Polyamoria mediassa, turhauttaako teitäkin?

Vierailija kirjoitti:

Olet kalkkis. Miksi sinua turhauttaa iloinen sanoma? Mitä pahaa polyamoriasta voi seurata?

Jos polyamoria onkin usein synonyymi sille että vaihteluun addiktoituneet tai sitoutumiskammoiset löytävät toisensa ja mukana on läheisriippuvaisia aisankannattajia, niin mitäpä siitä seuraisi. Kenties selittämätöntä pahaa oloa, vaikka pitäisi olla rakkauden ympäröimä.

Veitolan ohjelmassa oli älyttömän mielenkiintoista se, että nämä vapaan rakkauden lähettiläät olivat erityisen viehtyneitä sitomaan toisiaan. Hoksaako kukaan paradoksia?

Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?

Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kalkkis. Miksi sinua turhauttaa iloinen sanoma? Mitä pahaa polyamoriasta voi seurata?

Jos polyamoria onkin usein synonyymi sille että vaihteluun addiktoituneet tai sitoutumiskammoiset löytävät toisensa ja mukana on läheisriippuvaisia aisankannattajia, niin mitäpä siitä seuraisi. Kenties selittämätöntä pahaa oloa, vaikka pitäisi olla rakkauden ympäröimä.

Veitolan ohjelmassa oli älyttömän mielenkiintoista se, että nämä vapaan rakkauden lähettiläät olivat erityisen viehtyneitä sitomaan toisiaan. Hoksaako kukaan paradoksia?

No ei kovin suuri Einstein tarvitse olla, että tuon hoksaa :D 

Vähemmän somea ja Seiskaa ap niin kyllä helpottaa!

Onko AP itse polyamoristi, mutta ei uskalla myöntää sitä itsekään? (Itsellesi sinun on helppo valehdella, koska sinä uskot ne valheesi.)

Vierailija kirjoitti:

Veitolan ohjelmassa oli tuosta polyamoriasta uusimmassa jaksossa. Huomaan, että mua häiritsee se silloin kun näkee, ettei se ole jollekin osapuolelle aito valinta. Eipä se minulle kuulu miten kukanenkin täällä kärsimyksensä luo, mutta huomasimpa vaan että harmittaa katsoa. Kaikilla on oikeus valita elämäntapansa, ja parasta on jos ihmiset löytävät sen mikä heille ihan oikeasti tuntuu omalta. Mutta maailma ois parempi paikka kun ihmiset tutkisivat todellisia motiivejaan mitä sitten tekevätkin.

Kenelle ohjelmassa sun mielestä ei ollut aitoa? Mulle jäi niistä Tellun miehistä fiilis, että miten inessä ovat oikeasti.

Minua ei turhauta tai harmita mitenkään toisten ihmisten rakkauselämä. En juurikaan suo ajatusta niille, minua kiinnostaa vain oma rakkauselämä ja parisuhde.

Luin tästä Tellu+2 -asiasta tehdyn uutisartikkelin. Pisti välittömästi silmään yksi pikkuinen ristiriita:

"Halusin vapaata rakkautta tuntemattomilta, ilman tunnesiteitä"

"Alkoi ahdistamaan kun en kyennyt tuntemaan mitään näitä miehiä kohtaan"

"Sitten aloin paneskelemaan kaverimiestäni"

Siis mitä tuo akkka selittää?

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta ja ihmeellistä tuossa nyt on? Esim. monissa Afrikan maissa ollut normaalia vuosisatoja, että miehellä on useampia vaimo. Mitä useampi, sitä arvostetumpi mies. 

Kehityksemme kulkee siis kohti näitä Afrikan muinaisia korkeakulttuurisia sivilisaatioita. Median suosiollisella avustuksella.

Eihän sillä, että näytetään muitakin elämäntapoja pakota ketään valitsemaan arvojensa vastaisesti. Miksi siis häiritsisi tai ärsyttäisi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se yksi ei riitä ja miksi ihmiset eivät enää arvosta uskollisuutta?

Oi, miksi, oi, miksi kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kuin minä ja ajattele samalla tavalla kuin minä. Oisko mitään ap, jos ottaisit katseen välillä pois sieltä omasta navasta?

Ilmiö, jota kuvaat on yksinkertaisesti se, että ihminen on laumaeläin. Se ilmenee tuossa lainaamassasi hyvin.

Muiden erilaiset ratkaisut ahdistavat, koska lauman hajoaminen pelottaa ihan vaistotasolla. Ilmiöllä on vahvat evolutiiviset juuret.

Erilaisten ratkaisujen hyväksyminen vaatisi ajatteluprosessia, ja siihen ei monella ole joko kapasiteettia tai halua, joten reagoidaan tunteella kielteisesti.

Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.

Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.

Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas turhauttaa, että noissa median uutisoinneissa ei myöskään tavoiteita polyamorian vivahteikkuutta, vaan jutuista saa aina sen käsityksen, että jompikumpi parisuhteessa on halunnut "seikkailua", tai seksiä tai jotain enemmän, ja polyamoria on tähän ratkaisu. Olen itsekin polyamorisessa suhteessa, mutta se ei oikeastaan näy millään tavalla meidän suhteessa, vaan ollaan oltu koko yhdessäoloaika (n.6v) käytännössä monogamisia. Oleellista on kuitenkin se ideologia siellä taustalla, ei niinkään se, kuinka paljon käy treffeillä tai onko muita kumppaneita. Vapautta on siis tietää, että jos joskus kokee toiseen ihmiseen voimakasta vetoa, ei tarvitse välttämättä hajottaa olemassaolevaa suhdetta. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että välttämättä hyppäisi ensimmäisen ihastuksen lakanoihin, vaan ainakin omalla kohdallani hypoteettiset uudet suhteet vaatisivat kyllä suurta harkintaa ja keskusteluja. On ihan mahdollista, että olen nykyisen kumppanini kanssa monogamisesti vaikka koko elämäni, mutta meidän välinen sopimus on silti se, että suhde on polyamorinen.

Tunnen aika paljon polyihmisiä, ja useimmille polyamoria ei tarkoita mitään pakonomaista seksiseuran tai treffien perässä juoksemista, toki tällaisiakin tapauksia tiedän. Näin vähän aikaa sitten täällä keskustelun, jossa joku mietti, että polyamoriset ihmiset kaipaavat ehkä pikemminkin ystäviä kuin romantiikkaa tai seksiä, ja ratkaisuna voisi olla muiden läheisten ihmissuhteiden työstäminen. Minusta polyamoria voi kuitenkin myös vapauttaa ihmissuhteita niiden lokeroista siinä mielessä, että jos pitää jostain toisesta ihmisestä, voi esimerkiksi nukkua sylikkäin, vaikkei haluaisi tehdä suhteesta seksuaalista. Tuskin kauhean moni monogaminen ihminen kokisi hyväksi, että omalla puolisolla olisi tällaista intiimiä läheisyyttä toisen kanssa, vaikkei se olisi luonteeltaan suoranaisesti eroottista. Tunnen paljon polyamorisia ihmisiä, joiden elämässä polyamoria näkyy nimenomaan tämänkaltaisina suhteina. Voi siis olla läheisiä ystäviä tai ihastuksia joiden kanssa viettää aikaa ja on fyysistäkin läheisyyttä, mutta seksi voi olla hyvin pienessä roolissa tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan. Monogamiselle ihmiselle tämäkin tietysti kuulostaa uskottomuudelta, mutta siinä pitää vain ymmärtää, että ihmiset näkevät maailman ja ihmissuhteet erilaisina ja se heille suotakoon.

Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että polyamoriasta kirjoitellaan tarpeettomankin paljon, ja hyvin yksipuolisesta ja usein kritiikittömästä näkökulmasta. Se antaa vääristyneen kuvan koko ilmiöstä eikä ainakaan auta ihmisten mielikuviin polyamorisista ihmisistä, jos heidät esitetään lähinnä kukasta kukkaan hyppivinä seksimaanikoina, kun todellisuus on usein jotain ihan muuta.

Hyvä ja asiallinen vastaus.

Ei mua toisten touhut turhauta jos niistä ei ole ulkopuolisille haittaa, ja osalliset ovat oikeustoimikelpoisia aikuisia ja mukana vapaaehtoisesti. Jollekin ehkä virhe mutta niistäkin ihminen oppii.

Tuo Veitolan ohjelmassa oleva keissi varmaan turhauttaa myös monia polyamoristeja. Vaikka olen itse monogaminen niin sen verran polyamoriasta tiedän, että tarkoitus ei ole, että yksi nainen painostaa kaksi itseään monogamisena pitävää miestä jakamaan itsensä hammasta purren ja vielä selittämään että juuuuu tää on ihan jees meille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät perhearvot olisi yhteiskunnalle hyväksi.

Tämä.

Jälkeenpäin ajatellen, kaipa kaikki seksikokeilut on olleet ihan hauskaa. Mutta kyllä hauskoja seksikokeiluja voi olla kahdestaankin ja lisäksi pitkään kehittynyt luottamus tekee seksistä parempaa. Kun löytyy henkisesti sopiva partneri niin kyllä hän voi toteuttaa kaiken mitä tarvitsen. Suhteen ulkopuolisilta saisi uutuudenviehätystä lähinnä erilaisissa vartaloissa, mutta ei se ole tautien pelon ja kaiken sen tunnesotkun arvoista.

Näytä polyamoristinen parisuhde, jonka osapuolilla on muita seksisuhteita ja joka on kestänyt 15 vuotta, niin että kaikki osapuolet ovat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kalkkis. Miksi sinua turhauttaa iloinen sanoma? Mitä pahaa polyamoriasta voi seurata?

Jos polyamoria onkin usein synonyymi sille että vaihteluun addiktoituneet tai sitoutumiskammoiset löytävät toisensa ja mukana on läheisriippuvaisia aisankannattajia, niin mitäpä siitä seuraisi. Kenties selittämätöntä pahaa oloa, vaikka pitäisi olla rakkauden ympäröimä.

Veitolan ohjelmassa oli älyttömän mielenkiintoista se, että nämä vapaan rakkauden lähettiläät olivat erityisen viehtyneitä sitomaan toisiaan. Hoksaako kukaan paradoksia?

Niin ja useinhan polyamoristeilla kuvioissa on myös lapsia. Lapset kärsivät kyllä aikuisten suhteista ja sitä pahempi soppahan se on mitä useampi kokki.

Minun on vaikea käsittää, miksi joku on niin kiinnostunut suhdekuvioista ja seksistä, että sille on pakko repiä paljon aikaa perheenkin kustannuksella. Parisuhteessahan on tarkoitus olla sekin etu, että kun aikaa ei enää mene ympäriinsä deittailuun niin voi keskittyä arkeen, lapsiin jne. Tietty on niitä, jotka siitä deittailusta nauttivat, mutta kannattaako heidän sitten taas solmia kovin pysyviä suhteita ja perustaa perheitä?

Polyamoriasta voidaan hehkuttaa, mutta kaikki tapaukset joita on tullut esiin ovat käytännössä tätä: yksi mies- useampi nainen. Mies vehtaa jokaisen kanssa niin halutessaan. Naiset taas kieltävät isoon ääneen, että systeemissä olisi jotain häikkää. On mustasukkaisuutta, vaimojen kilpailutusta, mutta isoon ääneen pitäisi jeesustella, että ollaan onnellista perhettä ja sisaria keskenään.

Hyvä esimerkki on amerikkalainen sister wives, joissa ukko pelehti enää aktiivisti yhden kanssa ja kolme muuta oli vain lasten äitejä. Yksi niistä otti hatkat, kun kyllästyi tunnetasolla täysin epätyydyttävään ihmissuhteeseen. Mieslapsi vetää kilarit kun vaimo kehtaa olla noin itsekäs ja "hajottaa" perheen. Lapset lentäneet pesästä, ei mitään järkisyytä enää pilata päivääkään omasta elämästään jonain hölmönä yleislastenpiikana ja aisankannattajana.