Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?
13.01.2023 |
Itselläni se että irtisanouduin 48 vuotiaana tyhjän päälle työpaikasta jossa minua kiusattiin ja rankasti. Olisi vaan pitänyt enemmän purra hammasta ja jatkaa.
Nyt on kaikki mennyttä. Työ, rahat, terveys ja kohta mies ja kotikin.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan mikään. Vakavasti sairaana en mieti mitään muuta kuin rakkautta ja minulle rakkaita ihmisiä. Millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, tässäkin ketjussa luetellut koulutukseen ja työhön liittyvät "katastrofit" mukaan luettuna. Pingottaminen ja laumapaineesta välittäminen vievät elämässä vain huomion pois itse asiasta, älkää tehkö sitä.
Olet tietenkin oikeassa, että terveys ja ihmissuhteet ovat tärkeimpiä asioita.
Tämä. Siksi sosiaalisissa tapahtumissa on yleistä olla alkoholi mukana, että viihtyisi ja sietäisi muiden seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintaa. Olisi pitänyt opiskella nuorena jotain, mistä oikeasti tykkää. Sen sijaan päädyin toimistoon töihin ja työ ei kiinnosta yhtään. Lisäksi päätteen edessä istuminen on aiheuttanut kroonisia niskakipuja ym. vaivoja.
Mun taas olisi pitänyt opiskella joku tylsä ja helppo, mutta varman tilin takaava ammatti.
Opiskelin nuorena ja idooottina medianomiksi ja arvaa olenko ollut päivääkään valmistumisen jälkeen työelämässä. Työkkäriin on ensi viikolla aika pohtimaan mihin uuteen 9 €/pv hömppään voisin osallistua. En suosittele kenellekään unelma-alan opiskelua. Pitää olla realisti.
Lapsena ja nuorena tottelin sisartani. En ymmärtnyt että hän haluaa minulle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt LIIKAA TYÖTÄ
Sama ja silti en ole edennyt yhtään mihinkään.
No niin, siinäpä se mullakin, en ole edennyt eikä työssäni edes pysty etenemään.
t. Liikaa työskennellyt
Suurin virhe mitä olen tehnyt on se että minä synnyin. Miksi minä en olisi voinnut vaikka kuristua napanuoraan tai miksi en olisi voinnut syntyä menehtyneenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmannen lapsen tekeminen. En olisi halunnut alunperinkään, mutta mies halusi.
Kun lapsi oli pieni ja hän sairastui, en jäänyt hoitamaan häntä vaan menin aina töihin. Oli muka niin tärkeää työtä.
Isä jäi aina hoitamaan. Kerran lapsi sitten kuumeisena sanoi minulle: "äiti, mikset sinä jää koskaan minua hoitamaan kun olen kipeänä?" Ja silloinkin vain sanoin että koska äidin pitää mennä töihin. Kyllä isä osaa hoitaa aivan yhtä hyvin. Ja osasikin, lapsi vain olisi kaivannut äitiään.
(Niin ja kyllä isälläkin oli työpaikka.)
Tätä kadun ikuisesti ja sydämeen pistää miten saatoin olla niin tyhmä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi pitänyt muuttaa takaisin Suomeen eikä varsinkaan aloittaa yritystoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintaa. Olisi pitänyt opiskella nuorena jotain, mistä oikeasti tykkää. Sen sijaan päädyin toimistoon töihin ja työ ei kiinnosta yhtään. Lisäksi päätteen edessä istuminen on aiheuttanut kroonisia niskakipuja ym. vaivoja.
Mun taas olisi pitänyt opiskella joku tylsä ja helppo, mutta varman tilin takaava ammatti.
Opiskelin nuorena ja idooottina medianomiksi ja arvaa olenko ollut päivääkään valmistumisen jälkeen työelämässä. Työkkäriin on ensi viikolla aika pohtimaan mihin uuteen 9 €/pv hömppään voisin osallistua. En suosittele kenellekään unelma-alan opiskelua. Pitää olla realisti.
Minä nuorena opiskelin alan , jossa saa noin suomalaista keskipalkkaa. Alkuun pidin itseäni vähän epäonnistuneena, kun en saanut opiskeltua kovapalkkaisempaan ammattiin.
Nyt olen jo pitkään ollut tyytyväinen siihen, että töitä on aina ollut ja leipä pitkä vaikka kapeahko.
Eikä ole tarvinnut ihan hirveää stressiä kärsiä työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetis 20 kirjoitti:
Aloitin mielialalääkkeet nuorena, joista aiheutui vakava autoimmuunisairaus, johon haen nyt hoitoa vaikka väkisin. Terveys on tärkeintä.
mikä sairaus sinulle tuli? nuo mielialalääkkeet on kyllä pahaa myrkkyä.
Avioliitto paskan miehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytin korkeakouluopinnot ja erosin koulusta.
Tuntuu elämäni suurimmalta virheeltä, edelleen, useamman vuoden jälkeen. Menetin ensikertalaisuuden ja opintoihin käyttämä aika meni aivan hukkaan. Toisaalta ala oli aivan väärä, enkä henkisesti ollut kovin hyvässä paikassa.
Ja silti kaduttaa :D Elämä jämähtänyt tuon jälkeen, ei tästä voi mennä kuin ylöspäin..
Tein liikaa töitä, sain burnoutin ja työkykykin meni sen seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntyminen, väärä, hallitseva aviomies, väärä ammatti, väärä asuinpaikka
Niitä kertoja kun olen nuorena yöelämässä tavannut jonkun ihmisen jonka kanssa juttu luistaa loistavasti emmekä ole vaihtaneet yhteystietoja. Jos en ole menettänyt parisuhdetta niin ainakin hyviä ystäviä.
En osannut toimia oikein parisuhteessa ja rakkaani jätti minut.
Menetin hiljattain hyvän naisen, kun masentelin työstä yms pikkujutuista ja hän ei halunnut parisuhteeseen 5kk tapailun jälkeen. Kannatti tuokin mokata. Toiseksi pahin on irtisanoutuminen tyhjän päälle vuosi sitten kiusaavan esimiehen vuoksi. Sain heti uuden työn, mutta vihaan tätä hommaa. Edellinen työ oli ihan jees.
Tupakoinnin aloittaminen teininä ja sen jatkaminen lähes keski-ikään saakka. Vieläkin pelko peessä lähes viisikymppisenä mitä vahinkoa ehti aiheuttaa. Onneksi sentään älysin lopettaa.
Kun kerran omista valinnoista kyse (kun en syntymästäni saanut itse päättää), sanoisin, että se kun en vetänyt yhtä idioottia kunnolla turpaan ala-asteella. Olin kiltti. En hakenut huomiota tai hankaluuksia. Joten niitä kaadettiin niskaani toisten toimesta. Mietin, että jos olisin sen yhden tyypin piessyt aikoinaan, olisi elämä ollut ehkä helpompi. Ei olisi itse päätynyt kiusatuksi ja kaikkien hyljeksimäksi. Ehkä.
Niinhän se on, ettei kannata haikailla jonkun toisen ammatin perään, ellei sitten tosiaankin aio vaihtaa sille alalle. Ai miksikö ei? No kun ruoho on aina vihreämpää muualla. Eli käsitys siitä toisesta alasta ei välttämättä ole realistinen. Omasta alasta tietää sen pskat puoletkin, mutta siitä toisesta alasta ei, vaan käsitys on pintapuolinen ja melko varmasti romantisoitu todellisuuteen verrattuna. Ei kiiltokuvaakaan kannata verrata todelliseen verta ja lihaa olevaan ihmiseen. Eivät ne ole vertailukelpoisia, vaan painivat eri sarjassa. Mikään maan päällä oleva ei ikinä voi vetää vertoja pilvilinnalle.
Mutta sitten jos oikeasti vaihtaa toiselle alalle ja ehtii tutustua kummankin alan todelliseen arkeen. Sitten on oikeat tiedot verrata näitä kahta alaa keskenään. Muuten ei.
Muutenkaan ei kannata jahkailla katumassa mennyttä. Hukkaan heitettyä energiaa. Valittu mikä valittu ja sen polun on kulkenut. Kannattaa katsoa mitä on nyt ja mitä polkuja olis nyt valittavissa eteenpäin ja mihin Näillä nykyvaihtoehdoilla haluaa päätyä.