Lue keskustelun säännöt.
Onko epäkohteliasta kysyä kassaa kahville?
15.01.2023 |
Kun ehkä kerran kymmeneen vuoteen joku edes vähän värähdyttää, ei usein tee mieli tutustua. Nyt tekisi. Kysymyksessä on kassa, kaiketi opiskelija. Hänellä on persoonallinen ulkonäkö, satumainen, jonka en usko vetoavan kaikkiin. Lisäksi hän on hyvin pitkä, minua, keskimittaista miestä, pidempi.
Hän osaa myös teititellä oikein ("oletteko saanut" eikä "oletteko saaneet") ja hänen käytöksestään syntyy ylipäänsä jostain syystä sivistynyt vaikutelma.
Yli vuoden päivät olen kassalla viikonloppuisin tyttöä nähnyt. Heti ensinäkemästä on kutkuttanut kummallisesti ja minusta tuntuu (saattaa tietenkin olla ihan harhaa), että tytöstäkin on. Kuittia ojentaessa katseet kohtaavat tarpeettoman pitkään ja esimerkiksi tänään ostoksia hihnan päässä pakatessani katse alas käännettynä näin sivusilmällä, kuinka hän vilkaisi minua, vaikka kassalla oli jo uusi asiakas.
Nämä tuntemukset saattavat olla tietysti vain toiveiden luomaa harhaa.
Harmittaa, että tyttö sattuu olemaan kassa, koska tapaan ani harvoin tunteita herättäviä naisia, eikä asiakaspalvelijoita kai ole sopivaa kysyä kahville. Jos kuitenkin yrittäisi, onko siihen mitään järkevää tapaa? Vai annanko vain olla?
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole soveliasta pyytä ulos ihmistä, joka on sillä hetkellä TÖISSÄ!
Eihän se myöskään ole sopivaa työpaikalla, opiskelupaikalla, Prismassa, kirjastossa, junassa tai missään muuallakaan.
Tuntemattomia ei vain lähestytä, niin se Suomessa menee. Jos tyttö on kiinnostunut pojasta tai poika tytöstä, niin sitä ei missään tapauksessa saa kertoa ääneen. Parisuhteiden syntymistä ei Suomessa koskaan tule edistää kohteliailla aloitteilla, vaan täytyy luottaa kohtalon johdatukseen. Jos kohtalo on tarkoittanut ihmiset yhteen, he löytävät toisensa, vaikka kumpikaan ei puhuisi sanaakaan.
Vaihtoehdot ovat kännissä baarissa tai Tinderin lihatiskillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näemmä kun on tarpeeksi kauan yksin niin sitä vaan huomaa yhtäkkiä ihan omaksi järkytyksekseenkin, että joku tietty lähikaupan myyjä saakin perhosia vatsaan.
Ja tuo siis ei mitenkään ole mukava tunne eikä varsinkaan tahdonalainen tai oma valinta vaan se naurettava ihastus iskee oikeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta täysin pyytämättä.
Onneksi se menee myös ohi, mutta sen muutaman viikkoa sitä saa kärvistellä.
Tavallaan se on ihan normaalia. Kyllä mullakin yksinäisenä tulee joskus tuollasia kohtauksia, että ihastun johonkin mieheen joka on työnsä puolesta minulle todella ihana ja huomioiva. Kun ei ole tottunut sellaiseen miehen huomioon omassa elämässään niin se saa joskus aikaan salamaihastumisen. Kaikella järjellä ajateltuna kyseessä on kuitenkin täysin ventovieras ihminen, eikä välttämättä ollenkaan sellainen kuin mitä päässäsi kuvittelet. Että ei välttämättä kannata heti olla treffeille pyytämässä.
Minä lähdin treffeille nuorena kassallani flirttailleen miehen kanssa. Ihan kivat treffit, vaikkkei johtaneetkaan pidemmälle.
Ne, jotka pyytää kassoja ulos, on varmaan useimmiten liian vanhoja tai creepyn oloisia. En voisi kuvitella lähteväni, ellei olisi mitään keskustelua ollut ennen tätä, esim säästä, ostain tapahtumista, harrastuksista jne.
Mua on kassa pyytänyt ulos. (Ei siis ulos kaupasta vaan "kahville tai jotain). Käytiinkin. Lyhyt romanssi. Toinenkin hakkaili joskus mutta se jäi hakkailuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näemmä kun on tarpeeksi kauan yksin niin sitä vaan huomaa yhtäkkiä ihan omaksi järkytyksekseenkin, että joku tietty lähikaupan myyjä saakin perhosia vatsaan.
Ja tuo siis ei mitenkään ole mukava tunne eikä varsinkaan tahdonalainen tai oma valinta vaan se naurettava ihastus iskee oikeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta täysin pyytämättä.
Onneksi se menee myös ohi, mutta sen muutaman viikkoa sitä saa kärvistellä.
Niinpä. Ikäänkuin joku kehtaisi seurustella kaupan kassan kanssa xD
Täh? Kun oma järkikin sanoo, ettei se toinen ole todellakaan kiinnostunut (eikä millään tavoin ikinä edes käyttäytynyt normiaspaa kummemmin) niin joo, ne epätoivotut perhoset on todellakin kärvistelyä.
Näemmä nuo tunteet kuitenkin herää jopa ihan vaan siitä, että joku juttelee muutaman sanan ja on ystävällinen.
Ja jos ei jo aiemmin tuntenut itseään surkeaksi luuseriksi, niin tuollainen ihastuksen jälkeen varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen, joka haluaa pyytää mieskassaa kahville, niin ei ole mitään epäkohteliasta. Jos taas olet mies ja kassalla työskentelee nainen, niin on epäkohteliasta.
Minä olen nainen, mutta ei tulisi mieleeni pyytää kassaa kahville ainakaan iskumielessä - ehkä suunnittelemaan jotakin tapahtumaa tms. harrastuksen tai lasten vuoksi, voisin pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näemmä kun on tarpeeksi kauan yksin niin sitä vaan huomaa yhtäkkiä ihan omaksi järkytyksekseenkin, että joku tietty lähikaupan myyjä saakin perhosia vatsaan.
Ja tuo siis ei mitenkään ole mukava tunne eikä varsinkaan tahdonalainen tai oma valinta vaan se naurettava ihastus iskee oikeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta täysin pyytämättä.
Onneksi se menee myös ohi, mutta sen muutaman viikkoa sitä saa kärvistellä.
Niinpä. Ikäänkuin joku kehtaisi seurustella kaupan kassan kanssa xD
Ne on niiiin noloja. Opiskelee lääkiksessä tai oikiksessa
Kivointa on tavata ihminen,joka on elämää nähnyt,eikä hätkähdä toisen treffikutsusta, vaan osaa asennoitua siihen oikein. Mielestäni se on elämää ja jos vielä selvinpäin lähestyy :) monet valittaa sitten,kun baarissa tullaan kännissä luokse. Ymmärrän sen,jos vanha pappara lähestyy 20 nuoria tyttöjä,et se on epäsopivaa. Mielestäni lappu on helpompi ja hienotunteisempi tapa antaa pakitkin,kun jos tullaan ihan suoraan kysymään. Ei siihen lappuun tarvitse vastata,jos ei kiinnosta. Jollainhan sen kiinnostuksen kuitenkin haluaa selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näemmä kun on tarpeeksi kauan yksin niin sitä vaan huomaa yhtäkkiä ihan omaksi järkytyksekseenkin, että joku tietty lähikaupan myyjä saakin perhosia vatsaan.
Ja tuo siis ei mitenkään ole mukava tunne eikä varsinkaan tahdonalainen tai oma valinta vaan se naurettava ihastus iskee oikeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta täysin pyytämättä.
Onneksi se menee myös ohi, mutta sen muutaman viikkoa sitä saa kärvistellä.
Tavallaan se on ihan normaalia. Kyllä mullakin yksinäisenä tulee joskus tuollasia kohtauksia, että ihastun johonkin mieheen joka on työnsä puolesta minulle todella ihana ja huomioiva. Kun ei ole tottunut sellaiseen miehen huomioon omassa elämässään niin se saa joskus aikaan salamaihastumisen. Kaikella järjellä ajateltuna kyseessä on kuitenkin täysin ventovieras ihminen, eikä välttämättä ollenkaan sellainen kuin mitä päässäsi kuvittelet. Että ei välttämättä kannata heti olla treffeille pyytämässä.
Eikä edes myöhemmin ;-) Eihän se myyjä ole ollut kuin normaali "työminänsä" ja kohdellut kuin ketä tahansa asiakasta eikä taatusti edes jälkeenpäin muista ketä kaikkia sitä työpäivän aikana asiakkaana oli. Eikä kyllä pidäkään muistaa.
Se, että sitten itselle se olikin viikon (tai koko vuoden) kohokohta ja sai perhosia liihottamaan kun joku kohteli kuin normaalia ihmistä ja vaihtoi sen pari sanaa, ei todellakaan kerro mistään muusta kuin siitä, että itse on ollut yksin aivan liian kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näemmä kun on tarpeeksi kauan yksin niin sitä vaan huomaa yhtäkkiä ihan omaksi järkytyksekseenkin, että joku tietty lähikaupan myyjä saakin perhosia vatsaan.
Ja tuo siis ei mitenkään ole mukava tunne eikä varsinkaan tahdonalainen tai oma valinta vaan se naurettava ihastus iskee oikeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta täysin pyytämättä.
Onneksi se menee myös ohi, mutta sen muutaman viikkoa sitä saa kärvistellä.
Niinpä. Ikäänkuin joku kehtaisi seurustella kaupan kassan kanssa xD
Ne on niiiin noloja. Opiskelee lääkiksessä tai oikiksessa
No ei opiskele, jotain tradenomeja korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska tietää, että missä ihmiset sitten tapaavat toisiaan, kun salilla ei saa puhu, kaupan kassoille ei saa puhua, kirjastossa ei saa puhua, tinder on pilalla ja baaritkin ovat vain varatuille sioille. Oletteko te kaikki tahtomattomia ikisinkkuja (naisten vastine inceleille?), vai mistä oikein kiikastaa? Minä olen ainakin aina puhunut avoimesti ja kaikkialla jokaiselle, se on toiminut kaverien, tuttavien, työkontaktien ja naisten saamisessa todella hyvin, joten en aijo muuttaa jatkossakaan toimivaa reseptiä.
Kyllä kai sitä saa puhua kirjastossa tai vaikka kaupassakin niille muille asiakkaille. Mutta asiakaspalvelija joutuu hankalaan tilanteeseen, jos asiakas pyytää treffeille. Hänen on kuitenkin pakko olla joka tilanteessa ystävällinen, eikä se 99% tapauksista ole mitään erityislaatuista ystävällisyyttä, vaikka tietysti ihastunut ihminen helposti haluaa sen näin tulkita. Itse kokisin kiusalliseksi saada treffipyyntöjä asiakkaalta, oli hän ihmisenä millainen hyvänsä. Se asiakas on kuitenkin kiinnostunut minusta lähinnä ulkoisen olemukseni vuoksi, sillä kaikki kommunikaatio välillämme on hänen ja oman "työminäni" välistä - totta kai työminä on iloinen ja ystävällinen ja reipas, mutta eivät nuo ole sellaisia ominaisuuksia, joiden kokisin määrittävän siviiliminääni. Siksi tuntuisi epäluonnolliselta mennä tuollaisesta lähtökohdasta treffeille, ja hyvin todennäköisesti treffeistä tulisi hyvin kiusalliset, sillä välillämme ei tosiasiassa olisi mitään yhteistä.
Meidän lähikaupassa on komea nuori mies kassalla. Hän on aina tosi iloinen ja kohtelias ja joskus jutellaan säästä ym pari sanaa.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän olisi minusta millään tavalla kiinnostunut.
Ihan hullu ajatus! Enkä minä todellakaan hänestä.
N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se myyjä ole ollut kuin normaali "työminänsä" ja kohdellut kuin ketä tahansa asiakasta eikä taatusti edes jälkeenpäin muista ketä kaikkia sitä työpäivän aikana asiakkaana oli.
Eihän se noin mene. Olen asiakaspalvelutyössä monesti toivonut, että vakiasiakas tekisi aloitteen, koska työntekijänä en voi sitä tehdä.
Ihmiset usein aistivat keskinäisen jännitteen. Toisinaan osuu harhaan, toisinaan oikeaan, mutta on turha kuvitella, että asiakaspalvelutilanteissa ei syntyisi tunteita. Niitä syntyy kaikissa tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat. Asiakaspalvelutilanne on yksi tilanne muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikaupassa on komea nuori mies kassalla. Hän on aina tosi iloinen ja kohtelias ja joskus jutellaan säästä ym pari sanaa.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän olisi minusta millään tavalla kiinnostunut.
Ihan hullu ajatus! Enkä minä todellakaan hänestä.N55
eikö muka paikat kastu kun komea hymyilee
Vierailija kirjoitti:
Mutta asiakaspalvelija joutuu hankalaan tilanteeseen, jos asiakas pyytää treffeille.
Ottaa lapun kouraansa ja lukee sen myöhemmin. Jos kiinnostaa, ottaa yhteyttä, jos ei kiinnosta, ei ota.
Mikä tuossa on hankalaa?
Itse asiakaspalvelutyössä niin yllättävän paljon näitä ns.iskuyrityksiä tulee. Ajattelen, että kysyä saa, mutta pitää osata jättää rauhaan jos toista ei kiinnosta. Ja kyllä on moni asiakkaasta löytänytkin kumppanin.
Minusta se tuo vaan romantiikkaa arkityöhön,ei ole epäkohteliasta. Mut jos saat paki,ei saa suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikaupassa on komea nuori mies kassalla. Hän on aina tosi iloinen ja kohtelias ja joskus jutellaan säästä ym pari sanaa.
Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän olisi minusta millään tavalla kiinnostunut.
Ihan hullu ajatus! Enkä minä todellakaan hänestä.N55
eikö muka paikat kastu kun komea hymyilee
Jankjankwänkwänkwääwää miesselittäminen (omille pusseilleen) on noloa ja turhaa, jollei osaa edes lukea.
Niinpä. Ikäänkuin joku kehtaisi seurustella kaupan kassan kanssa xD