Mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu ihan selvää suomen kieltä, mutta hänen jutuista ei ymmärrä oikein mitään?
Eli ongelma ei ole kielitaidossa, ihan syntyperäinen suomalainen ihminen siis, koulutettukin. Mutta hänen kanssaan keskutellessa ei meinaa millään ymmärtää, mitä hän yrittää sanoa tai mitä hän tarkoittaa. Ja lopulta hän hermostuu, kun häntä ei ymmärretä. Jättää jotenkin olennaisen asiasta sanomatta tai ei kerro asiayhteyttä tms. Ja kuulija eli kanssakeskustelija on koko ajan ihan että täh, mitä tuo mahtaa tarkoittaa. Mikä tällaista ihmistä vaivaa?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaisikohan olla kuitenkin niin, että ongelma on kuulijan asiayhteyden hahmottamisessa, eikä kertojan?
Hmm. Olen nelikymppinen ja minulla on ihan työnkin kautta todella paljon ihmiskontakteja. Toki muutenkin aika laaja tuttavapiiri. Ja lähes kaikkien ihmisten kohdalla ymmärrän mitä he yrittävät sanoa ja hahmotan asiayhteyden. Mutta muutaman kerran olen kohdannut tuollaisen ihmisen, josta kirjoitin aloituksessani, yksi heistä on aika tiiviisti mukana elämässäni nykyään.
Jos vika olisi minun kyvyssä hahmottaa asiayhteyksiä, niin miksi ongelma ilmeni vain ihan muutaman ihmisen kanssa?
Ap
Olen aloituksessasi mainitsemasi henkilön kaltainen. Älyssäni ei ole mitään vikaa, eikä todennäköisesti ole sinullakaan.
Minulla on todettu ADHD. Usein asia, josta kysyn, olen siihen perehtynyt. Joskus jopa lapsenomaisen intensiivisesti, koska tosiaan ajattelen muiden tietävän asiaa kertoessani heidän tietävän saman kuin itse jo tiedän, jonka vuoksi saatan asiasta kertoessani oikeista jotain oleellista. Toki iän tuoman kokemuksen kautta olen oppinut jarruttamaan ja lääkityksenikin auttaa asiassa.
Miksikö hermostun? Vaikka toki tämän asian kanssa varmaan ikuisesti opettelen toimintatapoja, taustalla on varmasti lapsuudestani saakka toistuneet ihmisten kommentit tai eleet, mikä vahvistaa erilaisuuden tunnetta. Kun on kokenut suoriutuvansa muiden ihmisten silmissä huonommin kuin mihin kykenee, sitä turhautuu enemmän itselleen tilanteessa, että joko taas.
Vaikken tuo erityisemmin esille ADHD :ni työelämässä, koska sen vaikutus on edelleen enemmän uraa hidastava ( ja siten teen myös enemmän työtä tavoitellakseni samaa kuin neuronormatiivi), läheiset työkaverit tietävät. Itse kuitenkin selviydyn työtehtävistäni kuten vertaiseni ja kykenen jopa erilaisen ajattelun myötä tuomaan esille niitä asioita, mitä useimmat vanhaan tapaan toimia olevan kollegani eivät kykene.
Toki tätä käytöstä varmasti on muillakin, mutta tunnistin itseni siitä hyvin. Jokaisella meillä on varmasti itsessämme kehittämisen kohteita ja minulla se on juuri tämä.
Oma arvaukseni on afasia, jota ihminen on oppinut kompensoimaan.
Afasia tarkoittaa, että tavanomaisia sanoja katoaa puhujan mielestä jatkuvasti. Hyvin kuntoutunut afaasikko ei joudu keskeyttämään puhettaan ja löytää nopeasti kiertoilmaisut unohtamilleen sanoille, mutta poukkoilu tekee hänen puheestaan kimurantimpaa. Puhuminen ei ole sillä tavalla luontevaa. (En saanut päähäni sanaa "vaikeaselkoinen", joten käytin sanaa kimurantti - yleensä ne helpot sanat unohtuvat ja runolliset, erikoiset sanat muistaa.)
Minä olen tuollainen kimurantti puhuja. Tykkään puhua ja kirjoittaa pitkiä, polveilevia virkkeitä ja minulle on sanottu, että se on tyypillistä kielellisesti lahjakkaille ihmisille. Olen ollut sellainen aina - ysin, kympin ja Laudaturin veroinen kommunikoija. Afasia tuli autokolarista ja näiden kahden ominaisuuden yhdistelmä on todellinen KIROUS. Pidän nykyään enemmän sähköpostitse viestittelystä kuin puhumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus kuvaa hyvin yhtä tuttavaani. Koulutukseltaan maisteri, mutta hänen puheesta tai kirjoituksesta on vaikea saada selvää. Tuntuu kuin hän jättäisi sanomatta osan siitä mitä ajattelee ja jutut ei tahdo aueta ulkopuolisille. Hän on autisti.
Monella ihmisellä on tapana jättää itsestäänselvyydet sanomatta. Niin autisteilla kuin neurotyypillisillä.
Autisteille neurotyypillisten itsestäänselvyydet eivät ole tuttuja, mikä tekee kommunikoinnista vaikeaa. Sama toimii myös toiseen suuntaan. Kummallekin osapuolelle jää tunne, että ei ymmärrä mitä toinen puhuu.
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että autistit pystyvät kommunikoimaan toistensa kanssa yhtä hyvin kuin neurotyypilliset toistensa kanssa.
Kyse ei siis ole autistin heikosta kommunikoinnista, vaan erilaisista kommunikointityyleistä, jotka eivät kohtaa.
Autisteilla esim ADHD jne on sanottu olevan eri käyttöliittymäaivoissaan .Mielikuvan tästä antaa kun verrataan toisiinsa Android/ios
Jokseenkin narsistinen lähtökohta, että itse on normaali ja toisella jotakin vikaa, kun et ymmärrä häntä. Tuo toinen voisi sanoa samoin sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina ollut tuollainen että ilmaisee jotenkin epätäydellisesti itseään, ei aina tahdo pysyä mukana hänen ajatuksenjuoksussaan että mihinkä asiaan joku lause liittyy.
Mulla ihan sama mun isän kanssa. Jättää usein jonkun ihan oleellisen asian kertomatta ja juttua on siksi vaikea yhdistää mihinkään. Lisäksi siirtyy asiasta toiseen samassa jutussa sellaisilla johdatuksella, että joskus on vaikea hahmottaa, että tämä ei liittynytkään siihen edelliseen henkilöön, vaan johonkin ihan toiseen. Voi sanoa esimerkiksi, että niin ku se oli kun on ensin kertonut jostakin henkilöstä ja sitten kertookin toisesta aloittaen näin. Isässäni on vähän sitäkin, että kuvittelee, että minä tiedän kaiken saman kuin hänkin ja osaan lukea ajatuksia. Sellaista erillisyyden hahmottamisen ongelmaa, ilmeisesti. Nämä henkilöt, joista hän puhuu, ovat useimmiten sellaisia, joita minä en ole koskaan nähnyt. En tiedä, tajuaako tätä edes kunnolla. Sitäkään ei kunnolla avaa, että keitä nämä henkilöt ovat, eli lähtökohta näille keskusteluille on jo hämärä.
Heh, tutulta kuulostaa :D
Ikäänkuin isä olettaa että minäkin jollain ihmeen lailla tunnen ja tiedän henkilöt joista hän puhuu, vaikka en ole heitä koskaan nähnyt.
Minulla on samanlainen pomo teknisellä alalla. Se selittää kaiken jotenkin niin vaikeasti, että meistä työntekijöistä juuri kukaan ei oikein ymmärrä niitä juttuja. Pomo siis selittää normaalit jokapäiväiset asiatkin vaikeasti, mutta tekniset jutut sitten vielä potenssiin kaksi. Selitykset ovat pitkiä, jutut haarautuvat ja rönsyilevät, käytetyt termit muuttuvat koko ajan, jne.
E. Saarisen puhuessa on usein vaikea saada jutun juonesta kiinni. Puhe tulee epäselvänä loputtomana nauhana ilman pilkkuja ja pisteitä. Jutun pointti ei erotu. Monilla poliitikoilla ja erikoisasiantuntijoilla on sama ongelma. Kaikkien julkisesti esiintyvien olisi helpompi saada sanomansa ymmärretyksi, jos lauseet olisivat lyhyempiä ja puheessa olisi taukoja välillä.
Kykenee, halutessaan. Aina ei tee mieli tai jaksa nähdä vaivaa.