Lue keskustelun säännöt.
Naiset hukkuvat matcheihin - miehet eivät saa ketään
15.01.2023 |
Nettideittailu on kääntynyt nopeasti sellaiseksi, että se on helppoa lähinnä naisille. Nainen kuin nainen saa monta matchia per päivä, ehkä jopa kymmeniä, ja ongelmaksi jää lähinnä se että kenelle näistä komistuksista sitten juttelee.
Miehillä tarina on päinvastainen. Miehen tehtävä on saada edes yksikin nainen kiinnostumaan ja tehdä kaikkensa että hän ei hyppää seuraavaan ukkoon - mikä on vaikeaa, kun suurin osa käyttäjistä on miehiä ja jokainen heistä lupailee Kuun taivaalta. Naisten profiilitekstit ovatkin usein vaatimuksia, tyyliin "haluan ison miehen", "jos et omista autoa swaippaa vasemmalle" siinä missä miesten profiilitekstit ovat tarjouksia "hei! olen rehti työssäkäyvä mies", "minulla on oma talo ja auto" jne. Miesten profiileissa ei ole vaatimuksia naisen ulkonäön tai muunkaan suhteen, mutta nainen saa vaatia isoa miestä.
Kaikesta tästä huolimatta, minä kuitenkin löysin hiljattain naisen deittiappista. Vaihdettiin ihan rehellisesti kokemuksia siitä. Hän sanoi että oli ensimmäistä päivää siellä kun löysi minut. Myönsin, että minulla oli swaippausta takana jo 10 kuukautta. Hän kertoi, että sai hirveästi matcheja vaikka oli vain yhden päivän siellä. Puhuin tästä miespuoliselle kaverilleni ja hän kertoi samaa tarinaa: hänen naisensa oli ollut 15 minuuttia deittipalvelussa kun he tapasivat, mies oli ollut siellä 3 vuotta.
Tästä ei puhuta, eikä siitä saa puhua, mutta se on totta. Netti on tehnyt deittailusta epätasa-arvoista.
Väitän, että miesten pariutuminen tulee vaikeutumaan vuosittain ja kohta meillä on puolet kansan miehistä peräkammarin poikina, kun he eivät yksinkertaisesti saa deittiappista enää ketään.
Kommentit (652)
Ei se ole kiva naisistakaan kun koskaan ei voi tietää onko se match oikeasti kiinnostunu vai sellainen, joka vetää kaikki naiset oikealle.
Itselläni epäluottamus miehiin on kasvanut Tinderin käytön myötä, eikä motivaatiota ole enää swaipata ketään oikealle.
Niin moni valehtelee todellisen luonteensa, elämäntilanteensa ja motiivinsa.
Täyspäiset normaalit ja mukavat tavismiehet ovat Tinderissä harvassa.
Ja toisin kuin miehet tämän kaltaisissa keskusteluissa väittävät, rumuus, lihavuus ja kouluttamattomuus eivät tee miehestä hyvää, mukavaa tai jaloa.
V*tuttaa tämä jatkuva propaganda, jonka mukaan luuserit, rumat ja muut altavastaajat olisivat jotain hyväsydämisiä symppiksiä, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hölmöt yrittää löytää seuraa nettideittipalvelusta. Niiden tarkoitushan on saada käyttäjät pysymään siellä ikuisesti ja maksamaan palvelusta. Eli noiden palveluiden vuoksi ihmiset eivät lopulta löydä ketään ja sinkkuus vaan lisääntyy.
Etsikää seuraa oikeasta elämästä. Harrastakaa, nähkää kavereita, eläkää netin ulkopuolella.
Mikä harrastus olisi paras miehelle, jos tavoitteena on vain naisen löytäminen harrastuksen parista?
Naisena en halua, että minua lähestytään harrastuksessa. Harrastukset ovat vain harrastamista varten eikä sitä, että sinne tunkee joku setämies teeskentelemään seksin kiilto silmissään.
Mutta jos ei ole mitään yhteistä harrastusta, ei helposti ole mitään muutakaan yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja lopulta erittäin huono mätsi. Kyllähän harrastukset yhdistää. Onhan vaikka päivä laskettelurinteessä ihan huippua tekemistä yhdessä, unohtuu kaikki muut huolet ja kyllä se että on vietetty aikaa yhdessä näkyy myös seksissä. M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Juu tai jos säikähtivät että vau mikä jumalatar eivätkä uskaltaneet tavata.
Noup.
Tuo on mihin te naiset haluaisitte uskoa. Oikeasti niillä miehillä oli kiinnostavampia matcheja, ja te olitte varasijoilla.
Ai nytkö tasokkaat miehet eivät jonotakaan panemaan vitostason naisia?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiva naisistakaan kun koskaan ei voi tietää onko se match oikeasti kiinnostunu vai sellainen, joka vetää kaikki naiset oikealle.
Itselläni epäluottamus miehiin on kasvanut Tinderin käytön myötä, eikä motivaatiota ole enää swaipata ketään oikealle.
Niin moni valehtelee todellisen luonteensa, elämäntilanteensa ja motiivinsa.
Täyspäiset normaalit ja mukavat tavismiehet ovat Tinderissä harvassa.
Ja toisin kuin miehet tämän kaltaisissa keskusteluissa väittävät, rumuus, lihavuus ja kouluttamattomuus eivät tee miehestä hyvää, mukavaa tai jaloa.
V*tuttaa tämä jatkuva propaganda, jonka mukaan luuserit, rumat ja muut altavastaajat olisivat jotain hyväsydämisiä symppiksiä, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään.
Oletko itse hyvä sydäminen symppis? Et vaikuta ainakaan silta tuollaisella arvostelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Tämä toki on mahdollista. Yksi selittelikin jotain ettei ole nyt vähään aikaan tullut salilla käytyä.
Pari näistä miehistä näin sattumalta livenä myöhemmin (eri tilanteissa tietty), ja luulen että heillä mahdollinen syy tapaamisen lykkäämiseen oli pienikokoisuus. Olen 168cm hoikka nainen, ja nuo miehet olivat kumpikin huomattavasti minua lyhyempiä + laihoja. Kentien häpesivät itseään. Heidät nähtyäni en kyllä olisi kiinnostunutkaan, että sen puoleen treffien jääminen väliin ei haitannut. Kuitenkin mietin että jos on noin isoja ongelmia itsensä kanssa, miksi ylipäätään menee deittisovellukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hölmöt yrittää löytää seuraa nettideittipalvelusta. Niiden tarkoitushan on saada käyttäjät pysymään siellä ikuisesti ja maksamaan palvelusta. Eli noiden palveluiden vuoksi ihmiset eivät lopulta löydä ketään ja sinkkuus vaan lisääntyy.
Etsikää seuraa oikeasta elämästä. Harrastakaa, nähkää kavereita, eläkää netin ulkopuolella.
Mikä harrastus olisi paras miehelle, jos tavoitteena on vain naisen löytäminen harrastuksen parista?
Naisena en halua, että minua lähestytään harrastuksessa. Harrastukset ovat vain harrastamista varten eikä sitä, että sinne tunkee joku setämies teeskentelemään seksin kiilto silmissään.
Mutta jos ei ole mitään yhteistä harrastusta, ei helposti ole mitään muutakaan yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja lopulta erittäin huono mätsi. Kyllähän harrastukset yhdistää. Onhan vaikka päivä laskettelurinteessä ihan huippua tekemistä yhdessä, unohtuu kaikki muut huolet ja kyllä se että on vietetty aikaa yhdessä näkyy myös seksissä. M37
Itsellä ei ole ollut ikinä yhteistä harrastusta seurustelukumppanin kanssa. Paitsi ehkä lukeminen, ja leffoja on katsottu yhdessä. Mutta muuten on aina harrastettu ihan eri asioita. Silti on ollut paljon yhdistäviäkin tekijöitä ja ollaan oltu samanhenkisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Moni mies käy säännöllisesti kuntosalilla, mutta on massakunnossa. Silloin ei välttämättä kehtaa lähteä treffeille ennen kuin on sulattanut rasvat pienemmäksi. Jos tulee tarpeeksi kaunis nainen vastaan, löytyy äkkiä motivaatiota pienentää rasvaprosenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Kyllä siinä pitää olla muutakin kuin ulkonäkö, ei paljoa nappaa, jos ulkonäkö on kohdillaan, mutta muuten ihan erilainen persoona. Lopulta se ulkonäkö ei ole juuri mitään. Yksikin tatuointi siinä tikissä olevassa vartalossa niin ei kyllä muna kohoa valitettavasti ollenkaan ja se aivan käsittämättömän rumaksi itsensä tatuointi näyttää olevan nykyään enemmän kuin sääntö. Aivan järkyttävän näköisiä laitoksia tinderi täynnä. M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hölmöt yrittää löytää seuraa nettideittipalvelusta. Niiden tarkoitushan on saada käyttäjät pysymään siellä ikuisesti ja maksamaan palvelusta. Eli noiden palveluiden vuoksi ihmiset eivät lopulta löydä ketään ja sinkkuus vaan lisääntyy.
Etsikää seuraa oikeasta elämästä. Harrastakaa, nähkää kavereita, eläkää netin ulkopuolella.
Mikä harrastus olisi paras miehelle, jos tavoitteena on vain naisen löytäminen harrastuksen parista?
Naisena en halua, että minua lähestytään harrastuksessa. Harrastukset ovat vain harrastamista varten eikä sitä, että sinne tunkee joku setämies teeskentelemään seksin kiilto silmissään.
Mutta jos ei ole mitään yhteistä harrastusta, ei helposti ole mitään muutakaan yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja lopulta erittäin huono mätsi. Kyllähän harrastukset yhdistää. Onhan vaikka päivä laskettelurinteessä ihan huippua tekemistä yhdessä, unohtuu kaikki muut huolet ja kyllä se että on vietetty aikaa yhdessä näkyy myös seksissä. M37
Itsellä ei ole ollut ikinä yhteistä harrastusta seurustelukumppanin kanssa. Paitsi ehkä lukeminen, ja leffoja on katsottu yhdessä. Mutta muuten on aina harrastettu ihan eri asioita. Silti on ollut paljon yhdistäviäkin tekijöitä ja ollaan oltu samanhenkisiä.
Itselläni taas kokemuksia siitä että aluksi fyysinen yhteys oli liiankin kova, katsottiin leffoja ja pantiin kaiket ajat, kauheasti ei edes puhuttu asioista. Kun se fyysinen yhteys siitä laantui, huomasikin että ei ole mitään yhteistä. Samassa sängyssä käytiin nukkumassa ja mentiin mihin milloinkin erikseen, ruokapöydässä tavattiin. Samanhenkisyys tarkoittaa että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tehdään paljon yhdessä asioita, joku harrastus on parasta sellaista. Se ei tarkoita että ei olisi sitten omaa-aikaa, sitähän pitää myös olla. M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Kyllä siinä pitää olla muutakin kuin ulkonäkö, ei paljoa nappaa, jos ulkonäkö on kohdillaan, mutta muuten ihan erilainen persoona. Lopulta se ulkonäkö ei ole juuri mitään. Yksikin tatuointi siinä tikissä olevassa vartalossa niin ei kyllä muna kohoa valitettavasti ollenkaan ja se aivan käsittämättömän rumaksi itsensä tatuointi näyttää olevan nykyään enemmän kuin sääntö. Aivan järkyttävän näköisiä laitoksia tinderi täynnä. M37
No mutta ulkonäköönhän nuo tatuoinnitkin liittyvät. Jos kerran tilanne on noin huono, niin eikö miesten silloin kannattaisi pitää oma kroppansa ja ulkonäkönsä kuosissa, että sitten saa maksimoitua mahdollisuutensa niihin harvinaisiin hyvännäköisiin naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en naisena rupea mätsäämään tyyppejä, joista en ole yhtään kiinnostunut. Piste. Sama vapaus on miehillä. Ei teidän tarvitse tykkäillä jokaisesta tissillisestä olennosta tinderissä.
Minustakin on kivaa kun on naisia, mistä valita Tinderissä. Kivasti saa seksiä. Toivottavasti ette odota muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Moni mies käy säännöllisesti kuntosalilla, mutta on massakunnossa. Silloin ei välttämättä kehtaa lähteä treffeille ennen kuin on sulattanut rasvat pienemmäksi. Jos tulee tarpeeksi kaunis nainen vastaan, löytyy äkkiä motivaatiota pienentää rasvaprosenttia.
On siellä paljon naisiakin massakunnossa. Ei salilla käynti ole mikään vapaakortti lihavuudesta, eikä se miehen 20 kilon vatsaröllykkä ole parin kuukauden "massakauden" aikana hankittu. Aniharva nainen tykkää muutenkaan niistä kuivista lihaspalloista, joilla suonet pullottaa. Jos mies on siis aidosti lihaksikas ja kymmenen lisäkiloa bodarilavaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Mitä tästä kannattaa oppia? No se, että pitää osata katsoa hiukan kauemmas. Jos tavoitteena on iskeä hyvällä ulkonäöllä joku hyvännäköinen, niin silloin kannattaa pitää huolta ulkonäöstään. Lösähtänyttä kroppaa ei kovin helposti kuntoon saa, mutta kun on jo valmiiksi tikissä, on sitten toimintakykyinen, kun aika on.
Kyllä siinä pitää olla muutakin kuin ulkonäkö, ei paljoa nappaa, jos ulkonäkö on kohdillaan, mutta muuten ihan erilainen persoona. Lopulta se ulkonäkö ei ole juuri mitään. Yksikin tatuointi siinä tikissä olevassa vartalossa niin ei kyllä muna kohoa valitettavasti ollenkaan ja se aivan käsittämättömän rumaksi itsensä tatuointi näyttää olevan nykyään enemmän kuin sääntö. Aivan järkyttävän näköisiä laitoksia tinderi täynnä. M37
Aika nirsolta kuulostat, kun jo pieni perhonen nilkassa saa munasi lerpahtamaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu välillä, että miesten profiilit on suunnattu toisille miehille. Kerrotaan kuinka ollaan niin vitsikkäitä ja rentoja, ja luetellaan urheiluharrastukset.
Kuvat on tätä tyyliä:
- huumorikuvia, joissa ollaan mekko ja peruukki päässä tai per se paljaana
- meemikuvia (!!)
- kuvituskuvia, joissa on joku seksikäs nainen
- kalakuvia jättimäisen kalan kanssa
- kaljoittelukuvia (joskus jopa kuva itsestä sammuneena jossain joulukuusen alla!)
- kuvia autosta, moottoripyörästä tai veneestä
- salipullistelukuviaEi minua ainakaan kiinnosta katsella tuollaisia alkuunkaan vaan ovat usein syy siihen, että menevät samantien vasemmalle.
Minulla ei yhtäkään listan kaltaista kuvaa, lyhyt kuvaus mielenkiinnonkohteista ja luonteenpiirteistä, tuloksena ehkä yksi mätsi/tykkäys viikossa, joka kuivahtaa kasaan ennenkuin alkaakaan. Paras lopputulos oli tuolla samalla kuvauksella ja kuvalla kropasta, viikossa useita mätsejä ja tykkäyksiä, tosin lähinnä varatuista ja avoimessa suhteessa olevilta. Seksiseuranhakusovellushan tuo on, eikä mikään parisuhteenhakusovellus. Ne jotka hakevat parisuhdetta, hakevat lähinnä kuuta taivaalta, lisäksi pitäisi jaksaa viikkoja ylläpitää keskustelua, ennenkuin voi edes tapaamista ehdottaa.
Miksi se toisen kanssa juttelu on niin vaikeaa? En minä ainakaan lähtisi tapaamaan miestä ennen kuin olisin tutustunut jutellen ja todennut, että jotain yhteistä olisi välillämme.
Koska en näe mitään järkeä jutella kolmea viikkoa, jos tapaamisessa kuitenkin huomaa, että kipinää ei olekaan. En ole etsimässä kirjekavereita, vaan kumppania. Tarpeeksi monta kertaa kun tuon saman kirjekaveruuden käy läpi, niin menee maku pitkään viestittelyyn ja mielellään tapaa parin päivän juttelun jälkeen. On parempaankin tekemistä kuin tuhlata aikaa keskusteluihin, jotka eivät johda mihinkään. Kokemus kertoo, että ne parin päivän juttelun jälkeen tavatut yleensä johtavat johonkin, ja ne kirjekaveruudet on pudotuspelejä, joissa nainen juttelee useiden miesten kanssa, joista valitsee parhaan kirjekaverin. Mikäs siinä, jokainen tyylillään.
Minä taas en lähde treffeille ellei kirjottelemalla synny kipinää ja halua tutustua toiseen tosissaan. Luulisin, että niitä treffejä sinullekin tulisi, jos kykyä olisi kirjoitella. Oma kokemus on kuitenkin osoittanut, että lähinnä akateemiset miehet saavat kirjoitettua. Amitsut laittavat moi, miten menee. Sitten tulee munan kuva ja sitten huorittelua.
Vaikka kirjoitellessa tuntuisi olevan kipinää, se ei kerro yhtään mitään siitä, onko sitä oikeasti. Olen liian monta kertaa törmännyt tilanteeseen, jossa mies vaikuttaa lähestulkoon unelmalta sovelluksen kautta ja jutut osuvat hyvin yksiin, mutta treffeillä vastassa on ihminen, josta heti ensisekunnilla huomaan ettei hän voisi vähempää kiinnostaa minua. En saa itseäni syttymään sillä tiedolla, että meillä on kirjoitellessa synkannut, jos tosielämässä se ihminen ei ole ollenkaan puoleensavetävä. Minusta nopeasti tapaamisessa on todellakin pointtinsa.
Parempi tietysti jos treffeille kysytään livenä eikä sovelluksen välityksellä, koska livenä tietää saman tien, onko mitään järkeä lähteä treffeille.
Minä en saa itseäni syttymään jos ei sitä kipinää jo ole. En ole kiinnostunut kenestäkään kuvan ja muutaman lauseen peruteella. Siksi nopeat treffit yleensä ajan tuhlausta. Ennemmin ottaa ensin selvää voisiko sitä kiinnostusta olla syttymässä.
Mutta kai sinä siellä nopeilla treffeillä saat siitä ihmisestä selville muutakin kuin kuvan ja muutaman lauseen? Eikö niiden livenä näkemiesi asioiden perusteella kipinä voi sitten syttyä?
Mulle on esimeriksi todella tärkeää kiinnostuksen heräämisessä se, millainen on ihmisen yleisolemus ja kuinka hän kantaa itsensä, millainen on hänen puhe- ja keskustelutyylinsä yms. Juuri nämä kaikista olennaisimmat asiat jäävät puuttumaan sovelluksen kautta keskustellessa.Olen eri, mutta kovin monta täysin tuntematonta ihmistä ei jaksa mennä tapaamaan ihan ilman mitään etukäteiskiinnostusta. Ei minullakaan kipinä viestejä kirjoitellessa synny, mutta viestitellessä voi kuitenkin saada vähän osviittaa siitä, saattaisiko meillä synkata ja oltaisko ehkä samalla aaltopituudella ja samanhenkisiä. Jos näin on, olen todella kiinnostunut tapaamaan - ja tapaamisessa sitten selviää, onko livenä kemiaa, toimiiko kommunikaatio, vaikuttaako henkilö kiinnostavalta ja saattaisiko olla sitä kipinääkin. Joten tämän vuoksi haluan itse vaihdella jonkin verran viestejä - en viikkokaupalla, mutta muutamasta päivästä viikkoon, riippuu viesittelytahdista. Toki oman elämän muut aikataulut mysö sanelevat sitä, kuinka nopeasti ehtii/pääsee treffeille.
No siis en minäkään ketään mennyt samana päivänä sovelluksen kautta tapaamaan, silloin siis kun vielä siellä olin. Mutta päivässä-parissa sain ihan riittävät tiedot siitä, haluanko treffeille katsomaan, onko hepussa potentiaalia.
Tinderissä törmäsin todella paljon miehiin, jotka halusivat todellakin keskustella viikko-, jopa kuukausikaupalla, ja vielä olettivat, että minuakin kiinnostaisi. Kaikenlaista kiertelyä ja kaartelua kun ehdotin treffejä. Yhden tapasinkin noin kuukauden viestinvaihdon jälkeen eikä olisi pitänyt. Kuukaudessa ehtii jo muodostaa persoonasta kuvan, ja kun se onkin ristiriidassa todellisuuden kanssa, ei tiedä oikein mitä uskoa. Onko tämä nyt se hyvä tyyppi johon tutustuin sovelluksessa vai joku ihan muu?
Voi olla, että nämä matsäämäsi miehet eivät ole olleet omasta mielestään treffikunnossa. He ovat puolivakavissaan tehneet profiilin ja yllättäen joku kaunis nainen vastaakin viestiin. Silloin pitää aloittaa heti kuntokuuri ja vhh:lla sulattaa kessi pois ennen treffejä ja yrittää pitkittää treffien ajankohtaa. Tätä ennen ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota aloittaa laihdutusta.
Tämä toki on mahdollista. Yksi selittelikin jotain ettei ole nyt vähään aikaan tullut salilla käytyä.
Pari näistä miehistä näin sattumalta livenä myöhemmin (eri tilanteissa tietty), ja luulen että heillä mahdollinen syy tapaamisen lykkäämiseen oli pienikokoisuus. Olen 168cm hoikka nainen, ja nuo miehet olivat kumpikin huomattavasti minua lyhyempiä + laihoja. Kentien häpesivät itseään. Heidät nähtyäni en kyllä olisi kiinnostunutkaan, että sen puoleen treffien jääminen väliin ei haitannut. Kuitenkin mietin että jos on noin isoja ongelmia itsensä kanssa, miksi ylipäätään menee deittisovellukseen?
Pituudelle ei voi mitään, mutta moni tekee ylipainoisena profiilin puolivakavissaan ja ajattelee tuskin sieltä kukaan kaunis nainen kuitenkaan vastaa. Sitten jos yllättäen joku kaunis nainen vastaakin, iskee todellisuus vasten kasvoja ja huomaa ettei tässä kunnossa voikaan vielä mennä treffeille. Ensin pitää laihduttaa rasvoja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hölmöt yrittää löytää seuraa nettideittipalvelusta. Niiden tarkoitushan on saada käyttäjät pysymään siellä ikuisesti ja maksamaan palvelusta. Eli noiden palveluiden vuoksi ihmiset eivät lopulta löydä ketään ja sinkkuus vaan lisääntyy.
Etsikää seuraa oikeasta elämästä. Harrastakaa, nähkää kavereita, eläkää netin ulkopuolella.
Mikä harrastus olisi paras miehelle, jos tavoitteena on vain naisen löytäminen harrastuksen parista?
Naisena en halua, että minua lähestytään harrastuksessa. Harrastukset ovat vain harrastamista varten eikä sitä, että sinne tunkee joku setämies teeskentelemään seksin kiilto silmissään.
Mutta jos ei ole mitään yhteistä harrastusta, ei helposti ole mitään muutakaan yhteistä mielenkiinnonkohdetta ja lopulta erittäin huono mätsi. Kyllähän harrastukset yhdistää. Onhan vaikka päivä laskettelurinteessä ihan huippua tekemistä yhdessä, unohtuu kaikki muut huolet ja kyllä se että on vietetty aikaa yhdessä näkyy myös seksissä. M37
Itsellä ei ole ollut ikinä yhteistä harrastusta seurustelukumppanin kanssa. Paitsi ehkä lukeminen, ja leffoja on katsottu yhdessä. Mutta muuten on aina harrastettu ihan eri asioita. Silti on ollut paljon yhdistäviäkin tekijöitä ja ollaan oltu samanhenkisiä.
Itselläni taas kokemuksia siitä että aluksi fyysinen yhteys oli liiankin kova, katsottiin leffoja ja pantiin kaiket ajat, kauheasti ei edes puhuttu asioista. Kun se fyysinen yhteys siitä laantui, huomasikin että ei ole mitään yhteistä. Samassa sängyssä käytiin nukkumassa ja mentiin mihin milloinkin erikseen, ruokapöydässä tavattiin. Samanhenkisyys tarkoittaa että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tehdään paljon yhdessä asioita, joku harrastus on parasta sellaista. Se ei tarkoita että ei olisi sitten omaa-aikaa, sitähän pitää myös olla. M37
Parempi on jos yhteinen aika on hyvää ilman yhteisiä harrastuksiakin. On hyvä että molemmilla on omat juttunsa, mutta parasta on se, että yhteys toimii arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisihan sitä lähteä ihan baariin iskemään naisia, niinkuin ennen tehtiin.
Aika vähän on naisia baareissa nykyään. Vain puli-akkoja. Rahat on vähissä pienipalkkaisilta naisilta ja niissä käykin lähinnä pariutuneet, miesten rahoilla elävät naiset ja jo mainitut puli-akat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet ovat Tinderissä? Siitä ei saa kuin pahaa mieltä. Plus miesten taktiikka yrittää saada jokainen nainen parikseen (välittämättä kiinnostaako nainen vai ei) on aika mielenkiintoinen.
Pakko on olla tinderissä, koska naisen lähestyminen esimerkiksi työpaikalla tai kuntosalilla on häirintää.
Normaalin keskustelun avaus töissä tai kuntosalilla ei ole häirintää nähnytkään. Mitä ihmettä sanot naisille, kun se menee aina häirinnän puolelle? Puhu naisille kuten miehillekin.
Kyse ei ole siitä että mitä mies sanoo vaan siitä, että paikka on lähestymiselle on väärä. Töissä ja kuntosalilla nainen haluaa olla rauhassa.
En tunne ketään naista, joka ei ole normaalille keskustelulle avoin. Jos nainen on kuulokkeet päässä töissä tai salilla, sitten jätä toki rauhaan.
Kai sinäkin haluat ihan normaalisti tutustua naiseen ensin ennen kuin alat mitään treffejä ehdottamaan? Tarkoittaa siis kuukausia kestävää satunnaisten jutustelujen ajanjaksoa, jossa nainenkin tulee juttusille välillä ihan oma-aloitteisesti.
Minäkin ihmettelen miten tuo työpaikka tähän liittyy. Meillä on töissä naisia ja miehiä, ihan niille kaikille juttelen. Eikö joku pysty puhumaan kaikkien työkavereiden kanssa?
Onkohan kyse miehestä, joka ei työpaikan naisille puhu, kyylää vain omituisesti ja tekee odottamattomia treffikutsuja.
Jos alkaa puhua vain naisille, joutuu friendzonelle. Miehen pitää säilyttää salaperäisyys ja etäisyys, jotta nainen kiinnostuu seksuaalisesti.
Mitä? Ei voi puhua naiselle tai muuten ei ole salaperäinen? No ainakin hyvin sillä taktiikalla saavutat sen etäisyyden.
Jos puhuu liikaa, on liian tyrkky ja friendzone kutsuu.
Mikä ihme tämä friendzone on? Joko kiinnostaa tai sitten ei. Ei ole muita zoneja.
Friendzone tarkoittaa sitä, että nainen haluaa aidosti olla kaveri, mutta ei ole seksuaalisromanttisesti kiinnostunut.
eri
Mutta ei se ole mikään vakaa ja pysyvä tila, ellei miehessä ole sellaisia asioita, jotka tekevät hänestä parisuhteeseen naisen kanssa täysin sopimattoman.
Jos ei herätä seksuaalista kiinostusta, niin on parisuhteeseen(kin) sopimaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisihan sitä lähteä ihan baariin iskemään naisia, niinkuin ennen tehtiin.
Aika vähän on naisia baareissa nykyään. Vain puli-akkoja. Rahat on vähissä pienipalkkaisilta naisilta ja niissä käykin lähinnä pariutuneet, miesten rahoilla elävät naiset ja jo mainitut puli-akat.
Katkera. Ei siellä laumoittain ole, mutta paremmissakin paikoissa on yksin ravintolaan tulleita naisia, jotka hakevat seuraa. Ei ole pakko hakea seuraa Ale Pubista.
Niin varmaan, miksi valehtelet?