Miesystävä on muuttamassa toiselle paikkakunnalle, minulla työ, perhe ja ystävät täällä, olen ihan palasina
Tässä on useita eri seikkoja miksi muuttaa. Haluaa olla lähellä vanhaa äitiään jotta voi olla apuna kotitöissä, pihatöissä, kaupassa käynneissä yms. Sai uuden työn ja sieltä työmatka on vaan n. 15 min, kun täältä n. 40 min. Minulla on myös lemmikkejä joita uuteen asuntoon ei saa viedä, joten en voi muuttaa mukana. Näkisimme enää viikonloppuisin. Olen ollut tämän ihmisen kanssa kohta 18 vuotta ja rakastan häntä enemmän kun ketään ikinä.
Osaan kyllä olla yksinkin, mutta kokonaiset viikot aamusta iltaan, yöt... kun on tottunut että toinen on siinä lähellä. Olen viimeiset pari viikkoa vaan itkenyt kun kuulin tästä päätöksestä. Voisiko tässä olla joku kompromissi?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nämä ihmiset, jotka ovat palasina, kun parisuhde loppuu tai muuta vastaavaa.
Kyllä mä sanon, että olen palasina jos mies päättää nyt erota. Rakastan tuota karvaista kumppaniani ja olisi kamalaa jos hänen tunteet laimenevat niin paljon, että ei halua olla enää kanssani. Mun mies on poissa noin 9 kk vuodesta (nähdään kuitenkin noin 10 kk vuodesta) ja silti voin sanoa rakastavani. En tiedä onko hänellä muita, mutta omalta puoleltani tunteet on selvät. En mä riippakiveksi itseäni kuitenkaan tituleeraa, kunhan vain viihdytään toistemme seurassa ja mies kutsuu aina mukaansa kun lähtee.
Joidenkin naisten läheisriippuvaisuus ja kontrollinhalu on aivan sairasta.
Tänä päivänä miehen etenkin kannattaa ehdottomasti asua aina omillaan vaikka olisikin parisuhteessa. Ja välimatka tekee vain hyvää suhteelle.
Hae mielenterveydellistä apua, puhu jollekin. Ei ole normaalia käytöksesi.
Mies tekee itselleen palveluksen kun ottaa etäisyyttä. Tässä haiskahtaa Alibi-potentiaali jo.
Jos mies sanoo että haluaa olla sun kanssa eikä erota niin missä ongelma? Enemmän mä kammoaisin miestä jota ei vähääkään kiinnostaisi miten vanha äiti pärjää. Ei hän kuitenkaan ole sinne äidille muuttamassa!
Kuviossa on nyt muitakin häntä tarvitsevia kuin sinä. Lyhyempi työmatka on myös plussaa. Yritä muuttaa näkökulmaasi, iloitse siitä että olet saanut olla hyvän miehen kanssa jo 18 vuotta, ja saat edelleen. Etkä todellakaan jää viikoiksi yksin jos sinulla on lemmikkejä.
Ehkä on hyvä, että opettelet olemaan ainakin osan viikkoa yksin. Tilanne, jossa näin tapahtuu pakosta voi olla kohdallasi milloin tahansa. Esim. miehesi vakava sairaus ja sairaalaan joutuminen tms. Käytä tuo yksinoloaikasi hyödyksi. Opettelet uusia asioita ja taitoja, uusia harrastuksia jne. Voit yllättyä mitä kaikkea positiivista voi tapahtua.
Aikamoista kauhun lietsomista ja provokaatiota täällä osalla, ei ap kannata kuunnella sellaista. Tottakai jos miehesi äiti on jo elon ehtoopuolella ja tarvitsee apua, toinen auttanut läheinen joutunut sairaalaan ja miehelläsi ei ole töitä nykyisessä kotikaupungissa - hän muuttaa sinne. Ei se tarkoita että teidän suhde loppuu jos sellaisesta ei ole puhetta ollut, todennäköisesti se vain muuttuu.
Suosittelen olemaan miehen tukena, älä ahdista häntä nurkkaan ja ole epävarmuutesi vuoksi itsekäs (tyyliin itke lahkeessa kiinni kuinka et pärjää, kun miehesi iäkäs äiti tarvitsee oikeasti apua). Hyvä toki jos keskustelette siitä että tämä on iso muutos ja ikävöit häntä, kuinka järjestätte suhteellenne aikaa uudessa tilanteessa?
Minun kumppani asui opiskelujen takia 5-6h ajomatkan päässä pari vuotta ja suhde ei siihen kaatunut. Soiteltiin ja nähtiin toki harvemmin, mutta se oli väliaikaista se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olette olleet yhdessä 18 vuotta, mutta ette edes asu yhdessä saati ole naimisissa? Kun kerran kutsut häntä miesystäväksi eikä vaikkapa avomieheksi. Ja kun kerran hän tekee suhdettanne koskevia isoja päätöksiä yksin ilman, että sovitte niistä yhdessä.
Miksi ette ole muuttaneet yhteen koko 18 vuoden aikana? Miksi hän ei ota sieltä asuntoa, johon saa viedä lemmikkejä? Aikooko hän muuttaa paikkakunnalle pysyvästä vai vaikka vain vuodeksi. Vuosi ei ole mikään ongelma, moni tekee työn takia niin. Jos pysyvästi, niin haluaako hän sinun muuttavan kanssaan vai haluaako etäsuhteen loppuelämän ajaksi?
Kumpikaan ei halua naimisiin, sillä se ei nykyään tarkoita useinkaan enää mitään. Rakastamme toisiamme ihan yhtä paljon ilman sormuksia ja kalliita juhlia. Siskon tilanne ja pareneminen kestää n. vuoden ja työsopimus on koeajan jälkeen kolmeksi vuodeksi jos kaikki menee kuten pitää. Sellaisia asuntoja ei löytynyt, johon olisi hyväksytty esim. koira ja kissa. Haluaisi, että muutan hänen kanssaan ja olisin valmis muuttamaan jos se olisi mahdollista. Tuolla seudulla ei ole vapaita työpaikkoja, joihin minun olisi mahdollista päästä joten joutuisin tukien/miehen rahojen varaan. Etsimme myös siltä seudulta kohtuuhintaista asuntoa, johon lemmikit saisi ottaa, ei ole löytynyt.
Ap
En tiedä, missä päin Suomea asustatte mutta täällä pk-seudulla on ihan normaalia käyttää tunti suuntaansa työmatkoihin. Joten jos lemmikkisuotuisa kämppä löytyy, niin voithan sinäkin muuttaa ja käydä sieltä käsin töissä. Tai sitten sopeudut tilanteeseen ja yrität ajatella positiivisesti, että sulla on kuitenkin erittäin rakas mies ja näette viikottain. Sulla on työ, perhe, ystäviä...Sulla on kaikki hyvin!
Ja täällä maaseudulla tunnin työmatka naapurikaupunkiin on ihan normaali asia.
Ihme ruikutusta ap:lta, aikuiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nämä ihmiset, jotka ovat palasina, kun parisuhde loppuu tai muuta vastaavaa.
Kyllä mä sanon, että olen palasina jos mies päättää nyt erota. Rakastan tuota karvaista kumppaniani ja olisi kamalaa jos hänen tunteet laimenevat niin paljon, että ei halua olla enää kanssani. Mun mies on poissa noin 9 kk vuodesta (nähdään kuitenkin noin 10 kk vuodesta) ja silti voin sanoa rakastavani. En tiedä onko hänellä muita, mutta omalta puoleltani tunteet on selvät. En mä riippakiveksi itseäni kuitenkaan tituleeraa, kunhan vain viihdytään toistemme seurassa ja mies kutsuu aina mukaansa kun lähtee.
Muiden vuodessa on vain 12 kk.
Sinun kannattaisi hankkia ensin työpaikka siltä toiselta paikkakunnalta, sitten OMA asunto, jossa saisit pitää lemmikkejä. Sitten voisit katsoa, vieläkö suhde on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nämä ihmiset, jotka ovat palasina, kun parisuhde loppuu tai muuta vastaavaa.
Tässä tapauksessa ei edes parisuhde loppuisi vaan ap joutuisi olemaan viikot yksin. Mutta miksi mies ei voisi käydä välillä viikollakin kotona, jos on noin lyhyt matka? Toiset ajavat sellaista aivan päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
18 vuotta ettekä sitten naimisiin ole menneet? Tuohan on suoranaista pelleilyä ja leikkiä jos toista rakastaa aidosti haluaa sitoutua niin arjessa kuin muutenkin,ette kumpikaan siis ole tosissaanne suhteessa. Mun täti on samanlainen pelleilijä ollut yli 30 vuotta avosuhteessa eivätkä ikinä ole asuneet yhdessä.
Pelleilyä, jos ei tee niinkuin sinä teet? pelle on kuule nyt ihan jossain muualla, kurkkaa vaikka peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Voit jättäytyä kakkos-pesäksi. Hän löytää varmaan uuden ystävättären uudelta paikkakunnalta mutta yleensä nämä "paikkakunta-seikkailijat" pitää perinteitä yllä eli "heila joka satamassa".
Tämä. Hankitaanhan vessanpönttökin joka asuntoon aina muiden tarpeiden tekemistä varten.
Lemmikit kannattaa lopettaa, kun ovat muuton esteenä. Lopetuspiikki on edullinen, jos ei itse halua käsiään liata.
Kyllä on taas inhottavia kommentteja paljon. Huh. En voi ymmärtää miten jotku saa tyydytystä ilkeilystä.
Tsemppiä ap:lle! Iso muutoshan tuo on, mutta sinä selviät kyllä.
Oma aika ja tila tekevät sinulle hyvää. Olet liian kiinni toisessa.