mitään.
Minä en ole elänyt silloin heidän nuoruudessaan, voin vain kuvitella millaista oli. He elävät tätä aikaa nyt, mitä mekin elämme, heidän olisi hieman helpompaa ymmärtää omia lapsiaan millaisessa hektisessä maailmassa elämme, mutta silti mennään sen taakse miten hankalaa heillä oli. Joka aikakaudessa on omat miinukset ja plussat. Tämän perusteella meidänkään vanhemmat eivät saisi valittaa omasta nuoruudestaan ja sen vaikeudesta, koska aina on sukupolvi ennen heitä jolla on ollut asiat heikommin.
Tämä on myös keskustelupalsta, te joilla asia ei ole ongelma, vaihtakaa keskustelua. Minulle tämä on vertaistukea, en ole ainoa.
Valitat vanhempien ihmisten valittamisesta.
Mikä siinä olet määrittelemään yhtään ketään narsistiksi? Hankala luonne ei tarkoita, että on narsisti.