Mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu ihan selvää suomen kieltä, mutta hänen jutuista ei ymmärrä oikein mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin se lähetyy asiaa ihan eri näkökulmasta kuin sinä, ja sä et vaan osaa vaihtaa näkökulmaa sen verran, että tajuaisit. En sit tiedä, kummssaa vika on.

Ehkä hän lähestyykin asiaa ihan eri näkökulmasta kuin minä. Mutta yleensä keskustelussa on kai tapana selittää se oma näkökulma, jotta muutkin tietäisi ja ymmärtäisi sen. Ap

Mä veikkaan todellisuudentajun hämärtymistä, ei kuitenkaan vielä mielisairautta. Silloin tuo "näkökulma" voi olla hyvinkin persoonallinen

Kuulostaa ap siltä, että yrität ymmärtää itseäsi monta kertaluokkaa fiksumpaa ihmistä.

Hän ei välttämättä tarvitse viestintään kuvailemiasi apupyöriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo. Nimim naimisissa yhden kanssa ja lähipiirissä muitakin. Yksi työpaikalla vahvasti kirjolla selvästi ja hänen kanssaan on tosi vaikea tehdä töitä. Ihan kuin puhuttaisiin eri kieltä ja väärinymmärryksiä on ollut useita.

Vielä lisäyksenä että autismikirjon ihmisillä on tyypillisesti heikko mielen teoria. Eli ymmärrys siitä että muut eivät automaattisesti tiedä just samoja asioita valmiiksi vaan asiat tarvitsevat hahmoa ja kontekstia ympärilleen.

Tai vaihtoehtoisesti: Kaveri ei jaksa lässyttää itsestäänselvyyksiä?

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Onko jollakulla hajua, mikä vaivaa ihmistä joka lausuu kaikissa tilanteissa latteuksia? Sellainen, joka ei osaa keskustella, vaan päästää ilmoille aina mietelauseen tai värssyn.

Mun itseni on usein vaikea pukea sanoiksi ajatuksiani. Ajattelen jotkin asiat ihan selvästi, mutta en joko saa ollenkaan puettua sitä sanoiksi tai kerron asian ihan pieleen. Ei tätä ihan aina tapahdu, esim. jännitys ja ahdistus vaikuttavat. Ei mulla mitään diagnoosia ole, mutta olen vain tällainen.

Riippuu tapauksesta, on ihan erilaisia ihmisiä. Huomasin joskus että jos puhuu paljon kerralla, osa ihmisistä ei tajua sitä, mutta lause tai kaksi - niin asia pysyy heillä paremmin mielessä. Osa taas kysyy kysymyksiä, joihin jotkut eivät osaa vastata, ehkä sieltä tulee sitten jotain ympäripyöreää. Sitten voi olla että joku väsyneenä tai kiireisenä selittää sitä sun tätä, eikä siinä järkeä olekaan, virkeänä parempi.

Ihmisten ajattelutapa ja puhetapa on erilainen. Ihmiset käsittävät asioita /sanoja eri tavoin ja kokevat. Arvomaailmat? -Lisäksi osa ajattelee että jos sanoo lauseen tai sanan, toinen osaa jatkaa loogista ajatusketjua sen ulkopuolellekin, vaikkei kaikki luekaan ajatuksia hyvin. Joku käsittää asiat kuten itse haluaa ymmärtää, ei kuten toinen sanoo, onko se sitten ahdas käsitys vai avarakatseinen, kokenut, on toinen juttu. -Jos joillakin synkkaa ajatukset ja maailmat, kommunikointi sujuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa noin suppeiden lähtötietojen perusteella. Yksi vaihtoehto tietysti on, että puhuja on hyvin älykäs, ja muodostaa liian vaikeita lauseita muiden ymmärtää. 

Miksi hän sitten puhuu?

Jos sinua yhtään lohduttaa Ap, suurin osa ihmisistä ovat kuten sinä. Minä olen taas itse tyytyväinen omaan viiteryhmääni, pariin prosenttiin. Eikä minua häiritse enää niin paljon, jos minua ei ymmärretä tai diagnosoidaan tai pidetään yksinkertaisena. Nimittäin sen jälkeen, kun tajusin mistä erilaisuuteni johtuu.

Dekryptaa tästä, tai selkosuomella: olen kävelevä älykkyystesti.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on aina ollut tuollainen että ilmaisee jotenkin epätäydellisesti itseään, ei aina tahdo pysyä mukana hänen ajatuksenjuoksussaan että mihinkä asiaan joku lause liittyy.

Mulla ihan sama mun isän kanssa. Jättää usein jonkun ihan oleellisen asian kertomatta ja juttua on siksi vaikea yhdistää mihinkään. Lisäksi siirtyy asiasta toiseen samassa jutussa sellaisilla johdatuksella, että joskus on vaikea hahmottaa, että tämä ei liittynytkään siihen edelliseen henkilöön, vaan johonkin ihan toiseen. Voi sanoa esimerkiksi, että niin ku se oli kun on ensin kertonut jostakin henkilöstä ja sitten kertookin toisesta aloittaen näin. Isässäni on vähän sitäkin, että kuvittelee, että minä tiedän kaiken saman kuin hänkin ja osaan lukea ajatuksia. Sellaista erillisyyden hahmottamisen ongelmaa, ilmeisesti. Nämä henkilöt, joista hän puhuu, ovat useimmiten sellaisia, joita minä en ole koskaan nähnyt. En tiedä, tajuaako tätä edes kunnolla. Sitäkään ei kunnolla avaa, että keitä nämä henkilöt ovat, eli lähtökohta näille keskusteluille on jo hämärä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla tuollainen. Itselläni tämän selittää adhd. Ajatus rönsyää moneen suuntaan puhumisen aikana.

Tämän takia vieraiden ihmisten kanssa en mielelläni keskustele. He eivät pääse samalla aaltopituudelle kanssani ja juttuni kuulostavat sekavalta. Tuttujen kanssa ei ongelmaa.

Teet ihan oikein kun puhut vain seurassa missä sinua ymmärretään.

Olisi järjetöntä puhua jos kuulijat ei ymmärrä. Näinkin voi toki tehdä, jos on riittävän itsekäs ja tykkää esiintyä. Tämmöisiäkin ihmisiä valitettavasti on.

Mulla on puhuessa vaikeuksia tehdä lauseista järkeviä ja pitää ne kasassa. Olen tottunut ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla. Puhuminen lisäksi vähän jännittää, koska olen varttunut päällepuhujien keskuudessa, joten koetan puhua nopeasti, jolloin asia saattaa järjestyä lauseiksi vähän miten päin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun itseni on usein vaikea pukea sanoiksi ajatuksiani. Ajattelen jotkin asiat ihan selvästi, mutta en joko saa ollenkaan puettua sitä sanoiksi tai kerron asian ihan pieleen. Ei tätä ihan aina tapahdu, esim. jännitys ja ahdistus vaikuttavat. Ei mulla mitään diagnoosia ole, mutta olen vain tällainen.

Autisminkirjossa on tyypillistä vastaavanlainen "jäätyminen" eli jumitustila.

Vierailija kirjoitti:

Onko jollakulla hajua, mikä vaivaa ihmistä joka lausuu kaikissa tilanteissa latteuksia? Sellainen, joka ei osaa keskustella, vaan päästää ilmoille aina mietelauseen tai värssyn.

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Ei vaivoja, kyseessä huono runoilija.

2. Juurisyynä Adolf Hitler.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua yhtään lohduttaa Ap, suurin osa ihmisistä ovat kuten sinä. Minä olen taas itse tyytyväinen omaan viiteryhmääni, pariin prosenttiin. Eikä minua häiritse enää niin paljon, jos minua ei ymmärretä tai diagnosoidaan tai pidetään yksinkertaisena. Nimittäin sen jälkeen, kun tajusin mistä erilaisuuteni johtuu.

Dekryptaa tästä, tai selkosuomella: olen kävelevä älykkyystesti.

Älykkyytesi ei kuitenkaan ole auttanut sinua ratkaisemaan ongelmaa? Sitä että sinua ei ymmärretä.

Minulle tulee sinusta mieleen lähinnä eräs sirkuksen hahmo. Sellainen joka koheltaa näyttämöllä ja kaikki nauraa kovaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

51 lisää, että työtilanteessa karsin ilmaisuani ja tiivistän, pysyn tiukasti ja yksityiskohtaisesti asiassa. Mutta ystävien kanssa en koe tarvetta samaan eivätkä nämä lennokkaat kanssani. Nautin heidän seurastaan, se on kuin mielen tennisottelua, aivot saa jatkuvaa haastetta ja usein huumori on luovaa ja oivaltavaa, puhe ei etene yhdessä muodossa vaan sekaan on ujutetu sanaleikkejä ym. Tämä vaatii kyllä toisen tuntemista hyvin ja tietynlaista luovuutta verbaalisessa ilmaisussa.

Voi olla, että näiden seikkaperäisten kankeus näkyy myös tässä, että työrooli saattaa jäädä heillä päälle. Tai sitten he ovat sellaisia aina. Olen alkanut ymmärtää näiden "kankaiden" ihmisten ominaista puhetyyliä myös törmättyäni pariin tällaiseen ihmiseen, joita arvostan lähtökohtaisesti erittäin paljon.

Kuulostat omiin kaavoihisi kangistuneelta, kovin omiin sääntöihin ja omiin rajoituksiisi ihastuneelta.

Muuten ihan kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua yhtään lohduttaa Ap, suurin osa ihmisistä ovat kuten sinä. Minä olen taas itse tyytyväinen omaan viiteryhmääni, pariin prosenttiin. Eikä minua häiritse enää niin paljon, jos minua ei ymmärretä tai diagnosoidaan tai pidetään yksinkertaisena. Nimittäin sen jälkeen, kun tajusin mistä erilaisuuteni johtuu.

Dekryptaa tästä, tai selkosuomella: olen kävelevä älykkyystesti.

Älykkyytesi ei kuitenkaan ole auttanut sinua ratkaisemaan ongelmaa? Sitä että sinua ei ymmärretä.

Minulle tulee sinusta mieleen lähinnä eräs sirkuksen hahmo. Sellainen joka koheltaa näyttämöllä ja kaikki nauraa kovaan ääneen.

Eri vastaa, mutta jossain vaiheessa elämää on mielekästä jättää tallukat ihmettelemään elämää omaan seuraansa.

Ts. tuollainen kuvailemasi ratkaisu on energian, ajan ja lahjakkuuden tuhlausta, jonka vastineeksi saa parhaimmillaankin vain lapsellista ulinaa (kts. lainaamani viesti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

No nyt on teoriat. Olet siis sitä mieltä, että nämä tuttavani ovat älyllisesti minua korkeammalla tasolla, ja heidän ymmärryksensä asioista on huomattavan laajaa? Koska näin ei todellakaan ole. Minulla on adhd ja olen vain yksi sukuni "matikkaneroista" sekä hyvin opiskellut ihminen. Toisin kuin sinä, pystyn keskustelemaan ongelmitta myös "tavisten" kanssa. Nämä outoja höpisevät tuttuni ovat kouluttamattomia ja elävät jossain ihmeellisessä omassa kuplassaan melkein eristyksissä. Enkä ole ainut, joka ei ymmärrä heidän höpinöistä mitään. Jos on pakko lähteä jotain diagnoosia heittelemään, miettisin ehkä persoonallisuushäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluaisin tietää. Muutama tuttu sopii tuohon kuvaukseen. Niin ja omassa perheessäni ja suvussa on paljon adhd:ta, mutta kukaan meistä ei puhu noin. En usko siis että kyseessä on (pelkkä) adhd.

Eräs kuvaus on seuraavanlainen:

Itselläni oli suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi ympäristössäni, kunnes vaihdoin ympäristöä:

Kävi ilmi, että ns. tavikset lukevat ympäristöään statuspelien läpi ja pyrkivät soveltamaan kaikkeen sense-makingiinsa hyvin karkeaa siivilää. Toisin sanoen, heidän kanssaan asioista puhuminen on lähestulkoon mahdotonta: kommunikaatio pelkistyy ikään kuin lintujen parittelu- tai biisonien sarvenkolistelutanssiin.

Ympäristön vaihdoksen myötä (yleisesti muita luokan/yliopiston priimuksia, lähinnä matlu -osastolta) keskustelu ja molemminpuolinen ymmärrys alkoi sujua.

Summa summarum: Opin ärsyyntymään tallukoista lähes aggressioon asti. Heille huumeet ja tosi-tv, meille vaikkapa systeemianalyysi. Zero mixing, silvoplöh.

Rautalangasta vielä: Kyseessä on sinun ymmärryskykysi ylittävä ymmärryskyky.

No nyt on teoriat. Olet siis sitä mieltä, että nämä tuttavani ovat älyllisesti minua korkeammalla tasolla, ja heidän ymmärryksensä asioista on huomattavan laajaa? Koska näin ei todellakaan ole. Minulla on adhd ja olen vain yksi sukuni "matikkaneroista" sekä hyvin opiskellut ihminen. Toisin kuin sinä, pystyn keskustelemaan ongelmitta myös "tavisten" kanssa. Nämä outoja höpisevät tuttuni ovat kouluttamattomia ja elävät jossain ihmeellisessä omassa kuplassaan melkein eristyksissä. Enkä ole ainut, joka ei ymmärrä heidän höpinöistä mitään. Jos on pakko lähteä jotain diagnoosia heittelemään, miettisin ehkä persoonallisuushäiriötä.

Sinä olet työtön ja toimeton naisten keskustelupalstalla myrkkyä levittävä trolli. Ihmisenä tyypillisen keskinkertainen.