Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?
Jatkuvasti siitä on uutisia ja puhetta jossain. Ohjelmissa, lehdissä, jne jne. Sama juttu onlyfanssissa. Pelkkää hehkutusta vaan. Tuntuu että tuota ihan mainostetaan.
Oonko ihan kalkkis, kun tuollainen harmittaa? Tuntuu vähän moraalittomalta korostaa tuollaista elämäntapaa. Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta. Ei jotain mitä pitäisi saada kaikkialta, erilaista, eri ihmisiltä koko ajan tai mistä pitäisi käydä kauppaa. Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta voi seurata konservatiivisia kanavia. Sahm nimikkeellä löytyy. Mrs. midwest edustaa vanhoillisia arvoja.
Yksiavioisuus ei ole pohjimmiltaan vanhoillista. Valtaosasta ihmisiä tuntuisi pahalta jakaa oma kumppani muiden kanssa, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.
Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.
Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.
Minusta tuo kuvailemasi kuvio kuulostaa todennäköisesti epäreilulta sille kolmannelle osapuolelle. On ihastunut, mutta toinen on varattu ja mitään suhteen eteenpäin menemistä, edes seksiä ei välttämättä ole luvassa. On kuin olisi lelu ja parisuhteen piristys sille suhteessa olevalle. Sinkkuna voisin ehkä halutakin olla tuollainen kevytsuhde ehkä toiselle sinkulle, joka olisi minulle samaa, mutta suhteessa olevalle en jotenkin viitsisi - onhan vapaitakin olemassa pilvin pimein. Varmaan on ihmisiä, jotka kokevat eri tavalla kuin minä, mutta usein noissa jollain on enemmän tunteita pelissä kuin toisella ja sitten sattuu vaan turhaan.
Joo. En lue enää kaikkea sontaa.
Näistä polyamoria ja avoin suhde-jutuista paistaa läpi niissä olevien ihmisten pelko sitoutua tunnetasolla syvällisesti toiseen ihmiseen.
Tätä pelkoa hoidetaan sitten monilla kumppaneilla. Liekö tulleet lapsena tunnetasolla nähdyiksi vanhempiensa taholta? Epäilen että eivät ole ja siksi korostavat itsenäisyyttä ja vapautta äärimmäisen voimakkaasti joka poikkea normaalin ihmisen käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Veitolan ohjelmassa oli älyttömän mielenkiintoista se, että nämä vapaan rakkauden lähettiläät olivat erityisen viehtyneitä sitomaan toisiaan. Hoksaako kukaan paradoksia?
Muistuttaa aivan omasta tilanteestani, tiedostan olevani jonkin sortin sitoutumiskammoinen. En halua sitoutua mihinkään viralliseen suhteeseen tai liittoon, mutta silti haluan että toinen omistautuisi vain minulle. Eihän siitä kyllä järkeä ole ja jonkun sortin hoitoa kaipaisi.
Koska ihmiset eivät ole koskaan arvostaneet uskollisuutta ja monogamiaa, koska se ei ole ikinä ollut ihmisyyttä. Pelastususkontojen myötä monogamia oli pakotettu suhdemuoto.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset eivät ole koskaan arvostaneet uskollisuutta ja monogamiaa, koska se ei ole ikinä ollut ihmisyyttä. Pelastususkontojen myötä monogamia oli pakotettu suhdemuoto.
Perusteletko tuon väitteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtubesta voi seurata konservatiivisia kanavia. Sahm nimikkeellä löytyy. Mrs. midwest edustaa vanhoillisia arvoja.
Yksiavioisuus ei ole pohjimmiltaan vanhoillista. Valtaosasta ihmisiä tuntuisi pahalta jakaa oma kumppani muiden kanssa, eikä siinä ole mitään tuomittavaa.
Jossain vaiheessa jaat kumppanisi hyvin suurella todennäköisyydellä jonkun toisen kanssa. Ja yleisesti: jos eroat tänään, niin kumppanillasi on hyvin todennäköisesti jo nopeasti joku uusi. Kaikki meistä ovat korvattavissa, eikä ehdollinen parisuhderakkaus ole kovin kummoinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.
Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.
Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.
Olen mielestäni monogaminen ja en pitäisi pettämisenä esimerkiksi sitä, jos toinen nukkuu hyvän ystävän kanssa, jos on aluksi tietenkin puhuttu että tällainen on ok. Pitäisin kuitenkin huolestuttavana, jos kumppani kokee sellaiseen tarvetta ja viettää hyvän ystävän kanssa aikaa nukkuen sylikkäin useammin kuin toisinaan. Silloin hän kohdistaa emotionaalisia tarpeitaan muualle liikaa sen sijaan, että laittaisi omia voimavarojaan ja tarpeitaan meidän suhteen kehittämiseen. Sitä en juuri polygamiassa oikein ymmärrä, että miten se palvelee parisuhteen osapuolten etua, että tarpeet ja resurssit hajautetaan myös sen oman suhteen ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä uutta ja ihmeellistä tuossa nyt on? Esim. monissa Afrikan maissa ollut normaalia vuosisatoja, että miehellä on useampia vaimo. Mitä useampi, sitä arvostetumpi mies.
Minkäs takia sait 27 alapeukua mamma-forumilla? Luulin mammojen kannattavan Afrikalaisuutta....kirjoitetaanko Afrikalaisuus piänell?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veitolan ohjelmassa oli älyttömän mielenkiintoista se, että nämä vapaan rakkauden lähettiläät olivat erityisen viehtyneitä sitomaan toisiaan. Hoksaako kukaan paradoksia?
Muistuttaa aivan omasta tilanteestani, tiedostan olevani jonkin sortin sitoutumiskammoinen. En halua sitoutua mihinkään viralliseen suhteeseen tai liittoon, mutta silti haluan että toinen omistautuisi vain minulle. Eihän siitä kyllä järkeä ole ja jonkun sortin hoitoa kaipaisi.
Ehkä olet vielä melko nuori ja luonteeltasi itsenäinen ihminen? Jotkut kypsyy hitaasti siihen, että asettuisi esimerkiksi yhteen paikkaan ja yhden ihmisen kanssa olemaan. Itse olen vasta alkanut hiffaamaan, että talon pitäminen ja parisuhde voi olla oma seikkailunsa ja turvasatama, josta käsin on helpompi tavoitella myös omia tavoitteita ja unelmia elämässä. Sinussa ei välttämättä ole vikaa, vaan kyse voi olla luonteenpiirteestä.
Mikä tekee polyamoriasta moraalitonta?
Sen perusteella, että ei itse tykkää jostain asiasta, ei ehkä kannata vetää sitä johtopäätöstä, että kukaan järkevä henkilö ei voi tykätä kyseisestä asiasta. En esimerkiksi itse pidä moottoripyöristä tai kinkkukiusauksesta, mutta en ehkä menisi sanomaan, että kaikkien moottoripyöristä tai kinkkukiusauksesta pitävien pitäisi hakeutua hoitoon, miettiä isäsuhdettaan tai tehdä elämänkatsomuksellinen ryhtiliike. Ajatus moottoripyörällä hurjastelusta nostaa karvani pystyyn, mutta ehkä silti sallisin muille mahdollisuuden ajaa moottoripyörällä, jos he niin haluavat tehdä.
Tietty siitä, että mikä Ylen tehtävä ja mandaatti on, voidaan olla eri mieltä, mutta verorahoillakaan tuotetun ohjelman ei välttämättä ehkä tarvitsisi täysin heijastaa kullakin hetkellä vallitsevia yhteiskunnallisia asenteita. Olisiko hyvä vai huono asia, jos esimerkiksi Saudi-Arabiassa tai Afghanistanissa tuotettaisiin lähinnä ohjelmaa, jossa naiset esitettäisiin kyvyttöminä, moraalittomina ja naiiveina, vai olisiko parempi, jos ohjelmissa esitettäisiin naiset henkisesti tasavertaisina? Tai pitäisikö Kiinassa ja Pohjois-Koreassa tuottaa demokratianvastaista ja jingoistista ohjelmaa, vai olisiko parempi, jos paikalliset Ylet tuottaisivat liberaalimpaa sisältöä?
Tuntuu että niille jotka hehkuttaa polyamoriaa kovaäänisimmin kyseessä ei ole se oma oikealta tuntuva valinta, vaan erilaisuudenhaukuisuutta tai epätoivoinen keino pitää kumppani.
Me mietittiin juuri mieheni kanssa että me ollaan kai polyamoristeja jos tälle pitäisi lätkäistä joku nimi. Ollaan kimppailtu monien ihmisten kanssa ja keskustellaan avoimesti siitä että joku toinen ihminen saattaa olla viehättävä. Ei ole ikinä ollut mitään mustasukkaisuusdraamoja, en oikein edes ymmärrä miksi sellaisia tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että niille jotka hehkuttaa polyamoriaa kovaäänisimmin kyseessä ei ole se oma oikealta tuntuva valinta, vaan erilaisuudenhaukuisuutta tai epätoivoinen keino pitää kumppani.
Me mietittiin juuri mieheni kanssa että me ollaan kai polyamoristeja jos tälle pitäisi lätkäistä joku nimi. Ollaan kimppailtu monien ihmisten kanssa ja keskustellaan avoimesti siitä että joku toinen ihminen saattaa olla viehättävä. Ei ole ikinä ollut mitään mustasukkaisuusdraamoja, en oikein edes ymmärrä miksi sellaisia tulisi.
Jos teillä ei ole suhteita ulkopuolisten kanssa, vaan olette lähinnä harrastelleet seksiä ja kimppailut koskee seksielämää, niin ette ole polyamoristeja. Polyamoristeilla on emotionaalisia suhteita parisuhteen ulkopuolella tai parin yhteisiä poika- tai tyttöystäviä. Avoimessa suhteessa pidetään mahdollisuus muihin seksikumppaneihin. En tiedä, onko olemassa termiä parisuhteelle, jossa kimppaillaan. Se, että puhutte toisten ihmisten attraktiivisuudesta ilman draamaa on ihan tavallista turvallisessa suhteessa.
Minua yritettiin saada platoniseen parisuhteeseen. En vain päässyt tunteesta, että se olisi ollut sellainen leikkisuhde siihen saakka, kunnes jompikumpi (todennäköisesti hän) sitten oikeasti ihastuu johonkin romanttisesti, joten ei oikein innostanut. Ja itse sitten todennäköisesti olisin kuitenkin ripustautunut liikaa siihen juttuun ajan myötä, mitä toinen ei olisi pitänyt mitenkään vakavampana. Hänestä seksi kanssani olisi ollut outoa, vaikka hänellä on menneisyydessä kuitenkin kavereita joiden kanssa on seksiä harrastanut ihan hyvin mielin. Siltäkin osin ehkä olisi tullut tunne, että minussa on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua yritettiin saada platoniseen parisuhteeseen. En vain päässyt tunteesta, että se olisi ollut sellainen leikkisuhde siihen saakka, kunnes jompikumpi (todennäköisesti hän) sitten oikeasti ihastuu johonkin romanttisesti, joten ei oikein innostanut. Ja itse sitten todennäköisesti olisin kuitenkin ripustautunut liikaa siihen juttuun ajan myötä, mitä toinen ei olisi pitänyt mitenkään vakavampana. Hänestä seksi kanssani olisi ollut outoa, vaikka hänellä on menneisyydessä kuitenkin kavereita joiden kanssa on seksiä harrastanut ihan hyvin mielin. Siltäkin osin ehkä olisi tullut tunne, että minussa on jotain vikaa.
Platoninen parisuhde eli kämppäkaveruus tai ystävyyssuhde. Olisiko sinulle tätä parisuhdetta ehdottanut vaatinut uskollisuutta vaikkei suhteessanne olisi ollut seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yritettiin saada platoniseen parisuhteeseen. En vain päässyt tunteesta, että se olisi ollut sellainen leikkisuhde siihen saakka, kunnes jompikumpi (todennäköisesti hän) sitten oikeasti ihastuu johonkin romanttisesti, joten ei oikein innostanut. Ja itse sitten todennäköisesti olisin kuitenkin ripustautunut liikaa siihen juttuun ajan myötä, mitä toinen ei olisi pitänyt mitenkään vakavampana. Hänestä seksi kanssani olisi ollut outoa, vaikka hänellä on menneisyydessä kuitenkin kavereita joiden kanssa on seksiä harrastanut ihan hyvin mielin. Siltäkin osin ehkä olisi tullut tunne, että minussa on jotain vikaa.
Platoninen parisuhde eli kämppäkaveruus tai ystävyyssuhde. Olisiko sinulle tätä parisuhdetta ehdottanut vaatinut uskollisuutta vaikkei suhteessanne olisi ollut seksiä?
Ei olisi varmastikaan katsonut hyvällä jos olisin siinä alkanut sutinoimaan muiden kanssa.
Eihän tää S:n ja P:n suhde pitkään kestänyt.
Ei häiritse, päinvastoin kiinnostaa kovin. Me olemme miehen kanssa olleet yhdessä jo iät ja ajat ja rakastamme toisiamme emmekä näe syytä eroon, mutta avoimesti kerromme esim ihastuksistamme toisiin ihmisiin ja olemme avointa suhdemuotoa jo mielessämme pyöritelleet, vielä ei ole siinä pisteessä kun ei oikeasti edes ehdittäisi pahemmin muita ihmisiä tapailemaan! Vuorotyötä ja harrastavat kouluikäiset lapset, niin kuka täs ehtii muita deittailemaan. Sovittu on kuitenkin, että pettäminen on ihan luvallista, kunhan siitä kertoo toiselle, eli ei kai se sitten pettämistä edes ole.
Lauman keskiössä, samankaltaisten ja samanmielisten keskellä eläneitä pelottaa lauman reunoilla, marginaalissa elävät, joilla on erilaisia tapoja ja ajatuksia kuin itsellään on. Jopa toisen lauman jäsen erilaisine elämäntapoineen on helpompi hyväksyä, kuin oman lauman marginaalissa elävä.