Lue keskustelun säännöt.
45-55 -vuotiaat naiset, vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
13.01.2023 |
Tuli näistä muutamista eroketjuista mieleen, olen itse päälle kolmekymppinen nainen ja ajattelin olla avioliitossa vielä siihen saakka kunnes lapset ovat isompia.
Muuten tämä täysin ok, mutta pelkään ettei sitten enää 45-50 vuotiaana olisikaan mitään menekkiä missään, eikä ketään kiinnostunutta miestä?
Eli tuon ikäiset naiset, onko vielä vientiä, pääseekö pitämään hauskaa ja treffeille ja kenties parisuhteeseenkin?
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
45-55-vuotiaat miehet, Vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
Kyllä löytyy. Elin vajaa kaksi vuotta sinkku elämää eron jälkeen.
Puolen vuoden saldo: Kolmet Tinder treffit kahdessa kuukaudessa jonka jälkeen poistin profiilin, ja live elämän kohtaamisia sen jälkeen saman verran. Nyt olen elänyt jo reilu vuoden avoliitossa. Ja kiitos hyvän tuurin, löysin todella hyvän kumppanin.
M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
45-55-vuotiaat miehet, Vieläkö löytyy treffiseuraa ja flirttiä elämään, jos sitä haluatte?
Kyllä löytyy. Elin vajaa kaksi vuotta sinkku elämää eron jälkeen.
Puolen vuoden saldo: Kolmet Tinder treffit kahdessa kuukaudessa jonka jälkeen poistin profiilin, ja live elämän kohtaamisia sen jälkeen saman verran. Nyt olen elänyt jo reilu vuoden avoliitossa. Ja kiitos hyvän tuurin, löysin todella hyvän kumppanin.
M54
Aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.
Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Samaa mietin. MInkä takia ylipäänsä pitäisi olla parisuhteessa? Yksin on hyvä olla, omassa rauhassa omassa tuvassa.
Seksi ainakin minua motivoi suhteeseen. Ja tuleehan siinä mukana muutakin kivaa kuin seksi. Mutta ilman niitä muita voisin vaikka ollakin, mutta seksitöntä elämää en halua elää.
N45
Seksi ei vaadi parisuhdetta.
Mutta dildo tarvii laturin.
Seksiä saa kyllä ilman suhdettakin. Dildoon ei tarvitse turvautua, jos ei itse halua.
Seksitauteja on hirveästi. Herpes tarttuu oireettomana, vaikka käyttäisi kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 ja vientiä olisi kyllä, tosin olen jo parisuhteessa. "auttaisiko" tähän sitten se, että minua pidetaan ihan mukavana ihmisenä, ja tykkään itsekin elämästä ja olen luonteeltani aina ollut perus positiivinen. Ulkonäkö on kyllä nuoruusvuosista tietenkin muuttunut, mutta ihan ok näköinen olen vissiin vieläkin, ainakin muiden kertoman mukaan. Mulle huomiota osoittavat miehet ovat yleensä suunnilleen samaa ikäluokkaa, plus/miinus n. kymmenen vuotta.
Olen huomannut, että minuun kiinnostuneet miehet ovat aina olleet ikähaarukassa 35 - 40. Tuo oli jo parikymppisenä ja on edeleen, vaikka nyt olen ihailijoita vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Ei ole miehiä ympärillä jos et ole somessa etkä ota mitään kontaktia ITSE niihin arki elämässä. Ilman ainuttakaan miestä saa elää kun ei tyrkytä itseään missään eikä laita itseään esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Ne on miehen kavereita kun on haaskalla ja pyörivät ympärillä. Miehiä tulee elämään sen oman puolison kavereiden muodossa, ei muuten. Nämä sitten kärkkyvät koska kaverilta tippuu pallo. Kyllä nekin häviää kun aikaa kuluu eron jälkeen eikä heillä ole enää mitään perusteita yrittää pitää yhteyttä. Olen vanhanaikaisesti kasvatettu eikä meillä kotona suvaittu vastakkaisen sukupuolen ystäviä parisuhteessa olevalle ihmiselle. Koitin kyllä modernisoitua, mutta eihän miesten kanssa voi olla mitään asiallisia kaverillisia välejä koska ovat vain sen yhden perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi löytynyt 49-vuotiaalle. Monenlaista miestä oli tarjolla.
Olen 75v ja minua piirittää joukko 20-25v miehiä.
T. Palstamamma joka ei koskaan valehtele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköiset ja itsestään huolta pitäneet puumanaiset saavat seuraa nuoremmista miehistä viisikymmpisinäkin, mutta taviksien on tyytyminen siihen jo nuorempana hankittuun samaan puolisoon tai sitten todella vanhoihin "deittimiehiin".
Mutta tämä lienee itsestään selvää sanomattakin.
Eivät saa vaan ikä näkyy todella pahasti 50v haaskassa. Ei nuorempi eikä oman ikäinen mies halua mummoa ja on todella noloa ja säälittävää olla riippuvainen miesten huomiosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako joku 45+ vielä miehiä? Minä en.
Sellaista se on, kun on ollut nuorempana sarjadeittailija. Joillain ei ole ollut yhtäkään miestä tuohon ikään mennessä.
Joo en minäkään ole päässyt kyllästymään miehiin, sen verran hiljaista on aina ollut. Hassua kuinka joillakin on vientiä aina ja joillakin ei ollenkaan, edes nuorena. Ei se mun havaintojen mukaan mikään ikään sidottu asia ole. Jotainhan mä itse teen väärin koska kaikki ympärilläni löytää heti eron jälkeen uuden ja mä olen vuosikymmenestä toiseen yksin. Mulla ei ole mitenkään loistavat sosiaaliset taidot, epäilen olevani Asperger tms. Tai sitten vaan johtuu kokemuksen puutteesta ettei ne sosiaaliset taidot ole kehittynyt kuten kokeneilla naisilla. Ei ketään viehätä ylenpalttinen ujostelu vanhalla akalla, mun ikäisen pitäisi olla jo itsevarma ja käyttäytyä kuin aikuinen eikä kuin punasteleva pikkutyttö.
Minun on vaikea oikein uskoa edes että vika olisi luonteessani tai sosiaalisissa taidoissa tms., kun koskaan ei ole päässyt oikein niin lähellekään, että ne olisi voinut havaita.
Olen ollut miehille aina vähän kuin ilmaa. Tottapa se naama on vain niin ruma, tai jokin vain niin tökkii, ettei kukaan lähesty, ja jos itse juttelee jollekin niin on lähinnä juostu karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 ja vientiä olisi kyllä, tosin olen jo parisuhteessa. "auttaisiko" tähän sitten se, että minua pidetaan ihan mukavana ihmisenä, ja tykkään itsekin elämästä ja olen luonteeltani aina ollut perus positiivinen. Ulkonäkö on kyllä nuoruusvuosista tietenkin muuttunut, mutta ihan ok näköinen olen vissiin vieläkin, ainakin muiden kertoman mukaan. Mulle huomiota osoittavat miehet ovat yleensä suunnilleen samaa ikäluokkaa, plus/miinus n. kymmenen vuotta.
Olen huomannut, että minuun kiinnostuneet miehet ovat aina olleet ikähaarukassa 35 - 40. Tuo oli jo parikymppisenä ja on edeleen, vaikka nyt olen ihailijoita vanhempi.
Sama. Olen 49v mies ja taas kierrossa 24 vuotias tsirbula. Parikymppiset ovat olleet aina makuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Ei ole miehiä ympärillä jos et ole somessa etkä ota mitään kontaktia ITSE niihin arki elämässä. Ilman ainuttakaan miestä saa elää kun ei tyrkytä itseään missään eikä laita itseään esille.
Miten te some-ajan naiset markkinoitte itseänne netissä? Onko jatkuvasti uutta IG ja FB kuvaa ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin lähes 50 v kun perheeseen heikosti sitoutunut mieheni löysi uuden. Olin kolme vuotta sinkkuna ja liityin moneen treffipalveluun (ei tinder). Tapasin lähes kolmekymmentä ehdokasta, useimmat vain kerran, ikäisiäni miehiä. Olen nuorekas ja minua arvioidaan muutaman vuoden ikääni nuoremmaksi ja nuorena nätiksi kehuttu. Monelle oli este nuoret lapseni. Löysin viimein ikäiseni miehen, joka oli ollut vain hetken omalla kuvalla deittipalvelussa. Otin itse yhteyttä. Olemme olleet yhdessä jo monta vuotta. Eli on mahdollista, mutta ei helppoa. Lisään vielä, että perusasiat minulla on kunnossa, toimeentulo ok ja koti ja elämä järjestyksessä. Minulla on iso joukko ikäisiäni sinkkunaisia ystävinä ja joku harva heistä on löytänyt yli 50 v kumppanin, suurin osa ei.
Todellakin on vientiä. Tai nyt olen parisuhteessa, mutta olisi, ja ennen tätä suhdetta oli vientiä. Tuntuu, että vauhdikkaampaa ja hauskempaa meno on tässä viittäkymppiä kohta kolkutellessa 😀
Kantsii pitää itsensä ulkoisesti suunnilleen kuosissa, ja pääkoppa myös. Ja talous.
Minulla ei ole lapsia, ja se on jostain syystä monien mielestä hienoa. Itse en osa niin ajatella, tässä iässähän monella lapset ovat jo pesästä muutenkin pyrähtämäisillään, eivätkä ole "tiellä".
En sitten yleisesti puhu mutta muutamia sinkku naisia tunnen jolla perus ilme on mallia murha-mari. Ihan perus nättejä ja sopusuhtaisia mutta ilme ja olemus pois sulkeva. Vähän hymyä huuleen ja pilkettä silmään niin uskaltavat miehetkin lähestyä. Tuo ikä 45-55 on käsittääkseni juuri sellainen että ollaan jo toisella kieroksella sinkkuudessa. Tätäkään en halua yleistää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Ei ole miehiä ympärillä jos et ole somessa etkä ota mitään kontaktia ITSE niihin arki elämässä. Ilman ainuttakaan miestä saa elää kun ei tyrkytä itseään missään eikä laita itseään esille.
Miten te some-ajan naiset markkinoitte itseänne netissä? Onko jatkuvasti uutta IG ja FB kuvaa ym?
En kerkeä roikkumaan netissä, eikä kiinnosta. Paitsi vauva 😁 Face ja insta mulla on, mutta en laita niihin itsestäni kuvia enkä kerkiä niitä oikein ylläpiyämäänkään. Seuraa löydän harrastuksista ja työhön liittyvistä ympyröistä. T. 396
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin 46 v leskeksi. Juuri kun lapset olivat lentäneet pesäst ja luulimme mieheni kanssa, että pääsemme elämään 'uutta nuoruutta'. Heti hautajaisten jälkeen tulivat ensimmäiset huomionosoitukset. Eivät olleet siinä vaiheessa tervetulleita. Surin aikani, 'potkiskelin syrjemmäksi' kiihkeimpiä kosijoita, kunnes ollessani 52 v elämääni tuli ja sydämeni valloitti ihana mies 38 v. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja muutama kuukausi sitten pikkujoulun jälkeen mieheni valitti kun 'miehet kuolaa minua' ja hän ei pääse edes tanssimaan kanssani. Oikeasti pääsi kyllä, mutta oli ehkä hieman turhautunut, kun joutui odottamaan, että hoidin pois ns. velvollisuustanssit. Eli kyllä, meillä vanhemmilla naisilla on elämässä vientiä, flirttiä ja mahdollisuus parisuhteeseen.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.Yllättyvtäkö naiset, että näitä miehiä on koko ajan ympärillä, jotka odottavat vuoroaan? Miehet ainakin ovat tietoisia siitä, että jos suhteessa tulee ongelmia, niin siellä aina lymyilee se toinen taustalla odottamassa. Tai useampikin.
Ei ole miehiä ympärillä jos et ole somessa etkä ota mitään kontaktia ITSE niihin arki elämässä. Ilman ainuttakaan miestä saa elää kun ei tyrkytä itseään missään eikä laita itseään esille.
En ollut 16 vuotta sitten somessa, kun silloinen miheni kuoli. Pakko oli ottaa kontaktia miehiin, koska se kuuluu työhöni. Mutta enpä arvannut, että tavallinen arkinen asiakaskontakti voisikin yllättäen muuttua tyrkyttämiseksi. Tai naapurin kanssa käyty pensasaitakeskustelu. Tai vanha, vuosiakestänyt harrastus, muutuisi itsensä esille laittamiseksi. Nykyinen mieheni ei lymyillyt taustalla vaan oli aivan uusi tuttavuus joka halusi tutustua minuun itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on vientiä. Tai nyt olen parisuhteessa, mutta olisi, ja ennen tätä suhdetta oli vientiä. Tuntuu, että vauhdikkaampaa ja hauskempaa meno on tässä viittäkymppiä kohta kolkutellessa 😀
Kantsii pitää itsensä ulkoisesti suunnilleen kuosissa, ja pääkoppa myös. Ja talous.
Minulla ei ole lapsia, ja se on jostain syystä monien mielestä hienoa. Itse en osa niin ajatella, tässä iässähän monella lapset ovat jo pesästä muutenkin pyrähtämäisillään, eivätkä ole "tiellä".
Onhan se miehelle helpompaa. Ne aikuisetkin lapset tuppaa pyörimään äidin ympärillä enemmän tai vähemmän, haluavat rahaa ja milloin mitäkin.
Tässä kiinnitti huomioni tuo yllättävä miesten tekemä piiritysryntäys, kun puoliso kuoli.
Se tuntui kipeältä, kun yksikin pethetuttu olikin tietämättäni ollut "vesi kielellä" minuun päin ja sitten kaksi kuukautta puolison kuolemasta ehdotti että läheisyyttä vastaan turvaisi minun ja lasten elämää.
Vaikka ikää tulee, olen huomannut, että miehet katsovat vain ulkokuorta ja alkavat yrittää omakseen.
En ole enää löytänyt sellaista, joka sytyttäisi sydämen. Raitis, kunnollinen, epäitsekäs.. Liikaa vaadittu.
No, helpommalla pääsen. Huolehdin työni ja hoidan lapsenlapsiani sekä matkustelen.
Yksi nuori mies on sinnikäs. Ei olisi kärttyinen, vaivainen ikätoveri. Aika näyttää, pehmenenkö hänelle.