Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?
Itselläni se että irtisanouduin 48 vuotiaana tyhjän päälle työpaikasta jossa minua kiusattiin ja rankasti. Olisi vaan pitänyt enemmän purra hammasta ja jatkaa.
Nyt on kaikki mennyttä. Työ, rahat, terveys ja kohta mies ja kotikin.
Kommentit (174)
Menin noin kolmenkymmenen vuoden iässä tajuamaan että minäkin vanhenen ja kuolen joskus. Ei oo helppoo voin kertoa
Äitiydessä on tullut tehtyä virheitä, olisin halunnut olla parempi äiti. Nyt lapset on jo aikuisia eikä menetettyä aikaa saa enää takaisin.
Virheitä on ollut tosi monia, mutta ehkä viimeisin se että perustin yrityksen joka vei terveyden, avioliiton, kodin, luottotiedot. Eli lähestulkoon kaiken.
No, pohjalta voi vaan nousta.
Vierailija kirjoitti:
Avioero.
:( tästä puhutaan tosi vähän. Että kuinka monelle avioero on sitten kuitenkin ollut virhe.
Sinulla ei ole mahdollisuutta saada enää entistä kumppania takaisin?
En voi sanoa suurimmaksi virheeksi edellistä suhdettani, sillä kaikki se väkivalta sai minut löytämään aviomieheni. Ehkä sellaisia asioita katuisi, joihin ei voinut itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi koulukiusaamista. Ilman ikäviä kokemuksia voisin olla traumaton, mutta olisinko myös ihmisenä erilainen? Nauttisinko elämästäni enemmän? Siksi en oikein osaa katua mitään. Vaikka olen korkeakoulun keskeyttänyt pitkäaikaistyötön, olen liian tyytyväinen elämääni – ehkä juuri kokemusteni takia.
Siksi vastaankin näin pinnallisesti, että suurin virheeni oli ehkä se, kun poistin IRC-gallerian tunnukset tallentamatta kuvia. Niitä olisi kiva katsella näin 15 vuotta myöhemmin.
Että annoin rukkaset eräälle miesystävälleni koska häntä ei kiinnostanut opiskelu ja itse olin yliopistossa ja täynnä omaa erinomaisuuttani.
Kohtaamme silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia.
Olen kateellinen hänen vaimolle.
Vein vuodevaatteet talvella parvekkeelle tuulettumaan. Peiton mukana sisälle kulkeutui punkki, sain punkin puremasta vaikean borrelioosin ja sairastuin pysyvästi.
Se että en siirtynyt ns. "erityiskoulusta" normaalikouluun vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus siihen ala-asteella,
Yliopisto, avioliitto, lapsenteko, asuntolaina, eli kaikki ns. hyvän elämän tunnusmerkit. Toisaalta miten yhteiskunnan paineita vastaan olisi osannut taistella nuorena ja kypsymättömänä...
Vein lapseni päivystykseen liian myöhään. Oireet alkoi yöllä, olisi pitänyt tajuta mennä heti mutta ei vaikuttanut vakavalta, peruskuumeflunssalta vain. Aamulla oli kuitenkin liian myöhäistä.
Päivästä riippuen koulutus, ammatinvalinta, avioliitto, normeihin alistuminen, näköalattomuus, kyynisyys, laiskuus, syntymä.
Vierailija kirjoitti:
Vein vuodevaatteet talvella parvekkeelle tuulettumaan. Peiton mukana sisälle kulkeutui punkki, sain punkin puremasta vaikean borrelioosin ja sairastuin pysyvästi.
Otan osaa punkinpureman johdosta!
😋
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa suurimmaksi virheeksi edellistä suhdettani, sillä kaikki se väkivalta sai minut löytämään aviomieheni. Ehkä sellaisia asioita katuisi, joihin ei voinut itse vaikuttaa, kuten esimerkiksi koulukiusaamista. Ilman ikäviä kokemuksia voisin olla traumaton, mutta olisinko myös ihmisenä erilainen? Nauttisinko elämästäni enemmän? Siksi en oikein osaa katua mitään. Vaikka olen korkeakoulun keskeyttänyt pitkäaikaistyötön, olen liian tyytyväinen elämääni – ehkä juuri kokemusteni takia.
Siksi vastaankin näin pinnallisesti, että suurin virheeni oli ehkä se, kun poistin IRC-gallerian tunnukset tallentamatta kuvia. Niitä olisi kiva katsella näin 15 vuotta myöhemmin.
Menneisyyteni ei ole mitenkään identtinen mutta samaistuin vahvasti. Aivan mielettömän tuskan kautta pitää joskus mennä elämässä mutta yhtenä vaikutuksena on parhaassa tapauksessa se että kykenee aidosti nauttimaan hyvinkin pienistä asioista. Enkä tarkoita että ainakaan itse olisin aina jotenkin #siunattukiitollinenonnellinen mutta sen perusvireen löytää nykyään kuitenkin kai aika helposti. Kun on tavalla tai toisella kulkenut helvetin läpi ei enää vatuta tilanteessa kun sataa räntää, päätä särkee, palelee, puhelin unohtui töihin ja bussikin on 20min myöhässä. Tai vtuttaa hetken kuin pientä oravaa mutta sitten muistaa entisen elämänsä ja voikin taas olla ihan tyynin mielin.
Kaduttaa, että köyhäks rupesin, se oli virhe.
Raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen synnyttäminen.
Narsistin kanssa seurusteleminen. Nuorena olin niin tyhmä ja lapsellinen että kesti aivan liian kauan lähteä.
Mulla se että EN irtisanoutunut 20 vuotta sitten paskasta työpaikasta. Nyt on terveys mennyttä liiallisen työmäärän ja työpaikan homeen vuoksi.