Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?
13.01.2023 |
Itselläni se että irtisanouduin 48 vuotiaana tyhjän päälle työpaikasta jossa minua kiusattiin ja rankasti. Olisi vaan pitänyt enemmän purra hammasta ja jatkaa.
Nyt on kaikki mennyttä. Työ, rahat, terveys ja kohta mies ja kotikin.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut jättää väliin kaikki vahingolliset ihmissuhteet, joista oli enemmän haittaa kuin iloa. Nuorena en ymmärtänyt irrottautua ajoissa huonosta seurasta, eli sellaisista ihmisistä, jotka haluavat vetää toisen mukanaan alas. Onneksi olen päässyt heistä kaikista eroon ja valitsen nykyään tarkasti kenet päästän lähelleni ja ystäväksi.
Tuo on ihan totta, ettei nuorena osannut kuin hölmönä katsoa sormien läpi ja olla avomielisen suvaitseva kun tuntui, ettei ajatukset kohtaa yhtään niiden ihmisten kanssa joiden seurassa aikaansa vietti. Sitä vaan enemmänkin syytti itseään, että ajattelee/suhtautuu väärin ja kritisoi niitä omia tuntemuksiaan, että mikä mä olen sanomaan/ajattelemaan mikä on oikein ja mikä väärin.
Lopulta sitten sitä ymmärsi jättää tuon kaiken taakseen, mutta ei sitä vahinkoa enää mikään korjaa. Elämästä meni ihan väärässä seurassa ne kenties just koko loppuelämänkin kannalta tärkeimmät vuodet ja sen lisäksi uusiin ihmisiin tutustuminen ei ihan helppoa ole, kun lähtökohtaisesti ei luota keneenkään eikä oikein enää itseensäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois pitänyt panostaa enemmän lukioon.
Ei mulla objektiivisesti ole valittamista elämästä tässä tilanteessa, mutta lukio tuntui näin jälkikäteen hukatulta ajalta kun keskityin liikaa pelaamiseen.
Se, että aloin seurustella sen ekan kanssa joka osoitti yhtään kiinnostusta. En ollut itse edes ihastunut, mutta ajattelin vaan hölmönä ettei pidä olla liian nirso ja kyllä tämä tästä..
Aloitin parikymppisenä suhteen erään miehen kanssa. Suhde päättyi muutaman vuoden kuluttua, mutta jätti pahat jäljet.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan mikään. Vakavasti sairaana en mieti mitään muuta kuin rakkautta ja minulle rakkaita ihmisiä. Millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, tässäkin ketjussa luetellut koulutukseen ja työhön liittyvät "katastrofit" mukaan luettuna. Pingottaminen ja laumapaineesta välittäminen vievät elämässä vain huomion pois itse asiasta, älkää tehkö sitä.
Olet tietenkin oikeassa, että terveys ja ihmissuhteet ovat tärkeimpiä asioita. Ehkä siksi työjutut otsikkoon nähden liian pieniä. Mutta kyllä voi olla aika synkkää myös tehdä ikäviä töitä vailla toivoa paremmasta tai kitkuttaa työttömänä tai pätkätöissä. Verrattuna että tekisi sen 40 tuntia viikossa jotain mielekästä jolla saa riittävän elatuksen. Kun siellä töissä viettää aika paljon valvellaoloajasta niin kyllä silläkin on merkitystä ja vaikuttaa hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta asiaa olisin voinut jättää tekemättä. Mm. olen ollut suhteissa varattujen miesten kanssa. Kadun aiheuttamaani mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan mikään. Vakavasti sairaana en mieti mitään muuta kuin rakkautta ja minulle rakkaita ihmisiä. Millään muulla ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, tässäkin ketjussa luetellut koulutukseen ja työhön liittyvät "katastrofit" mukaan luettuna. Pingottaminen ja laumapaineesta välittäminen vievät elämässä vain huomion pois itse asiasta, älkää tehkö sitä.
Olet tietenkin oikeassa, että terveys ja ihmissuhteet ovat tärkeimpiä asioita. Ehkä siksi työjutut otsikkoon nähden liian pieniä. Mutta kyllä voi olla aika synkkää myös tehdä ikäviä töitä vailla toivoa paremmasta tai kitkuttaa työttömänä tai pätkätöissä. Verrattuna että tekisi sen 40 tuntia viikossa jotain mielekästä jolla saa riittävän elatuksen. Kun siellä töissä viettää aika paljon valvellaoloajasta niin kyllä silläkin on merkitystä ja vaikuttaa hyvinvointiin.
Kyllä. Kirjoitat asiaa. Työssä viettää suuren osan hereilläolo ajasta ja siksi työn mielekkyys on tärkeää. Tiedän sen itsestäni, että työttömänä oleminen ja kotona makoilu tekee minusta turhautuneen ja vihaisen, jolloin en tosiaankaan ole miellyttävää seuraa. Toisaalta myös monotoniset ja rutiininomaiset fyysiset työt joissa ainoa syy töissäolemiseen on raha, saavat aikaan saman vaikutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monta asiaa olisin voinut jättää tekemättä. Mm. olen ollut suhteissa varattujen miesten kanssa. Kadun aiheuttamaani mielipahaa.
Kyseiset varatut miehet ovat myös vastuussa valinnoistaan ja etenkin he. Turhaan otat syyllisyyttä kantaaksesi, jos et ole tarkoituksella vikitellyt varattuja. Etenkin, jos he eivät alusta asti ole tehneet selväksi, että ovat parisuhteessa.
Jäin liian moneksi vuodeksi suhteeseen todella vaikean ja alistavan ihmisen kanssa. Menetin mielenterveyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut ajoissa lapsia.
Tämä. Haluaisin pakottaa jonkun valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, koska minulla on tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonot opiskeluvalinnat. Korkeakouluun olisi pitänyt hakea ja mennä nuorena. Ei tarvitsisi nyt elää kädestä suuhun matalapalkkahommassa, joka ei kiinnosta yhtään. Pienituloisuus karsinut myös potentiaalisia kumppaniehdokkaita aikalailla pois ja yksinään saa elämäänsä elää.
Itse tienaankin 5000€/kk eli käteen jää 3500€. Tajusin opiskella vaativaa alaa stressistä itkien ja tehdä sen jälkeen vaativia ja stressaavia töitä yli 100h/vko.
Matalapalkka-alalla olevat sellaiseen liian mukavuudenhaluisia ja laiskoja, paljon vapaa-aikaa vaativia.
Vierailija kirjoitti:
Se, että aloin seurustella sen ekan kanssa joka osoitti yhtään kiinnostusta. En ollut itse edes ihastunut, mutta ajattelin vaan hölmönä ettei pidä olla liian nirso ja kyllä tämä tästä..
Tekeekö hän edelleen tarpeensa sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmissuhteet: väärän miehen valitseminen, olikin jo tyttöystävä ja toinen kaveri kiinnostui hänestä. Myös se kaveri olisi saanut jäädä kokonaan tuntematta. Myös ulkomailta paluu harmittaa aika ajoin, sää on todella ankea Suomessa talvella, asiakaspalvelua todella kehnoa tietyissä virastoissa ja toimistoissa, kesät ok. Elämä oli parempaa muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot opiskeluvalinnat. Korkeakouluun olisi pitänyt hakea ja mennä nuorena. Ei tarvitsisi nyt elää kädestä suuhun matalapalkkahommassa, joka ei kiinnosta yhtään. Pienituloisuus karsinut myös potentiaalisia kumppaniehdokkaita aikalailla pois ja yksinään saa elämäänsä elää.
Itse tienaankin 5000€/kk eli käteen jää 3500€. Tajusin opiskella vaativaa alaa stressistä itkien ja tehdä sen jälkeen vaativia ja stressaavia töitä yli 100h/vko.
Matalapalkka-alalla olevat sellaiseen liian mukavuudenhaluisia ja laiskoja, paljon vapaa-aikaa vaativia.
Puhutko nyt siis eläkkeestä? Meinaan 5000/kk yli sadan tunnin viikkoja on kyllä melko nuhjuinen palkka :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot opiskeluvalinnat. Korkeakouluun olisi pitänyt hakea ja mennä nuorena. Ei tarvitsisi nyt elää kädestä suuhun matalapalkkahommassa, joka ei kiinnosta yhtään. Pienituloisuus karsinut myös potentiaalisia kumppaniehdokkaita aikalailla pois ja yksinään saa elämäänsä elää.
Itse tienaankin 5000€/kk eli käteen jää 3500€. Tajusin opiskella vaativaa alaa stressistä itkien ja tehdä sen jälkeen vaativia ja stressaavia töitä yli 100h/vko.
Matalapalkka-alalla olevat sellaiseen liian mukavuudenhaluisia ja laiskoja, paljon vapaa-aikaa vaativia.
Puhutko nyt siis eläkkeestä? Meinaan 5000/kk yli sadan tunnin viikkoja on kyllä melko nuhjuinen palkka :D
Eläkkeellä vissiin tarkoittaa ettei käy töissä 100h/vko.
Hätäilin lapsen hankinnan, naimisiin menon ym.. kanssa. Olin 27v. ja pidin itseäni "vanhana". Nyt olen 35 ja olisin voinut hyvin odottaa näiden asioiden kanssa vähän pidempään. Olis voinut tehdä vähän lisää töitä ja pitää hauskaa. En ole oikein koskaan pitänyt hauskaa. Aina ollut sellainen "järkevä" ja se kaduttaa. Nuorena pitää elää! Lapsi on nyt 8 v. ja tosi rakas. Huomaan vaan itse olevani jotenkin " hukassa" ja kaipaavani sitä 20-vuotiasta itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Hätäilin lapsen hankinnan, naimisiin menon ym.. kanssa. Olin 27v. ja pidin itseäni "vanhana". Nyt olen 35 ja olisin voinut hyvin odottaa näiden asioiden kanssa vähän pidempään. Olis voinut tehdä vähän lisää töitä ja pitää hauskaa. En ole oikein koskaan pitänyt hauskaa. Aina ollut sellainen "järkevä" ja se kaduttaa. Nuorena pitää elää! Lapsi on nyt 8 v. ja tosi rakas. Huomaan vaan itse olevani jotenkin " hukassa" ja kaipaavani sitä 20-vuotiasta itseäni.
Miksi mietit vain itseäsi? Eikö tärkeintä ole että lapsesi pääsee tuntemaan kärsimystä ja kuolemaan, toisin kuin lisääntymättömien lapset?
Onhan virheitä tullut tehtyä. Suurin virhe oli ravintola- alalle opiskelu sen sijaan, että olisin silloin valinnut nykyisen alan. Moni asia olisi nyt toisin.