Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?

Ammatinvalintaa. Olisi pitänyt opiskella nuorena jotain, mistä oikeasti tykkää. Sen sijaan päädyin toimistoon töihin ja työ ei kiinnosta yhtään. Lisäksi päätteen edessä istuminen on aiheuttanut kroonisia niskakipuja ym. vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Huonot opiskeluvalinnat. Korkeakouluun olisi pitänyt hakea ja mennä nuorena. Ei tarvitsisi nyt elää kädestä suuhun matalapalkkahommassa, joka ei kiinnosta yhtään. Pienituloisuus karsinut myös potentiaalisia kumppaniehdokkaita aikalailla pois ja yksinään saa elämäänsä elää.

Sama juttu ja etenkin just tuon puolison löytämisen kanssa. Pienituloisena "pskaduunarina" sitä ei lähtökohtaisesti tunnu kelpaavan kuin toiselle samanlaiselle "pskaduunarille" ja se toki olisikin itselle ihan fine, mutta kun suurin osa, ainakin vapailla markkinoilla olevista, onkin sitten näitä alkoholiin (ja/tai ylipäätään päihteisiin) mieltyneitä röökaajia..

Ei siinä oikein yhteistä ole, kun toista kiinnostaa vapaa-ajalla lähinnä se lähikapakka ja kenties p*neminen ja itse taasen viihdyn luonnossa ulkoilemassa, lenkillä ja kotona.

Ei sillä, että itseäkään olisi innostanut saati harmittanut että tapailu ei jatku, mutta sitä on saanut kuulla olevansa niin nössö, tylsä, mummo kuin sievistelijäkin joka kuvittelee olevansa muita parempi kun ei kännääminen kiinnosta ja kuinka vain joku v*tunidiootti lähtee räntäsateeseen vapaaehtoisesti muuta kuin röökille..

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt LIIKAA TYÖTÄ

Sama ja silti en ole edennyt yhtään mihinkään. 

Se, etten vaatinut sektiota synnytystavaksi. Pysyvät vauriot tuli synnytyksessä ja kaikki pilalla tämän vuoksi. Ärsyttää, kun kaikkialla mainostetaan, miten turvallista synnytys on. Oli vähällä, ettei vauvakin saanut vakavia vaurioita.

Ei niitä pidä miettiä (lopunikää) vaan tehdä loppuelämästä parempi.

Menin ihan väärän ihmisen kanssa perustamaan perheen, ja kestin häntä ihan liian monta vuotta. Onneksi elinkautinen loppuu kohta, kun nuorin tulee täysi-ikäiseksi. 

Se, etten mennyt nuorena ajoissa yhteen tutkimukseen, johon sain lähetteen.

Opiskelun kanssa olisi pitänyt tehdä niinkuin itse koin parhaaksi eikä taipua perheen painostukseen. Lopulta romahdin fyysisesti ja henkisesti ja koin traumaattisia nöyryytyksiä. Olen tuosta noussut ja ihmeekseni saavuttanut lähes kaikki unelmani. Henkisistä traumoista on vaikeampi päästä.

Äänestin viime vaaleissa persuja.

Kadun yhtä tuhoisaa seurustelusuhdetta. Tosin ilman sitä en ehkä olisi tutustunut mieheeni. Silti henkisesti tuhoisat kokemukset jättävät pysyvät jäljet.

Menin naimisiin. Miten monelta mielipahalta olisinkaan välttynyt. Olin sinkkuna aivan onnellinen. 

8 vuotta sitten olisin vastannut, että se kun kieltäydyin työpaikasta, joka liippasi läheltä suurinta unelmaani. Olin jotenkin liian kiinni silloisissa kuvioissani ja pelkäsin että epäonnistun. Ja naiviudessani ehkä ajattelin, että tule vielä parempiakin tilaisuuksia. Sitten elämä veikin ihan eri suuntaan ja vuosikaudet mietin, että missä olisin jos olisin vain mennyt.

Mutta sitten vaan yhtenä keväänä päätin kokeilla että mitä elämästä tulisi jos yrittäisin vielä. Lähdin opiskelemaan ja muutaman vuoden päästä kävi niin että sain unelmatyöni, ja syynä oli osittain se että olin hankkinut paljon kokemusta muualta välissä. Eli siitä läheltä liippaavasta hommasta en olisi ehkä koskaan päässyt kohti oikeaa unelmaani.

Nyt isoimmaksi virheeksi jää homeasuntoon muutto. Siitä on vaikea repiä muuta positiivista kuin se että nyt tiedän miten huonoon tilanteeseen voi ihminen joutua ihan ulkopuolisistakin syistä.

Olisin voinut jättää väliin kaikki vahingolliset ihmissuhteet, joista oli enemmän haittaa kuin iloa. Nuorena en ymmärtänyt irrottautua ajoissa huonosta seurasta, eli sellaisista ihmisistä, jotka haluavat vetää toisen mukanaan alas. Onneksi olen päässyt heistä kaikista eroon ja valitsen nykyään tarkasti kenet päästän lähelleni ja ystäväksi.

Koiran ja mökin hankkiminen. Molemmista huolehtiminen jäi mun vastuulle. No, ehkä virhe on myös noin saamattoman miehen kanssa meneminen naimisiin.

Avioliitto ja lapset väärän naisen kanssa. Aavistelin yhtä ja toista mut uskoin että vaimo kasvaa ja kehittyy henkisesti iän ja lasten myötä mutta se tuli entistä hullummaksi. Ero siitä tuli, kaikki on maksettu, ja nyt jo täysi-ikäisiin lapsiin on hyvät välit.

En oikeastaan mikään. Vakavasti sairaana en mieti mitään muuta kuin rakkautta ja minulle rakkaita ihmisiä. Millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, tässäkin ketjussa luetellut koulutukseen ja työhön liittyvät "katastrofit" mukaan luettuna. Pingottaminen ja laumapaineesta välittäminen vievät elämässä vain huomion pois itse asiasta, älkää tehkö sitä.

Olen ollut huono ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä pidä miettiä (lopunikää) vaan tehdä loppuelämästä parempi.

Kyllä ne virheet ja väärät valinnat vaikuttaa elämään ihan joka päivä ja ilman mitään miettimistäkin.

Ja koska aikaa ei takaisin saa, niin korjatakaan näitä ei voi eikä siksi tulevastakaan saa nykyhetkeä parempaa.

Näillä mennään vaikka pskaahan kaikki on.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan mikään. Vakavasti sairaana en mieti mitään muuta kuin rakkautta ja minulle rakkaita ihmisiä. Millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, tässäkin ketjussa luetellut koulutukseen ja työhön liittyvät "katastrofit" mukaan luettuna. Pingottaminen ja laumapaineesta välittäminen vievät elämässä vain huomion pois itse asiasta, älkää tehkö sitä.

Niin. Ei nuo koulutukseen/työhön liittyneet väärät valinnat takaa sitä, että elämässä olisi jotenkin taatusti rakkautta rakkaita ihmisiä ja terveyttä. 

Sitä voi puuttua aivan kaikki. Ensi jää sinkuksi/lapsettomaksi koska ei tapaa itselle sopivaa kumppania, kun elää itselle vääränlaisessa elämässä esim just väärän koulutusvalinnan takia. Ja se väärä koulutus etenkin matalapalkka-alalle vie herkästi myös terveyden, kun alkaa kroppa pettämään fyysisen työn takia.

Kaikki kulminoituu siihen samaan asiaan eli fiksummin koulutuksen suhteen valitsemalla olisi elämästä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tullut ainakin itselle sopivampaa ja parempaa. Pahempaa siitä ei oikeastaan olisi edes voinut tulla paitsi ehkä sillä, että olisi jättänyt menemättä työelämään aivan kokonaan ja keskittynyt vain kaljanjuontiin.

Lukioon meno. En ole kielellisesti lahjakas ja olin tekniikasta kiinnostunut keskikoulussa.

Tuttavani jotka menivät ammattikouluun pärjäävät hyvin. Pojan kannattaisi harkita ammattikoulua, jos kielet ja uskonto eivät kiinnosta. Lisäksi 15v  pojan kehitys ei ole riittävä lukioon.