Lue keskustelun säännöt.
43 v, työhistoria nolla päivää
Kommentit (125)
Hienoa, ap. Vanhin veljeni jäi viime keväänä eläkkeelle. Pääsi 58-vuotiaana valtiolta.
Päivääkään ei työttömänä koko aikuisikänsä aikana.
Kävi ensin ammattikoulun metallipuolen, sen jälkeen pääsi Tampereelle Lokomon konepajakouluun ja siitä VR;lle töihin. Siellä erinäisissä hommissa kunnes vakinaistettiin ja nyt siis viime kevääseen asti yhtä painoa työelämässä.
Itsellänikään ei varsinaisesti työttömiä päiviä ole ollut. Koulusta päästyäni hakeuduin kunnalle kotihoitajan sijaiseksi ja siinä hommassa töitä riitti vaikka vakituisessa työsuhteessa en ollutkaan. Aina kun yksi sijaisuus päättyi, toista tultiin jo tarjoamaan. Joskus pidin päivä pari vapaata siinä välillä.
Koville se otti kun lomia ei ollut koskaan. Sijaisuus kun päättyi, päättyi työsuhde ja loman sain rahana lopputilissä. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kirjoitin alle taas uuden sijaisuuden jne.
Sitä en tiedä miten lainmukaista se oli, mutta näin mentiin.
Sitten lähdin terveydenhuolto-oppilaitokseen sairaanhoitajan koulutukseen ja sillä alalla töitä on riittänyt. Nyt tosin olen työskennellyt jo pitkään Norjassa hyvän palkkauksen ja työolojen takia.
Minulla on vakityö kunnan palveluksessa terveyskeskuksessa. Tyytyväinen olen, ja olen aina ollut hyvin työhaluinen, en varmasti kestäisi työttömänä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, ap. Vanhin veljeni jäi viime keväänä eläkkeelle. Pääsi 58-vuotiaana valtiolta.
Päivääkään ei työttömänä koko aikuisikänsä aikana.
Kävi ensin ammattikoulun metallipuolen, sen jälkeen pääsi Tampereelle Lokomon konepajakouluun ja siitä VR;lle töihin. Siellä erinäisissä hommissa kunnes vakinaistettiin ja nyt siis viime kevääseen asti yhtä painoa työelämässä.
Itsellänikään ei varsinaisesti työttömiä päiviä ole ollut. Koulusta päästyäni hakeuduin kunnalle kotihoitajan sijaiseksi ja siinä hommassa töitä riitti vaikka vakituisessa työsuhteessa en ollutkaan. Aina kun yksi sijaisuus päättyi, toista tultiin jo tarjoamaan. Joskus pidin päivä pari vapaata siinä välillä.
Koville se otti kun lomia ei ollut koskaan. Sijaisuus kun päättyi, päättyi työsuhde ja loman sain rahana lopputilissä. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kirjoitin alle taas uuden sijaisuuden jne.
Sitä en tiedä miten lainmukaista se oli, mutta näin mentiin.
Sitten lähdin terveydenhuolto-oppilaitokseen sairaanhoitajan koulutukseen ja sillä alalla töitä on riittänyt. Nyt tosin olen työskennellyt jo pitkään Norjassa hyvän palkkauksen ja työolojen takia.
Minulla on vakityö kunnan palveluksessa terveyskeskuksessa. Tyytyväinen olen, ja olen aina ollut hyvin työhaluinen, en varmasti kestäisi työttömänä oloa.
Ylpeilet sillä, että venyt laittomuuksiin asti työnantajan eteen, oman terveytesi kustannuksella? Kiintoisaa!
Itse 43 vuotta töissä. Nyt sairauslomalla.
Tunnen erään, nyt jo yli kuuskymppisen naisen/ sinkun, joka ei ole eläessään ollut ns palkkatöissä.
Vanhempiensa kuoltua, hän peri jotain, jota hän on kasvattanut sitten vuosien mittaan.
Tällä hetkellä hän omistaa mm. vanhan , suuren maatalon, jossa on tällä hetkellä asukkaina ukrainalainen perhe (asuvat ilmaiseksi). Viljelykset hän möi pois viime kesänä.
Yli miljoonan asukkaan synnyinkaupungissaan hän omistaa neljä tai viisi kaupunkiasuntoa, joista hän saa vuokratuloja. Itse hän asuu pienessä vuokra- asunnossa.
Eräässä keski- eurooppalaisessa maassa hänellä on pieni asunto; tällä hetkellä sekin on vuokrattuna. Ranta- asuntoja hänellä on ollut myöskin. Lisäksi
osakkeita, rahastoja, sijoituksia... ( ulkomailta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, ap. Vanhin veljeni jäi viime keväänä eläkkeelle. Pääsi 58-vuotiaana valtiolta.
Päivääkään ei työttömänä koko aikuisikänsä aikana.
Kävi ensin ammattikoulun metallipuolen, sen jälkeen pääsi Tampereelle Lokomon konepajakouluun ja siitä VR;lle töihin. Siellä erinäisissä hommissa kunnes vakinaistettiin ja nyt siis viime kevääseen asti yhtä painoa työelämässä.
Itsellänikään ei varsinaisesti työttömiä päiviä ole ollut. Koulusta päästyäni hakeuduin kunnalle kotihoitajan sijaiseksi ja siinä hommassa töitä riitti vaikka vakituisessa työsuhteessa en ollutkaan. Aina kun yksi sijaisuus päättyi, toista tultiin jo tarjoamaan. Joskus pidin päivä pari vapaata siinä välillä.
Koville se otti kun lomia ei ollut koskaan. Sijaisuus kun päättyi, päättyi työsuhde ja loman sain rahana lopputilissä. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kirjoitin alle taas uuden sijaisuuden jne.
Sitä en tiedä miten lainmukaista se oli, mutta näin mentiin.
Sitten lähdin terveydenhuolto-oppilaitokseen sairaanhoitajan koulutukseen ja sillä alalla töitä on riittänyt. Nyt tosin olen työskennellyt jo pitkään Norjassa hyvän palkkauksen ja työolojen takia.
Minulla on vakityö kunnan palveluksessa terveyskeskuksessa. Tyytyväinen olen, ja olen aina ollut hyvin työhaluinen, en varmasti kestäisi työttömänä oloa.
Ylpeilet sillä, että venyt laittomuuksiin asti työnantajan eteen, oman terveytesi kustannuksella? Kiintoisaa!
Suomlalainen työmoraali on joustava käsite 😅 Minua aina jaksaa huvittaa nämä peräsuoli pitkänä koko elämänsä työlle uhranneet raatajat. Ja ekana eläkevuotena iskee syöpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se taitaa olla. Ap tarkastelee olematonta historiaa ilman tulevaisuutta.
Surullista on muuten se, että samaistat elämän sisällön työhön. Minun elämäni on ollut erittäin onnellista ja antoisaa.
55v ja tuulut siihen tulokseen että työttömyys on ollut elämäni parasta aikaa aina.
Työelämää takana ehkä 5v ja henkinen olotila yhtä masennusta ja saamattomuutta jokainen noista vuosista.
Olen kateellinen työttömille. Työ on nykyisin niin sekavaa ja vaativaa p*skaa. Isot vastuut pieni palkka. En todellakaan herää hyvillä mielin. Todennäköisesti oma elämäni on lyhentynyt tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen, 43-vuotias. Vuodesta 2001 olen ollut töissä. Nyt alkaa tuntua, että pieni tauko tekisi hyvää.
Toisaalta Riikka Purra on jo 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla tietokone käytössä?
Miten olisi kotoa tehtävä puhelinmyyntityö?
Vierailija kirjoitti:
Ap on yhteiskunnan pahanlaatuinen loinen.. Eipä muuta!
Oletko nyt ihan satavarma tämän viiltävän analyysin osuvuudesra?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla tietokone käytössä?
Miten olisi kotoa tehtävä puhelinmyyntityö?
Ei missään nimessä, ja samat sanat kaikille muille töille.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen työttömille. Työ on nykyisin niin sekavaa ja vaativaa p*skaa. Isot vastuut pieni palkka. En todellakaan herää hyvillä mielin. Todennäköisesti oma elämäni on lyhentynyt tämän takia.
Työttömäksi voit ryhtyä. Moni työtön muuten alkoholisoituu, syrjäytyy, katkeroituu, passivoituu, joten kateellinen ei välttämättä kannata olla (lähtökohtaisesti koskaan).
Ehkäpä jatkokouluttautuminen ja uudenlainen työ olisi parempi ratkaisu sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voit olla onnellinen vapaudestasi, itse kiroan joka päivä töihin lähtöä. Sain ensimmäisen työpaikkani muutama vuosi sitten, nelikymppisenä. Nyt teen kahta "paskaduunia" joiden palkka jää reilusti alle 2000 e/kk. Kroppa ei kestä, en jaksa, vapaa-aikaa ei ole juurikaan. Elämä on pelkkää paskaduunia. Voin paljon paremmin työttömänä tai opiskellessa. Lähtisin opiskelemaan neljättä (turhaa) tutkintoa jos olisi vara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, ap. Vanhin veljeni jäi viime keväänä eläkkeelle. Pääsi 58-vuotiaana valtiolta.
Päivääkään ei työttömänä koko aikuisikänsä aikana.
Kävi ensin ammattikoulun metallipuolen, sen jälkeen pääsi Tampereelle Lokomon konepajakouluun ja siitä VR;lle töihin. Siellä erinäisissä hommissa kunnes vakinaistettiin ja nyt siis viime kevääseen asti yhtä painoa työelämässä.
Itsellänikään ei varsinaisesti työttömiä päiviä ole ollut. Koulusta päästyäni hakeuduin kunnalle kotihoitajan sijaiseksi ja siinä hommassa töitä riitti vaikka vakituisessa työsuhteessa en ollutkaan. Aina kun yksi sijaisuus päättyi, toista tultiin jo tarjoamaan. Joskus pidin päivä pari vapaata siinä välillä.
Koville se otti kun lomia ei ollut koskaan. Sijaisuus kun päättyi, päättyi työsuhde ja loman sain rahana lopputilissä. Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä kirjoitin alle taas uuden sijaisuuden jne.
Sitä en tiedä miten lainmukaista se oli, mutta näin mentiin.
Sitten lähdin terveydenhuolto-oppilaitokseen sairaanhoitajan koulutukseen ja sillä alalla töitä on riittänyt. Nyt tosin olen työskennellyt jo pitkään Norjassa hyvän palkkauksen ja työolojen takia.
Minulla on vakityö kunnan palveluksessa terveyskeskuksessa. Tyytyväinen olen, ja olen aina ollut hyvin työhaluinen, en varmasti kestäisi työttömänä oloa.
Ylpeilet sillä, että venyt laittomuuksiin asti työnantajan eteen, oman terveytesi kustannuksella? Kiintoisaa!
Orjamentaliteettihan on Suomessa työntekijöillä tosi yleinen. Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Pk-yrittäjät orjailevat pakosta, mutta valinta sekin on.
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit olla onnellinen vapaudestasi, itse kiroan joka päivä töihin lähtöä. Sain ensimmäisen työpaikkani muutama vuosi sitten, nelikymppisenä. Nyt teen kahta "paskaduunia" joiden palkka jää reilusti alle 2000 e/kk. Kroppa ei kestä, en jaksa, vapaa-aikaa ei ole juurikaan. Elämä on pelkkää paskaduunia. Voin paljon paremmin työttömänä tai opiskellessa. Lähtisin opiskelemaan neljättä (turhaa) tutkintoa jos olisi vara.
Tsemppiä sinulle. Ja kyllä, olen varsin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
54 vuotta tiskissä ja eläkettä paukkuu Suomesta kahdesta paikasta ja kahdesta ulkomaasta jo toistakymmentä vuotta. Kerryttävät mokomat vielä vanhuuseläkettäkin mutta nyt täytyy mennä neuvottelemaan uuden Harrikan ostosta. Noita näyttää olevan jo kaksin kappalein tallissa. Pitäisköhän jompi kumpi tai ehkä molemmat myydä pois tuossa keväällä kun pyörien kysyntä on tapissa? No katsotaan nyt tuo Harrikka ensin vaikka on näyttelyissäkin jo ollut. Tarvitsen kumminkin kunnon matkapyörän (tiedän ettei Harrikka ole edes pyörä vaan ikuinen korjauskohde). Paljonko aioit sijoittaa tälle kuulle?
Onko harrikka jotenkin hieno juttu sinun mielestäsi, siis? Minusta kuulostaa aika tyhmältä.
Sama pätee sijoittamiseen, mutta meillä on ilmeisesti erilainen maailmankuva.
Ei tietenkään ole (paitsi sijoittaminen) mutta minulla on rahaa niihin ja ulkomaanmatkoihin sekä ravintoloihin jne... Mutta työpäiviäkin on takana enemmän kun se 0 kpl.
Äänestätkö vasemmistoa?
Vasemmisto keksii menot ja oikeisto tulot.
Yhteiskunnallisesti täysin kestämätön elämäntapa tuollainen valittu työttömyys. Mitä jos jokainen tasa-arvon nimissä tekisi samoin?
Vierailija kirjoitti:
Äänestätkö vasemmistoa?
Vasemmisto keksii menot ja oikeisto tulot.
Yhteiskunnallisesti täysin kestämätön elämäntapa tuollainen valittu työttömyys. Mitä jos jokainen tasa-arvon nimissä tekisi samoin?
Oletko nyt ihan varma siitä, että arviosi minun elämäntavastani osuu kohdilleen?
Itse 50v enkä ole koskaan päässyt työelämään.