Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?

Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa valikoida mediasta sellaisia juttuja joita tykkäävät lukea sen sijaan, että väkisin seuraavat jotain sellaista mikä ärsyttää? Etenkin tänä päivänä kun media on monipuolisempi ja helpommin tavoitettava kuin koskaan aiemmin.

Nauratti Veitolan ohjelmassa kun pölynainen lähes itkua tuherti ettei heitä hyväksytä tinderissä.

Miksi helkkarissa minä haluaisin avoinsuhteilijan kun haen perinteistä kahden ihmisen parisuhdetta? Aika montaa muutakaan ihmisryhmää ei hyväksytä tinderissä jos nyt tälle linjalle lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Nauratti Veitolan ohjelmassa kun pölynainen lähes itkua tuherti ettei heitä hyväksytä tinderissä.

Miksi helkkarissa minä haluaisin avoinsuhteilijan kun haen perinteistä kahden ihmisen parisuhdetta? Aika montaa muutakaan ihmisryhmää ei hyväksytä tinderissä jos nyt tälle linjalle lähdetään.

Aivan. Minua turhauttaa kun näen että polyt ja parit diggailee musta vaikka mua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä viihdyttämään jotain "hyvinvointiaan" edistävää paria saati polyilemaan. Noi on vähän sellaisia nuorisolaisten/miesten juttuja.

Miksi turhauttaisi? Kukaan ei vahingoitu. Jos joku tykkää vihreistä oliiveista toisin kuin minä niin en minä siitäkään turhaudu.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttaa, että verorahoin ylläpidetty Yle normalisoi polyamorian lisäksi prostituutiota, transhommia ja muuta kinkyilyä harva se päivä.

Jännä, miten nuo sinua kuitenkin kiinnostavat. Koko ajan mielessä.

olen 40+ heteronainen,mulle sopisi suhde,jossa on 1 mies ja 2 naista tai 1nainen ja 2 miestä :) jos tullaan hyvin toimeen ja meille kaikille se käy,vaikka olen aina ajatellut että se perus,nainen ja mies on se oikea mulle,mut ajatus on muuttunut..mulle on kyllä aina ollut se ja sama,minkälaisissa liitoissa kukakin elää,olkoon homo tai lesbo,sateenkaari ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.

Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.

Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.

Minusta tuo kuvailemasi kuvio kuulostaa todennäköisesti epäreilulta sille kolmannelle osapuolelle. On ihastunut, mutta toinen on varattu ja mitään suhteen eteenpäin menemistä, edes seksiä ei välttämättä ole luvassa. On kuin olisi lelu ja parisuhteen piristys sille suhteessa olevalle. Sinkkuna voisin ehkä halutakin olla tuollainen kevytsuhde ehkä toiselle sinkulle, joka olisi minulle samaa, mutta suhteessa olevalle en jotenkin viitsisi - onhan vapaitakin olemassa pilvin pimein. Varmaan on ihmisiä, jotka kokevat eri tavalla kuin minä, mutta usein noissa jollain on enemmän tunteita pelissä kuin toisella ja sitten sattuu vaan turhaan.

Siis tietysti oletus on, että tällaisessa tilanteessa myös se toinen osapuoli on polyamorinen ja asennoitunut tuollaiseen suhteeseen. Kun on monia ihmisiä, jotka ei koe tarpeelliseksi tai halua asettaa ihmissuhteita noin tiukkojen raamien mukaan. Sillä toisella ihmisellä saattaa olla vaikka oma kumppani, jonka kanssa elää puolestaan sitä pariskuntaelämää. Ja toisaalta tuollainen suhde ei välttämättä tarkoita, että se olisi automaattisesti mikään kevytsuhde, vaikka eroaisikin oleellisesti perinteisestä parisuhdemallista. Se toinen suhde voi esim. silti olla pitkäaikainen ja sen osapuolet voivat kokea olevansa sitoutuneita toisiinsa, vaikkei siihen kuuluisi samalla tavalla esim. tuota eroottista elementtiä, jonka yleensä mielletään leimaavaan parisuhteita. Tiedän mm. aseksuaalisia ihmisiä, joille tällainen toimii hyvin.

Totta kai silti aina on mahdollista, että jossain vaiheessa tunteet eivät kohtaa tai toinen kokee voimakkaampaa kiintymystä kuin toinen. Itse ajattelen, että polyamorisessa suhteessa tätä ei kuitenkaan automaattisesti tarvitse nähdä epäonnistumisena, vaan polyamorinen ihminen on ideaalitilanteessa orientoitunut siihen, että se on suhdemuoto, jossa todennäköisesti voi tulla eteen pettymyksen tai mustasukkaisuuden tunteita, ja niitä tunteita oleellisempaa on, miten niihin suhtautuu. Se ei tietenkään tarkoita, että pitää jäädä suhteeseen, jota ei koe hyväksi, vaan enemmänkin sitä, että tuollaiset tunteet otetaan mieluusti hyvissä ajoin puheeksi sen oman kumppanin tai kumppanien kanssa. Joskus jo tunteiden myöntäminen ja niistä keskustelu on itsessään iso apu. Joskus keskustelu tietysti päättyy siihen, että suhde päättyy, ja sekin on ihan ok. Eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa oli mielestäni erinomainen neuvo siitä, että suhdetta oleellisempaa on aina siinä olevat ihmiset - siis heidän hyvinvointinsa turvaaminen. Tämä pätee mielestäni mihin tahansa suhteeseen: jos suhde uhkaa jonkun sen osapuolen hyvinvointia kaikista keskusteluista ja hyvistä aikeista huolimatta, on parempi lopettaa se kuin jatkaa siinä.

Ei turhauta. Mielestäni ihmiset saa elää ihan sellaisissa suhteissa kun haluavat. Kuhan ketään ei pakoiteta sellaiseen mitä itse ei halua.

Ylempää on tullut ohjeistus mainostaa moraalitonta elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin saada platoniseen parisuhteeseen. En vain päässyt tunteesta, että se olisi ollut sellainen leikkisuhde siihen saakka, kunnes jompikumpi (todennäköisesti hän) sitten oikeasti ihastuu johonkin romanttisesti, joten ei oikein innostanut. Ja itse sitten todennäköisesti olisin kuitenkin ripustautunut liikaa siihen juttuun ajan myötä, mitä toinen ei olisi pitänyt mitenkään vakavampana. Hänestä seksi kanssani olisi ollut outoa, vaikka hänellä on menneisyydessä kuitenkin kavereita joiden kanssa on seksiä harrastanut ihan hyvin mielin. Siltäkin osin ehkä olisi tullut tunne, että minussa on jotain vikaa.

Platoninen parisuhde eli kämppäkaveruus tai ystävyyssuhde. Olisiko sinulle tätä parisuhdetta ehdottanut vaatinut uskollisuutta vaikkei suhteessanne olisi ollut seksiä?

Jos platoninen parisuhde on pelkkä ystävyyssuhde, niin miksi se pitää esittää noin vaikeasti eikä voi vaan kysyä että oltaisiinko kavereita :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.

Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.

Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.

Minusta tuo kuvailemasi kuvio kuulostaa todennäköisesti epäreilulta sille kolmannelle osapuolelle. On ihastunut, mutta toinen on varattu ja mitään suhteen eteenpäin menemistä, edes seksiä ei välttämättä ole luvassa. On kuin olisi lelu ja parisuhteen piristys sille suhteessa olevalle. Sinkkuna voisin ehkä halutakin olla tuollainen kevytsuhde ehkä toiselle sinkulle, joka olisi minulle samaa, mutta suhteessa olevalle en jotenkin viitsisi - onhan vapaitakin olemassa pilvin pimein. Varmaan on ihmisiä, jotka kokevat eri tavalla kuin minä, mutta usein noissa jollain on enemmän tunteita pelissä kuin toisella ja sitten sattuu vaan turhaan.

Siis tietysti oletus on, että tällaisessa tilanteessa myös se toinen osapuoli on polyamorinen ja asennoitunut tuollaiseen suhteeseen. Kun on monia ihmisiä, jotka ei koe tarpeelliseksi tai halua asettaa ihmissuhteita noin tiukkojen raamien mukaan. Sillä toisella ihmisellä saattaa olla vaikka oma kumppani, jonka kanssa elää puolestaan sitä pariskuntaelämää. Ja toisaalta tuollainen suhde ei välttämättä tarkoita, että se olisi automaattisesti mikään kevytsuhde, vaikka eroaisikin oleellisesti perinteisestä parisuhdemallista. Se toinen suhde voi esim. silti olla pitkäaikainen ja sen osapuolet voivat kokea olevansa sitoutuneita toisiinsa, vaikkei siihen kuuluisi samalla tavalla esim. tuota eroottista elementtiä, jonka yleensä mielletään leimaavaan parisuhteita. Tiedän mm. aseksuaalisia ihmisiä, joille tällainen toimii hyvin.

Totta kai silti aina on mahdollista, että jossain vaiheessa tunteet eivät kohtaa tai toinen kokee voimakkaampaa kiintymystä kuin toinen. Itse ajattelen, että polyamorisessa suhteessa tätä ei kuitenkaan automaattisesti tarvitse nähdä epäonnistumisena, vaan polyamorinen ihminen on ideaalitilanteessa orientoitunut siihen, että se on suhdemuoto, jossa todennäköisesti voi tulla eteen pettymyksen tai mustasukkaisuuden tunteita, ja niitä tunteita oleellisempaa on, miten niihin suhtautuu. Se ei tietenkään tarkoita, että pitää jäädä suhteeseen, jota ei koe hyväksi, vaan enemmänkin sitä, että tuollaiset tunteet otetaan mieluusti hyvissä ajoin puheeksi sen oman kumppanin tai kumppanien kanssa. Joskus jo tunteiden myöntäminen ja niistä keskustelu on itsessään iso apu. Joskus keskustelu tietysti päättyy siihen, että suhde päättyy, ja sekin on ihan ok. Eräässä aihetta käsittelevässä kirjassa oli mielestäni erinomainen neuvo siitä, että suhdetta oleellisempaa on aina siinä olevat ihmiset - siis heidän hyvinvointinsa turvaaminen. Tämä pätee mielestäni mihin tahansa suhteeseen: jos suhde uhkaa jonkun sen osapuolen hyvinvointia kaikista keskusteluista ja hyvistä aikeista huolimatta, on parempi lopettaa se kuin jatkaa siinä.

Siis miksi tietysti oletus on, että toinenkin on polyilija? Voihan ihan hyvin joku sinkku ihastua parisuhteessa olevaan, joka osoittautuu polyksi ja haluaa suhteen, tai joku joka haeskelee vielä suhdetyyliään eikä ole kokenut olemaan yhtään mitään.

Jos kaksi polyamorista ovat suhteessa, jossa ei ole seksiä, mutta esimerkiksi saatetaan nukkua saman peiton alla, niin en näe siinä kauheasti eroa kuin muiden ihmisten syvässä tai kevyessä ystävyyssuhteessa, jossa välitetään ja pidetään toisesta tai rakastetaan toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yritettiin saada platoniseen parisuhteeseen. En vain päässyt tunteesta, että se olisi ollut sellainen leikkisuhde siihen saakka, kunnes jompikumpi (todennäköisesti hän) sitten oikeasti ihastuu johonkin romanttisesti, joten ei oikein innostanut. Ja itse sitten todennäköisesti olisin kuitenkin ripustautunut liikaa siihen juttuun ajan myötä, mitä toinen ei olisi pitänyt mitenkään vakavampana. Hänestä seksi kanssani olisi ollut outoa, vaikka hänellä on menneisyydessä kuitenkin kavereita joiden kanssa on seksiä harrastanut ihan hyvin mielin. Siltäkin osin ehkä olisi tullut tunne, että minussa on jotain vikaa.

Platoninen parisuhde eli kämppäkaveruus tai ystävyyssuhde. Olisiko sinulle tätä parisuhdetta ehdottanut vaatinut uskollisuutta vaikkei suhteessanne olisi ollut seksiä?

Jos platoninen parisuhde on pelkkä ystävyyssuhde, niin miksi se pitää esittää noin vaikeasti eikä voi vaan kysyä että oltaisiinko kavereita :D

Ja millä tavalla siinä ollaan uskollisia, ei saa olla ketään muita kavereita?

Kyllä turhauttaa. Aivan ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei turhauta. Mielestäni ihmiset saa elää ihan sellaisissa suhteissa kun haluavat. Kuhan ketään ei pakoiteta sellaiseen mitä itse ei halua.

Tottakai kaikki elää miten haluaa, mutta täytyykö tätä alleviivata joka tuutissa?

Tässä polyamorian mainostuksessa on vain kyse siitä, että jollain taholla on tarve saada moniavioisuus laillistettua. SETA?

Sitähän tämä nykyaika on. Normalisoidaan kaikenlaista tunnekylmää, perverssiä ja antisosiaalista käytöstä. Normaali ihminen kykenee aidosti rakastamaan ja kiintymään syvästi yhteen ihmiseen. Näissä tapauksissa ei ole kyse kuin tunne- elämältään halvaantuneista, pelokkaista ihmisistä joille kumppanien määrä korvaa laadun. Heistä itsestään ei ole vastavuoroiseen, aitoon kahden ihmisen väliseen tunneyhteyteen joten hankitaan monta merkityksetöntä.

"Mulle uskollisuus on tärkeä arvo ja rakastelu osa vakaata suhdetta"

Miten polyamoria sulkee nuo asiat pois? Ei se ole uskottomuutta jos sovitaan että on muitakin suhteessa kuin kaksi ihmistä.

Miksi enää kukaan lukee perinteistä mediaa?

On niin vahvasti "jotain mieltä", sehän on vaikuttamista eikä mitään vapaata tiedonkulkua.

Nyt reilusti vaan lehdet ja muut lukematta niin kauan kun hommaan tulee joku järki.

Kyllä se alkaa muuttumaan, kun kukana ei enää lue tai tilaa... 

Vierailija kirjoitti:

Olet kalkkis. Miksi sinua turhauttaa iloinen sanoma? Mitä pahaa polyamoriasta voi seurata?

Ei mitään niin kauan kuin se on aidosti sen suhteen molempien osapuolten ja myös kaikkien niiden ulkopuolisiin suhteisiin osallistuneiden oma valinta. Mutta tosiasiassa näin ei aina ole.

Kaikki ne tapaukset (3), mitä minulla on lähipiirissäni tiedossa, ovat epätasa-arvoisia. Niissä toinen osapuoli on käytännössä antanut ehdot, että joko polyamorinen suhde tai ei suhdetta ollenkaan, ja toinen on ollut sen verran rakastunut että on suostunut, vaikka se häntä satuttaa. 

Niissä tapauksissa, missä polyamorinen suhde on päättynyt, pois lähtenyt osapuoli on yleensä sanonut, että polyamoria itsessään ilmiönä ei ollut suhteen päättymisen syy, vaan syy oli se, että hän ei tullut suhteessa kuulluksi, vaan toinen osapuoli jyräsi. Polyamoria ei olisi heidän suhteessa pitemmän päälle jatkuessaan enää pitkään aikaan ollut hänen valintansa, mutta toinen ei sitä suostunut muuttamaan. Polyamoriaan fiksoituminen sulkee pois parisuhteen kehittymisen, jota useimmiten kuitenkin ajan kuluessa tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se turhauttaisi? Eihän se vaikuta minun elämääni mitenkään, jos jollain on useampia kumppaneita. Mediankäyttöään voi myös säädellä niin ei tarvitse turhautua turhasta. 

Minua turhauttaa tällaiset kommentit. Ylemmyydentuntoinen ihminen ilmoittaa, että mitään ongelmaa ei voi kenelläkään olla, koska hänelläkään ei ole. Laitat vain silmäsi kiinni, etkä lue sellaisia juttuja, jotka ahdistaa. Sillä tavalla niitä asioita ei sitten ole olemassakaan, miten helppoa!