Mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu ihan selvää suomen kieltä, mutta hänen jutuista ei ymmärrä oikein mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

Tässä ketjussa ei ole kyse ihan tuosta. Sinulla on nähtävästi potentiaali puhua liian monimutkaisesti, ja kommunikointitilanteessa sinä tiedostat sen ja sinua ärsyttää. Tässä oli kuitenkin asia hieman toisin päin, eli se puhuja ei tiedosta välttämättä tilannetta, ainoastaan kuulija on hämmentynyt.

Ei ollenkaan, en vain jaksa tuhlata aikaa tallukoihin

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson tulee mieleen.

Pähkinänkuoressa. Elämä on lyhyt, miksi tuhlaisin sen yrittäen saada jonkun ymmärtämään itseäni kun voin käyttää sen yrittämällä ymmärtää jotakuta, jota minä en ymmärrä? Ellei ole aivan välttämätöntä. Koska aikani yritin, ja sitten opin, että se on vain ajan haaskausta. Voi näyttäytyä narsistisena, mutta kun aika hupenee, sitä saakin keskittyä siihen mikä itseä kiinnostaa. Eikö?

Tyhmyys. Huonosti puhuttu on huonosti ajateltu. Toisin sanoen,  ajatuksia ei jäsennetty mielessä lainkaan, vaan puhutaan, mitä sylki suuhun tuo. Sama pätee tyhmien ihmisten ns. kirjallisiin tuotoksiin. Täällä näkee välillä sellaisia keskustelun avauksia, joista voi vain arvailla, mitä aloittaja on yrittänyt sanoa. Kielioppisääntöjen osaamattomuus pahentaa tietenkin asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut samanlaisen yliopistossa opiskellessani. Hänellä oli monesti "tarkentavia kysymyksiä" luentojen sisällöstä, mutta kukaan ei oikeastaan ikinä luennoitsijaa myöten ymmärtänyt, mitä hän yritti kysyä. Ei änkyttänyt eikä puhunut mitenkään vahvalla murteella tms. mutta sanojen järjestys ja sanavalinnat olivat sellaisia, että niistä ei kovin helpolla löytänyt punaista lankaa, hän myös selitti asiansa tarpeettoman pitkästi ja siinäkin se ydin tavallaan hukkui sen pitkän aiheen ympärillä kaartelun keskelle. Usein oli kiusallisia hetkiä kun luennoitsija pyysi monta kertaa tarkentamaan kysymystä, hän yritti mutta siltikään ei oikein selvinnyt mikä oli kysymys. Jäin usein miettimään, että olikohan hänen ilmaisunsa epäselvää vain puhuessa, vai samankaltaista myös esimerkiksi tenttien esseevastauksissa. 

Ja siis yleisesti ottaen ei vaikuttanut mitenkään autistiselta tai älynlahjoiltaankaan vajavaiselta. Eikä mielestäni kyse ollut siitäkään mihin jotkut sortuvat, että yrittävät vaikuttaa fiksulta puhumalla ylikorostetun ammattijargonia ja sivistyssanoilla.  Erikoinen tapaus kyllä. Myöhemmin kohtasin hänet lyhyesti työn merkeissä (samalle alalle kun valmistuttiin) ja silloin hän ilmaisi itseään lyhyemmin ja ytimekkäämmin. Luulen, että oli saanut palautetta ilmaisutavastaan ja opetellut kommunikoimaan selkeämmin. Tai sitten tilanne oli vaan erilainen. 

Samanlainen kokemus oli minullakin yliopistossa. Toisesta yliopistosta siirtynyt opiskelija oli piinaavaa seuraa luennoilla ja seminaareissa, koska hän ei tuntunut ymmärtävän, että kukaan ei oikeastaan tajunnut, mitä hän yritti sanoa.

Yhdellä tieteenfilosofiaa käsittelevällä luennolla filosofian professori yritti kärsivällisesti selittää ko. opiskelijalle asiakokonaisuutta, jota tämä ei ilmeisesti kyennyt millään ymmärtämään. Professori jopa pilkkoi opiskelijan kysymyksen osiin ja varmisti oliko opiskelija tarkoittanut juuri tätä kysymyksellään. Tästä ei kuitenkaan ollut kovinkaan suurta apua, kun opiskelija tuntui häilyvän sen suhteen, mitä hän lopulta tarkoitti kysymyksillään. Lopulta tämä opiskelija saatiin vaiennettua, kun muut luennolla olijat alkoivat vaatia, että mennään asiassa eteenpäin ja jatketaan luentoa.

Minusta tätä opiskelijaa vaivasi yritys näyttää älykkäämmältä kuin hän oli todellisuudessa, ja se johti näihin tilanteisiin. Laitoksen ilmoitustaulussa olevista tenttituloksista pystyi kuitenkin näkemään, että kyseinen opiskelija pääsi tenteistä hädin tuskin läpi tai että arvosanat olivat korkeintaan tyydyttäviä. Oli suoranainen helpotus, kun ko. opiskelija menetti mielenkiintonsa filosofiaa kohtaan ja alkoi ilmeisesti piinata muiden tieteenalojen luennoitsijoita kysymyksillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

Mahtavaa, että viihdyt täällä vauvapalstalla selittämässä meille ylivertaisesta älykkyydestäsi. Systeemianalyysi alkoi tökkiä?

Asenne tuokin. Usko tai älä, pidän täällä taukoja.

Jaxuhalit kuitenkin sulle, hei.

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka yrittää näyttää älykkäämmältä kuin on todellisuudessa, mutta näyttää vain typerykseltä. Jaksuhalit sullekin, lol. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on sinun ja kaverisi älykkyyserosta. Merkittävä (30 pistettä tai enemmän) ero älykkyysosamäärissä tuottaa kommunikaation kohtaamattomuusongelman. Tämä ei ole kenenkään vika tai haitta, vaan ainoastaan psykologinen fakta.

Eli miksi se älykkäämpi osapuoli ei a) osaa selittää asiaa muille ymmärrettävästi tai b) ymmärrä toisen puhetta? Itsellä äo on mainitsemasi "30 pistettä tai enemmän" keskiarvoa korkeampi, mutta minulla ei ole yleensä mitään ongelmaa tuottaa keskustelukumppanille ymmärrettävää puhetta, ja koen myös ymmärtäväni toisen puhetta, olkoot hänen äo-pisteensä omiani alempana tai ylempänä. Silloin on aika kapea-alaisesti älykäs, jos ei tähän kykene.

Miksikö? Se enemmän älykkäämpi kokee ikäänkuin puhuvansa lapselle ja se vähemmän älykkäämpi kokee toisen puhuvan abstraktia ja vihjailevaa siansaksaa. Siinä on aidosti koetuksella sekä halu että kyky kummankin löytää yhteistä kieltä, eli "ymmärryksen ikkunaa" (window of comprehension).

Tämähän ei toki ole fiilistelyä vaan laajalti psykologiassa tutkittu fakta. Lisää esim:

Dean Keith Simonton; "Intelligence and personal influence in groups: Four nonlinear models"; Psychological Review, 92, 532-547 (1985c)

Se on sellaista tajunnanvirtakeskustelua, jossa on välillä asiallisia suvantovaiheita. Ihan parasta. Kuin hyvä romaani.

Joidenkin kanssa voi käydä kolmea keskustelua samaan aikaan. Aivot sauhuaa kun yrittää pysyä mukana. Huumorintajuisten ihmisten kanssa onnistuu hyvin ja sellaisten, joilla ei ole pätemisen tarvetta, ainakaan siinä hetkessä. Toimii vähän tavallaan kuin brain washing.

Narsisti , emotionaalinen kehitys 2 - vuotiaan tasolla. Sitten kun häntä ei ymmärretä saa raivarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

Mahtavaa, että viihdyt täällä vauvapalstalla selittämässä meille ylivertaisesta älykkyydestäsi. Systeemianalyysi alkoi tökkiä?

Asenne tuokin. Usko tai älä, pidän täällä taukoja.

Jaxuhalit kuitenkin sulle, hei.

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka yrittää näyttää älykkäämmältä kuin on todellisuudessa, mutta näyttää vain typerykseltä. Jaksuhalit sullekin, lol. 

:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on sinun ja kaverisi älykkyyserosta. Merkittävä (30 pistettä tai enemmän) ero älykkyysosamäärissä tuottaa kommunikaation kohtaamattomuusongelman. Tämä ei ole kenenkään vika tai haitta, vaan ainoastaan psykologinen fakta.

Eli miksi se älykkäämpi osapuoli ei a) osaa selittää asiaa muille ymmärrettävästi tai b) ymmärrä toisen puhetta? Itsellä äo on mainitsemasi "30 pistettä tai enemmän" keskiarvoa korkeampi, mutta minulla ei ole yleensä mitään ongelmaa tuottaa keskustelukumppanille ymmärrettävää puhetta, ja koen myös ymmärtäväni toisen puhetta, olkoot hänen äo-pisteensä omiani alempana tai ylempänä. Silloin on aika kapea-alaisesti älykäs, jos ei tähän kykene.

Miksikö? Se enemmän älykkäämpi kokee ikäänkuin puhuvansa lapselle ja se vähemmän älykkäämpi kokee toisen puhuvan abstraktia ja vihjailevaa siansaksaa. Siinä on aidosti koetuksella sekä halu että kyky kummankin löytää yhteistä kieltä, eli "ymmärryksen ikkunaa" (window of comprehension).

Tämähän ei toki ole fiilistelyä vaan laajalti psykologiassa tutkittu fakta. Lisää esim:

Dean Keith Simonton; "Intelligence and personal influence in groups: Four nonlinear models"; Psychological Review, 92, 532-547 (1985c)

Ach! Olipas hyvin kuvailtu, kiitos.

Olen yhden kerran kokenut tilanteen, jossa keskustelukumppanin jutuissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Pari päivää myöhemmin kuulin, että ko. henkilö oli psykoosissa suljetulla osastolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

Mahtavaa, että viihdyt täällä vauvapalstalla selittämässä meille ylivertaisesta älykkyydestäsi. Systeemianalyysi alkoi tökkiä?

Asenne tuokin. Usko tai älä, pidän täällä taukoja.

Jaxuhalit kuitenkin sulle, hei.

Olet malliesimerkki ihmisestä, joka yrittää näyttää älykkäämmältä kuin on todellisuudessa, mutta näyttää vain typerykseltä. Jaksuhalit sullekin, lol. 

Miksi sinulla on niin paha olla, että yrität solvata tuntemattomia netissä? Tämä on retorinen kysymys.

se on varmaan vegaani tai vihreä. niiden puheessa ei ole mitään järkeä

Mun äiti on sellanen. Pahinta on sen lähettämät viestit. En vaan ymmärrä ollenkaan mistä niissä on edes kyse. Kuulostaa välillä niin kuin puolet keskustelusta puuttuisi, ehkä se tapahtuu hänen omassa päässään vain.

Vierailija kirjoitti:

Autismi. Hän ei reagoi sinuun keskustelun tasavertaisena osapuolena vaan enemmänkin luennoi sinulle.

Narsistikin suorittaa tuota "luennointia"

Kaverini laittaa usein viestejä joista en aina ymmärrä mistä nyt puhutaan, hänellä on ADHD. Hän kai käy omassa päässään asioita läpi ja laittaa sitten viestiä, eikä muista ettei ole yhdessä puhuttu asiasta vielä ollenkaan, tai ei olla sovittu jotain minkä hän on jo itse ajatellut loppuun asti. Kysyn sitten että niin mikä juttu? ja ihan hyvässä hengessä saadaan asiat juteltua, kun hänkin muistaa että en tosiaan tiedä mistä puhutaan.

Itse taidan olla aloituksen tapainen henkilö yhdelle työkaverilleni. Muilla ei ole mitään ongelmaa ymmärtää juttujani eikä hänelläkään ole tätä ongelmaa muiden kanssa. Jotenkin vain minun sanomani asiat usein tuntuvat ärsyttävän häntä eikä hän saa kiinni mitä tarkoitan. Joku toinen selittää kohta saman asian vähän eri tavalla ja sitten hän ymmärtää. 

Autistin monologi on eri asia kun tässä kuvattu. Monologi voi edetä hyvinkin loogisesti ja ymmärrettävästi.

Ei tuollaiseen riitä selitykseksi joku ylivertainen älykkyys. Kyllä se aina jonkin tason kömpelyydestä kertoo, jos ei osaa ilmaista itseään niin että kaikki ymmärtävät. Jossain autismin kirjoilla ollaan silloin ja ihminen voi olla yhtä hyvin huippuälykäs tai sitten ihan pölvästi.

Älykäs ihminen, jolla ei ole neuroepätyypillisiä piirteitä, kykenee muokkaamaan omaa ilmaisuaan yleisöönsä sopivaksi ja tulee aina ymmärretyksi.