Tänään kuunneltuani 70 plus äitini valitusta ja aivoituksia en yhtään ihmettele vanhusten yksinäisyyttä

Töttöröö, on ihanaa olla vanha kääkkä. Voi höpöttää mitä sattuu ja ei tarvi miettiä mitä muut minusta ajattelee.

Meillä äiti valitti myös koko ajan kunnes sanoin että jos sun elämä tuntuu noin surkealta täytyy varata sulle aika terapiaan jollekin psykiatrille, sulla on kuitenkin paljon hyvääkin elämässä, jotain ongelmaa on jos itselläsi on noin vaikea olla. Sen jälkeen valitukset väheni huomattavasti. Joillakin on vain tapa valittaa ja tarvitaan tarpeeksi rankka herätys jotta huomaavat.

Oma äitini on masentunut koska hoitaa erittäin hankalaa ja alkoholisoitunutta isääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin äidilleni vuoden vaihteen jälkeen, kyselläkseni miten uusi vuosi on alkanut.

Ensimmäinen kommentti(=valitus) oli, että soittelenhan minäkin välillä, kun koko syksyyn ei ole mitään kuulunut.

Paitsi, että kävin hänen luonaan syksyn aikana 2 kertaa sekä soitin useamman kerran, viimeisimmäksi ennen joulua. Mutta kuka niitä laskee, äiti ei ainakaan.

Hän ei soita minulle kuin ehkä kerran vuoteen, sillä ilmeisesti jostain syystä on lapsen velvollisuus olla yhteydessä vanhempaansa, mutta toisin päin ei tarvitse olla.

Muistisairaus kehitteillä? Siltä ainakin kuulostaa. Kertooko samoja asioita uudestaan puheluissa?

Sama tuli mieleen. Mun äidin sairaus alkoi juuri tuollai. Voivotteli kun en oo käynyt, vaikka kävin joka toinen päivä. Lisäksi muuttui kaikesta valittajaksi, ja masentuneeksi. Kuiskasin lääkäriin masentuneisuuteen takia. Lääkäri kirjoitti essitalopraamia, muttei havainnut muistisairautta. Se ilmeni vasta 1,5v päästä.

YesMore kirjoitti:

Naiset :DDD

Piikkupojat :DDD

Hyvä kun lapset ei hyppää puheitani vahtaamassa. Saan ajatella ja touhuta mitä tahdon.

Hirveetä ajateela että tulisivat saarnaamaan mitä saan puhua ja ajatella.

" Viedään sut lääkäriin ja myydään asunto jos et ole mielin kielin ja kehtaat puhua arjestasi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).

Mikset vinkkaa äidillesi tilausmatkoista; esim. bussiyhtiöt tekee oikein kivoja 1-5 päivän matkoja vaikkapa Ahvenanmaalle tai Lappiin, erilaisiin nähtävyyksiin Suomessa, teatterireissuja jne. Matkoilla on mukana paljon yksin olevia, keski-ikä näillä reissulla ehkä 60 v mutta matkassa on 30-80 -vuotiaita. Helppoja matkoja, kaikki järjestetty. Usein saman bussiyhtiön reissuilla kulkee paljon samoja ihmisiä, vuodesta toiseen ja siellä on aina juttuseuraa. Mene vaikka ekalla kertaa äitisi mukaan?

Eikä vain Suomessa. Niitä matkoja tehdään valtavasti myös Viroon. On kylpylälomaa Pärnuun, teatterimatkaa Tarttoon ja oopperamatkaa Tallinnaan. Helppoa kun yhdellä ja samalla bussilla pääsee koko matkan.

Ei ne ikävät luonteenpiirteet häviä kuin korkeintaan tilapäisesti siellä sun täällä reissaamalla, ellei sitten halua päteä sillä tavoin. Matkojen välillä se arkielämä voi ärsyttää vieläkin enemmän, ja pahaa oloa puretaan sitten läheisiin ja naapureihinkin. Nähty on. Pitäisi ensin selvittää, mistä se huonotuulisuus ja tyytymättömyys johtuu, ja voiko sille edes mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).

Mikset vinkkaa äidillesi tilausmatkoista; esim. bussiyhtiöt tekee oikein kivoja 1-5 päivän matkoja vaikkapa Ahvenanmaalle tai Lappiin, erilaisiin nähtävyyksiin Suomessa, teatterireissuja jne. Matkoilla on mukana paljon yksin olevia, keski-ikä näillä reissulla ehkä 60 v mutta matkassa on 30-80 -vuotiaita. Helppoja matkoja, kaikki järjestetty. Usein saman bussiyhtiön reissuilla kulkee paljon samoja ihmisiä, vuodesta toiseen ja siellä on aina juttuseuraa. Mene vaikka ekalla kertaa äitisi mukaan?

Eikä vain Suomessa. Niitä matkoja tehdään valtavasti myös Viroon. On kylpylälomaa Pärnuun, teatterimatkaa Tarttoon ja oopperamatkaa Tallinnaan. Helppoa kun yhdellä ja samalla bussilla pääsee koko matkan.

Ei ne ikävät luonteenpiirteet häviä kuin korkeintaan tilapäisesti siellä sun täällä reissaamalla, ellei sitten halua päteä sillä tavoin. Matkojen välillä se arkielämä voi ärsyttää vieläkin enemmän, ja pahaa oloa puretaan sitten läheisiin ja naapureihinkin. Nähty on. Pitäisi ensin selvittää, mistä se huonotuulisuus ja tyytymättömyys johtuu, ja voiko sille edes mitään.

Miten saataisiin nuorilta ja vaihdevuosi-ikäisiltä pahantuulisuus, valittaminen, ikävät luonteenpiirteet pois?

Teenkin aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei kyllä 66v:nä ole yhtään tuollainen. Tuota elämättömän elämän surua on kyllä havaittavissa (nyt hän pystyisi kyllä matkustelemaan jo jos vain haluisi, mutta seuraa puuttuu).

Mikset vinkkaa äidillesi tilausmatkoista; esim. bussiyhtiöt tekee oikein kivoja 1-5 päivän matkoja vaikkapa Ahvenanmaalle tai Lappiin, erilaisiin nähtävyyksiin Suomessa, teatterireissuja jne. Matkoilla on mukana paljon yksin olevia, keski-ikä näillä reissulla ehkä 60 v mutta matkassa on 30-80 -vuotiaita. Helppoja matkoja, kaikki järjestetty. Usein saman bussiyhtiön reissuilla kulkee paljon samoja ihmisiä, vuodesta toiseen ja siellä on aina juttuseuraa. Mene vaikka ekalla kertaa äitisi mukaan?

Eikä vain Suomessa. Niitä matkoja tehdään valtavasti myös Viroon. On kylpylälomaa Pärnuun, teatterimatkaa Tarttoon ja oopperamatkaa Tallinnaan. Helppoa kun yhdellä ja samalla bussilla pääsee koko matkan.

Ei ne ikävät luonteenpiirteet häviä kuin korkeintaan tilapäisesti siellä sun täällä reissaamalla, ellei sitten halua päteä sillä tavoin. Matkojen välillä se arkielämä voi ärsyttää vieläkin enemmän, ja pahaa oloa puretaan sitten läheisiin ja naapureihinkin. Nähty on. Pitäisi ensin selvittää, mistä se huonotuulisuus ja tyytymättömyys johtuu, ja voiko sille edes mitään.

Miten saataisiin nuorilta ja vaihdevuosi-ikäisiltä pahantuulisuus, valittaminen, ikävät luonteenpiirteet pois?

Teenkin aloituksen.

Nuo luonteenpiirteet säilyy sinne vanhuuteenkin.

Voi olla tylsistymistäkin. Se on harmi, kun aikuinen ihminen ei osaa järjestää elämäänsä mielekästä tekemistä, joka tukee psyykkistä hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen sinustakin tulee jos elossa pysyt siihen asti. Eipä tarvii sitten ihmetellä kun kukaan ei ota yhteyttä.

Niin, ei me vanhat naiset olla mieliseuraa muutenkaan kenellekään. Äitini oli vielä rasittavampi. Miesseuraa kyllä löytyi vielä yli kahdeksankymppisenäkin, kun tykkäsi miehistä yli kaiken ja vihasi naisia, myös omaa, mutta vanhinta tytärtään.

Joillain on kuppi aina puoliksi tyhjä. Ihan aina. Kaikesta nähdään vain negatiiviset puolet. En sano, että ihminen ei koskaan saisi olla negatiivinen ja kiukutella turhastakin ja vaipua ylimitoitettuun synkkyyteen. Mutta joillain tämä on pysyvää, iästä riippumatta. Ja onhan se läheisille aika raskasta. Itselläkin on murheita ja yrittää monesti ajatella asiat parhain päin ja "kyllä tämä tästä", niin jossain vaiheessa alkaa ottaa päähän, kun lähipiirin synkistelijä aina vaan lisää omaa taakkaa. Aikansa sitä jaksoi yrittää terapoida, kuunnella ja ymmärtää, kunnes on joutunut toteamaan, että ei mikään muutu miksikään. Aina on joku asia, mistä voi rakennella ison synkistelyn syyn ja negatiivisuuden missä velloa.

Äitini syytteli jo nuorempana omista touhuistaan aina muita. Vanhana hän edelleen syyttelee ja on katkera. Raskasta seuraa, lisänä vielä harhaluuloisuusdiagnoosi.

Oma anoppini on 91-vuotias ja hän ollut perusposiitivinen ihminen aina. Hänellä on ollut koko iän vaikka millaista vaivaa ja nyt vanhemmiten vielä enemmän, mutta se ei häntä ole lannistanut.

Mun 70+ äidistä on tullut myös raskasta seuraa. Kiukuttelee, on hapan ja kertoo asiansa negatiivisesti. Kerroin yhtenä päivänä, että oli alakouluikäisen lapseni kanssa koululla tavanomaisessa vuodenvaihteessa käytävässä keskustelussa. Lapseni on aivan tavallinen, rauhallinen ja hyväkäytöksinen tyyppi ja äitini tietää tämän, kun tapaa säännöllisesti. Kysyi kuitenkin "saitteko haukut koululta?".  Isääni sättii jatkuvasti. Pyytää, vaikka hakemaan jonkun asian, ja jos sitä ei tehdä samantein, alkaa ihan tolkuton sättiminen. Valittaa jatkuvasti sukulaisistaan, esim. veljestään. Hupaisinta on, että on veljensä kanssa yllättävän samanlainen, vaikka sättii häntäkin jatkuvasti. Luulen, että suurin syy on se, että viettää liikaa aikaa kaksistaan isänin kanssa ja tylsistyy. Kaipaisi enemmän mielekästä tekemistä, mutta minkään sortin senioritoimintaa ei voi ehdottaa, koska HÄN ei ole mikään vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen sinustakin tulee jos elossa pysyt siihen asti. Eipä tarvii sitten ihmetellä kun kukaan ei ota yhteyttä.

No eikös ap ole jo nyt tismalleen kuin äitinsä. Ei ole omena kauas pudonnut, ihan siihen viereen jumpsahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oikeasti pelottaa vanheneminen.

Syytä onkin. Eri skenaarioiden mukaan 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneet eivät tule saamaan hoivaa vanhuksina. Ei ole valtiolla enää varaa siihen reilun 10v kuluttua, eikä Suomeen saada riittävästi käsiä hommiin. Myöskään omasta nuorisosta ei tule apua, sillä arvioiden mukaan joka neljäs nuori on kykenemätön eri syistä työelämään.  

Ankeat koittaa kaikille, jotka siirtyvät vanhuuteen tuossa 2040-luvun taitteessa.

Kyllä se ankeus koittaa jo meille 50- luvun lopulla syntyneille. Yleensä avun tarve lisääntyy reilu 80v. 40-luvun alussa olen siis n. 85v. Et kai sinä vielä 65v. Ole avun tarpeessa? Oletettavasti.

Tuo apn äiti on kuin nykyajan nuoret naiset, yhtä valitusta koko ajan, ja saakelin itsekeskeistä sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla tylsistymistäkin. Se on harmi, kun aikuinen ihminen ei osaa järjestää elämäänsä mielekästä tekemistä, joka tukee psyykkistä hyvinvointia.

Muistakaahan itse vanhana puheenne. Kun tutut kuolee tai on hoitokodissa, omakin terveys rissaa, ei jaksa sinne vaellukselle lähteä, hyvä jos mustikkalitran jaksaa lähimetsästä poimia hyvästä maastosta.

Ja telkarista ei tuu mittään, se on totta. Samoja vanhoja ja paritusohjelmia. Käsitöitä ei enää kädet kömpelöityidyttyään niin jaksa ja näkökin rissaa. Itelläni on onneksi lukeminen se henkireikä.

Muistakaa, muistakaa, pankaa lappu sinne olutlasin viereen jotta vanhana muistatte. Hankkia harrastuksia.

Älkää nuoret ihmiset haukkuko vanhenevia, dementia-alkuisia vanhempianne. Vanheneminen on rankkaa ja yksin eläminen ja asuminen vielä rankempaa, kukaan ei varmastikaan toivo sitä itselleen eikä läheisilleen. Sinä nuori aikuinen voit olla ainoa kontaktia, ainoa puhetta kuuleva/kuunteleva/auttava henkilö vanhenevan henkilön elämässä yhden päivän tai viikon aikana. Vanhemmat ovat sinut kasvattaneet, osa paremmin, osa huonommin mutta auttakaamme jokainen isäämme ja äitiämme selviämään vanhuudesta ja alkavasta dementoitumisesta, hakemalle hänelle apua ja käymällä katsomassa, sanomalla positiivisia asioita, ei arvostelemalla tai haukkumalla. Meistä jokainen vanhenee ja tulee vanhaksi, toiset yksinäiseksi mutta me voimme jokainen elää niin, että ihmissuhteet ovat vanhanakin kunnossa. Dementia ja Alzheimer muuttavat ihmisen käyttäytymistä ja siihen tulee löytää apukeinoja, että vanhanakin pärjää yksin. Suomi on maa, jossa pitää pärjätä yksin, terveydenhuoltopalvelut heikkenevät, lapset eivät enää hoida vanhempiaan tai isovanhempia, on vain osattava selviytyä jotenkin vanhuudesta.