Mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu ihan selvää suomen kieltä, mutta hänen jutuista ei ymmärrä oikein mitään?
Eli ongelma ei ole kielitaidossa, ihan syntyperäinen suomalainen ihminen siis, koulutettukin. Mutta hänen kanssaan keskutellessa ei meinaa millään ymmärtää, mitä hän yrittää sanoa tai mitä hän tarkoittaa. Ja lopulta hän hermostuu, kun häntä ei ymmärretä. Jättää jotenkin olennaisen asiasta sanomatta tai ei kerro asiayhteyttä tms. Ja kuulija eli kanssakeskustelija on koko ajan ihan että täh, mitä tuo mahtaa tarkoittaa. Mikä tällaista ihmistä vaivaa?
Kommentit (151)
Olisikohan ongelma siellä kuulijapäässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua yhtään lohduttaa Ap, suurin osa ihmisistä ovat kuten sinä. Minä olen taas itse tyytyväinen omaan viiteryhmääni, pariin prosenttiin. Eikä minua häiritse enää niin paljon, jos minua ei ymmärretä tai diagnosoidaan tai pidetään yksinkertaisena. Nimittäin sen jälkeen, kun tajusin mistä erilaisuuteni johtuu.
Dekryptaa tästä, tai selkosuomella: olen kävelevä älykkyystesti.
Älykkyytesi ei kuitenkaan ole auttanut sinua ratkaisemaan ongelmaa? Sitä että sinua ei ymmärretä.
Minulle tulee sinusta mieleen lähinnä eräs sirkuksen hahmo. Sellainen joka koheltaa näyttämöllä ja kaikki nauraa kovaan ääneen.
Ystävistäni on muutama joiden kanssa pyrin selkeämpään ilmaisuun, enkä koe tässä sen isompaa ongelmaa. Kuvasin tätä aiemmassa viestissäni. Samoin työelämässä.
Lähtökohtaisesti tapani ilmaista karsii uusia tuttavuuksia. Tämä sopii minulle hyvin, eikä todellakaan häiritse siinä mielessä, että koen menettäneeni potentiaalisen ystävän. Molemminpuolinen etu.
Ventovieraiden käsityksistä minusta en yleensä niin piittaa, saatan joskus ärsyyntyä hetkeksi. Kiva yllätys on löytää samanmielinen tuntematon.
Joku kuvasi tuossa yllä tuollaista selostavaa puhetta statuspeliksi, mikä on tosi hyvin ilmaistu mielestäni. Joillekin ihmisille keskustelun tarkoitus ei ole ilmaista itseään ja kommunikoida aidosti ja vastavuoroisesti, vaan alleviivata omaa asemaansa ja älykkyyttään jokaisessa lauseessa.
Heidän seurassaan pitäisi jaksaa vääntää kaikesta ja todistella omaa ymmärryskykyään loputtomasti, mikä on todella raskasta. Todella, todella raskasta.
Vietän siis mieluummin aikani heidän kanssaan, jotka tunnistavat minut jo riittävän 'miksi tahansa'. Tämä tuo ilmaisuun vapautta ja antaa sijaa myös virheille. Sekä aidolle ystävyydelle ja kommunikaatiolle.
Minulle on ainakin ominaista, että haluan ymmärtää häntä, joka minulle puhuu. Puheella on joku merkitys. Se että olenko hidasälyinen? Tältäkin voi vaikuttaa. Ehkä en halua olla nopeaälyinen. Senkin takia, koska aika paljon mennään nopeasti "metsäänkin" ajattelussa.
Lisäksi puhujalle idea on jo tuttu. Kuulija kuulee siitä ensimmäisen kerran. Kuulijalta vaaditaan samantasoista asian käsittelyä ja johtopäätösten tekoa?
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ongelma siellä kuulijapäässä?
Mahdotonta.
Koska puhuja yrittää viestiä jotain kuulijoille.
Mieti sitä! kirjoitti:
Minulle on ainakin ominaista, että haluan ymmärtää häntä, joka minulle puhuu. Puheella on joku merkitys. Se että olenko hidasälyinen? Tältäkin voi vaikuttaa. Ehkä en halua olla nopeaälyinen. Senkin takia, koska aika paljon mennään nopeasti "metsäänkin" ajattelussa.
Lisäksi puhujalle idea on jo tuttu. Kuulija kuulee siitä ensimmäisen kerran. Kuulijalta vaaditaan samantasoista asian käsittelyä ja johtopäätösten tekoa?
Vaatii soveltamista, kykyä esittää kysymyksiä, kuunnella aidosti. Haastetta aivoille kieltämättä kun ei saa kaikkea pureskeltuna eteensä. Mielikuvitusta ja eläytymiskykyä täyttää aukot. Kaikille kommunikaatio ei ole pelkkää tiedonvälitystä kuten sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ongelma siellä kuulijapäässä?
Mahdotonta.
Koska puhuja yrittää viestiä jotain kuulijoille.
Ei ole silti mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on aina ollut tuollainen että ilmaisee jotenkin epätäydellisesti itseään, ei aina tahdo pysyä mukana hänen ajatuksenjuoksussaan että mihinkä asiaan joku lause liittyy.
Mulla ihan sama mun isän kanssa. Jättää usein jonkun ihan oleellisen asian kertomatta ja juttua on siksi vaikea yhdistää mihinkään. Lisäksi siirtyy asiasta toiseen samassa jutussa sellaisilla johdatuksella, että joskus on vaikea hahmottaa, että tämä ei liittynytkään siihen edelliseen henkilöön, vaan johonkin ihan toiseen. Voi sanoa esimerkiksi, että niin ku se oli kun on ensin kertonut jostakin henkilöstä ja sitten kertookin toisesta aloittaen näin. Isässäni on vähän sitäkin, että kuvittelee, että minä tiedän kaiken saman kuin hänkin ja osaan lukea ajatuksia. Sellaista erillisyyden hahmottamisen ongelmaa, ilmeisesti. Nämä henkilöt, joista hän puhuu, ovat useimmiten sellaisia, joita minä en ole koskaan nähnyt. En tiedä, tajuaako tätä edes kunnolla. Sitäkään ei kunnolla avaa, että keitä nämä henkilöt ovat, eli lähtökohta näille keskusteluille on jo hämärä.
Tämä kuvaus vastaa niitä ihmisiä, joita tarkoitan aloituksessani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä! kirjoitti:
Minulle on ainakin ominaista, että haluan ymmärtää häntä, joka minulle puhuu. Puheella on joku merkitys. Se että olenko hidasälyinen? Tältäkin voi vaikuttaa. Ehkä en halua olla nopeaälyinen. Senkin takia, koska aika paljon mennään nopeasti "metsäänkin" ajattelussa.
Lisäksi puhujalle idea on jo tuttu. Kuulija kuulee siitä ensimmäisen kerran. Kuulijalta vaaditaan samantasoista asian käsittelyä ja johtopäätösten tekoa?
Vaatii soveltamista, kykyä esittää kysymyksiä, kuunnella aidosti. Haastetta aivoille kieltämättä kun ei saa kaikkea pureskeltuna eteensä. Mielikuvitusta ja eläytymiskykyä täyttää aukot. Kaikille kommunikaatio ei ole pelkkää tiedonvälitystä kuten sinulle?
Ja tosiaan itse nautin tällaisesta kommunikaatiosta, myös ollessani kuulija, ja sinulle tällainen on epämukavaa. Ihmiset ovat erilaisia!
Olen varmaan itse tällainen.
Syynä on varmaan varmaan aiempi sos. tilanteiden pelko ja voihan minulla joku häiriökin olla. Ajatukset helposti pyörivät ja pomppivat päässäni, etten saa itsekkään niistä kiinni. Teininä ja nuorena aikuisena meni vuosia, etten puhunut kuin harvoin perheeni kanssa ja tämän lisäksi vain kaupan kassalle yms. moikkaamiset. En saanut harjoitusta puhumisessa.
Tuttujen kanssa puhun normaalisti, mutta heti esim työpaikalla alan jännittää ihan normaalia puhetta. En osaa kertoa vitsejä tai jännitäviä juttuja, kun puheestani puuttuu rytmitys: pohjustus, huipennus jne. Työasioissa kiirehdin puhettani ja ikäänkuin yritän saada kaiken puhuttua yhdellä lauseella ja hengenvedolla. Tällöin puhe on semmoista tasapaksua papatusta, jossa ei ole painotuksia ja kuulijan on hankala saada ydinasiasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tollanen. Joku oleellinen jää sanomatta.
Hän sitten tuskastuu, kun ei ymmärretä. Muiden syy hänestä.
Mun hermot olisi pettäneet heti alkuunsa tuollaisen miehen kanssa ja olisin lopettanut suhteen. En vain jaksaisi tuollaista ihmistä puolisona.
Vastaus löytyy akselilta autismi-adhd-persoonallisuushäiriö. Tai joku yhdistelmä näistä.
Minun lähipiirissä yksi ihminen on tuollainen. Hän luulee kertoneensa vaikka minulle aiemmin jonkun asian, ja jatkaa siitä puhumista ilman, että mainitsee sanallakaan sitä osuutta asiasta, jota luulee aiemmin kertoneensa. Mutta todellisuudessa ei ole aiemmin puhunut minulle asiasta mitään ja siksi en tajua yhtään mistä hän puhuu. Ja sitten hän hermostuu kun en tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy akselilta autismi-adhd-persoonallisuushäiriö. Tai joku yhdistelmä näistä.
Vielä pitää heittää yksi vaihtoehto, ja se on älykkyys.
Meitä fiksuja yhdistää se, että kykenemme kommunikaatiossa etenemään ranskalaisten viivojen (jopa otsikoiden) tasolla hyvinkin monimutkaisten rakenteiden sisään.
On yksinkertaisesti tehokasta välttää rautalankaa silloin, kun se on mahdollista - ja toisaalta yllättävän haastavaa hyväksyä se, että ihmiset pääsääntöisesti ovat monen tuhannen kilometrin päässä tulkintoineen ja huomiokykyineen.
Ei välttämättä mikään muu kuin se ettet sinä ymmärrä hänen puhettaan.
Se on aika yleistä niin kuin on väärin ymmärtäminenkin.
Meillä ihmisillä on huono tapa kuvitella olevamme jotenkin älykkäitä tms ja kun ongelmia tulee, niin lähteä ratkomaan asiaa siten että siinä toisessa on oltava vika.
Se "vika" voi olla myös sinussa ettet "ymmärrä" kun sinulle esittää asian jollain tietynlaisella tavalla, äänellä tai henkilö käyttäytyy puhuessaan niin ettet kykene keskittymään siihen mitä hän kertoo.
Minä en oppinut koulussa historiankirjaa lukemalka mitään. Vika oli siinä miten asiat oli kirjassa esitetty, sillä aivoni eivät kyenneet vastaanottamaan tietoa jota luin sen esittämistavan vuoksi.
Kuitenkin tämä "vika" oli minulla, eikä siinä kirjassa.
Yritän nyt sitten vastaa tuohon väitteeseen pintapuolisesta ja kevyestä kommunikaatiota, voi se olla joskus sitäkin. Toisinaan sitten ei. Syvyys ei tule aina sanamääristä vaan oivalluksista.
Näiden samojen ihmisten kanssa käyn toisinaan todella syviä ja perusteellisiakin keskusteluita, ja pääsemme tuohon tilaan ja sieltä pois helposti. Koska kaikkia välivaiheita ja itsestäänselviä ideoita ei tarvitse selittää.
Vertaisin vaikka hyvään romaanin tai elokuvaan. Usein niissä jätetään paljon sanomatta, oivallus jää lukijan tai katsojan tulkinnan ja joskus yleissivistyksenkin varaan. Kun sen oivalluksen tekee, voi se olla todella syvä ja sykähdyttävä kokemus. Jotakin samaa on tässä "pintapuolisessa" keskustelutyylissä. Kun sitä ymmärtää, tajuaa ihmisiä hetkittäin hyvinkin syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy akselilta autismi-adhd-persoonallisuushäiriö. Tai joku yhdistelmä näistä.
Vielä pitää heittää yksi vaihtoehto, ja se on älykkyys.
Meitä fiksuja yhdistää se, että kykenemme kommunikaatiossa etenemään ranskalaisten viivojen (jopa otsikoiden) tasolla hyvinkin monimutkaisten rakenteiden sisään.
On yksinkertaisesti tehokasta välttää rautalankaa silloin, kun se on mahdollista - ja toisaalta yllättävän haastavaa hyväksyä se, että ihmiset pääsääntöisesti ovat monen tuhannen kilometrin päässä tulkintoineen ja huomiokykyineen.
Älykkyyteen aloitukseni tilanne ei liity. Olen itse älykäs ja korkeasti koulutettu. Nämä aloituksessa tarkoittamani ihmiset ei myöskään ole mitään tyhmiä, vaan ihan koulutettuja ihmisiä (ei välttämättä kuitenkaan yliopistotasolla), tosin ei ihan yhtä älykkäitä kuin minä (ja minulla on myös heitä laajempi yleissivistys). Työni kautta tunnen muutamia huippuälykkäitä, eli siis itseäni älykkäämpiä ihmisiä, ja heidän juttuja olen aina pystynyt seuraamaan ja ymmärtämään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy akselilta autismi-adhd-persoonallisuushäiriö. Tai joku yhdistelmä näistä.
Vielä pitää heittää yksi vaihtoehto, ja se on älykkyys.
Meitä fiksuja yhdistää se, että kykenemme kommunikaatiossa etenemään ranskalaisten viivojen (jopa otsikoiden) tasolla hyvinkin monimutkaisten rakenteiden sisään.
On yksinkertaisesti tehokasta välttää rautalankaa silloin, kun se on mahdollista - ja toisaalta yllättävän haastavaa hyväksyä se, että ihmiset pääsääntöisesti ovat monen tuhannen kilometrin päässä tulkintoineen ja huomiokykyineen.
Älykkyyteen aloitukseni tilanne ei liity. Olen itse älykäs ja korkeasti koulutettu. Nämä aloituksessa tarkoittamani ihmiset ei myöskään ole mitään tyhmiä, vaan ihan koulutettuja ihmisiä (ei välttämättä kuitenkaan yliopistotasolla), tosin ei ihan yhtä älykkäitä kuin minä (ja minulla on myös heitä laajempi yleissivistys). Työni kautta tunnen muutamia huippuälykkäitä, eli siis itseäni älykkäämpiä ihmisiä, ja heidän juttuja olen aina pystynyt seuraamaan ja ymmärtämään. Ap
Sinä olet riitaa haastava ja pahansuopa trolli.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä mikään muu kuin se ettet sinä ymmärrä hänen puhettaan.
Se on aika yleistä niin kuin on väärin ymmärtäminenkin.
Meillä ihmisillä on huono tapa kuvitella olevamme jotenkin älykkäitä tms ja kun ongelmia tulee, niin lähteä ratkomaan asiaa siten että siinä toisessa on oltava vika.
Se "vika" voi olla myös sinussa ettet "ymmärrä" kun sinulle esittää asian jollain tietynlaisella tavalla, äänellä tai henkilö käyttäytyy puhuessaan niin ettet kykene keskittymään siihen mitä hän kertoo.
Minä en oppinut koulussa historiankirjaa lukemalka mitään. Vika oli siinä miten asiat oli kirjassa esitetty, sillä aivoni eivät kyenneet vastaanottamaan tietoa jota luin sen esittämistavan vuoksi.
Kuitenkin tämä "vika" oli minulla, eikä siinä kirjassa.
Mutta kohtaan työssäni todella paljon uusia ihmisiä ja tuttavapiirini on muutenkin laaja. Käytännössä aina ymmärrän näiden kaikkien puhetta ja mitä tarkoittavat. Mutta sitten on muutama ihminen, jonka tunnen, yksi heistä ihan lähipiirissäni, joiden kohdalla en aina ymmärrä.
Eli jos vuodessa keskustelen vaikkapa noin viiden tuhannen ihmisen kanssa, ja aloituksessa kuvattu ongelma on kahden ihmisen kohdalla, niin voiko olla kyse tuosta, mitä kirjoitit?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus löytyy akselilta autismi-adhd-persoonallisuushäiriö. Tai joku yhdistelmä näistä.
Vielä pitää heittää yksi vaihtoehto, ja se on älykkyys.
Meitä fiksuja yhdistää se, että kykenemme kommunikaatiossa etenemään ranskalaisten viivojen (jopa otsikoiden) tasolla hyvinkin monimutkaisten rakenteiden sisään.
On yksinkertaisesti tehokasta välttää rautalankaa silloin, kun se on mahdollista - ja toisaalta yllättävän haastavaa hyväksyä se, että ihmiset pääsääntöisesti ovat monen tuhannen kilometrin päässä tulkintoineen ja huomiokykyineen.
Älykkyyteen aloitukseni tilanne ei liity. Olen itse älykäs ja korkeasti koulutettu. Nämä aloituksessa tarkoittamani ihmiset ei myöskään ole mitään tyhmiä, vaan ihan koulutettuja ihmisiä (ei välttämättä kuitenkaan yliopistotasolla), tosin ei ihan yhtä älykkäitä kuin minä (ja minulla on myös heitä laajempi yleissivistys). Työni kautta tunnen muutamia huippuälykkäitä, eli siis itseäni älykkäämpiä ihmisiä, ja heidän juttuja olen aina pystynyt seuraamaan ja ymmärtämään. Ap
Sinä olet riitaa haastava ja pahansuopa trolli.
Tämä oli aika ikävä kommentti. Mitä minä olen tehnyt pahoittaakseni sinun mielen?
Ap
On huomannut, että "käveleviltä älykkyystesteiltä" puuttuu laajempi pohjaäly. Heillä on pintaälyä. Heillä on sellaista nokkeluutta, että he liihottelevat siihen luottaen, vaikka kokonaisuus on oman näkökyvyn ulkopuolella. Ajatukset ovat ikään kuin tiiviissä paketissa ja kun muilla ne on erilaisessa paketissa, niin "kävelevä älykkyystesti" ei hahmota sitä millaisia älykkäitä tapoja ajatella sen oman tiiviin paketin ulkopuolella on. Muilla on toki paljon myös epä-älykkäitä ajattelutapoja, ehkä jopa enemmistö, ne hän havaitsee, mutta vain pintaälynsä turvin, sillä ne voi havaita siten.